Todelliset, alkuperäiset Jumalan lahjat tulevat Jumalalta. Jumala on antanut niitä lahjoja entisaikoina ja myös tänä päivänä. Ja hän antaa niitä lahjoja oman päätöksensä mukaisesti. Ei Hän anna niitä lahjoja sen takia, että me etsisimme kunniaa itsellemme tullaksemme suureksi, vaan tuodaksemme lahjan kautta kunniaa Herralle ja rakentaaksemme Jumalan valtakuntaa.
Alkukielellä (aramea) käännettynä 1Kor14:1 Juoskaa rakkauden perään, ja intohimoisesti etsikää niitä hengen lahjoja, että enemmän profetoisitte. Jae menee suunnilleen näin kreikassakin, mutta sieltä puuttuu ”lahja”. ”Juoskaa” ja ”intohimoitkaa” ovat käskymuotoja.
Hei ja ole siunattu Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen. Uusi Testamentti on kirjoitettu alun perin Kreikan kielellä, ei Arameaksi, sen jälkeen, kun Jeesus oli jo ylösnoussut taivaisiin. Prosessi kestikin UT:n kaanonin osalta toistasataa vuotta. Armolahja on verraton ja suunnaton ilon aihe seurakunnalle. Videolla sanoin, mikä onkaan tässä kohtaa käytetyn sanan, tavoitelkaa tai haluta takana kun tutkimme kreikkaa, kuten osittain kerroitkin. Raamattua lukiessa Pyhän Hengen ohjauksen kanssa, on mielestäni hyvä tutkia, että missä muussa kontekstissa juuri kyseistä sanaa käytetään ja mikä on sen yleisin tarkoitus. Samalla on hyvä huomata, että miten koko luku suhteutuu sanottuun, eikä tuijottaa pelkästään jaetta. Vaikka nythän tarkastellaan tarkasti vain yhtä sanaa, suhteessa koko lukuun, jotta voisimme yrittää ymmärtää kokonaisuuden. Samalla on hyvä pohtia, että löytyykö tutkittavaa sanaa, joka tarkoittaisi suoraan "tavoittelua”, joten pohditaanpa materiaalia, jotta jokainen meistä voi sitten tutkia, mitä asiasta löytääkään. On myös oivallista tutkia, miten sama kohta on ilmaistu eri käännöksissä, jossa voimme nähdä mahdollisen muuttuvan kielen. 1. kor 12:31 sanoo näin, eri käännöksissä: 1776: ”Mutta noudattakaat te paraita lahjoja. Ja vielä minä teille korkiamman tien osoitan.” -> mielestäni tämä käännös on lähimpänä totuutta -> noudattakaat, kertoo osuvasti, että meillä tulee noudattaa sitä mitä saamme. Varsinkin, kun Paavali on sanonut jakeessa 11 ”Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.” (FINRK). Kuten tahtoo, on totta, sillä olemme Jumalan armollisen tahdon alla, emmekä siihen voi vaikuttaa. 1938: ”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.” -> osalliseksi pyrkiminen, osuvasti sanottu. Kr92: ”Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi.” -> Tavoittelu kuulostaa jo hyvin maalliselta RK: ”Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.” -> Innokkaasti tavoittelu tuntuu jo lihassa. Kreikaksi tuo ”tavoitelkaa innokkaasti” on alkuperäisessä Raamatussa zēloute -sana, joka tarkoittaa himoita / kadehtia toisen omaa. Missä muualla Raamatussa zēloute on käytetty ja missä yhteydessä? Kyseessä on erittäin spesifi sanamuoto, joka on lopulta tuossa muodossa tarkoittanut erityisesti kiihkoa ja kateutta, kuten voidaan huomata Jaakobin kirjeestä 4:2: (RK) ”Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole. Te tapatte ja kiihkoilette mutta ette voi saavuttaa. Te riitelette ja taistelette, mutta teillä ei ole, koska ette ano.” Entä löytyykö kreikasta toista sanaa, joka tarkoittaisi tavoittelua, mutta ei himoa tai kateutta? Kyllä: epizētō -> To seek after, inquire -> Suomeksi tavoittele, kuten esimerkiksi kirjeessä filippiläisille 4:17 käytetään. Mihin tästä päädytään, sen tietysti pohtikoon jokainen itse. Herra jakakoon viisautta jokaiselle tämän pohtimiseen, kuten tahtoo, niinkuin on kirjoitettu.
