Mukava video! Pekkaan olen törmännyt Hepon lenkillä. Itse ostin opiskelukaverilta 1992 Peugeotin teräsrunkoisen maantiepyörän. Sain samassa paketissa tollaset säämiskä-housut. En tietysti tiennyt edes miten niitä huoltaa, saati tajunnut säilyttää niitä tähän päivään. Peugeot sentään on vielä tallessa.
Kiitos Velogille ja Pekalle mielenkiintoisesta videosta. Tämä historiakatsaus oli todella innostava. Puheliaiden ja innostuneiden pyöräilyä harrastavien henkilöhaastattelut voisi toimia myös hyvin. Innostus tarttuu, vaikkei itse pyöräilystä niin paljon tiedäkään. :)
Pekan nimeen on tullut törmättyä monessa yhteydessä, todella kiva kerrankin kuulla miestä äänessä itsekin. Rehellistä puhetta myös huonoista puolista vanhojen aikojen kamoista. Pointsit tästä sekä Pekalle että Velogille! Hauska kuulla että klassinen pyöräilyn aika loppui juuri vuotta ennen kuin satuin itse syntymään, olen siis ilmeisesti saanut nauttia vain high tech -kaudesta ;)
Hienosti on Pekka vaalinut pyörien alkuperäisyyttä ja säilyttänyt myös muuta menneen ajan pyöräkampetta. Pekka osaa kertoa perusteelliset taustatiedot vanhoista välineistä ja sitä on kiintoisaa kuunnella. Itse olen tuubikiekoista lähtien laitattanut monta alkuperäistä osaa vaihtoon omaan pyörään, mutta runkovaihtajat on ja pysyy - ja on muuten helppoa uusia vaijerit niihin. Takavaihtajan korjannut helsinkiläinen mekaanikko kutsuikin mun Raleighia neo-retroksi. En siis vaali täydellistä alkuperäisyyttä, vaan modailen fillaria ja vaihtelen komponentteja mieleni mukaan, mutta ainakin runko ja vaihtajat säilyvät ja retrous syntyy siitä. Ai niin, remmikoukkupolkimet lenkkareilla antoi hyvät kyydit Yöpirkassa :)
3 роки тому
Runkovaihtajilla saa myös vapauden yhdistelllä miten haluaa: laitoin retkipyörään Dia-Compen 11v vivun ja takavaihtajaksi Deore M6000 vaihtajan, kasetti 11-42, edessä 24-38, ja hyvin mennään Hämeen mäet retkikuormallakin....
Olipa mukava katsaus menneeseen. Hieno nostalgiafiilis. Muistan kun isä 70-luvulla hankki itselleen DBS-retkipyörän ja samalla äidille Peugeot-retkipyörän. Vaihteita oli molemmissa ja käyrät ohjaustangot. Niin hienot meidän muksujen mielestä. Kun ikää karttui, pääsin itsekin äidin Peugeotilla ajamaan. Viisikymppisenä arvostaa jo mennyttä ja osin aika varmasti kultaa muistot. Jotain niin hienoa pyöräilyfiilistä kuitenkin oli ilmassa silloin, ehkä sen voi kuitenkin vielä näinä päivinäkin löytää!
Nostalgiassa on se vika, että verrataan tämän päivän normaalia vanhoihin highlight-pätkiin. Itse kyllä nautin esim. viime lauantain pyörälenkistä hiilikuitupyörällä. Nykyään kun edullisemmatkin hiilikuitupyörät ovat jo ihan hyviä. En varsinaisesti kaivannut teräspyörän "muljuamista" vaan tykkään kun hiilikuitupyörä reagoi kadenssimuutoksiin ja se poljinvoima on välittömästi tiessä.
Olipas nostalginen video. 👍 Kieltämättä, ennen oli läheisempi suhde pyörään. Aika saattaa kullata muistot, mutta mielestäni kitka vaihteet toimi luotettavammin. Ainakin vähemmän tarvitsi säädellä, kun vertaan nykyisiin. En kuitenkaan kaipaa niitä aikoja. Nykyiset pyörät ovat todellakin edistyksellisempiä kuin menneet versiot. Kiitos videosta.
