Luulen, että musiikin tekeminen jatkuu jossakin muodossa niin kauan kuin henki vain pihisee, ja on tässä nyt tullut tehtyä pitkästä aikaa soitinhankintojakin, joita toivon mukaan pääsette kuulemaan jossakin vaiheessa. Elämä on kohdellut paremmin viime aikoina. Minulla on vakituinen työpaikka (mikä rajoittaa melkoisesti musiikin kirjoittamiseen ja äänittämiseen jäävää aikaa ja energiaa) ja olen ollut terveenä. Toki tietty eksistentiaalinen tyhjyys, yleinen nihilismi, oman ikääntymisensä hyväksyminen ja pettymys tehtyihin valintoihin ja omiin saavutuksiinsa tai niiden puuttumiseen kulkevat yhä mukana - ja ehkä hyvä niin! Kun asiani ovat liian hyvin, en saa kirjoitetuksi yhtään laulua, koska silloin siihen ei ole mitään syytä.
Jos minä voittaisin, ostaisin omakotitalon jostakin korven keskeltä. Lämmittäisin sähköllä, välillä toki tunnelman ja pienhiukkasten takia puullakin. Hankkisin katumaasturin (bensiini, ei mitään hybridejä tai täyssähköleluja) asioiden hoitoon. Taloon rakentaisin pienen studion, jossa voisin keskittyä kokopäiväisesti ihmisvihamielisen musiikin tekemiseen ja jakamiseen (edelleen ilmaiseksi tietenkin, sillä jokainen ihminen, joka harjoittaa ihmisvihaa saavuttaakseen sillä henkilökohtaista hyötyä, on läpeensä halveksittava olio - ihmisvihan kun tulee aina olla itseis-, ei välinearvo).
Alkuperäisenä suunnitelmanani oli, etten äänittelisi mitään ennen joululomaa. Kun kuitenkin piti tulla käymään kotipuolessa vaihtamaan talvirenkaat bensiinimoottoriseen autooni, niin ajattelin sitten nopeasti samalla toteuttaa tämän kommentaarini nyt, sillä voi olla, ettei jouluna koko ilmastovouhotusta enää kukaan muistakaan, vaan hyvien ihmisten ykkösprioriteetiksi on jo vaihtunut jokin muu asia.
Laulun teksti on osuva mitä tulee yksilön asemaan ilmastokriisissä. Ei se tee asiasta vouhotusta kokonaisuutena, joidenkin ilmastomoralistien ylemmydentuntoinen poseeraus sitä toki on.
Kovvoo settiä vahvat samaistumiset
Hyvää settiä
Kiva kuulla että teet musiikkia vieläkin. Toivottavasti elämä kohtelee paremmin kuin millaisen kuvan aiemmat blogipäivityksrt antavat.
Luulen, että musiikin tekeminen jatkuu jossakin muodossa niin kauan kuin henki vain pihisee, ja on tässä nyt tullut tehtyä pitkästä aikaa soitinhankintojakin, joita toivon mukaan pääsette kuulemaan jossakin vaiheessa.
Elämä on kohdellut paremmin viime aikoina. Minulla on vakituinen työpaikka (mikä rajoittaa melkoisesti musiikin kirjoittamiseen ja äänittämiseen jäävää aikaa ja energiaa) ja olen ollut terveenä. Toki tietty eksistentiaalinen tyhjyys, yleinen nihilismi, oman ikääntymisensä hyväksyminen ja pettymys tehtyihin valintoihin ja omiin saavutuksiinsa tai niiden puuttumiseen kulkevat yhä mukana - ja ehkä hyvä niin! Kun asiani ovat liian hyvin, en saa kirjoitetuksi yhtään laulua, koska silloin siihen ei ole mitään syytä.
Ootko koskaan miettiny näiden biisien uppaamista UA-camn lisäksi Spotifyhin? Helpottais meinaa kuuntelua melkoisesti
Voi kun voittais lotossa.
Silloin ostaisin kokonaisen itäblokin panssaripataljoonan verran neuvostokoneita käymään tyhjäkäynnillä yötä ja päivää...
Jos minä voittaisin, ostaisin omakotitalon jostakin korven keskeltä. Lämmittäisin sähköllä, välillä toki tunnelman ja pienhiukkasten takia puullakin. Hankkisin katumaasturin (bensiini, ei mitään hybridejä tai täyssähköleluja) asioiden hoitoon. Taloon rakentaisin pienen studion, jossa voisin keskittyä kokopäiväisesti ihmisvihamielisen musiikin tekemiseen ja jakamiseen (edelleen ilmaiseksi tietenkin, sillä jokainen ihminen, joka harjoittaa ihmisvihaa saavuttaakseen sillä henkilökohtaista hyötyä, on läpeensä halveksittava olio - ihmisvihan kun tulee aina olla itseis-, ei välinearvo).
Miten kehtaatkin olla liittymättä maailmanlopun kulttiin, luopumasta maallisesta omaisuudesta äiti maalle ja juomasta mehujuomasekoitustasi!?
Alkuperäisenä suunnitelmanani oli, etten äänittelisi mitään ennen joululomaa. Kun kuitenkin piti tulla käymään kotipuolessa vaihtamaan talvirenkaat bensiinimoottoriseen autooni, niin ajattelin sitten nopeasti samalla toteuttaa tämän kommentaarini nyt, sillä voi olla, ettei jouluna koko ilmastovouhotusta enää kukaan muistakaan, vaan hyvien ihmisten ykkösprioriteetiksi on jo vaihtunut jokin muu asia.
Laulun teksti on osuva mitä tulee yksilön asemaan ilmastokriisissä. Ei se tee asiasta vouhotusta kokonaisuutena, joidenkin ilmastomoralistien ylemmydentuntoinen poseeraus sitä toki on.
Ja itse ajan dieselillä, bensalla ajavat vain ekoihmiset 8-)
Syyllisyys on terveellistä silloin kun on ryssinyt.