Apostolien teoissa lukee mitä kielillä puhuminen tarkoittaa, ja armolahjat on halu tehdä jumalan hyviä tekoja muille. Etsivät löytää jos pyytää jumalalta, Jesus sanoi, rukoilkaa minun isääni niin hän ohjaa teidät minun luokseni, ja jumalan ottaa pois kaiken sellaisen sinusta josta et voi hyvin jos vain pyydät. Anokaa niin teille annetaan. Pyydä että et tunne kateutta tai vihaa niin ne tunteet kyllä häviävät,
Kiitos Mervi ja ole siunattu Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen. Haluan vastata viestiisi, koska saatoit ehkä tulkita sanomaani jollain tapaa jyrkästi, kun ajattelet(?) että olisin kateellinen tai vihainen, kun niitä kehotat minun olemaan tuntematta. Tässä ajatuksia viestiisi liittyen sekä hartaudessa mainitsemastani kielillä puhumisesta, jotta ymmärrät täsmällisemmin mitä tarkoitin. Ehkä tästä on sitten hyötyä muillekin, jotka näiden asioiden parissa ovat. Kielillä puhumista sekä muita armolahjoja tutkiessani olen lueskellut mm. Arkkimandriitta Zachariuksen hyvin viisaita tuotoksia, kuten The Hidden Man of The Heart. Tässä vastauksessani lainaan suoraan Hänen ajatuksia. Apostolien teoissa se kielillä puhuminen toden totta lukeekin ja kun tutustumme Apostolien tekojen kontekstiin, aikaan sekä siihen, että mikä on kielillä puhumisen tarkoitus, huomaamme, että kymmenen päivää Herran taivaaseenastumisen jälkeen Pyhän Hengen lahjat ilmenivät helluntaina merkkinä Jumalan ja ihmisen välillä tapahtuneesta sovinnosta. Yksi näistä lahjoista, kielillä puhuminen, oli erilainen. Lahja on vaikea ymmärtää, osittain siksi, että se oli jo lähes kadonnut pyhän apostoli Paavalin elämän loppuun mennessä. Lisäksi on selvää Paavalin myöhemmistä kirjeistä, joissa hän asettaa sen viimeiseksi Pyhän Hengen lahjojen listalla, että sen merkitys oli vähentynyt. Miten meidän tulisi ymmärtää tämä? Tiedämme, että kielillä puhumisen lahja (glossolalia) annettiin syntymässä olevalle kirkolle erityistä tarkoitusta varten. Vanha Israel oli tottunut palvomaan ja rukoilemaan pääasiassa ulkoisella tavalla, ja kun Henki tuli helluntaipäivänä, Hän halusi tämän muuttuvan. Hänen tarkoituksensa oli siis opettaa ihmisiä rukoilemaan hengessä, ''vaan olkoon se katoamaton, salassa oleva sydämen ihminen, hengeltään lempeä ja hiljainen. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.” (1. Piet. 3:4). Mutta helluntaipäivänä näemme, että ihmiset alkoivat puhua vierailla kielillä Jumalan suurista teoista; lahja levisi pian laajalle, koska Jumala halusi sanojensa menevän 'maailman ääriin asti' (Room. 10:18) ja uuden uskon tuovan pelastuksen kaikille kansoille. Monia rohkaistiin puhumaan myös vierailla kielillä, ja Jumalan Henki mukautui sen mukaisesti. Tässä kontekstissa tarkoitan nyt täsmällisesti ihan oikeaa ihmisen puhumaa kieltä ja kieliä, kuten Raamatussa lukee: 'He olivat hämmästyksissään ja sanoivat ihmetellen: ”Eivätkö nuo kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin omaa kieltämme, sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet? Me parthialaiset, meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa, Kappadokiassa, Pontoksessa ja Aasiassa , Frygiassa, Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Libyan alueella, me täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset, kreetalaiset ja arabialaiset - me kaikki kuulemme heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suurista teoista.” ' Apostolien teot 2:7-11 Kyseessä siis oli ennen kaikkea evankeliumin leviämiseen liittynyt armolahja, joka antoi ihmisille ymmärryksen puhua vierasta oikeaa kieltä. Ne, jotka rukoilivat kielillä, olivat onnellisia, ollen varmoja yhdestä asiasta: Jumala oli 'murtautunut' heihin ja työskenteli heidän sisällään. Kuitenkin tämä lahja alkoi hitaasti kadota, sillä se ei olisi enää hyödyllinen tai avuksi Ruumiin rakentamisessa. Usein tapahtui, että ylistyksiä ja sanoja lausuttiin, joita Ruumis itse ei voinut ymmärtää, ja tämä vaati Pyhän Hengen innoittaman tulkin apua. Vaikka jotkut uskovista jatkoivat kielilahjojensa käyttöä, jossain vaiheessa kävi selväksi, että kuuntelijoiden rukous ei enää innoittunut samalla tavalla kuin ennen. Tästä syystä Pyhä Paavali sanoo seuraavaa Korinttilaiskirjeessä: "Mitä siis tehdä? Minun tulee rukoilla hengelläni mutta myös ymmärrykselläni. Minun tulee laulaa kiitosta hengelläni mutta myös ymmärrykselläni." (1. Kor. 14:15). Näin hän erottaa rukouksen hengessä (pneuma) ja rukouksen mielessä (nous), ja samaistaa rukouksen hengessä vierailla kielillä rukoilemiseen. Yhtä jaetta aiemmin hän sanoo: "Jos näet rukoilen kielillä, minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön." (1. Kor. 14:14). On kuitenkin yllättävää nähdä, että Pyhä Paavali osoittaa selvää mieltymystä mielen rukoukseen, joka on ihmishengen vapaata toimintaa, pikemminkin kuin hengen rukoukseen, joka on puhdas Pyhän Hengen lahja. Mutta hänen valintansa on täysin sopusoinnussa muun Korinttilaiskirjeen kanssa. Esimerkiksi hän sanoo myös, että todellinen profeetta hallitsee henkeään: "Profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset" (1. Kor. 14:32). Täydellinen antautuminen glossolalialle sisältää tietyn kontrollin menetyksen: se on armon ja ilon purkaus, ja vaikka olemme täysin tietoisia siitä, että Jumala on meissä, jotenkin kiellämme itseltämme tietoisuuden muista Ruumiin jäsenistä. Monilla varhaisessa seurakunnassa oli kielillä puhumisen lahja, mutta ajan myötä lahjasta tuli harvinaisempi. Ongelma oli yksinkertaisesti se, että jos joku puhui kielillä, hän tahattomasti vei kaiken hengellisen tilan seurakunnalta kokonaisuudessaan, joka ei saanut lahjasta vähäisintäkään hyötyä. Paras selitys Jumalan antamalle kielten lahjalle varhaisessa kirkossa piilee tarpeessa opettaa vastakääntyneitä kristittyjä rukoilemaan sydämellään pelkän ulkoisen rukoilemisen sijaan, johon he olivat todennäköisesti tottuneet. Mutta seurakunta löysi pian syvemmän tavan kasvattaa sydäntä, sillä se oli huolissaan sisäisen ihmisen viljelystä. Se löysi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen avuksi huutamisen. Ja vähitellen sydämen rukous korvasi kielillä puhumisen lahjan. Jeesuksen rukous on tapa rukoilla hengessä menettämättä hengen hallintaa ja siten ilman riskiä anastaa muiden Kristuksen ruumiin jäsenten hengellinen tila. Ja tiedämme, että jokainen, joka kantaa Hänen nimeään, tekee sen pelastukseksi: "Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua." (Apt. 