Muistelo Minulla on ollut samanlainen oranssi retki-Cressu kuin pätkässä näkyy. Isäni osti sen minulle vuonna 1978. Pyörä ei ollut pelkästään harrasteväline, vaan jokapäiväinen kulkuväline, millä mentiin tietenkin urheiluharrastuksiin ja niin kouluun kuin kirkolle perjantai-iltaisin näyttäytymään. Pyörä oli osa nuoren miehen elämää. Olisin tietenkin halunnut Peugeotin, mutta se oli liian kallis meidän perheen kukkarolle. Minun pyöräni oli siis hitsattu teräsrunkoinen retkipyörä. Pekka hurmaavalla tyylillään esitteli aitoa Peugeotin kilpapyörää, Reynoldsin terästehtaalla valmistettua 531-putkesta. Kuvassa oli myös musta Motobecane , mikä ollee harjoituskilpapyörä. Takana vilahtaa sininen täysverinen Monarkin kilpapyörä -70-luvulta. Pätkässä näytetään vanhaa Harry Hannuksen kilpakuvaa, missä hän ajaa juuri samanlaisella pyörällä. Olen sittemmin ajanut 70-luvun kilpapyöriä huvikseni. Sen voin vain todeta, että kilpapyörät ovat kehittyneet. Tanko oli 70-luvulla kapea ja yläotteelta ajo on kovin raskasta ja ergonomisesti hankalaa verrattuna nykypyörien vaihde-jarrukahva -yhdistelmiin nähden. Ja välitykset olivat kovin raskaita. Oli eri miehet silloin, kun ajoivat kilometrien ylämäkiä takarattaassa vain 19 piikkiä kevyimmällä vaihteella. Ja sekään ei helpottanut, että edessä oli usein 52/42 rattaat. Minun Cressussani oli retkipyörämäisen kevyet välitykset, 42-24. Mutta kyllä tämän päivän 34/28 välitystä olisi silloinkin kaivannut. Palaan vuonna vuonna -78 saamaani oranssiin retki-Cressuun. Se kulki mukanani aina 2000-luvun alkupuolelle, jolloin jostain käsittämättömästä syystä heitin sen jätelavalle. Itken tapahtunutta vieläkin.
Vaari oli sm-tason kilpapyöräilijä 40 luvun lopulla. Silloin se oli kai myös tapa liikkua kaupunkien välillä. Kertoi ajaneensa helsingistä kreivilään kaksi tuntia ja 45 minuuttia. Sorateillä piti mennä yli 40kmh ylämäetkin...
Hieno video👍Palautu vanhat ajat mieleen😊 Itselläni oli ensin Mercier merkkinen menopeli, jonka rungon kolaroin poikki. Hitsauksen jälkeenkin vielä ajelin sillä. Toinen olikin Rossin tuubirenkainen, mutta edelleen varvaskoukuilla ja teräsrunko.
Moro. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, mutta voiko jotain polkupyörää olla jopa ikävä? Itselläni oli ensimmäisenä oikeana retkipyöränä Mercier Special Tour de France. Ostin sen kesätyörahoillani uutena heinäkuussa 1977. Maksoi muistaakseni noin 900 markkaa. (tuntipalkkani oli silloin 8 mk/h). Se oli hieno viininpunainen pyörä.Huretin 10v vaihteisto. Etu- ja taka tavaratelineet, integroidut etu- ja takavalot, työkalupussi työkaluineen, siipimutterit akseleissa. Varvaskoukut. Monet reissut tuli sillä aina kun lomaa oli heitettyä. Ajelin sillä silloin tällöin vielä muutamia vuosia sitten, mutta runko oli jotenkin löystynyt /ruostunut ja pyörä muuttui epävakaaksi ajettavaksi, eikä kunnostamisessa olisi ollut enää mieltä. Polkimien kammen keskiölaakerin hajoaminen oli sitten se viimeinen niitti. Mersu oli sen aikaisilla ranskalaisilla harvinaisilla standardiosilla varustettu. Purin joitain osia talteen, ne on mulla muistoina vieläkin...🙄 t.Vepa
@@veijomajuri5775 Kesätyörahoilla minäkin Mercierin ostin ja purin sen jossain kohti aivan atomeiksi ja kasasin uudelleen. Tuli hankittu kaikki erikoistökalutkin kuten rataspakan avaimet yms. Kyllä siihen kiintyi. Minä kyllä ensitöikseen irroittelin lokasuojat yms ylimääräiset😆 Hieno oli Rossinikin, mutta ei siihen tullut sellaista sidettä😊
Se aeropyöräkausi oli lyhyt ja typerä. Teknisesti huonontavia ratkaisuja myivät peloton (ryhmä) ajajille joille niistä ei ollut tuon taivaallista etua.
Juu noi varvas koukku remmmi polkimet oli kyllä hirveät, kaatuessa jalka ei lähtenyt irti polkimista ja väänsi nilkkaa. Itsellä oli nuorena Tunturin maantiepyörä, omia kisoja ajettiin ja radat oli yleensä jonkun kylän julkisen rakennuksen ympäri😄
Tuollaista rungossa olevaa Crescentin vaihdevipua tuli väännettyä vuosi tai kaksi 1980-luvun puolivälin tienoilla, kun sarvet olivat liian käyrät vaihdevivulle. Ja silloin mentiin viidellä vaihteella. Oli melkoinen ero edelliseen, joka oli jalkajarruilla varustettu kolmivaihteinen Helkaman Hulivili. Käyrien sarvien jälkeen tuli sitten kokeiltua bmx-fillaria, joka sattui olemaan ns. halpismerkki. Eli sillä oli niin paljon painoa, ettei sillä tullut temppuiltua. Heh, muistan tehneeni enemmän temppuja Crescentillä kuin bmx:llä, joka vaihtuikin sitten seuraavaan uutuuteen eli maastopyörään yläasteelle mennessä eli vuonna 1989.
