Exäni totesi pyyntöihini lähteä pariterapiaan, että miten muka kolmas osapuoli..joku suhteemme ulkopuolinen voisi meitä auttaa? Eikö meidän itse pitäisi selvittää asiamme? No, sitähän olin yrittänyt onnistumatta (ilman hänen panostustaan) vuosikaudet. Narsistisen ihmisen fantasiamaailmassa hän oli kaiken yläpuolella. Hänessä ei ollut mitään vikaa. Miksi siis pitäisi mennä terapiaan..? Nostin kädet pystyyn. Minun tehtäväni ei ollut parantaa häntä vaan pelastaa itseni vielä kun siihen kykenin. Vaikka hän oli kaltoinkohtelut minua vuosia, en ollut kuitenkaan vielä henkisesti nujerrettu. Hakeuduin itse terapiaan, koska identiteettini ja itsetuntoni olivat ihan palasina...masennus uhkasi viedä toimintakykyni. 2 kk päästä seisoin taas omilla jaloillani. Pahin oli ohi. Paljon opin tuosta matkasta itseeni.
@@ullamaijaback1030 tarkennus: terapeuttini mukaan tarvitsin silloiseen tilanteeseeni tukea - päästäkseni vaikeimman yli ja saadakseni taas otteen elämästäni. Narsistisen suhteen jättämä trauma vaati kuitenkin pitkää työstämistä. Kaaos päässä muuttui pikku hiljaa prosessiksi joka eteni parin vuoden ajan jokseenkin ees taas liikkeessä - vertaisin sitä addiktiosta vierottumiseen; Narsisti ei ole enää elämässäni määrittämässä arvoani ja kertomassa miten ja mitä voit tehdä tai sitten et tehdä, säätämässä ha manipuloimassa, uhkailemassa ja kaltoinkohtelemassa, se jätti jälkeensä henkisen tyhjiön. On kuin käsikirjoitus, jota olin seurannut vuosia loppui yhtäkkiä ja näin vain tyhjän sivun. Pääni täytti kysymykset siitä kuka olen, mitä haluan, mikä on tulevaisuuteni, unelmani - ilman häntä? Vain tyhjyyttä. Ei mitään. Ajatukset keskittyivät alkuun vain exän syyllistämiseen, nimittelyyn, vihaan, sittemmin suruun, kostosuunnitelmiin...ja lopulta luopumistaisteluun ja tilanteen tajuamiseen. Silti aika ajoin pyöritti päässä ajatuksia siitä mitä exä tekee ja kenen kanssa..onko hän onnellisempi nyt, kaipaako minua, tuleeko oven taakse, pyytääkö takaisin jne. Itselleni oli vaikeinta irrottaa eron jälkeen ajatukseni ihmisestä, jonka tarpeiden ja sääntöjen ympärillä koko elämäni oli vuosikaudet pyörinyt. Sitten terapeuttini antoi neuvon: "Keskity itseesi ja niihin asioihin, jotka edistävät omaa hyvinvointiasi." Ymmärsin, että exäni elämän miettiminen ei tee minulle mitään hyvää. Uhraan ihan turhaan vähäistä energiaani häneen. Kun joskus ajattelin, että pääsisin eroon sisäisestä tuskasta jos menisin exäni kanssa yhteen uudelleen, niin terapeuttini kysyi: Mikä siinä suhteessa on sellaista, jota tarvitset voidaksesi paremmin? Tajusin yhtäkkiä ettei yhtään mitään. Niinpä minun oli aika ottaa lusikka omaan käteen ja alkaa rakentaa ihan itse uutta elämääni. Vastuu omasta onnestani oli vain minulla. Uusi elämäni on vapautta olla minä ja voin tehdä itse elämästäni juuri sellaisen kuin haluan. Toki vielä yli 10 vuoden jälkeen nämä asiat palaavat mieleeni. Tuo suhde on osa historiaani ja kulkee mukanani loppuelämäni. Se myös muutti minua vääjäämättömällä tavalla; Ymmärrän, että rakkaus itseäni kohtaan on kaiken a ja o myös rakkaudessa toisia kohtaan. Kun seison omilla jaloillani en tarvitse muita ihmisiä ollakseni onnellinen. En kuulu enää niihin ihmisiin, jotka käyttävät muita huumeenaan. En luovu rajoistani, vapaudestani, unelmistani ja identiteetistäni saadakseni 'rakkautta'. Suojelen omia rajojani ja pidän myrkylliset ihmiset poissa elämästäni tuntematta syyllisyyttä. Entinen ihmisten miellyttäjä ei enää koskaan palaa. Löysin lopulta oikean sieluntoverini eräänä jouluaattona. Tsemppiä! Olet vahvempi kuin uskotkaan. ❤️
Kiitos, että jaoit näin henkilökohtaisen tarinan. Se vaatii paljon rohkeutta ja voimaa, erityisesti vaikeiden kokemusten keskellä. On hienoa kuulla, että löysit voimaa hakeutua terapiaan ja pystyt seisomaan jälleen omilla jaloillasi. Traumaattiset kokemukset voivat jättää syviä jälkiä, ja niiden käsitteleminen on valtavan tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta. On tärkeää muistaa, että joskus parasta mitä voimme tehdä, on asettaa rajat ja huolehtia omasta hyvinvoinnistamme.
