Syyt, miksi mua ei näistä juurikaan innostusta löydy (niillä on merkittävä painoarvo sille, tutustunko kirjaan edes ja näissä näkyy, että aikuinen tylsä ihminen on valinnut ne), ovat kannet: Useimmat ovat geneerisiä, harmaita, mitäänsanomattomia, ahdistavia, outoja... poikkeuksen tekevät Muurahaisten ennätyskirja ja Kirahvin tavattoman suuri sydän. Muiden kansien kohdalla en montaa sekunttia niitä katsoisi (okei, vähän kauemmin melko geneeristä Valpuri-kirjaa sekä Majatalo-kirjaa, jonka synopsiksen olen lukenut kirjakatalogista, eli kannessa ja nimessä on ollut jotain tarpeeksi mielenkiintoista, että olen päässyt synopsikseen asti ja oli sekin kiinnostava). Toinen syy, mistä kirjat kertovat ja miten ne kertovat: Kaksi teosta kuulostaa täysin juonettomilta ja oletan, että nuoriin uppoaa paremmin juonelliset kirjat. Pyöräilykirjassa ei vaikuta olevan juonta, joten mulle se ei nouse kiinnostavaksi (+ kansi on harmaa ja mitäänsanomaton). Pudonneet kirja vaikuttaa myös juonettomalta monitasoiselta ja monitulkinnaiselta kerronnalta, juurikin sellaiselle, mikä uppoaa vakavan aikuisen kirjan aikuiseen lukijaan ja juonikaan ei synopsiksessakaan aukea mitenkään. Siellä ne ovat synkällä kadulla, laitapuolenkulkijat, joilla ei ole yhteyttä, mutta jotenkin tekstin lomasta sellainen tulee, uuu onpas jännää. Muiden kohdalla tuntuu olevan juoni (paitsi tietenkin tietokirjassa, mutta se vaikuttaa jollain tavalla letkeältä), joten ne ovat silleen uskottavasti valittu. Uskon myös, että pyöräilykirja varmasti kolahtaa johonkin nuoreen tyttöön, joka asuu pikkupaikkakunnalla ja haluaa sieltä pois. Pudonneista jää vain olo, että se on se vakava valinta, sellainen, minkä voisi löytää perinteisen kaunokirjallisuuden puolelta. Eli tietyllä tavalla tulee myös olo, että onko tämä palkinto kuitenkin rakennettu aikuisten ehdoilla aikuisille... Toisaalta SusannaM:n kommentti on mielestäni hyvinkin potentiaalinen ja oikea, mutta. Miksei sinne valita helposti tartuttavia kirjoja, koska tuskin nekään myy yhtään sen enempää. Minulla on olo, että nuorelle juoni vetää lukemaan, kun taas valveutuneet aikuiset voivat ehkä tykätä jostain, missä juoni ei ole niin tärkeää, että he voivat vain uppoutua sanoihin, tai jotain... tai ainakin näin jotkut vakavia aikuisia kirjoja lukevat kuvailevat parhaimpia kirjoja. Aloin miettiä myös sitä, että onhan mahdollista, että JS Meresmaan kirjoja ei ole lähetetty Finlandiaraadille, koska se maksaa. He eivät lue niitä ilmaiseksi. Ymmärtääkseni vain kaikkein suurimmat kustantajat lähettävät kaikki ja muiden kohdalla lähetetään vain joitain. Se saattaa noin yleisesti laittaa jonkinlaisen vääristymän vuoden kirjoista. Ehkä pienet kustantamot lähettävät vain varmahkoja valintoja, vakavamielisiä monitulkintaisia kirjoja, ja kevyemmät jäävät lähettämättä... Ilahduttavaa kuitenkin näissä kaikissa sarjoissa on se, että aika monipuolinen kattaus kustantajia, eikä vain Otavaa ja WSOY:tä. Ja en ole lukenut näistä ainuttakaan, eli mun mielipide voi olla täysin virheellinen :) Huomasin myös, että olin tutustunut oikeastaan vain noihin kahteen juonettomaan ja mitäänsanomattomaan kirjaan etukäteen (en muistanut mustaa kuuta) ja yllätyin, että neljä kirjaa löytyi kuitenkin, mikä ensitutustumalta voisi kiinnostaa enemmän nuorta, joka ei ole kokenut lukija.