Moro Juuri samanlaisia vipuja kääntelin äsken kun tulin töistä. Mulla on päivittäisessä ajossa Crescent Fashion Line 307 Världmestarcykeln.Vuosimalli on 80 luvun alusta. Kunnostin sen muutama vuosi sitten. Vahvatekoinen Ruotsin Varbergissa valmistettu jämäkkä teräsputkirunko. Sain sen lahjoituksena entisen omistajan kuolinpesältä. Aluperäiset 10v vaihteiston osat. Kiekot ja satulan uusin. Pyörä kulkee vieläkin kuin juna...t.Vepa
Tuommoiset ”lattiavaihteet” oli omassakin ensimmäisessä pyörässä. Eipä tarvinnut vaihteita erikseen säätää, kun säätö tapahtui jokaisella vaihtokerralla. Hieman ihmetytti aluksi, kun kaveripiirissä alkoi näkyä uudempia ketjuvaihtajia, jotka pykältävinä eivät koskaan olleet säätöjen osalta kohdallaan!
Itse kun on kasvanut pyöräilijänä sti-kahvojen ja lukkopolkimien aikakautena, niin on välillä kiva tutustua vanhempaan tekniikkaan. Itsellä on ollut jo jonkin aikaa hakusessa juuri tuon kaltainen kilpuri, jotta voisi opetella ajamaan myös vanhemmalla kalustolla.
Jos löydät vielä jostain nuo varvaskoukut, niin tekiikkahan meni silloin näin. 1.Liikkeelle lähtö. Toinen jalka paikallaan ollesssa polkimen koukkuun. 2. Liikkeellelähdön jälkeen pyöräytetään kengän kärjellä toinen poljin ympäri, että saadaan toinenkin jalka koukkuun. (vaatii harjoittelua) 3. Poljetaan (huom pyörityksen paine tulee jalkapöydän yläosaan nostettaessa) kunnes tulee tarve pysähtyä. 4. Pysähdytään esim. liikennevaloihin ja toivotaan että kenkä irtoaa koukusta. (jokainen meistä vanhan liiton polkijoista muuten muistaa sen tunteen kun se kaatuminen paikallaan alkoi) 5. Toistetaan kohdat 1-4 jne... 6. Kunnes suurin osa meistä kuntopolkijoista jonkin ajan kuluttua suosiolla irroitti koukut polkimista.😎😄
3 роки тому+2
Kun klossi on syvä niin ei siinä kyllä remmiä vasten nosteta poljinta. Ajelin viime kesänä viikon retken MKS remmipolkimilla ja niissä on kuitenkin puolensa: suuri pinta-ala kengän pohjaa vasten ja siks pohjan ei tartte olla absoluuttisen jäykkä vaikka olenkin koko päivän tien päällä. Sen ainoan kerran kun lipesin polkimelta seisoessa niin se oli crankbrosin lukkopoljin ... Sitäpaitti noissa MKS häkkipolkimissa on sairaan hieno laakerointi...
Kyllähän jos kilpaviettiä löytyy, niin suosittelen. Omalta kohdalta se juna meni jo, mutta toki vielä tapahtumiin pitää tunkea ns."viivalle" , vaikka ei sinne kärjen vauhtiin yllä mitenkään. Katsotaan josko nuoriso innostuisi ihan vakavaan kilpailuun tulevaisuudessa.
Aika huikea ollut maantiepyörien ja varusteiden evoluutio näihin päiviin asti. Jonkin verran on hidastumista viime vuosina väkisinkin tapahtunut. Mikähän mahtaa olla seuraava suuri juttu maantiepyöräilyn saralla.
Kyllä ne kovaa silloinkin ajoivat. SM-kisoissa 1981 Pekka ajoi keskarilla 39,7 km/h ja hävisi voittajalle, sittemmin Suomen ensimmäiseksi pyöräilyammattilaiseksi siirtyneelle Kari Myyryläiselle reilut 3 minuuttia.
-70 Oli oma muistojen aikaa. Ensinmäisen pyörän hankin n.15v kesätyö tuloilla , sellaisen cccp romun . Sillä kyllä oppi korjaamaan . Kilpailu uraa joltisen , niin Myyryläisen , kuin Louskun mukana tuli mentyä kisoille.
Luulen että uusi ketju ei istu vanhalle rattaalle - kulumaa liikaa. Eli rattaiden uusintatarvetta indikoi. Lisää aiheesta videolla ua-cam.com/video/2LWDg1ertSw/v-deo.html
Voihan sitä vaihtajaa yrittää pienillä muutoksilla säätää. Uusi ketju ei taivu sivusuunnassa kuten kulunut, joten jos säätö on tarkalla se voi vaikuttaa.
Jos on kyseessä Shimanon ketju niin on syytä muistaa että Shimanon ketju ei ole symmetrinen vaan ketju pitää asentaa niin että teksti on ulospäin, muuten hyppii. Hyvä tarkistaa tuokin asia.
Tästä tuli mieleen: pyöräilen tällä hetkellä perus 24-vaihteisella 24-tuumaisella kaupunkipyörällä ja etenkin pienet renkaat kismittää. Harkitsen nyt siis maantiepyörän ostoa, mutta rahaa ei hirveästi ole. Olisikohan käytetystä 70-80 luvun maantiepyörästä vielä hyväksi aloittelijan maantiepyöräksi nykyään? (Budjetti ois tällä hetkellä jotain maximissaan 500€, onko jotain suosituksia?)
