Tosi hyvää selostusta vihata...En olisi koskaan ominnokin tätä ymmärtännyt eikä kukaan oo osannut auttaa mua... Mä oon saannut itse yrittää selvittää kaikki tunteeni yksin, mutta onneksi oon löytännyt täältä youtubes kaikki mahdollinen mikä on auttannut mua eteenpäin... Mulle tuo viha on koko elämän "tarkoittannut" että tahtoisi "syyllisen" kuolemaa ja siksi vain sen niellyt ja sairastunnut todella pahastikkin, mutta kaikesta huolimatta päässyt tänne asti ja nyt alan löytää itseäni, mutta kohta olen jo 65 v ja tehnyt itseni kanssa töitä yli puolet ajan elämästäni vain sillä, että saisin tietää kuka todella olen.. Rehellisesti sanottuna en tiedä vielä tänäänkään... Puheenne oli todella auttavaa... ❤️Kiitos
sit vielä se, ku löydetää elämäämme se oikea / kavereita niin tulee todella epämiellyttävä olo, jos joku kiintyyki suhun. ajatuksissa kiertää vaa: ”en minä ansaitse noin paljon huomiota/rakkautta. hankkispa toi toinen elämän ja irtaantuis musta.” ja sitku se toinen lähteeki - iskee jäätävä kaipuu ja ikävä, hylätty fiilinki. soitellaan ja ikävöidään, mut heti ku ollaa taas läsnä/vierekkäin tulee se sama ällötys pintaan et ”älä nyt viitti olla noin läsnä mulle”….. kysympä vaa mistäköhän tääki häpeä on alkunsa saanu, ei ainenkaa sieltä omasta lapsuudesta/toksisesta perhedynamiikasta😔
Sotasyyllisyys oikeudenkäynti Haagissa ratkaiskoon Maailman sodat ,ehkä silloin tiedetään kuka teki ja minkä vuoksi Ja kuinka syyllisyys ja viha tulee jakaa.
Tuli mieleen tuosta ajatuksesta että miten tuhoava viha aiheutti viholliskuvia se missä raamatussa puhuttiinn siitä kun laittomuus pääsi valtaan niin monen rakkaus kylmeni. Aiheuttiko turvattomuus hylkäämistä koska rakkauden asettama suojaavaa viha puuttui ja ihminen mukautui ennemmin kompromissihiirenä?
Kun aikuinen lapseni räjähti vihaan ja katkaisi välit perheeseensä oli todella vaikea ymmärtää . Annoin luvan vihata mutta hän on katkaissut välit. Odotamme miten tää jatkuu.
Havahduin synnintunnustuksen sanoihin: ”ajatuksin, sanoin ja teoin olen pyhän tahtosi rikkonut.” Eikö tämä johda sekoittamaan ajatusten ja tekojen välistä merkityseroa? Eikö tämä johda itsetunnon murenemiseen?
Tosi hyvää selostusta vihata...En olisi koskaan ominnokin tätä ymmärtännyt eikä kukaan oo osannut auttaa mua...
Mä oon saannut itse yrittää selvittää kaikki tunteeni yksin, mutta onneksi oon löytännyt täältä youtubes kaikki mahdollinen mikä on auttannut mua eteenpäin...
Mulle tuo viha on koko elämän "tarkoittannut" että tahtoisi "syyllisen" kuolemaa ja siksi vain sen niellyt ja sairastunnut todella pahastikkin, mutta kaikesta huolimatta päässyt tänne asti ja nyt alan löytää itseäni, mutta kohta olen jo 65 v ja tehnyt itseni kanssa töitä yli puolet ajan elämästäni vain sillä, että saisin tietää kuka todella olen.. Rehellisesti sanottuna en tiedä vielä tänäänkään...
Puheenne oli todella auttavaa... ❤️Kiitos
Kiitos Tommy! Olet auttanut PALJON!
onneks näille ilmiöille on omat terminsä ja yhä useempi tiedostaa/tunnistaa nämä! kiitos! ❤
Virtuaalikukkia Anne ja Tommy! Aina saa jotakin uutta kun teitä ja muidenkin tällä kanavalla olevien keskusteluja kuuntelee. Kiitos!
Kiitos ,kiitos .👍
Kiitos!
Hieno ja vaikea aihe, varsinkin kun osuu itseen..
Ihanaa keskustelu niin vaikeasta asiasta kun se onkin. Kiitos paljon, että saan oppia teidän kanssa!
Todella rakentavaa...siunausta teille ♥️🙏🕊
Kiitos🙏 te ihanat
Hyvä keskustelu👍
sit vielä se, ku löydetää elämäämme se oikea / kavereita niin tulee todella epämiellyttävä olo, jos joku kiintyyki suhun. ajatuksissa kiertää vaa: ”en minä ansaitse noin paljon huomiota/rakkautta. hankkispa toi toinen elämän ja irtaantuis musta.” ja sitku se toinen lähteeki - iskee jäätävä kaipuu ja ikävä, hylätty fiilinki. soitellaan ja ikävöidään, mut heti ku ollaa taas läsnä/vierekkäin tulee se sama ällötys pintaan et ”älä nyt viitti olla noin läsnä mulle”….. kysympä vaa mistäköhän tääki häpeä on alkunsa saanu, ei ainenkaa sieltä omasta lapsuudesta/toksisesta perhedynamiikasta😔
Sotasyyllisyys oikeudenkäynti Haagissa ratkaiskoon
Maailman sodat ,ehkä silloin tiedetään kuka teki ja minkä vuoksi
Ja kuinka syyllisyys ja viha tulee
jakaa.
Tuli mieleen tuosta ajatuksesta että miten tuhoava viha aiheutti viholliskuvia se missä raamatussa puhuttiinn siitä kun laittomuus pääsi valtaan niin monen rakkaus kylmeni. Aiheuttiko turvattomuus hylkäämistä koska rakkauden asettama suojaavaa viha puuttui ja ihminen mukautui ennemmin kompromissihiirenä?
Kun aikuinen lapseni räjähti vihaan ja katkaisi välit perheeseensä oli todella vaikea ymmärtää . Annoin luvan vihata mutta hän on katkaissut välit. Odotamme miten tää jatkuu.
Havahduin synnintunnustuksen sanoihin: ”ajatuksin, sanoin ja teoin olen pyhän tahtosi rikkonut.”
Eikö tämä johda sekoittamaan ajatusten ja tekojen välistä merkityseroa? Eikö tämä johda itsetunnon murenemiseen?