Voisi kai kärjistäen sanoa, että todellinen, aito empatia tulee tunteista, kun taas musta empatia on täysin kognitiivista. Narsisti ei siis koe itse empatiaa ketään kohtaan, mutta on oppinut tunnistamaan sen, miten se "toimii" käytännössä ja osaa siksi halutessaan käyttäytyä empaattisen lailla.
Narsistilla itsellään nimenomaan ei ole aitoa empatiakykyä. Narsisti osoittaa empatiakykyä vain silloin kun hän itse hyötyy siitä, esim hooveroinnissa tai sitten paratiisivaiheessa.
tuiki tärkeä aihe...yksi manipuloinnin väline myös suhteessa ollessa..sitä on vaikea tunnistaa vain näytellyksi, mutta kun muistaa että kaikki mitä narsisti tekee tähtää hyödyntavoitteluun. Hänelle kaikki keinot ovat sallittuja. 😢 Eron jälkeen hän menettää valtansa..erinomaisuuden tunteen kun ei ole ketään jota alistaa..moni menee halpaan ja uskoo narsistin juttuja muuttumisesta..ainoa keino on oman kokemukseni myötä katkaista kaikki yhteydenpito vaikka kuinka tekee kipeää ja lasten vuoksi tarvittava viestintäkin pyrkiä hoitamaan tekstiviestien kautta tapahtuvaksi. Tällöin kaikki uhkailut jne saa mustaa valkoiselle. Narsisti välttää jättämästä mitään jälkiä kiusaamisesta, siksi tämä on turvallinen tapa. Välttyy manipulaatiolta, pahalta mieleltä.
En tiedä onko oma empatiakykyni mennyt jotenkin rikki. Kaiken järjen mukaan kovat elämänkokemukset pitäisi herkistää entisestään, mutta tunne-elämä jotenkin lukossa. Tietää ja jopa muistaa kyllä miten kuuluisi tuntea, mutta jotenkin pinnallista vain.
3 роки тому+9
Hannu - olen todella pahoillani, että joudut kokemaan empatialukon - kuvaat osuvasti sen, kuinka toksinen ihminen pahoinpitelee toisia ihmisiä tunnetasolla; syntyy tunne, että ei ole enää yhteyttä itseen, todellisuudentaju on saanut kolauksen, ilmassa voi olla jopa välinpitämättömyyttä ja aivan kuin olisi sisäisesti kuollut. Toksinen ihmissuhde on paljon vaarallisempi kuin ulkopuolinen voisi ymmärtää, sillä siinä mieli, tunne-elämä ja ihmisen spiritti (henkisyys, merkityksellisyys) ovat tulilinjalla. Puhut varmasti pohdinnallasi monen suulla - kiitos siitä, sillä tämäkin on vertaistukea.
Kun on kokenut kovia, tunteet voivat "syväjäätyä", aivan kuten ohessa on vastauksessa todettu. Ihmisen kokemuksellinen tunnejärjestelmä voi tosiaan mennä "takalukkoon", mikä on erityisen tyypillistä masentuneelle, mutta on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä myös muissa mielentilan ongelmissa. Tunnekokemukset palautuvat kyllä sitä mukaa, kun mieli eheytyy kokemusten painolastista, joten lopullisesti "rikki" ei tunne-elämä onneksi kuitenkaan ole mennyt.