Siis tämä olisi musta ehdottomasti aiheellinen sääntömuutos! Tai edes tarpeeksi pitkä karanteeni. Toki lanu-puolella useamman kuin yhden tekijän kirjat tuottaisivat tietysti ongelmia. Jos vaikka kuvittaja on ollut jo mukana voittamassa Finlandiaa, torppaisiko hänen mennyt menestyksenä myös uusien työryhmien Finlandia-haaveet? Mutta tämän päivän Kauno-Finlandia kyllä alleviivasi ehdottomasti jonkinlaisen sääntömuutoksen tarvetta. -Laura
Olen miettinyt, että vaikuttaako se, että usein ollaan huolissaan koululaisten ja nuorten lukemisesta siihen, että voittajaksi valikoituu enimmäkseen nuortenkirjoja. Siis ihan valitsijoilla alitajuisesti - "tässäpä hyvä kirja saada nuoret lukemaan". Pienet lapset kuuntelevat muutenkin niin mielellään ja katsovat kuvitettuja kirjoja, että heille niitä on helppo valita. Koululaisille ja nuorille kirjan etsiminen esimerkiksi lahjaksi voi olla hankalampaa ja palkinnot ja ehdokkuudet ovat tässä hyviä vinkkejä.
Tämä voi hyvinkin olla yksi syy nuortenkirjojen voittokulkuun viime vuosina. Tosin olen sitä mieltä, että eniten tähän varmasti vaikuttaa lukukokemuksen syvyys. Paksuun romaaniin ehtii lukuprosessin aikana kiintyä ja kiinnittyä eri tavalla kuin kuvakirjaan, joka hartaastikin tutkien on luettu varsin nopeasti. Ehtiikö kuvakirja herättää niin suuria tunteita, että se pesisi ansiokkaan romaanin? Senkin takia tuntuu niin hölmöltä, että tällaisia kirjoja edes arvostellaan samassa kilpailussa. -Laura
Olin kyllä vähän pettynyt tähän kuusikkoon, etenkin kun Rasi-Koskinen on mukana taas (Pudonneet odottelisi lukupinossa). Olisin mielelläni nähnyt mukana ainakin Annukka Salaman Ripley - Nopea yhteys YA:n ja Julia Savtchenkon Puolikas -kuvakirjan. Mustan kuun majatalo ei kolahtanut itselle ollenkaan. Oma veikkaus voittajaksi on se puurokirja, olisi nimittäin hauskaa, jos kuvakirja voittaisi. Meresmaa on kyllä harmillisen harvoin edes ehdokkaana ja taitaapa Kuopus olla edelleen ainoa saamansa palkinto.
Tuntuu todella epäreilulta sanoa tuntevansa pettymystä ehdokkaista kun en ole vielä yhtäkään lukenut, mutta kyllä tosiaan pientä pettymystä on täälläkin ilmassa. Puurokirja voisi olla potentiaalinen voittaja. Toisaalta spekuloimme eilen siskon kanssa Lawsonin perhe-elämän ja ammatin vaikutusta valintaan. Tavallaan se voisi ohjata myös kohti saturomaania, mutta toisaalta aamupuuro voi herättää hänessä kyllä varsin vahvoja tunteita. -Laura
@@BibbidiBobbidiBook Olisi kyllä ihanaa, jos lanu jaettaisiin kahdelle teokselle, toinen pienempien ja toinen isompien lukijoiden teoksille, mutta ymmärrän, miksi kaikki on niputettu epäreilusti yhteen. Pudoneet olisi "varma" ja yllätyksetön voittaja, kun katsoo viime vuosien voittajia. Muurahaiskirja olisi varmaan yllättävin, mutta en tiedä mikä on Lawsanin erityisalaa opettajana (siis onko luokan- vai aineenopettaja vai jotain muuta), mikä voi vaikuttaa valintaan paljonkin. Jokainen teos on varmasti ehdokkuutensa ansainnut, vaikka ei nyt omia suosikkeja joukossa ollutkaan. Täytyy sitten Blogistanian äänestyksessä nostaa niitä.