4:12). Jos tämä lahja on todella annettu väliaikaisesti joillekin ihmisille, ehkä se auttaa heitä löytämään seurakunnan todellisen katkeamattoman tradition, sydämen rukouksen tradition, joka on varmin ja nöyrin rukous ihmisen rakentumisessa, innoituksessa ja pelastuksessa. Tämän rukouksen kautta saamme suurimman kaikista Pyhän Hengen lahjoista, lahjan, joka parantaa luontomme ja vahvistaa sitä, "Mutta kun Totuuden Henki tulee, hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva." (Joh. 16:13). Se mahdollistaa meille jumalallisen rakkauden täyteyden kantamisen. Tiivistettynä, tarkoitin myös koko edellä mainittua, eli sitä, että opetuslapset, oppivat kirjaimellisesti uuden maallisen kielen, jota puhuttiin siinä maassa, jonne heidät oli osoitettu. He siis saivat Herraltamme lahjaksi uuden kielen osaamisen sekä ymmärryksen. Tämän lisäksi saimme Hengen kielen, joka käytännössä hävisi jo Paavalin aikana ja tuli takaisin yhtäaikaisesti karismaattisten liikkeiden mukana. Siksi halusin esittää myös kysymyksen meille pohdittaviksi: Kuinka meissä ilmenevä kielillä puhumisen, Hengen rukouksen armolahja kasvattaa ja rakentaa seurakuntaa? Kuinka se lisää ymmärrystä seurakunnassamme. Nämä ovat asioita, joita meidän mielestäni on hyvä sydämessämme tutkia ja rukoilla viisautta Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Toivon, että tämä selkeytti puhumaani. Ole siunattu, Sami
İsa meidan joka olet taivaissa…rukous oli minulle tuttu ja kun menin siihen tilaan missa rukoiltiin kielilla niin olihan se hammentavaa mutta nainen rauhoitteli minua etta “meilla nyt on vaan tallainen tapa rukoilla “ olin kylla ihan jaassa sorry en saa pisteita myohemmin rupesin sulamaan uskon etta Pyha Henki sen sai aikaan.
Todelliset, alkuperäiset Jumalan lahjat tulevat Jumalalta. Jumala on antanut niitä lahjoja entisaikoina ja myös tänä päivänä. Ja hän antaa niitä lahjoja oman päätöksensä mukaisesti. Ei Hän anna niitä lahjoja sen takia, että me etsisimme kunniaa itsellemme tullaksemme suureksi, vaan tuodaksemme lahjan kautta kunniaa Herralle ja rakentaaksemme Jumalan valtakuntaa.
Tuomarien Kirja:; Lyhyt Yhteenveto
UA-cam-haku °Judge 15 Summary: 5 Minute Bible Study"
1. Korinttilaiskirje, Yhteenveto, Koko Kirje, Animastio
ua-cam.com/video/yiHf8klCCc4/v-deo.htmlsi=tYuSPcBLHO1dx5O1
Alkukielellä (aramea) käännettynä 1Kor14:1
Juoskaa rakkauden perään, ja intohimoisesti etsikää niitä hengen lahjoja, että enemmän profetoisitte.
Jae menee suunnilleen näin kreikassakin, mutta sieltä puuttuu ”lahja”. ”Juoskaa” ja ”intohimoitkaa” ovat käskymuotoja.
Hei ja ole siunattu Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Uusi Testamentti on kirjoitettu alun perin Kreikan kielellä, ei Arameaksi, sen jälkeen, kun Jeesus oli jo ylösnoussut taivaisiin. Prosessi kestikin UT:n kaanonin osalta toistasataa vuotta. Armolahja on verraton ja suunnaton ilon aihe seurakunnalle.
Videolla sanoin, mikä onkaan tässä kohtaa käytetyn sanan, tavoitelkaa tai haluta takana kun tutkimme kreikkaa, kuten osittain kerroitkin. Raamattua lukiessa Pyhän Hengen ohjauksen kanssa, on mielestäni hyvä tutkia, että missä muussa kontekstissa juuri kyseistä sanaa käytetään ja mikä on sen yleisin tarkoitus.
