Ketamiini, masennuslääkkeet, masennuksen hoito ja aivotutkimus (Samuel Kohtala) | Puheenaihe 134
Вставка
- Опубліковано 14 гру 2020
- 👍 Heitä yläpeukku, jos tykkäät videosta
❤️ Tilaa kanava: ua-cam.com/users/puheenaihefi?... (Ilmaista!)
Miksi nukutusaineena ja kipulääkkeenä käytettyä ketamiinia tutkitaan nykypäivänä masennuksen hoidossa ja kuinka lupaavasta hoitomuodosta on kyse? Miten ketamiini vaikuttaa tajunnantilaan, aivoihin ja elimistöön?
Studiossa vieraana farmasian tohtori ja tutkija Samuel Kohtala.
🐵 Juontajat
Leevi Leivo: / leivoks
Rami Kurimo: / ramikurimo
📷 Some
Instagram: / puheenaihefi
Twitter: / puheenaihefi
Facebook: / puheenaihefi
🎧 Podcast
Spotify: spoti.fi/3xlNSgm
Apple: apple.co/3jfB2ey
RSS Feed: anchor.fm/s/91bd59c/podcast/rss
📅 Jakso on nauhoitettu 29.10.2020.
#ketamiini #tiede #puheenaihe
Lääkeresistensseillä ihmisillä täytyy olla oikeus saada erilaisia hoitokokeiluita, kuin aina vaan ne SSRI-lääkkeet! Hyvä Samuel!
Lääkeresistenteillä? Lääke se ketamiinikin on.
Hoitoresistenssi
Hyvä, että otitte esiin myös tuon, että ihanneyhteiskunnassa ei olisi masennusta. Ei siinä olisi addiktioita, ei ahdistusta eikä mitään kroonisia mielenterveysvaivoja! Isossa kuvassa me vain reagoidaan yhteiskunnassa vallalla oleviin suuriin puutteisiin ihan itsellemme normaalilla tavalla.
Alitajunnassamme elää koko menneisyytemme tunteina, ajatuksina, uskomuksina, tuntemuksina, mieli- ja kuulokuvina. Kaikki nuo kokemukset ovat preesensissä. Sen voi itsekukin todeta, kun kuvittelee palaavansa johonkin tiettyyn menneisyyden kokemukseen. Muistamme noista alitajuntaan tallentuneista muistoista vain osan tietoisesti. Kuitenkin kaikki kokemuksemme ovat koko ajan vaikuttamassa nykyhetkeemme, vaikka tietoisesti emme sitä seikkaa tunnista. Masennus on eräänlainen alitajunnan avunpyyntö, jonka tarkoituksena on opastaa tietoista mieltä tutkimaan sisäistä kokemusmaailmaa ja hoitamaan ja korjaamaan niitä muistoja, jotka ovat alkusyynä masennukselle. Lääkkeet voivat lievittää oirekuvaa, mutta eivät pysty parantamaan masennuksen alkusyytä, tunne-elämään elämän aikana syntyneitä haavoja.
😅Goole.
Liian vähän puhutaan siitä, että masennus on enemmän yläkäsite laajalle oireiden kirjolle kuin hyvinmääritelty sairaus. Kiitos tämän asian tuomisesta esille.
Eri masennustyyppien erottelu on hankalaa, koska taustalta löytyy yksilöllinen yhdistelmä ympäristötekijöitä ja perinnöllistä alttiutta. On kuitenkin melko hyvin tiedossa, mitkä ympäristötekijät altistavat masennukselle: stressi, syrjäytyminen ja alhainen fyysinen aktiivisuus. Näihin taustatekijöihin puututaan yhteiskunnan tasolla hämmästyttävän vähän.
Esimerkiksi työstressi ja uupumus on ollut paljon pinnalla viime aikoina. On irvokasta, että työssäkäyvät uupuvat, ja samaan aikaan suuri joukko työttömiä syrjäytyy. Kumpikin ihmisryhmä kuuluu masennuksen riskiryhmään.