Jos on syvästi masentunut, voimavarat loppu eikä ole ketään läheistä jotka tukisivat tilanteessa ja auttaisivat avun löytämisessä, niin mistä silloin saa voimavarat avun hakemiseen?
@@morominaolenmina Aivan; Lyttyyn lyöty ja kaltoinkohdeltu ihminen on vain varjo entisestään. Itsetunto nollilla. Itsesyytökset täyttää mielen. Se on pääosin narsistin manipuloinnin tulosta. Et ole se ihminen, joksi hän sinut teki. Itsetunnon murtamalla hän sai sinusta otteen. Muista: sinussa ei ole mitään vikaa. Halusit vain uskoa rakkauteen. Minut ohjasi terapiaan ystävä, jolla oli takanaan kariutunut liitto narsistin kanssa. Itse en olisi todellakaan ymmärtänyt lähteä hoitoon. Toinen vinkki, jonka sain oli serotoniinilääkitys. Ihminen kun on hormooneja ja eron jälkeinen stressi muuttaa ko. tasapainoa, niin oikealla lääkityksellä mieliala alkaa nousta muutaman päivän päästä ja sitten paranee myös toimintakyky. Terveyskeskuslääkäri voi reseptin kirjoittaa. Kun sitten vihdoin pääsee liikkeelle ja saa asioita aikaiseksi, niin se nostaa itsetuntoa. Oman uuden elämän rakentamisessa sitä tarvitaan. Kirjoitin omasta taipaleesta tähän aiemmin.
Olen todella pahoillani, että tunnet olosi näin. Masennus voi olla erittäin raskasta, erityisesti silloin, kun tuntuu, ettei ole ketään tukemassa. Mieli ry:n auttava puhelin on mm. yksi mahdollisuus, johon voi soittaa missä päin Suomea asuukaan. Sieltä saa matalan kynnyksen keskusteluapua ja neuvoja avun hakemiseen lisää ihan henkilökohtaisella tasolla.
Exäni totesi pyyntöihini lähteä pariterapiaan, että miten muka kolmas osapuoli..joku suhteemme ulkopuolinen voisi meitä auttaa? Eikö meidän itse pitäisi selvittää asiamme? No, sitähän olin yrittänyt onnistumatta (ilman hänen panostustaan) vuosikaudet. Narsistisen ihmisen fantasiamaailmassa hän oli kaiken yläpuolella. Hänessä ei ollut mitään vikaa. Miksi siis pitäisi mennä terapiaan..?
Nostin kädet pystyyn. Minun tehtäväni ei ollut parantaa häntä vaan pelastaa itseni vielä kun siihen kykenin. Vaikka hän oli kaltoinkohtelut minua vuosia, en ollut kuitenkaan vielä henkisesti nujerrettu. Hakeuduin itse terapiaan, koska identiteettini ja itsetuntoni olivat ihan palasina...masennus uhkasi viedä toimintakykyni. 2 kk päästä seisoin taas omilla jaloillani. Pahin oli ohi. Paljon opin tuosta matkasta itseeni.
Onneksi olkoon sinä selvisit todella nopeesti "kuntoon"monalle kestää vuosia "eheytyä"
Parhainta jatkoa ja onnea elämääsi❤
@@ullamaijaback1030 tarkennus: terapeuttini mukaan tarvitsin silloiseen tilanteeseeni tukea - päästäkseni vaikeimman yli ja saadakseni taas otteen elämästäni.
Narsistisen suhteen jättämä trauma vaati kuitenkin pitkää työstämistä. Kaaos päässä muuttui pikku hiljaa prosessiksi joka eteni parin vuoden ajan jokseenkin ees taas liikkeessä - vertaisin sitä addiktiosta vierottumiseen; Narsisti ei ole enää elämässäni määrittämässä arvoani ja kertomassa miten ja mitä voit tehdä tai sitten et tehdä, säätämässä ha manipuloimassa, uhkailemassa ja kaltoinkohtelemassa, se jätti jälkeensä henkisen tyhjiön. On kuin käsikirjoitus, jota olin seurannut vuosia loppui yhtäkkiä ja näin vain tyhjän sivun.
Pääni täytti kysymykset siitä kuka olen, mitä haluan, mikä on tulevaisuuteni, unelmani - ilman häntä? Vain tyhjyyttä. Ei mitään.
Ajatukset keskittyivät alkuun vain exän syyllistämiseen, nimittelyyn, vihaan, sittemmin suruun, kostosuunnitelmiin...ja lopulta luopumistaisteluun ja tilanteen tajuamiseen.
