Virsi 102a Murhemielin, kyynelöiden

1.
Murhemielin, kyynelöiden
oppilasta kaksi käy
mestariaan ikävöiden,
Jeesusta ei enää näy.
Mutta katso, Jeesus siellä
lähestyy jo heitä tiellä,
heidän kanssaan vaeltaa.
Kohta murhe kaikkoaa.
2.
Moni arka kulkee tiellä
hiljaisessa murheessaan,
niin kuin Jeesus yhä vielä
olisikin haudassaan.
Moni kulkee yksinänsä,
huokaa epäilyksissänsä,
kunnes täyttää sydämen
läsnäolo Jeesuksen.
3.
Tiedän, ettei Jeesus jätä
meitä valtaan ikävän.
Kun on sydämessä hätä,
arvaamatta tulee hän.
Vaikka sydän surren kysyy,
miksi Jeesus poissa pysyy,
aivan lähellä hän on,
auttajamme verraton.
4.
Uskollisin ystävistä,
viivy aina luonani.
Mitä onkaan pelkäämistä,
kun vain pääsen turvaasi?
Vaikka murheen myrskyt pauhaa,
sinä suojaat, annat rauhaa.
Sinut seuraani kun saan,
sydän syttyy palamaan.
5.
Milloin vaivaa suru syvä,
saata mieleen voittosi,
jonka turvin, Paimen hyvä,
olen sinun omasi.
Lohdutusta, Jeesus, anna,
sanaasi suo toivo panna:
Joka kylvi kyynelin,
leikkaa mielin riemuisin.
6.
Ja kun alkaa mailleen mennä
elinpäivä laskeva
eikä heikko silmä enää
näe missään apua,
seiso, Jeesus, rinnallani,
auta viime sodassani,
että loppuun kestäisin,
voiton kruunun perisin.
Radion Kamarikuoro
Johann Neunherz 1707. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Toisinto Pohjanmaalta.

[@ristomuhonen9690]

Kaunis sävel,hyvin laulettu! Jumalan siunausta laulajille ja kuulijoille! t.Elna