Jo kirjan nimi antaa kyllä odottaa varsin huikeaa ja opettavaista lukuelämystä! Muistan kuinka itse alakouluikäisenä janosin itseäni kiinnostavia tietokirjoja, ja on hienoa huomata, että nykyään vastaavat ovat vielä parempia kuin omassa lapsuudessani! -Laura
Syyt, miksi mua ei näistä juurikaan innostusta löydy (niillä on merkittävä painoarvo sille, tutustunko kirjaan edes ja näissä näkyy, että aikuinen tylsä ihminen on valinnut ne), ovat kannet: Useimmat ovat geneerisiä, harmaita, mitäänsanomattomia, ahdistavia, outoja... poikkeuksen tekevät Muurahaisten ennätyskirja ja Kirahvin tavattoman suuri sydän. Muiden kansien kohdalla en montaa sekunttia niitä katsoisi (okei, vähän kauemmin melko geneeristä Valpuri-kirjaa sekä Majatalo-kirjaa, jonka synopsiksen olen lukenut kirjakatalogista, eli kannessa ja nimessä on ollut jotain tarpeeksi mielenkiintoista, että olen päässyt synopsikseen asti ja oli sekin kiinnostava).
Toinen syy, mistä kirjat kertovat ja miten ne kertovat: Kaksi teosta kuulostaa täysin juonettomilta ja oletan, että nuoriin uppoaa paremmin juonelliset kirjat. Pyöräilykirjassa ei vaikuta olevan juonta, joten mulle se ei nouse kiinnostavaksi (+ kansi on harmaa ja mitäänsanomaton). Pudonneet kirja vaikuttaa myös juonettomalta monitasoiselta ja monitulkinnaiselta kerronnalta, juurikin sellaiselle, mikä uppoaa vakavan aikuisen kirjan aikuiseen lukijaan ja juonikaan ei synopsiksessakaan aukea mitenkään. Siellä ne ovat synkällä kadulla, laitapuolenkulkijat, joilla ei ole yhteyttä, mutta jotenkin tekstin lomasta sellainen tulee, uuu onpas jännää. Muiden kohdalla tuntuu olevan juoni (paitsi tietenkin tietokirjassa, mutta se vaikuttaa jollain tavalla letkeältä), joten ne ovat silleen uskottavasti valittu. Uskon myös, että pyöräilykirja varmasti kolahtaa johonkin nuoreen tyttöön, joka asuu pikkupaikkakunnalla ja haluaa sieltä pois. Pudonneista jää vain olo, että se on se vakava valinta, sellainen, minkä voisi löytää perinteisen kaunokirjallisuuden puolelta.
Eli tietyllä tavalla tulee myös olo, että onko tämä palkinto kuitenkin rakennettu aikuisten ehdoilla aikuisille... Toisaalta SusannaM:n kommentti on mielestäni hyvinkin potentiaalinen ja oikea, mutta.
Miksei sinne valita helposti tartuttavia kirjoja, koska tuskin nekään myy yhtään sen enempää. Minulla on olo, että nuorelle juoni vetää lukemaan, kun taas valveutuneet aikuiset voivat ehkä tykätä jostain, missä juoni ei ole niin tärkeää, että he voivat vain uppoutua sanoihin, tai jotain... tai ainakin näin jotkut vakavia aikuisia kirjoja lukevat kuvailevat parhaimpia kirjoja.
Aloin miettiä myös sitä, että onhan mahdollista, että JS Meresmaan kirjoja ei ole lähetetty Finlandiaraadille, koska se maksaa. He eivät lue niitä ilmaiseksi. Ymmärtääkseni vain kaikkein suurimmat kustantajat lähettävät kaikki ja muiden kohdalla lähetetään vain joitain. Se saattaa noin yleisesti laittaa jonkinlaisen vääristymän vuoden kirjoista. Ehkä pienet kustantamot lähettävät vain varmahkoja valintoja, vakavamielisiä monitulkintaisia kirjoja, ja kevyemmät jäävät lähettämättä... Ilahduttavaa kuitenkin näissä kaikissa sarjoissa on se, että aika monipuolinen kattaus kustantajia, eikä vain Otavaa ja WSOY:tä.
Ja en ole lukenut näistä ainuttakaan, eli mun mielipide voi olla täysin virheellinen :) Huomasin myös, että olin tutustunut oikeastaan vain noihin kahteen juonettomaan ja mitäänsanomattomaan kirjaan etukäteen (en muistanut mustaa kuuta) ja yllätyin, että neljä kirjaa löytyi kuitenkin, mikä ensitutustumalta voisi kiinnostaa enemmän nuorta, joka ei ole kokenut lukija.
Mun puolesta voisi kyllä laittaa sääntöihin että Finlandian voi voittaa vain kerran 😅 Riittäisi muillekin!