Moro. Kun sitten sieltä fillaritorilta löytyy sopiva niin kannattaa tsekata erityisesti sopivan kokoinen jämäkkä hyväkuntoinen runko. Jos vielä vaihteetkin toimii ja mikäli jakoavain yhtään pysyy kädessä saat muut osat kyllä hyvinkin mahtumaan budjettiisi. t.Vepa
😍hieno tarinatuokio. On ollu runkovaihteinen retkipyörä häkkipolkimilla. Sen aikaisilla välityksillä meno oli todellakin aika vääntöä. Harvakseltaan niitä vaihteita viitsi rungosta räplätä. Kyllä ajaminen muuttui helpoksi ja kevyeksi nykypyörillä. Puhumattakaan nykyrenkaista. Merinovilla on näköjään tullut pyöräilytekstiileihin.👌
Tuttu juttu. 1975 5v Jupiter ja veljelläni 5v DBS. Hyvin jakso. Tasamailla. Mielenkiintoista oli jokavuotinen pakan laakereiden/räikän puhdistus ja voitelu. Yleensä saatiin kerralla kaikki kuulat takaisin 😁
Mistäs saa nykyään varaosia -80 luvun kilpapyöriin? Onko nettikauppoja mitkä olis nimenomaan niihin keskittyneitä vai löytyykö normaali huolto-osia periaatteessa joka pyöräliikkeestä?
Joitakin osia löytyy ihan joka kaupasta, mutta osa saattaa vaatia etsimistä. Helsingissä Fella bicycles ja Fillarikellari ainakin myy joitakin vanhojenkin pyörien osia.
Pelkkää napaa löytyy ainakin Bikesteristä joitakin malleja ja napavaihteellisia kiekkoja bikeshop.fi:stä. Ulkomaisista verkkokaupoista vähän laajemmin.
Sanotaankon nyt näin, että 90-luvulla se "teräksisyys" oli aika pitkälle EPO-hormonin ja veritankkauksen ansiota.. niistä päivistä pyöräily on aikalailla puhdistunut, vaikkei täyteen puhtauteen kukaan uskokaan. Lance paljastui, Jan kärähti, Bjarne ja moni muu tuli itse esiin, osa vähemmän vapaaehtoisesti, Pantanista isoimmat paljastukset tulivat vasta postuumisti
@@mikkopusa4213 Huipputasolla on kiskottu aina vaikka mitä mömmöjä. Ei ne millään kaurapuuron voimin siellä sotke eteenpäin. Jokaisella huippu-urheilijalla tuntuu olevan nykyäänkin vähintään astma ja joku mikä-lie-sankkeri johon pitää ottaa vähän "lääkettä" :D Urheilu kilpailutasolla on syöpä, vaikka sitä kukaan ei ääneen halua myöntääkään. Mutta mitä tulee noihin tämän videon aikakauden teräsrunkoisiin konkeleihin niin on vaan nättejä.
@@TheMrJamu No joo, makuasioita. Jotkut meistä ihan vilpittömästi tykkäävät siitä, kun moderni hiilikuiturunko vastaa kadenssin muutoksen ja voima siirtyy tiehen ilman "muljuamista". Modernikin voisi olla lainausmerkeissä, koska hiilikuitupyöräni on tavallisen pyörän näköinen vannejarruilla ja ilman sisäistä kaapelointia ym. neliöputkia.
Hienoja vanhoja pyöriä näkee liikenteessä yhä enemmän. Tätä tietopakettia oli mukava katsella ja kuunnella 👍
Yksi parhaita Velogi videoita koskaan. Pekka vaikuttaa aivan mahtavalta tyypiltä ja infoa tulee kuin kaupanhyllyltä. Kiitos teille upeasta videosta.
No jopas oli hyvä haastattelu👍🙂. Alan lähihistoriaa selkokielellä tarvikkeiden esittelyn kanssa. Kiitos
Kivaa tietoutta ns. lähihistoriasta, kiitos kaimalle siitä. Paljon on muuttunut, mutta kiekko pysyy aina pyöreänä. Mukavaa Juhannusta teille!
Mukava video! Pekkaan olen törmännyt Hepon lenkillä. Itse ostin opiskelukaverilta 1992 Peugeotin teräsrunkoisen maantiepyörän. Sain samassa paketissa tollaset säämiskä-housut. En tietysti tiennyt edes miten niitä huoltaa, saati tajunnut säilyttää niitä tähän päivään. Peugeot sentään on vielä tallessa.