Eräs mahdollinen ratkaisu olisi työajan lyhentäminen. Työn kuormittavuus vähenisi, ja töitä riittäisi useammalle. Tämän uudistuksen kustannukset voitettaisiin moninkertaisina takaisin, kun hyvinvointi lisääntyisi ja terveydenhuoltomenot laskisivat.
Vanhemmat polvet usein vastustavat työajan lyhentämistä, koska "ennenkin tehtiin töitä 12 tuntia jokaisena viikonpäivänä". Moderni tietotyö, jossa tuijotetaan näyttöä ja ollaan paikallaan tuntikausia, kuormittaa kuitenkin aivoja ja mieltä aivan eri tavalla kuin esim. entisajan maataloustyöt.
Työajan lyhentäminen vapauttaisi aikaa liikunnalle ja muulle palautumiselle, mikä vähentäisi masennuksen riskiä. Se, miten ihmisiä voisi kannustaa liikkumaan vapaa-ajallaan, on kysymys pohdittavaksi. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää lapsiin ja nuoriin, joiden fyysinen kunto laskee vuosi vuodelta samalla kun psyykkinen pahoinvointi lisääntyy.
Murehtiminen on alitajuinen keino pyrkiä suojaamaan ihmistä sellaisilta ikäviltä asioilta, joita menneisyydessä tapahtui.. Alitajunnassa kaikki on preesensissä, mistä seuraa, että tuo menneisyydessä syntynyt osa ei ole tietoinen, että tilanne on erilainen, eikä enää ole aiheellista murehtia tulevaa koko ajan.
Tulee hieman mieleen mirtatsapiini siinä mielessä, että annos muuttaa vaikutusta.
Ei niiltä lääkäreiltä saa mitään muita hoitomuotoja kuin ne lääkket, vaikka kymmeniä on jo kokeiltu! Itse tietäisin mikä auttaa, mutta niitä hoitomuotoja saa vaatia vuosia, jos saa koskaan.
Mitä nyt tässä kymmenisen vuotta tätä keskivaikeata masennustani olen tutkinut, niin en edelleenkään luokittelisi sitä "sairaudeksi". Omasta mielestäni pidän sitä osana normaaleja tunteita, jonakin surun, pettymyksen ja inhon yhteisenä äärimuotona... joka johtuu yleensä elinympäristössä tapahtuvista negatiivisista ja pitkäkestoisista tapahtumista. Johonka ehdottomasti paras hoito on määrittelemättömän pitkä kestoinen TERAPIA.
Jos ilo ja suru oltaisiin joskus jostain käsittämättömästä syystä luokiteltu sairauksiksi, niin kyllä nämä tyypit keksisivät niihin "parannuskeinon"... :/
Terapeutti ainaki kiittelee loppuelämän kestävästä terapiasta kun lompakko paksunee. Onhan tää selvä uhka terapeuteille joiden vuosien rahan lypsäminen hoituukin muutamassa tunnissa
Jep, Kela vielä eväsi sairaspäivärahankin minulta sen takia, etten suostunut hakemaan apteekista masennuspillerikuuriani, koska se on uskontoani vastaan ja vaikka kerroin että en koe itseäni lainkaan masentuneeksi, pitää todistaa oikeudessa ja jopa 70v on sen takia uhkailtu, tämä on ohimenevä pelko, joka nyt vei hetkeksi työkyvyn.
Mielenkiintoinen toi varovainen keskustelutyyli. "Se ei ole ehkä tän mun tutkimuksen fokus..." Tällaista tyyliä nykyään aika paljon näkee koska somesta on tullut sellainen kuranheittopaikka, jolloin asiantuntijatkin kuorruttavat omaa puhettaan varmuuden vuoksi ehkä-sanoilla jne. Kyllä tämä tutkija tietää mikä on oman tutkimuksensa fokus ollut ja voi sen varmemmin ja suoremmikin sanoa.
koska käsitellään jaksossani mun noita linkkejä mun läppärissä on mikki
Lopeta sun paskan spämmiminen