Miksi narsisti pelkää vanhenemista?

Lisää narsisteista ja narsismista löydät osoitteesta:
eroonnarsistist...
Jos pidät Nevi Salesin UA-cam-videoista, voit liittyä samassa osoitteessa salasanasuojatulle jäsensivulle. Siinä vaiheessa kun tämä video julkaistaan, jäsensivuilla on nähtävissä yli 60 videota. Ja uusia tulee koko ajan, ainakin yksi uusi kuukaudessa.
Tämä video on alunperin tarkoitettu eroon narsistista -brändin jäsensivuja varten. Mutta koska video tämä on jatkoa yhdelle aiemmalla UA-cam-videolle nimeltä Mitä narsisti pelkää, julkaisemmekin sen täällä.
Videolla Mitä narsisti pelkää mainittiin viisi narsistin suurta pelkoa. Yksi niistä on vanheneminen. Kerroin ko. videolla, että narsisti pelkää vanhenemista täydellä syyllä, koska hän tietää että hänellä on luultavasti edessään yksinäinen ja viheliäinen vanhuus.
Mielikuva hyvästä vanhuudesta sisältää mm. sen, että on terve ja hyvissä voimissa ja taloudellisesti vakaa ja omillaan. Tässä mielikuvassa ihminen elää tyynenä ja hilpeänä itselleen tärkeiden ihmisten ympäröimänä, on näiden ihmisten rakastama ja arvostama. Harrastaa itselleen mieluisia asioita, kenties matkustelee, tapaa ystäviään. Tekee asioista joista pitää, oleskelee paikoissa joissa viihtyy, viettää aikaa niiden ihmisten kanssa joiden seurasta nauttii. On päässyt nuoruudenaikaisista pakkomielteistään ja neurooseistaan, on riippumaton ympäristön mielipiteistä, tietää mitä elämältä tahtoo ja tietää myös saavuttaneensa suuren osan unelmistaan. Kokee olevansa ennen kaikkea vapaa. Vapaa liikkumaan, vapaa ympäristön vaatimuksista, vapaa työhön liittyneistä paineista, vapaa muihin ihmisiin liittyvästä vastuusta ja muiden hyvinvoinnista huolehtimisesta. Vapaa myös itse itselleen asettamistaan epärealistisista vaatimuksista. Hyväksyy itsensä, hyväksyy muut. On tyytyväinen, seestynyt, kiinnostunut ja innoissaan elämästä.
Voiko narsistin vanhuus olla tällainen? Ei voi. Ensinnäkin narsisti ikääntyessään muuttuu yhä ilkeämmäksi, mistä seuraa että hänen vanhuutensa on todennäköisesti yksinäinen. (Yksinolohan sisältyy narsistin viiteen kauhuskenaarioon!) Toiseksi hänen naamionsa alkaa ikääntymisen myötä pudota omia aikojaan, ihan itsekseen, ilman että hän tarkoituksella pudottaa sen. Nuorempana hän jaksoi pitää kasvojensa edessä naamiota ja esiintyä muuna kuin oli. Kun naamio aiempina vuosina välillä putosi, se ei pudonnut vahingossa vaan hän pudotti sen tahallaan ja harkitusti. Mutta vanhemmiten voimat vähenevät, eikä teeskentelyn vaatimia panoksia löydykään. Narsisti ei enää hallitse naamiotaan. Se putoilee yhä useammin ja yhä useamman ihmisen nähden. Ja kun naamio putoaa, ihmiset kaikkovat hänen ympäriltään - koska se mitä naamion alta paljastuu, on kaikkea muuta kuin kaunista nähtävää.
Vielä suurempana syynä siihen, ettei narsistin vanhuus voi olla onnellinen, on se, että hyvä, rikas elämä vanhuuden päivinä edellyttää vanhukselta itseltään hyvin paljon. Siihen vaaditaan hänen omaa panostustaan. Se edellyttää tietynlaista luonteenlaatua ja ajattelutapaa. Hyvä vanhuus edellyttää kykyä kiitollisuuteen, iloon ja elämästä nauttimiseen. Näitä kykyjä narsistilla ei ole oikeastaan koskaan ollut, ja iän myötä sekin vähä kuihtuu olemattomiin. Vanhuuteen, jos mihin, pätee tämä: sille jolla on annetaan lisää, ja siltä jolla ei ole, otetaan pois sekin vähä mitä hän luulee omistavansa. Mikä sitten on tämä "se", jota narsistilla ei vanhemmiten ole senkään vertaa kuin aiemmin? Tämä mystinen "se" on kyky rakastaa, iloita, elää, nauttia, tuntea kiitollisuutta, myötätuntoa ja myötäiloa. Tämä narsistivanhukselta puuttuu, ja sen mukana kaikki.
Narsisti jollain tasolla tietää tämän kaiken etukäteen, ja siksi ajatus edessä olevasta vanhuudesta pelottaa häntä. Hän tietää itse mikä hän on, ja hän tietää ettei hänenkaltaisensa ihminen koskaan löydä pysyvää iloa. Hän voi saada tilapäistä mielihyvää ja nautintoa mutta ei aitoa iloa ja onnea. Narsistin suhdetta aitoon iloon voisi verrata siihen, että saisi katsoa televisiosta luontodokumentteja mutta ei koskaan pääsisi metsäpolulle kävelemään. Narsistin tilapäiset mielihyvän hetket ovat sitä paitsi täysin riippuvaisia muiden ihmisten läsnäolosta ja tietynlaisista reaktioista. Jos näitä reaktoita ei tule, mielihyvääkään ei synny. Vanheneva narsisti ei ole enää yhtä taitava mainipuloimaan muita ja saamaan heitä reagoimaan haluamallaan tavalla, joten mielihyvän hetket ensin vähenevät ja sitten loppuvat kokonaan.