Kiitos Velogille ja Pekalle mielenkiintoisesta videosta. Tämä historiakatsaus oli todella innostava. Puheliaiden ja innostuneiden pyöräilyä harrastavien henkilöhaastattelut voisi toimia myös hyvin. Innostus tarttuu, vaikkei itse pyöräilystä niin paljon tiedäkään. :)
Pekan nimeen on tullut törmättyä monessa yhteydessä, todella kiva kerrankin kuulla miestä äänessä itsekin. Rehellistä puhetta myös huonoista puolista vanhojen aikojen kamoista. Pointsit tästä sekä Pekalle että Velogille! Hauska kuulla että klassinen pyöräilyn aika loppui juuri vuotta ennen kuin satuin itse syntymään, olen siis ilmeisesti saanut nauttia vain high tech -kaudesta ;)
Pekkahan oli joskus aiemminkin vieraana juttelemassa pyöräilyn aloittamisesta: ua-cam.com/video/w6r7dZObRQU/v-deo.html
Hienosti on Pekka vaalinut pyörien alkuperäisyyttä ja säilyttänyt myös muuta menneen ajan pyöräkampetta. Pekka osaa kertoa perusteelliset taustatiedot vanhoista välineistä ja sitä on kiintoisaa kuunnella. Itse olen tuubikiekoista lähtien laitattanut monta alkuperäistä osaa vaihtoon omaan pyörään, mutta runkovaihtajat on ja pysyy - ja on muuten helppoa uusia vaijerit niihin. Takavaihtajan korjannut helsinkiläinen mekaanikko kutsuikin mun Raleighia neo-retroksi. En siis vaali täydellistä alkuperäisyyttä, vaan modailen fillaria ja vaihtelen komponentteja mieleni mukaan, mutta ainakin runko ja vaihtajat säilyvät ja retrous syntyy siitä. Ai niin, remmikoukkupolkimet lenkkareilla antoi hyvät kyydit Yöpirkassa :)
Runkovaihtajilla saa myös vapauden yhdistelllä miten haluaa: laitoin retkipyörään Dia-Compen 11v vivun ja takavaihtajaksi Deore M6000 vaihtajan, kasetti 11-42, edessä 24-38, ja hyvin mennään Hämeen mäet retkikuormallakin....
Mielenkiintoista, kivaa ja harvinaisempaa materiaalia!
Olipa mielenkiintoinen video, hyvää materiaalia! Terveisin, pyöräilyn 2014 aloittanut.
Olipa mukava katsaus menneeseen. Hieno nostalgiafiilis. Muistan kun isä 70-luvulla hankki itselleen DBS-retkipyörän ja samalla äidille Peugeot-retkipyörän. Vaihteita oli molemmissa ja käyrät ohjaustangot. Niin hienot meidän muksujen mielestä. Kun ikää karttui, pääsin itsekin äidin Peugeotilla ajamaan. Viisikymppisenä arvostaa jo mennyttä ja osin aika varmasti kultaa muistot. Jotain niin hienoa pyöräilyfiilistä kuitenkin oli ilmassa silloin, ehkä sen voi kuitenkin vielä näinä päivinäkin löytää!
Nostalgiassa on se vika, että verrataan tämän päivän normaalia vanhoihin highlight-pätkiin. Itse kyllä nautin esim. viime lauantain pyörälenkistä hiilikuitupyörällä. Nykyään kun edullisemmatkin hiilikuitupyörät ovat jo ihan hyviä. En varsinaisesti kaivannut teräspyörän "muljuamista" vaan tykkään kun hiilikuitupyörä reagoi kadenssimuutoksiin ja se poljinvoima on välittömästi tiessä.
mukava pläjäys historiaa kiitos
Olipas nostalginen video. 👍 Kieltämättä, ennen oli läheisempi suhde pyörään. Aika saattaa kullata muistot, mutta mielestäni kitka vaihteet toimi luotettavammin. Ainakin vähemmän tarvitsi säädellä, kun vertaan nykyisiin. En kuitenkaan kaipaa niitä aikoja. Nykyiset pyörät ovat todellakin edistyksellisempiä kuin menneet versiot.
Kiitos videosta.
Joo eipä sitä vaihtajaa tarvinnut säätää kuin rajoittimien osalta kun "indeksointi" tapahtui näppituntumalla joka kerran kun vaihteita käytti.
Muistelo
Minulla on ollut samanlainen oranssi retki-Cressu kuin pätkässä näkyy. Isäni osti sen minulle vuonna 1978. Pyörä ei ollut pelkästään harrasteväline, vaan jokapäiväinen kulkuväline, millä mentiin tietenkin urheiluharrastuksiin ja niin kouluun kuin kirkolle perjantai-iltaisin näyttäytymään. Pyörä oli osa nuoren miehen elämää.
Olisin tietenkin halunnut Peugeotin, mutta se oli liian kallis meidän perheen kukkarolle. Minun pyöräni oli siis hitsattu teräsrunkoinen retkipyörä. Pekka hurmaavalla tyylillään esitteli aitoa Peugeotin kilpapyörää, Reynoldsin terästehtaalla valmistettua 531-putkesta. Kuvassa oli myös musta Motobecane , mikä ollee harjoituskilpapyörä. Takana vilahtaa sininen täysverinen Monarkin kilpapyörä -70-luvulta. Pätkässä näytetään vanhaa Harry Hannuksen kilpakuvaa, missä hän ajaa juuri samanlaisella pyörällä.
Olen sittemmin ajanut 70-luvun kilpapyöriä huvikseni. Sen voin vain todeta, että kilpapyörät ovat kehittyneet. Tanko oli 70-luvulla kapea ja yläotteelta ajo on kovin raskasta ja ergonomisesti hankalaa verrattuna nykypyörien vaihde-jarrukahva -yhdistelmiin nähden. Ja välitykset olivat kovin raskaita. Oli eri miehet silloin, kun ajoivat kilometrien ylämäkiä takarattaassa vain 19 piikkiä kevyimmällä vaihteella. Ja sekään ei helpottanut, että edessä oli usein 52/42 rattaat. Minun Cressussani oli retkipyörämäisen kevyet välitykset, 42-24. Mutta kyllä tämän päivän 34/28 välitystä olisi silloinkin kaivannut.
