Marian ilmestyspäivä: Magnificat (Trad. - sov. Jouni Satopää)

Marian ilmestyspäivää vietetään sen muistoksi, että arkkienkeli Gabriel ilmoitti Neitsyt Marialle, että hän tulisi synnyttämään Vapahtajan. Siksi tämän juhlan vieton varsinainen ajankohta on 9 kuukautta ennen joulua eli 25. maaliskuuta. Mikäli päivä osuu arkipäivälle, sitä vietetään Suomen ev.lut. kirkossa nykyisin sitä lähimpänä sunnuntaina. Päivän osuessa palmusunnuntaihin tai pääsiäiseen, sitä vietetään kuitenkin palmusunnuntaita edeltävänä sunnuntaina. Ruotsissa päivää kutsutaan nimellä ”vår-fru-dagen”, josta on väännetty sana ”våffeldagen” eli vohvelipäivä, joka kertoo ruotsalaisten tavasta juhlistaa kyseistä päivää. 😄
Päivään liittyy Marian kiitosvirsi, jonka sanat löytyvät raamatun kohdasta Luuk. 1:46-55. Neitsyt Maria lausuu tämän runoelman Johannes kastajan äidille Elisabethille. Sanat ovat innoittaneet monia säveltäjiä Bachia myöten. Latinankieliset sanat alkavat ”Magnificat anima mea Dominum” (”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta”), jonka takia Marian kiitosvirttä kutsutaan myös nimellä Magnificat.
"Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle
ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
niin kuin hän on isillemme luvannut."
Myös Suomalaisesta virsikirjasta löytyy tästä mukaelma, virsi 50, jota lauletaan Enkeli taivaan -virren sävelmällä, mutta se voidaan esittää myös virsien 107 ja 258 sävelmällä, kuten tässä on tehty. Sävelmä on merkitty muistiin Pohjanmaalta ja sen juuret ovat 1500-luvun Puolassa ja Böömissä. Sanat ovat Hemminki Maskulaisen vuoden 1605 virsikirjasta Elias Lönnrotin 1872 uudistamina.
1.
Jumalaa kiittää sieluni,
ylistää Herraa nöyrästi,
ja henkeni nyt iloitsee,
Vapahtajassa riemuitsee.
2.
Minulle Herra voimallaan
on tehnyt ihmetekojaan,
kun alhaista hän armahti
ja tehtäväänsä valitsi.
3.
Ei lopu Herran laupeus,
uskollisuus ja rakkaus.
Polvesta polveen säilyy se
turvana Herran omille.
4.
Maan valtiaat hän kukisti
ja ylpeät hän nöyryytti,
vaan köyhät otti huomaansa,
nälkäiset täytti lahjoilla.
5.
Hän muistanut on armoaan
ja laupeuttaan, liittoaan.
On uskollinen ainiaan
Jumala lupauksissaan.
6.
Ylistys korkein Isälle
ja ainoalle Pojalle,
Hengelle armon, totuuden
nyt soikoon kautta aikojen!