Samalla on hyvä huomata, että miten koko luku suhteutuu sanottuun, eikä tuijottaa pelkästään jaetta. Vaikka nythän tarkastellaan tarkasti vain yhtä sanaa, suhteessa koko lukuun, jotta voisimme yrittää ymmärtää kokonaisuuden. Samalla on hyvä pohtia, että löytyykö tutkittavaa sanaa, joka tarkoittaisi suoraan "tavoittelua”, joten pohditaanpa materiaalia, jotta jokainen meistä voi sitten tutkia, mitä asiasta löytääkään. On myös oivallista tutkia, miten sama kohta on ilmaistu eri käännöksissä, jossa voimme nähdä mahdollisen muuttuvan kielen.
1. kor 12:31 sanoo näin, eri käännöksissä:
1776: ”Mutta noudattakaat te paraita lahjoja. Ja vielä minä teille korkiamman tien osoitan.” -> mielestäni tämä käännös on lähimpänä totuutta -> noudattakaat, kertoo osuvasti, että meillä tulee noudattaa sitä mitä saamme. Varsinkin, kun Paavali on sanonut jakeessa 11 ”Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.” (FINRK). Kuten tahtoo, on totta, sillä olemme Jumalan armollisen tahdon alla, emmekä siihen voi vaikuttaa.
1938: ”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.” -> osalliseksi pyrkiminen, osuvasti sanottu.
Kr92: ”Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi.” -> Tavoittelu kuulostaa jo hyvin maalliselta
RK: ”Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.” -> Innokkaasti tavoittelu tuntuu jo lihassa.
Kreikaksi tuo ”tavoitelkaa innokkaasti” on alkuperäisessä Raamatussa zēloute -sana, joka tarkoittaa himoita / kadehtia toisen omaa.
Missä muualla Raamatussa zēloute on käytetty ja missä yhteydessä? Kyseessä on erittäin spesifi sanamuoto, joka on lopulta tuossa muodossa tarkoittanut erityisesti kiihkoa ja kateutta, kuten voidaan huomata Jaakobin kirjeestä 4:2:
(RK)
”Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole. Te tapatte ja kiihkoilette mutta ette voi saavuttaa. Te riitelette ja taistelette, mutta teillä ei ole, koska ette ano.”
Entä löytyykö kreikasta toista sanaa, joka tarkoittaisi tavoittelua, mutta ei himoa tai kateutta? Kyllä: epizētō -> To seek after, inquire -> Suomeksi tavoittele, kuten esimerkiksi kirjeessä filippiläisille 4:17 käytetään.
Mihin tästä päädytään, sen tietysti pohtikoon jokainen itse. Herra jakakoon viisautta jokaiselle tämän pohtimiseen, kuten tahtoo, niinkuin on kirjoitettu.
Apostolien teoissa lukee mitä kielillä puhuminen tarkoittaa, ja armolahjat on halu tehdä jumalan hyviä tekoja muille. Etsivät löytää jos pyytää jumalalta, Jesus sanoi, rukoilkaa minun isääni niin hän ohjaa teidät minun luokseni, ja jumalan ottaa pois kaiken sellaisen sinusta josta et voi hyvin jos vain pyydät. Anokaa niin teille annetaan. Pyydä että et tunne kateutta tai vihaa niin ne tunteet kyllä häviävät,
Kiitos Mervi ja ole siunattu Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen. Haluan vastata viestiisi, koska saatoit ehkä tulkita sanomaani jollain tapaa jyrkästi, kun ajattelet(?) että olisin kateellinen tai vihainen, kun niitä kehotat minun olemaan tuntematta.
Tässä ajatuksia viestiisi liittyen sekä hartaudessa mainitsemastani kielillä puhumisesta, jotta ymmärrät täsmällisemmin mitä tarkoitin. Ehkä tästä on sitten hyötyä muillekin, jotka näiden asioiden parissa ovat.
Kielillä puhumista sekä muita armolahjoja tutkiessani olen lueskellut mm. Arkkimandriitta Zachariuksen hyvin viisaita tuotoksia, kuten The Hidden Man of The Heart. Tässä vastauksessani lainaan suoraan Hänen ajatuksia.