Palaan vuonna vuonna -78 saamaani oranssiin retki-Cressuun. Se kulki mukanani aina 2000-luvun alkupuolelle, jolloin jostain käsittämättömästä syystä heitin sen jätelavalle. Itken tapahtunutta vieläkin.
Vaari oli sm-tason kilpapyöräilijä 40 luvun lopulla. Silloin se oli kai myös tapa liikkua kaupunkien välillä. Kertoi ajaneensa helsingistä kreivilään kaksi tuntia ja 45 minuuttia. Sorateillä piti mennä yli 40kmh ylämäetkin...
Hyvä .hyvä. video.🇫🇮🤗👏👍💥
Ja taas 22.45 töistä Canyonilla Velogia katsomaan. Hyvä video.
Hieno video👍Palautu vanhat ajat mieleen😊 Itselläni oli ensin Mercier merkkinen menopeli, jonka rungon kolaroin poikki. Hitsauksen jälkeenkin vielä ajelin sillä. Toinen olikin Rossin tuubirenkainen, mutta edelleen varvaskoukuilla ja teräsrunko.
Moro. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, mutta voiko jotain polkupyörää olla jopa ikävä? Itselläni oli ensimmäisenä oikeana retkipyöränä Mercier Special Tour de France. Ostin sen kesätyörahoillani uutena heinäkuussa 1977. Maksoi muistaakseni noin 900 markkaa. (tuntipalkkani oli silloin 8 mk/h). Se oli hieno viininpunainen pyörä.Huretin 10v vaihteisto. Etu- ja taka tavaratelineet, integroidut etu- ja takavalot, työkalupussi työkaluineen, siipimutterit akseleissa. Varvaskoukut. Monet reissut tuli sillä aina kun lomaa oli heitettyä. Ajelin sillä silloin tällöin vielä muutamia vuosia sitten, mutta runko oli jotenkin löystynyt /ruostunut ja pyörä muuttui epävakaaksi ajettavaksi, eikä kunnostamisessa olisi ollut enää mieltä. Polkimien kammen keskiölaakerin hajoaminen oli sitten se viimeinen niitti. Mersu oli sen aikaisilla ranskalaisilla harvinaisilla standardiosilla varustettu. Purin joitain osia talteen, ne on mulla muistoina vieläkin...🙄 t.Vepa
Ai niin ja vielä varusteena oli se rungon vaakaputken kiinnikkeissä mukana kulkeva pumppukin. Oli muuten just pitemmillä retkillä hyvä !
@@veijomajuri5775
Kesätyörahoilla minäkin Mercierin ostin ja purin sen jossain kohti aivan atomeiksi ja kasasin uudelleen. Tuli hankittu kaikki erikoistökalutkin kuten rataspakan avaimet yms. Kyllä siihen kiintyi. Minä kyllä ensitöikseen irroittelin lokasuojat yms ylimääräiset😆 Hieno oli Rossinikin, mutta ei siihen tullut sellaista sidettä😊
Se aeropyöräkausi oli lyhyt ja typerä. Teknisesti huonontavia ratkaisuja myivät peloton (ryhmä) ajajille joille niistä ei ollut tuon taivaallista etua.
Juu noi varvas koukku remmmi polkimet oli kyllä hirveät, kaatuessa jalka ei lähtenyt irti polkimista ja väänsi nilkkaa. Itsellä oli nuorena Tunturin maantiepyörä, omia kisoja ajettiin ja radat oli yleensä jonkun kylän julkisen rakennuksen ympäri😄
Mietin itse juuri tätä ihan samaa, että tunteekohan pyöräkisojen historia pahempiakin onnettomuuksia nimenomaan noiden remmipolkimien vuoksi?
Tuollaista rungossa olevaa Crescentin vaihdevipua tuli väännettyä vuosi tai kaksi 1980-luvun puolivälin tienoilla, kun sarvet olivat liian käyrät vaihdevivulle. Ja silloin mentiin viidellä vaihteella. Oli melkoinen ero edelliseen, joka oli jalkajarruilla varustettu kolmivaihteinen Helkaman Hulivili. Käyrien sarvien jälkeen tuli sitten kokeiltua bmx-fillaria, joka sattui olemaan ns. halpismerkki. Eli sillä oli niin paljon painoa, ettei sillä tullut temppuiltua. Heh, muistan tehneeni enemmän temppuja Crescentillä kuin bmx:llä, joka vaihtuikin sitten seuraavaan uutuuteen eli maastopyörään yläasteelle mennessä eli vuonna 1989.