Kun on kärsinyt pitkään, voi tulla tunne uupumus (emotional draining) - itse ajattelen, että se ikäänkuin suojelee tällöin ihmistä kun ei enää vähäistä energiaa mene kärsimykseen. Ihminen ei ole kone. Me emme kestä jatkuvaa kaltoinkohtelua..vaikeuksia elämässämme kuin tietyn ajan persoonasta riippuen. Itse lukeudun sinnikkäisiin ihmisiin, mutta silti murruin . Olin hyvin lähellä syvää masennusta...olin tilassa 'toimintakyvyn säilyttävä masennus'. Mikään ei tuntunut miltään, mutta silti hoidin arkiaskareet ja muut vastuut tunnollisesti. Tämä oli minulle uusi asia. Moni ei siis tiedä olevansa masentunut kun ei makaa petissä päivät pitkät. Minusta tunteettomuuden tunnistaessaan kannattaa kysyä itseltään: onko myrkyllinen kierre vielä olemassa vai onko kyse trauman jälkeisestä tilasta 'sielun tyhjyydestä' jossa ihminen on poljettu tarpeineen maan rakoon ja yksin olisi selvittävä. Jos kierre jatkuu eikä yksin pärjää, suositan ottamaan yhteyttä mielenterveyspalveluihin ja tilaamaan keskusteluajan. Itse selvisin serotoniinilla, sillä tunnistin oireeni; Stressitilassa ihmisen hormoonitoiminta häiriintyy ja serotoniinitaso laskee. Se johtaa ajan kuluessa, tilanteen jatkuessa masennukseen. Vbloggaaja voisi ehkä puhua myös tästä puolesta. 😔
3 роки тому+1
🔴 Löydät minut myös FACEBOOKISTA: facebook.com/narsistivsmina
Miksikä sitä kutsuisi, jos kokee tuntevansa, mutta epäilee tunteiden tuntua?
2 роки тому+1
Todellisuudentajun menttäminen synnyttää muun muassa tuota. Kun ei enää tiedä, mikä on totta, kuka on totta, mitä ihmissuhteessa on oikein tapahtunut ja miksi. Kun on kyse narsistisesta ihmissuhteesta, suuressa roolissa on todellisuudentajua murtava gaslighting-manipulaatio, joka sotkee ihmisten käsitykset itsestään ja tapahtumista. Myös kananmunankuorilla synnyttää vastaava, kun koettaa toimia siten, että narsisti pysyy sellaisena, kuin hänet haluaakin nähdä (vaikka se on narsistin luoma illuusio) - tämän seurauksena uhrin yhteys itseensä hälvenee, kun omia tunteita, tarpeita ja toiveita ei ole lupa kokea. Jos tätä kaikkea kyseenalaista, eli siis kysyy itseltään, miksi tunteiden tuntuminen ja tunnistaminen alkaa olla vaakalaudalla, on sinänsä jo lähtöruudussa: tajuaa, että jotain on nyt pahoin pielessä. On mahdollista aloittaa itsensä eriyttäminen tilanteesta, jossa voi jo niin pahoin.. ♡
@ kiitos vastauksestasi. Esimerkiksi olen ajatellut olevani myötätuntoinen ja pohtinut miltä sen pitäisi tuntua. Sitten sitä miettii kaiken keskellä olenko tunnekylmä psykopaatti vai narsisti, mutta tunnelukot ne kolisee luultavasti vain. "Onnekseni" minulla ei ole parisuhdetta, saatika narsistista sellaista, joten jokin muu syö energiaa.
Рік тому+2
Ratkaisevaa on se, kokeeko tunnelukkojaan ongelmaksi vai ohittaako ne kuittaamalla epämukavuudet aina toisten ihmisten aiheuttamiksi, johon itsellä ei ole osaa eikä arpaa. Omatunto. Se on se ydinasia. Jos on omaatuntoa, tulee lähteneeksi purkamaan tunnelukkoja ja eriyttämään ennen pitkää ne asiat, jotka ovat omalla kontolla ja jotka ovat toisten ihmisten ongelmia. Oma terve syyllisyys/häpeä vs. itselle kuulumaton syyllisyys/häpeä. Siinä yksi tutkintalinja tunnelukkojen availuun.. ♡
Voisi kai kärjistäen sanoa, että todellinen, aito empatia tulee tunteista, kun taas musta empatia on täysin kognitiivista. Narsisti ei siis koe itse empatiaa ketään kohtaan, mutta on oppinut tunnistamaan sen, miten se "toimii" käytännössä ja osaa siksi halutessaan käyttäytyä empaattisen lailla.