Siis tämä olisi musta ehdottomasti aiheellinen sääntömuutos! Tai edes tarpeeksi pitkä karanteeni. Toki lanu-puolella useamman kuin yhden tekijän kirjat tuottaisivat tietysti ongelmia. Jos vaikka kuvittaja on ollut jo mukana voittamassa Finlandiaa, torppaisiko hänen mennyt menestyksenä myös uusien työryhmien Finlandia-haaveet? Mutta tämän päivän Kauno-Finlandia kyllä alleviivasi ehdottomasti jonkinlaisen sääntömuutoksen tarvetta. -Laura
Olen miettinyt, että vaikuttaako se, että usein ollaan huolissaan koululaisten ja nuorten lukemisesta siihen, että voittajaksi valikoituu enimmäkseen nuortenkirjoja. Siis ihan valitsijoilla alitajuisesti - "tässäpä hyvä kirja saada nuoret lukemaan". Pienet lapset kuuntelevat muutenkin niin mielellään ja katsovat kuvitettuja kirjoja, että heille niitä on helppo valita. Koululaisille ja nuorille kirjan etsiminen esimerkiksi lahjaksi voi olla hankalampaa ja palkinnot ja ehdokkuudet ovat tässä hyviä vinkkejä.
Tämä voi hyvinkin olla yksi syy nuortenkirjojen voittokulkuun viime vuosina. Tosin olen sitä mieltä, että eniten tähän varmasti vaikuttaa lukukokemuksen syvyys. Paksuun romaaniin ehtii lukuprosessin aikana kiintyä ja kiinnittyä eri tavalla kuin kuvakirjaan, joka hartaastikin tutkien on luettu varsin nopeasti. Ehtiikö kuvakirja herättää niin suuria tunteita, että se pesisi ansiokkaan romaanin? Senkin takia tuntuu niin hölmöltä, että tällaisia kirjoja edes arvostellaan samassa kilpailussa. -Laura
Olin kyllä vähän pettynyt tähän kuusikkoon, etenkin kun Rasi-Koskinen on mukana taas (Pudonneet odottelisi lukupinossa). Olisin mielelläni nähnyt mukana ainakin Annukka Salaman Ripley - Nopea yhteys YA:n ja Julia Savtchenkon Puolikas -kuvakirjan. Mustan kuun majatalo ei kolahtanut itselle ollenkaan. Oma veikkaus voittajaksi on se puurokirja, olisi nimittäin hauskaa, jos kuvakirja voittaisi. Meresmaa on kyllä harmillisen harvoin edes ehdokkaana ja taitaapa Kuopus olla edelleen ainoa saamansa palkinto.
Tuntuu todella epäreilulta sanoa tuntevansa pettymystä ehdokkaista kun en ole vielä yhtäkään lukenut, mutta kyllä tosiaan pientä pettymystä on täälläkin ilmassa. Puurokirja voisi olla potentiaalinen voittaja. Toisaalta spekuloimme eilen siskon kanssa Lawsonin perhe-elämän ja ammatin vaikutusta valintaan. Tavallaan se voisi ohjata myös kohti saturomaania, mutta toisaalta aamupuuro voi herättää hänessä kyllä varsin vahvoja tunteita. -Laura
@@BibbidiBobbidiBook Olisi kyllä ihanaa, jos lanu jaettaisiin kahdelle teokselle, toinen pienempien ja toinen isompien lukijoiden teoksille, mutta ymmärrän, miksi kaikki on niputettu epäreilusti yhteen. Pudoneet olisi "varma" ja yllätyksetön voittaja, kun katsoo viime vuosien voittajia. Muurahaiskirja olisi varmaan yllättävin, mutta en tiedä mikä on Lawsanin erityisalaa opettajana (siis onko luokan- vai aineenopettaja vai jotain muuta), mikä voi vaikuttaa valintaan paljonkin. Jokainen teos on varmasti ehdokkuutensa ansainnut, vaikka ei nyt omia suosikkeja joukossa ollutkaan. Täytyy sitten Blogistanian äänestyksessä nostaa niitä.
Muurahaisten ennätyskirjan luin kouluikäisen lapsen kanssa, ja siitä tuli kyllä valtavasti mielenkiintosta uutta tietoa myös itselle.
Jo kirjan nimi antaa kyllä odottaa varsin huikeaa ja opettavaista lukuelämystä! Muistan kuinka itse alakouluikäisenä janosin itseäni kiinnostavia tietokirjoja, ja on hienoa huomata, että nykyään vastaavat ovat vielä parempia kuin omassa lapsuudessani! -Laura