Moro
Juuri samanlaisia vipuja kääntelin äsken kun tulin töistä. Mulla on päivittäisessä ajossa Crescent Fashion Line 307 Världmestarcykeln.Vuosimalli on 80 luvun alusta. Kunnostin sen muutama vuosi sitten. Vahvatekoinen Ruotsin Varbergissa valmistettu jämäkkä teräsputkirunko. Sain sen lahjoituksena entisen omistajan kuolinpesältä. Aluperäiset 10v vaihteiston osat. Kiekot ja satulan uusin. Pyörä kulkee vieläkin kuin juna...t.Vepa
Tuommoiset ”lattiavaihteet” oli omassakin ensimmäisessä pyörässä. Eipä tarvinnut vaihteita erikseen säätää, kun säätö tapahtui jokaisella vaihtokerralla. Hieman ihmetytti aluksi, kun kaveripiirissä alkoi näkyä uudempia ketjuvaihtajia, jotka pykältävinä eivät koskaan olleet säätöjen osalta kohdallaan!
Hieno ja mielenkiintoinen video, kiitos siitä. Pisti silmään tosi pitkät kammet vai näyttikö vaan?
Ihan kiva katsoa erilaistakin sisältöä välillä, kun en oikeastaan muuta katso, kuin ulkomaalaista maastopyöräsisältöä.
Olipas siinä hauskasti ja elävästi kerrottua tarinaa. Ei ollu haastattelijallakaan pokan pettäminen kaukana :-)
Itse kun on kasvanut pyöräilijänä sti-kahvojen ja lukkopolkimien aikakautena, niin on välillä kiva tutustua vanhempaan tekniikkaan. Itsellä on ollut jo jonkin aikaa hakusessa juuri tuon kaltainen kilpuri, jotta voisi opetella ajamaan myös vanhemmalla kalustolla.
Jos löydät vielä jostain nuo varvaskoukut, niin tekiikkahan meni silloin näin.
1.Liikkeelle lähtö. Toinen jalka paikallaan ollesssa polkimen koukkuun.
2. Liikkeellelähdön jälkeen pyöräytetään kengän kärjellä toinen poljin ympäri, että saadaan toinenkin jalka koukkuun. (vaatii harjoittelua)
3. Poljetaan (huom pyörityksen paine tulee jalkapöydän yläosaan nostettaessa) kunnes tulee tarve pysähtyä.
4. Pysähdytään esim. liikennevaloihin ja toivotaan että kenkä irtoaa koukusta. (jokainen meistä vanhan liiton polkijoista muuten muistaa sen tunteen kun se kaatuminen paikallaan alkoi)
5. Toistetaan kohdat 1-4 jne...
6. Kunnes suurin osa meistä kuntopolkijoista jonkin ajan kuluttua suosiolla irroitti koukut polkimista.😎😄
Kun klossi on syvä niin ei siinä kyllä remmiä vasten nosteta poljinta. Ajelin viime kesänä viikon retken MKS remmipolkimilla ja niissä on kuitenkin puolensa: suuri pinta-ala kengän pohjaa vasten ja siks pohjan ei tartte olla absoluuttisen jäykkä vaikka olenkin koko päivän tien päällä. Sen ainoan kerran kun lipesin polkimelta seisoessa niin se oli crankbrosin lukkopoljin ... Sitäpaitti noissa MKS häkkipolkimissa on sairaan hieno laakerointi...
Kyllähän jos kilpaviettiä löytyy, niin suosittelen. Omalta kohdalta se juna meni jo, mutta toki vielä tapahtumiin pitää tunkea ns."viivalle" , vaikka ei sinne kärjen vauhtiin yllä mitenkään. Katsotaan josko nuoriso innostuisi ihan vakavaan kilpailuun tulevaisuudessa.
Aika huikea ollut maantiepyörien ja varusteiden evoluutio näihin päiviin asti. Jonkin verran on hidastumista viime vuosina väkisinkin tapahtunut. Mikähän mahtaa olla seuraava suuri juttu maantiepyöräilyn saralla.
Ajan maantietä 70- luvun teräsrungolla lattiavaihteilla. Ja hyvin pärjää. Ja satula on tosiaan miehen mukaan.
Mites keskinopeudet on muuttuneet huippukisoissa tuolta 70-80 luvulta nykypäivään?
Kyllä ne kovaa silloinkin ajoivat. SM-kisoissa 1981 Pekka ajoi keskarilla 39,7 km/h ja hävisi voittajalle, sittemmin Suomen ensimmäiseksi pyöräilyammattilaiseksi siirtyneelle Kari Myyryläiselle reilut 3 minuuttia.
-70 Oli oma muistojen aikaa. Ensinmäisen pyörän hankin n.15v kesätyö tuloilla , sellaisen cccp romun . Sillä kyllä oppi korjaamaan . Kilpailu uraa joltisen , niin Myyryläisen , kuin Louskun mukana tuli mentyä kisoille.
Loistava video! Itselläni oli 5-vaihteinen DBS, joka palveli kauan oheisharjoittelupyöränä hiihtoa varten.
Mulla oli myös DBS, kun oli paljon halvempi, mutta oli sentään pukinsarvi stonga😄. Kaverit sai Raleighin ja minua harmitti.
Niin tais olla 1976.😂
Pekka kävi muuten pitämässä meillä koulutusta tässä vuosi - pari sitten.
