Minä olen yllättynyt miten hyvin olen viihtynyt yksin viimeisen vuoden. Itseasiassa minua jännittää/ pelottaa ajatus uudesta parisuhteesta. Ehkä pelko on siinä että alkaako sama uudestaan? Toisessa vaakakupissa on läheisyyden kaipuuta
3 роки тому+4
Hdi hko - ollee varmaan ihan normia jännittää/pelottaa - onhan tässä sen verran isoista asioista kyse; ja kuten sanottua, pelko voi olla suojamekanismi, eikä siis välttämättä 'huono asia', vaikka tunteena kylläkin ikävä. Loistavaa, että viihdyt itseksesi, hyvä merkki:) Läheisyyden kaipuu ei sinänsä ole akilleen kantapää, mutta tietysti, jos me tehdään valintoja 'läheisyydennälän' ohjaamina, siitä voi tulla 'heikkous'. Mielenkiintoista pohdintaa, kiitos viestistäsi!
Entinen minä ja sen toimintaa ohjasi joku sairaalloinen riippuvuus, oli oltava joku siinä ja tulihan sitä alkoholiakin käytettyä. Samalla kokien häpeän tunteita. Kierrepallon peluuta. Viimeisin "viihdekäyttö" suhde kun loppui aloin toimimaan toisin. Hakeuduin tuen ja avun tarpeen pariin ja teen töitä itseni kanssa, olen työn alla. Satapäivää ilman alkoholia ja myös ilman kertakäyttö ihmisiä mitkä ovat vain omaa asiaansa minun kautta etsimässä.
on tärkeää löytää se hyvinvointi ja rauha jo yksinäisyydestä. Ei ehjä ja rikkinäinen tee, kuin 2 rikkinäistä. Suhteen tehtävä ei ole myöskään parantaa, vaan tuoda lisää jo hyvään elämään. opetelkaa rakastamaan itseänne ja tehkää asioita joista pidätte, ole myös TERVEESTI ITSEKÄS.
3 роки тому+4
Tyhjänpyytäjä - sanoistasi saisi upean huoneentaulun♥️
Voi olla myöstin tilanne, jossa uhri on jo eheytymisen tiellä, hakeutunut terapiaan, työstää omaa traumaansa, tunnistaa mahdolliset omat kipupisteet ja on vielä toipilas (enemmän tai vähemmän rikki), ei varsinaisesti etsi ketään, mutta ei myöskään torju uutta ihmissuhdetta vaan antaa sen tulla jos on tullakseen.. Antaa toiselle tilaa ja mahdollisuuden ehkä rakkaudelle, olla vierellä ihan omana itsenään... ei tee hänestä terapeuttia, vaan antaa ajan tehdä tehtävänsä vähitellen rakentaa luottamusta parisuhteeseen, uskaltaa saada rakastumisesta voimaa :)
3 роки тому+2
Tavoite💟
3 роки тому+3
🔴 Löydät minut myös FACEBOOKISTA: facebook.com/narsistivsmina
Olen elänyt yksin siitä asti, kun täytin 25 vuotta. (Nyt oken 57). 28 vuotiasna minusta tuli yksinhuoltaja. Olin taas sinkku ja vapaa n. Kymnenen vuotta sitten. Olen koko ajan ollut yksin, yksin, yksin, yksin, yksin. Eräs syy on se karsea kokemus, kun vein ekan poikaystäväni (kunnon mies) vanhempieni luokse ja hän sai sellaisia jääkalikoita niskaansa, että huh huh. Mutta nyt, kun olen ottanut no-contact narsistiäitiini sekä hänen hoviinsa (ja luultavasti minun on pistettävä pillit pussiin tyttärenikin kanssa, vaikka hän on ainoa, joka todella toivoi minun olevan onnellinen. Hän suri syvästi yksinäisyyrtäni tms. Mutta nythän vanhempani ovat manipuloineet hänet…) niin olen sen verran toipumassa heistä, että en pidä mahdottomana ajatuksena seurustelua ja parisuhdetta. Siis n. 35 vuoden jälkeen alan herätellä itseäni uskomaan, että se voisi olla mukavaakin. Yksin oloon olen tutustunut siis jo pitkään, matkustellut yksin jne. Enkä sinänsä edes kaipaa ketään, mutta suurin este on ollut pelätä vanhempieni vihaa ja mustasukkaisuutta seurusteluani kohtaan. (Oikeasti, äitini oli aivan hirveä eikä isä jäänyt paljan taakse… )Pitkin matkaa on ollut joitakin suhteita, jotka kai valitsin vaistomaisesti niin, etteivät kauan kestä, perheeni takia kun se ei ollut mahdollista luoda mitään omaa pysyvää.
elän tällä hetkellä bg.sen äitini harha-luoman menneen elämäni, ja oman elämäni joka alkoi tänä yönä välitilassa. varmaan juuri tämä viimeisin vidi oli tärkein : tämä video ohjasi, millä toisenlaisilla metodeilla / ajatusmalleilla lähden uudelleen-rakentamaan olemustani. alkuperäiskarja-naista ilman menneisyyttäni.