Silti aika ajoin pyöritti päässä ajatuksia siitä mitä exä tekee ja kenen kanssa..onko hän onnellisempi nyt, kaipaako minua, tuleeko oven taakse, pyytääkö takaisin jne.
Itselleni oli vaikeinta irrottaa eron jälkeen ajatukseni ihmisestä, jonka tarpeiden ja sääntöjen ympärillä koko elämäni oli vuosikaudet pyörinyt. Sitten terapeuttini antoi neuvon: "Keskity itseesi ja niihin asioihin, jotka edistävät omaa hyvinvointiasi."
Ymmärsin, että exäni elämän miettiminen ei tee minulle mitään hyvää. Uhraan ihan turhaan vähäistä energiaani häneen.
Kun joskus ajattelin, että pääsisin eroon sisäisestä tuskasta jos menisin exäni kanssa yhteen uudelleen, niin terapeuttini kysyi:
Mikä siinä suhteessa on sellaista, jota tarvitset voidaksesi paremmin? Tajusin yhtäkkiä ettei yhtään mitään.
Niinpä minun oli aika ottaa lusikka omaan käteen ja alkaa rakentaa ihan itse uutta elämääni. Vastuu omasta onnestani oli vain minulla.
Uusi elämäni on vapautta olla minä ja voin tehdä itse elämästäni juuri sellaisen kuin haluan. Toki vielä yli 10 vuoden jälkeen nämä asiat palaavat mieleeni. Tuo suhde on osa historiaani ja kulkee mukanani loppuelämäni. Se myös muutti minua vääjäämättömällä tavalla;
Ymmärrän, että rakkaus itseäni kohtaan on kaiken a ja o myös rakkaudessa toisia kohtaan. Kun seison omilla jaloillani en tarvitse muita ihmisiä ollakseni onnellinen. En kuulu enää niihin ihmisiin, jotka käyttävät muita huumeenaan. En luovu rajoistani, vapaudestani, unelmistani ja identiteetistäni saadakseni 'rakkautta'.
Suojelen omia rajojani ja pidän myrkylliset ihmiset poissa elämästäni tuntematta syyllisyyttä. Entinen ihmisten miellyttäjä ei enää koskaan palaa.
Löysin lopulta oikean sieluntoverini eräänä jouluaattona. Tsemppiä! Olet vahvempi kuin uskotkaan. ❤️
Kiitos, että jaoit näin henkilökohtaisen tarinan. Se vaatii paljon rohkeutta ja voimaa, erityisesti vaikeiden kokemusten keskellä. On hienoa kuulla, että löysit voimaa hakeutua terapiaan ja pystyt seisomaan jälleen omilla jaloillasi. Traumaattiset kokemukset voivat jättää syviä jälkiä, ja niiden käsitteleminen on valtavan tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta. On tärkeää muistaa, että joskus parasta mitä voimme tehdä, on asettaa rajat ja huolehtia omasta hyvinvoinnistamme.
Jos on syvästi masentunut, voimavarat loppu eikä ole ketään läheistä jotka tukisivat tilanteessa ja auttaisivat avun löytämisessä, niin mistä silloin saa voimavarat avun hakemiseen?
@@morominaolenmina Aivan; Lyttyyn lyöty ja kaltoinkohdeltu ihminen on vain varjo entisestään. Itsetunto nollilla. Itsesyytökset täyttää mielen. Se on pääosin narsistin manipuloinnin tulosta. Et ole se ihminen, joksi hän sinut teki. Itsetunnon murtamalla hän sai sinusta otteen. Muista: sinussa ei ole mitään vikaa. Halusit vain uskoa rakkauteen.
Minut ohjasi terapiaan ystävä, jolla oli takanaan kariutunut liitto narsistin kanssa. Itse en olisi todellakaan ymmärtänyt lähteä hoitoon.
Toinen vinkki, jonka sain oli serotoniinilääkitys. Ihminen kun on hormooneja ja eron jälkeinen stressi muuttaa ko. tasapainoa, niin oikealla lääkityksellä mieliala alkaa nousta muutaman päivän päästä ja sitten paranee myös toimintakyky. Terveyskeskuslääkäri voi reseptin kirjoittaa.
Kun sitten vihdoin pääsee liikkeelle ja saa asioita aikaiseksi, niin se nostaa itsetuntoa. Oman uuden elämän rakentamisessa sitä tarvitaan.
Kirjoitin omasta taipaleesta tähän aiemmin.
Olen todella pahoillani, että tunnet olosi näin. Masennus voi olla erittäin raskasta, erityisesti silloin, kun tuntuu, ettei ole ketään tukemassa.
Mieli ry:n auttava puhelin on mm. yksi mahdollisuus, johon voi soittaa missä päin Suomea asuukaan. Sieltä saa matalan kynnyksen keskusteluapua ja neuvoja avun hakemiseen lisää ihan henkilökohtaisella tasolla.