Mitäs tehdä pyörälle kun ketjut hyppii rattaalta rattaalle? silloin kun ajaa. 1x12 vaihteisto, vika tuli kun vaihdoin ketjut. Olisko neuvoja🤔
Luulen että uusi ketju ei istu vanhalle rattaalle - kulumaa liikaa. Eli rattaiden uusintatarvetta indikoi. Lisää aiheesta videolla ua-cam.com/video/2LWDg1ertSw/v-deo.html
@@Velogi kiitos vastauksesta, rataspakka ei ole kylläkään kauheen kulunut🤔
Voihan sitä vaihtajaa yrittää pienillä muutoksilla säätää. Uusi ketju ei taivu sivusuunnassa kuten kulunut, joten jos säätö on tarkalla se voi vaikuttaa.
@@Velogi täytyypä testata
Jos on kyseessä Shimanon ketju niin on syytä muistaa että Shimanon ketju ei ole symmetrinen vaan ketju pitää asentaa niin että teksti on ulospäin, muuten hyppii. Hyvä tarkistaa tuokin asia.
Tästä tuli mieleen: pyöräilen tällä hetkellä perus 24-vaihteisella 24-tuumaisella kaupunkipyörällä ja etenkin pienet renkaat kismittää. Harkitsen nyt siis maantiepyörän ostoa, mutta rahaa ei hirveästi ole. Olisikohan käytetystä 70-80 luvun maantiepyörästä vielä hyväksi aloittelijan maantiepyöräksi nykyään? (Budjetti ois tällä hetkellä jotain maximissaan 500€, onko jotain suosituksia?)
Fillaritoria vaan selaamaan, kyllä 500 €:lla jo ihan modernin pyörän saa.
Moro. Kun sitten sieltä fillaritorilta löytyy sopiva niin kannattaa tsekata erityisesti sopivan kokoinen jämäkkä hyväkuntoinen runko. Jos vielä vaihteetkin toimii ja mikäli jakoavain yhtään pysyy kädessä saat muut osat kyllä hyvinkin mahtumaan budjettiisi. t.Vepa
😍hieno tarinatuokio. On ollu runkovaihteinen retkipyörä häkkipolkimilla. Sen aikaisilla välityksillä meno oli todellakin aika vääntöä. Harvakseltaan niitä vaihteita viitsi rungosta räplätä. Kyllä ajaminen muuttui helpoksi ja kevyeksi nykypyörillä. Puhumattakaan nykyrenkaista. Merinovilla on näköjään tullut pyöräilytekstiileihin.👌
Tuttu juttu. 1975 5v Jupiter ja veljelläni 5v DBS. Hyvin jakso. Tasamailla. Mielenkiintoista oli jokavuotinen pakan laakereiden/räikän puhdistus ja voitelu. Yleensä saatiin kerralla kaikki kuulat takaisin 😁
Upea pieni pyöräilymuseo!
Mistäs saa nykyään varaosia -80 luvun kilpapyöriin? Onko nettikauppoja mitkä olis nimenomaan niihin keskittyneitä vai löytyykö normaali huolto-osia periaatteessa joka pyöräliikkeestä?
Joitakin osia löytyy ihan joka kaupasta, mutta osa saattaa vaatia etsimistä. Helsingissä Fella bicycles ja Fillarikellari ainakin myy joitakin vanhojenkin pyörien osia.
Jotain löytyy viellä varastosta.
Jos joku voi auttaa nii sanokaa mistä voi ostaa napavaihteen
Pelkkää napaa löytyy ainakin Bikesteristä joitakin malleja ja napavaihteellisia kiekkoja bikeshop.fi:stä. Ulkomaisista verkkokaupoista vähän laajemmin.
@@Velogi kiitoksia
Lyhyesti : kaikki oli ennen paremmin. Terästä oli pyörät ja äijät oli terästä myös. Nykyään vaan narisevia hiilikuituämmiä kaikki :)
Sanotaankon nyt näin, että 90-luvulla se "teräksisyys" oli aika pitkälle EPO-hormonin ja veritankkauksen ansiota.. niistä päivistä pyöräily on aikalailla puhdistunut, vaikkei täyteen puhtauteen kukaan uskokaan. Lance paljastui, Jan kärähti, Bjarne ja moni muu tuli itse esiin, osa vähemmän vapaaehtoisesti, Pantanista isoimmat paljastukset tulivat vasta postuumisti
@@mikkopusa4213 Huipputasolla on kiskottu aina vaikka mitä mömmöjä. Ei ne millään kaurapuuron voimin siellä sotke eteenpäin. Jokaisella huippu-urheilijalla tuntuu olevan nykyäänkin vähintään astma ja joku mikä-lie-sankkeri johon pitää ottaa vähän "lääkettä" :D Urheilu kilpailutasolla on syöpä, vaikka sitä kukaan ei ääneen halua myöntääkään. Mutta mitä tulee noihin tämän videon aikakauden teräsrunkoisiin konkeleihin niin on vaan nättejä.
@@TheMrJamu No joo, makuasioita. Jotkut meistä ihan vilpittömästi tykkäävät siitä, kun moderni hiilikuiturunko vastaa kadenssin muutoksen ja voima siirtyy tiehen ilman "muljuamista". Modernikin voisi olla lainausmerkeissä, koska hiilikuitupyöräni on tavallisen pyörän näköinen vannejarruilla ja ilman sisäistä kaapelointia ym. neliöputkia.