Sanot tosi hienosti videolla, että se yksin oleminen "on mun puolella".❤Kolahti minuun🤗
Minä olen yllättynyt miten hyvin olen viihtynyt yksin viimeisen vuoden. Itseasiassa minua jännittää/ pelottaa ajatus uudesta parisuhteesta. Ehkä pelko on siinä että alkaako sama uudestaan? Toisessa vaakakupissa on läheisyyden kaipuuta
Hdi hko - ollee varmaan ihan normia jännittää/pelottaa - onhan tässä sen verran isoista asioista kyse; ja kuten sanottua, pelko voi olla suojamekanismi, eikä siis välttämättä 'huono asia', vaikka tunteena kylläkin ikävä. Loistavaa, että viihdyt itseksesi, hyvä merkki:) Läheisyyden kaipuu ei sinänsä ole akilleen kantapää, mutta tietysti, jos me tehdään valintoja 'läheisyydennälän' ohjaamina, siitä voi tulla 'heikkous'. Mielenkiintoista pohdintaa, kiitos viestistäsi!
Entinen minä ja sen toimintaa ohjasi joku sairaalloinen riippuvuus, oli oltava joku siinä ja tulihan sitä alkoholiakin käytettyä. Samalla kokien häpeän tunteita. Kierrepallon peluuta. Viimeisin "viihdekäyttö" suhde kun loppui aloin toimimaan toisin. Hakeuduin tuen ja avun tarpeen pariin ja teen töitä itseni kanssa, olen työn alla. Satapäivää ilman alkoholia ja myös ilman kertakäyttö ihmisiä mitkä ovat vain omaa asiaansa minun kautta etsimässä.
on tärkeää löytää se hyvinvointi ja rauha jo yksinäisyydestä. Ei ehjä ja rikkinäinen tee, kuin 2 rikkinäistä. Suhteen tehtävä ei ole myöskään parantaa, vaan tuoda lisää jo hyvään elämään. opetelkaa rakastamaan itseänne ja tehkää asioita joista pidätte, ole myös TERVEESTI ITSEKÄS.
Tyhjänpyytäjä - sanoistasi saisi upean huoneentaulun♥️
@, Elämä opettaa ja Elämä oli myös Hän joka tiesi että sinä voit selvitä tästäkin haasteesta elämässäsi.
= Totisin VoimaLause :
" suhteen tehtävä [on] tuoda l i s ä ä
[jo valmiiksi] hyvään elämään ! "
Kiitos❤❤❤
Voi olla myöstin tilanne, jossa uhri on jo eheytymisen tiellä, hakeutunut terapiaan, työstää omaa traumaansa, tunnistaa mahdolliset omat kipupisteet ja on vielä toipilas (enemmän tai vähemmän rikki), ei varsinaisesti etsi ketään, mutta ei myöskään torju uutta ihmissuhdetta vaan antaa sen tulla jos on tullakseen.. Antaa toiselle tilaa ja mahdollisuuden ehkä rakkaudelle, olla vierellä ihan omana itsenään... ei tee hänestä terapeuttia, vaan antaa ajan tehdä tehtävänsä vähitellen rakentaa luottamusta parisuhteeseen, uskaltaa saada rakastumisesta voimaa :)
Tavoite💟
🔴 Löydät minut myös FACEBOOKISTA: facebook.com/narsistivsmina
Olen elänyt yksin siitä asti, kun täytin 25 vuotta. (Nyt oken 57). 28 vuotiasna minusta tuli yksinhuoltaja. Olin taas sinkku ja vapaa n. Kymnenen vuotta sitten. Olen koko ajan ollut yksin, yksin, yksin, yksin, yksin.
Eräs syy on se karsea kokemus, kun vein ekan poikaystäväni (kunnon mies) vanhempieni luokse ja hän sai sellaisia jääkalikoita niskaansa, että huh huh.
Mutta nyt, kun olen ottanut no-contact narsistiäitiini sekä hänen hoviinsa (ja luultavasti minun on pistettävä pillit pussiin tyttärenikin kanssa, vaikka hän on ainoa, joka todella toivoi minun olevan onnellinen. Hän suri syvästi yksinäisyyrtäni tms. Mutta nythän vanhempani ovat manipuloineet hänet…) niin olen sen verran toipumassa heistä, että en pidä mahdottomana ajatuksena seurustelua ja parisuhdetta. Siis n. 35 vuoden jälkeen alan herätellä itseäni uskomaan, että se voisi olla mukavaakin. Yksin oloon olen tutustunut siis jo pitkään, matkustellut yksin jne. Enkä sinänsä edes kaipaa ketään, mutta suurin este on ollut pelätä vanhempieni vihaa ja mustasukkaisuutta seurusteluani kohtaan. (Oikeasti, äitini oli aivan hirveä eikä isä jäänyt paljan taakse… )Pitkin matkaa on ollut joitakin suhteita, jotka kai valitsin vaistomaisesti niin, etteivät kauan kestä, perheeni takia kun se ei ollut mahdollista luoda mitään omaa pysyvää.
elän tällä hetkellä
bg.sen äitini harha-luoman menneen
elämäni,
ja
oman elämäni joka alkoi tänä yönä
välitilassa.
varmaan juuri tämä viimeisin vidi oli tärkein :
tämä video ohjasi, millä toisenlaisilla metodeilla / ajatusmalleilla
lähden uudelleen-rakentamaan olemustani.
alkuperäiskarja-naista ilman menneisyyttäni.
💗
@
❤🧡💛💚💙💜💖💝 ❣