Apostolien teoissa se kielillä puhuminen toden totta lukeekin ja kun tutustumme Apostolien tekojen kontekstiin, aikaan sekä siihen, että mikä on kielillä puhumisen tarkoitus, huomaamme, että kymmenen päivää Herran taivaaseenastumisen jälkeen Pyhän Hengen lahjat ilmenivät helluntaina merkkinä Jumalan ja ihmisen välillä tapahtuneesta sovinnosta. Yksi näistä lahjoista, kielillä puhuminen, oli erilainen. Lahja on vaikea ymmärtää, osittain siksi, että se oli jo lähes kadonnut pyhän apostoli Paavalin elämän loppuun mennessä. Lisäksi on selvää Paavalin myöhemmistä kirjeistä, joissa hän asettaa sen viimeiseksi Pyhän Hengen lahjojen listalla, että sen merkitys oli vähentynyt.
Miten meidän tulisi ymmärtää tämä?
Tiedämme, että kielillä puhumisen lahja (glossolalia) annettiin syntymässä olevalle kirkolle erityistä tarkoitusta varten. Vanha Israel oli tottunut palvomaan ja rukoilemaan pääasiassa ulkoisella tavalla, ja kun Henki tuli helluntaipäivänä, Hän halusi tämän muuttuvan. Hänen tarkoituksensa oli siis opettaa ihmisiä rukoilemaan hengessä, ''vaan olkoon se katoamaton, salassa oleva sydämen ihminen, hengeltään lempeä ja hiljainen. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.” (1. Piet. 3:4).
Mutta helluntaipäivänä näemme, että ihmiset alkoivat puhua vierailla kielillä Jumalan suurista teoista; lahja levisi pian laajalle, koska Jumala halusi sanojensa menevän 'maailman ääriin asti' (Room. 10:18) ja uuden uskon tuovan pelastuksen kaikille kansoille. Monia rohkaistiin puhumaan myös vierailla kielillä, ja Jumalan Henki mukautui sen mukaisesti.
Tässä kontekstissa tarkoitan nyt täsmällisesti ihan oikeaa ihmisen puhumaa kieltä ja kieliä, kuten Raamatussa lukee:
'He olivat hämmästyksissään ja sanoivat ihmetellen: ”Eivätkö nuo kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin omaa kieltämme, sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet? Me parthialaiset, meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa, Kappadokiassa, Pontoksessa ja Aasiassa , Frygiassa, Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Libyan alueella, me täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset, kreetalaiset ja arabialaiset - me kaikki kuulemme heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suurista teoista.” '
Apostolien teot 2:7-11
Kyseessä siis oli ennen kaikkea evankeliumin leviämiseen liittynyt armolahja, joka antoi ihmisille ymmärryksen puhua vierasta oikeaa kieltä.
Ne, jotka rukoilivat kielillä, olivat onnellisia, ollen varmoja yhdestä asiasta: Jumala oli 'murtautunut' heihin ja työskenteli heidän sisällään.
Kuitenkin tämä lahja alkoi hitaasti kadota, sillä se ei olisi enää hyödyllinen tai avuksi Ruumiin rakentamisessa. Usein tapahtui, että ylistyksiä ja sanoja lausuttiin, joita Ruumis itse ei voinut ymmärtää, ja tämä vaati Pyhän Hengen innoittaman tulkin apua. Vaikka jotkut uskovista jatkoivat kielilahjojensa käyttöä, jossain vaiheessa kävi selväksi, että kuuntelijoiden rukous ei enää innoittunut samalla tavalla kuin ennen. Tästä syystä Pyhä Paavali sanoo seuraavaa Korinttilaiskirjeessä: "Mitä siis tehdä? Minun tulee rukoilla hengelläni mutta myös ymmärrykselläni. Minun tulee laulaa kiitosta hengelläni mutta myös ymmärrykselläni." (1. Kor. 14:15). Näin hän erottaa rukouksen hengessä (pneuma) ja rukouksen mielessä (nous), ja samaistaa rukouksen hengessä vierailla kielillä rukoilemiseen. Yhtä jaetta aiemmin hän sanoo: "Jos näet rukoilen kielillä, minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön." (1. Kor. 14:14).
