Ei sen kyl katketa pitäis yhtään sen todennäköisemmin oli sit tendinopatiaa tai mitä vaan. Toki mahdoton sanoa ilman tutkimista tai edes laajempaa oirekuvausta, mistä voisi jo päätellä vähän. Todennäköisesti jotain ligamentteja on "venähtänyt", eli tuskin mitään poikki poikki, mutta ärsyyntymistä. No mut oli se sit jännevammaa, ligamenttivammaa tai jotain epämääräisempää PFPS tyyppistä niin kyllä se kuntoutus on kuitenki suht samansuuntaista. Kaikki nopee nostaminen, hyppiminen, nostot ainakaan kyykystä hetkeks paussille. Paljon jumppaa siihen polvelle ja varsinkin etureidelle ja sellaisilla kuormilla et kipua ei sais juurikaan tulla. Kontrolloitu HSR tyyppinen varsinkin jännevammoissa loistava, mutta toimii myös muiden vammojen kans. Ja silloin voi olla järkevää esim jopa kyykätä aika piankin ja ihan kohtuu kuormilla, erittäin kontrolloidusti vaan. Toki pieni tauko siitäkin voi olla paikallaan ja lähtee vaikka yhden jalan variaatioilla liikkeelle. Sit nää on kuitenki oivia mahdollisuuksia työstää strictiä työntämistä ja takaketjua, eli urheilijana ei tämä aika hukkaan mene. Ja kaikkia semmosia pikkulihaksia tms jota ei tuu ehkä normaalisti niin tehtyä. Toki urheilupuolen fyssarilla käynti ja tarvittaessa kuvantaminen silti fiksua.
Nyt on fiksua puhetta! Patella- ja muutkin polvivaivat on tosi tuttua lajin puolesta. Kuntouttaminen ja jumppauttainen on säännöllistä, jopa päivittäistä ilman tällaisia yksittäisiä vaivojakin, joten onneksi ei sormi suussa olla.
@@joonashasu Joo kiitos. Noh alaa opiskelen ja paljon just näitä tutkinut muutenki ja omat kuntoutukset. Yksilöllisiä keissejähän nää aina kuitenkin on. Vaikka perus asiat pitkälti suurimmalle osalle päteekin. Ja toki aiemmat polvivammat lisää aina riskiä uusiin, mutta just patellan katkeaminen on kyl super harvinaista.
Hyvää puhetta virittäytymisestä. Sanoisin, et sun tapa onkin se optimi. Ollaan parasympaattisella "chill modella" suurin osa ajasta ja sit vasta siihen suoritukseen siirrytään tosi sympaattiseen tilaan, joka mahdollistaa sen maksimaalisen ulosmittaamiseen. Urheilijalle myös oiva taito päästä siitä tilasta nopeesti takas parasympaattiseen suoritusten jälkeen. Ainaki perus treeneistä, kisoista nyt voi olla vaikeempi rauhoittuu. Toki ihmisiä erilaisia ja pientä sympaattisempaa virittäytymistä tarvitaan myös arjessa, mutta tosi kärjistetystä kaikkein paras ois olla lähes koko muu aika parasympaattisessa tilassa ja treeneissä vetää tosi virittäytyneeseen. Yks tekijä miks kevytkin istuma työ kuormittaa urheiljaa silti enemmän ku täysipäiväinen urheilija, joka silti istuu himas, mutta chillailee vaan.
Jep. Kokemuksesta voi sanoa, että tiukkojen työ/opiskelupäivien jälkeen tehojen irtiotto keskittyneesti on tosi paljon hankalampaa kuin makoilupäivän jälkeen.
Osa taas vaatii sen että herää yöllä hätäpaskalle😂
Jos epäilee Patela jänne vammaa niin kannattaa käydä tutkituttamassa se.On nimittäin paha juttu jos katkeaa ei voi ihan ensi viikolla kyykkyjä tehdä.
Ei sen kyl katketa pitäis yhtään sen todennäköisemmin oli sit tendinopatiaa tai mitä vaan. Toki mahdoton sanoa ilman tutkimista tai edes laajempaa oirekuvausta, mistä voisi jo päätellä vähän. Todennäköisesti jotain ligamentteja on "venähtänyt", eli tuskin mitään poikki poikki, mutta ärsyyntymistä. No mut oli se sit jännevammaa, ligamenttivammaa tai jotain epämääräisempää PFPS tyyppistä niin kyllä se kuntoutus on kuitenki suht samansuuntaista. Kaikki nopee nostaminen, hyppiminen, nostot ainakaan kyykystä hetkeks paussille. Paljon jumppaa siihen polvelle ja varsinkin etureidelle ja sellaisilla kuormilla et kipua ei sais juurikaan tulla. Kontrolloitu HSR tyyppinen varsinkin jännevammoissa loistava, mutta toimii myös muiden vammojen kans. Ja silloin voi olla järkevää esim jopa kyykätä aika piankin ja ihan kohtuu kuormilla, erittäin kontrolloidusti vaan. Toki pieni tauko siitäkin voi olla paikallaan ja lähtee vaikka yhden jalan variaatioilla liikkeelle. Sit nää on kuitenki oivia mahdollisuuksia työstää strictiä työntämistä ja takaketjua, eli urheilijana ei tämä aika hukkaan mene. Ja kaikkia semmosia pikkulihaksia tms jota ei tuu ehkä normaalisti niin tehtyä. Toki urheilupuolen fyssarilla käynti ja tarvittaessa kuvantaminen silti fiksua.
Nyt on fiksua puhetta! Patella- ja muutkin polvivaivat on tosi tuttua lajin puolesta. Kuntouttaminen ja jumppauttainen on säännöllistä, jopa päivittäistä ilman tällaisia yksittäisiä vaivojakin, joten onneksi ei sormi suussa olla.
@@joonashasu Joo kiitos. Noh alaa opiskelen ja paljon just näitä tutkinut muutenki ja omat kuntoutukset. Yksilöllisiä keissejähän nää aina kuitenkin on. Vaikka perus asiat pitkälti suurimmalle osalle päteekin. Ja toki aiemmat polvivammat lisää aina riskiä uusiin, mutta just patellan katkeaminen on kyl super harvinaista.
Jäätelön piikkiin. Ei nostelua sokerihumalas 😅
Hyvää puhetta virittäytymisestä. Sanoisin, et sun tapa onkin se optimi. Ollaan parasympaattisella "chill modella" suurin osa ajasta ja sit vasta siihen suoritukseen siirrytään tosi sympaattiseen tilaan, joka mahdollistaa sen maksimaalisen ulosmittaamiseen. Urheilijalle myös oiva taito päästä siitä tilasta nopeesti takas parasympaattiseen suoritusten jälkeen. Ainaki perus treeneistä, kisoista nyt voi olla vaikeempi rauhoittuu. Toki ihmisiä erilaisia ja pientä sympaattisempaa virittäytymistä tarvitaan myös arjessa, mutta tosi kärjistetystä kaikkein paras ois olla lähes koko muu aika parasympaattisessa tilassa ja treeneissä vetää tosi virittäytyneeseen. Yks tekijä miks kevytkin istuma työ kuormittaa urheiljaa silti enemmän ku täysipäiväinen urheilija, joka silti istuu himas, mutta chillailee vaan.
Jep. Kokemuksesta voi sanoa, että tiukkojen työ/opiskelupäivien jälkeen tehojen irtiotto keskittyneesti on tosi paljon hankalampaa kuin makoilupäivän jälkeen.
khyllä she shiittä
Aina se siitä