Noniin, olen kauan miettinyt, että itselläni saattaisi olla OCD. Muistan kun se alkoi lapsena, kun sairastuin reumaan. Siitä alkoi erilaiset pahat olot ja pakkoliikkeet. Ne pahat olo tuli pääosin pakkoajatuksista: olenko tehnyt syntiä ja kun tietysti olen, niin hoin anteeksipyyntöjä mielessäni Jumalalle. Ja hoin sitä sitten miljoona kertaa aina siihen asti, että se ”tuntui” oikealta, eli siltä että oikeasti tarkoitin sitä. Pahimmat oli niitä irstaita kuvia ja ajatuksia sukulaisista ja läheisistä, joita väkisin pulpahti mieleen, eikä niistä lapsena ihan hirveän helposti kehdannut puhua mitään. Pakkoliikkeet joko helpottivat tai pahensivat näitä olotiloja. Vieläkin mulla näitä erilaisia on vaikka olen kohta 40v, mutta ne ei hallitse elämääni eikä mua kiinnosta tuon taivaallista jos tulee joku irstas mielikuva tai olenko tehnyt syntiä -ajatus mieleen. Voi olla, että olen tässä nyt vastarannan kiiski, mutta olen sitä mieltä että tästä OCD:sta voi ihan itse ”parantua” tai saada sen ainakin hallintaan niin, että sen vaikutus elämään on minimaalista.
Mielestäni tästä puhutaan tosi vähän ainakin Suomessa. Itse olen todennut, että OCD on hiipinyt uskonelämääni. Pitkään kesti tajuta se, kun mulla ei muuten kovin selkeitä OCD-oireita lapsuuden jälkeen ole ollut. Pari viikkoa oli muuten perjantaidokkari "Lilja ei halua helvettiin", missä tämä 15-vee selkeesti kärsi tästä.
Noniin, olen kauan miettinyt, että itselläni saattaisi olla OCD. Muistan kun se alkoi lapsena, kun sairastuin reumaan. Siitä alkoi erilaiset pahat olot ja pakkoliikkeet. Ne pahat olo tuli pääosin pakkoajatuksista: olenko tehnyt syntiä ja kun tietysti olen, niin hoin anteeksipyyntöjä mielessäni Jumalalle. Ja hoin sitä sitten miljoona kertaa aina siihen asti, että se ”tuntui” oikealta, eli siltä että oikeasti tarkoitin sitä. Pahimmat oli niitä irstaita kuvia ja ajatuksia sukulaisista ja läheisistä, joita väkisin pulpahti mieleen, eikä niistä lapsena ihan hirveän helposti kehdannut puhua mitään.
Pakkoliikkeet joko helpottivat tai pahensivat näitä olotiloja.
Vieläkin mulla näitä erilaisia on vaikka olen kohta 40v, mutta ne ei hallitse elämääni eikä mua kiinnosta tuon taivaallista jos tulee joku irstas mielikuva tai olenko tehnyt syntiä -ajatus mieleen. Voi olla, että olen tässä nyt vastarannan kiiski, mutta olen sitä mieltä että tästä OCD:sta voi ihan itse ”parantua” tai saada sen ainakin hallintaan niin, että sen vaikutus elämään on minimaalista.
Et tiedäkään miten tärkeää on että puhut näistä ääneen!
Kiitos ihanasta palautteesta ♥️♥️ / Jonas OCD Suomi
Mielestäni tästä puhutaan tosi vähän ainakin Suomessa. Itse olen todennut, että OCD on hiipinyt uskonelämääni. Pitkään kesti tajuta se, kun mulla ei muuten kovin selkeitä OCD-oireita lapsuuden jälkeen ole ollut. Pari viikkoa oli muuten perjantaidokkari "Lilja ei halua helvettiin", missä tämä 15-vee selkeesti kärsi tästä.