On kuitenkin yllättävää nähdä, että Pyhä Paavali osoittaa selvää mieltymystä mielen rukoukseen, joka on ihmishengen vapaata toimintaa, pikemminkin kuin hengen rukoukseen, joka on puhdas Pyhän Hengen lahja. Mutta hänen valintansa on täysin sopusoinnussa muun Korinttilaiskirjeen kanssa. Esimerkiksi hän sanoo myös, että todellinen profeetta hallitsee henkeään: "Profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset" (1. Kor. 14:32).
Täydellinen antautuminen glossolalialle sisältää tietyn kontrollin menetyksen: se on armon ja ilon purkaus, ja vaikka olemme täysin tietoisia siitä, että Jumala on meissä, jotenkin kiellämme itseltämme tietoisuuden muista Ruumiin jäsenistä.
Monilla varhaisessa seurakunnassa oli kielillä puhumisen lahja, mutta ajan myötä lahjasta tuli harvinaisempi. Ongelma oli yksinkertaisesti se, että jos joku puhui kielillä, hän tahattomasti vei kaiken hengellisen tilan seurakunnalta kokonaisuudessaan, joka ei saanut lahjasta vähäisintäkään hyötyä. Paras selitys Jumalan antamalle kielten lahjalle varhaisessa kirkossa piilee tarpeessa opettaa vastakääntyneitä kristittyjä rukoilemaan sydämellään pelkän ulkoisen rukoilemisen sijaan, johon he olivat todennäköisesti tottuneet. Mutta seurakunta löysi pian syvemmän tavan kasvattaa sydäntä, sillä se oli huolissaan sisäisen ihmisen viljelystä. Se löysi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen avuksi huutamisen. Ja vähitellen sydämen rukous korvasi kielillä puhumisen lahjan. Jeesuksen rukous on tapa rukoilla hengessä menettämättä hengen hallintaa ja siten ilman riskiä anastaa muiden Kristuksen ruumiin jäsenten hengellinen tila.
Ja tiedämme, että jokainen, joka kantaa Hänen nimeään, tekee sen pelastukseksi: "Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua." (Apt. 4:12).
Jos tämä lahja on todella annettu väliaikaisesti joillekin ihmisille, ehkä se auttaa heitä löytämään seurakunnan todellisen katkeamattoman tradition, sydämen rukouksen tradition, joka on varmin ja nöyrin rukous ihmisen rakentumisessa, innoituksessa ja pelastuksessa. Tämän rukouksen kautta saamme suurimman kaikista Pyhän Hengen lahjoista, lahjan, joka parantaa luontomme ja vahvistaa sitä, "Mutta kun Totuuden Henki tulee, hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva." (Joh. 16:13). Se mahdollistaa meille jumalallisen rakkauden täyteyden kantamisen.
Tiivistettynä, tarkoitin myös koko edellä mainittua, eli sitä, että opetuslapset, oppivat kirjaimellisesti uuden maallisen kielen, jota puhuttiin siinä maassa, jonne heidät oli osoitettu. He siis saivat Herraltamme lahjaksi uuden kielen osaamisen sekä ymmärryksen. Tämän lisäksi saimme Hengen kielen, joka käytännössä hävisi jo Paavalin aikana ja tuli takaisin yhtäaikaisesti karismaattisten liikkeiden mukana.
Siksi halusin esittää myös kysymyksen meille pohdittaviksi: Kuinka meissä ilmenevä kielillä puhumisen, Hengen rukouksen armolahja kasvattaa ja rakentaa seurakuntaa? Kuinka se lisää ymmärrystä seurakunnassamme. Nämä ovat asioita, joita meidän mielestäni on hyvä sydämessämme tutkia ja rukoilla viisautta Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Toivon, että tämä selkeytti puhumaani.
Ole siunattu,
Sami
İsa meidan joka olet taivaissa…rukous oli minulle tuttu ja kun menin siihen tilaan missa rukoiltiin kielilla niin olihan se hammentavaa mutta nainen rauhoitteli minua etta “meilla nyt on vaan tallainen tapa rukoilla “ olin kylla ihan jaassa sorry en saa pisteita myohemmin rupesin sulamaan uskon etta Pyha Henki sen sai aikaan.