Bingo!
Narsistilla itsellään nimenomaan ei ole aitoa empatiakykyä.
Narsisti osoittaa empatiakykyä vain silloin kun hän itse hyötyy siitä, esim hooveroinnissa tai sitten paratiisivaiheessa.
tuiki tärkeä aihe...yksi manipuloinnin väline myös suhteessa ollessa..sitä on vaikea tunnistaa vain näytellyksi, mutta kun muistaa että kaikki mitä narsisti tekee tähtää hyödyntavoitteluun. Hänelle kaikki keinot ovat sallittuja. 😢 Eron jälkeen hän menettää valtansa..erinomaisuuden tunteen kun ei ole ketään jota alistaa..moni menee halpaan ja uskoo narsistin juttuja muuttumisesta..ainoa keino on oman kokemukseni myötä katkaista kaikki yhteydenpito vaikka kuinka tekee kipeää ja lasten vuoksi tarvittava viestintäkin pyrkiä hoitamaan tekstiviestien kautta tapahtuvaksi. Tällöin kaikki uhkailut jne saa mustaa valkoiselle. Narsisti välttää jättämästä mitään jälkiä kiusaamisesta, siksi tämä on turvallinen tapa. Välttyy manipulaatiolta, pahalta mieleltä.
⬆️⬆️⬆️ Tämä! ⬆️⬆️⬆️
En tiedä onko oma empatiakykyni mennyt jotenkin rikki. Kaiken järjen mukaan kovat elämänkokemukset pitäisi herkistää entisestään, mutta tunne-elämä jotenkin lukossa.
Tietää ja jopa muistaa kyllä miten kuuluisi tuntea, mutta jotenkin pinnallista vain.
Hannu - olen todella pahoillani, että joudut kokemaan empatialukon - kuvaat osuvasti sen, kuinka toksinen ihminen pahoinpitelee toisia ihmisiä tunnetasolla; syntyy tunne, että ei ole enää yhteyttä itseen, todellisuudentaju on saanut kolauksen, ilmassa voi olla jopa välinpitämättömyyttä ja aivan kuin olisi sisäisesti kuollut. Toksinen ihmissuhde on paljon vaarallisempi kuin ulkopuolinen voisi ymmärtää, sillä siinä mieli, tunne-elämä ja ihmisen spiritti (henkisyys, merkityksellisyys) ovat tulilinjalla. Puhut varmasti pohdinnallasi monen suulla - kiitos siitä, sillä tämäkin on vertaistukea.
Kun on kokenut kovia, tunteet voivat "syväjäätyä", aivan kuten ohessa on vastauksessa todettu. Ihmisen kokemuksellinen tunnejärjestelmä voi tosiaan mennä "takalukkoon", mikä on erityisen tyypillistä masentuneelle, mutta on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä myös muissa mielentilan ongelmissa. Tunnekokemukset palautuvat kyllä sitä mukaa, kun mieli eheytyy kokemusten painolastista, joten lopullisesti "rikki" ei tunne-elämä onneksi kuitenkaan ole mennyt.
Kun on kärsinyt pitkään, voi tulla tunne uupumus (emotional draining) - itse ajattelen, että se ikäänkuin suojelee tällöin ihmistä kun ei enää vähäistä energiaa mene kärsimykseen. Ihminen ei ole kone. Me emme kestä jatkuvaa kaltoinkohtelua..vaikeuksia elämässämme kuin tietyn ajan persoonasta riippuen. Itse lukeudun sinnikkäisiin ihmisiin, mutta silti murruin . Olin hyvin lähellä syvää masennusta...olin tilassa 'toimintakyvyn säilyttävä masennus'. Mikään ei tuntunut miltään, mutta silti hoidin arkiaskareet ja muut vastuut tunnollisesti. Tämä oli minulle uusi asia. Moni ei siis tiedä olevansa masentunut kun ei makaa petissä päivät pitkät.
Minusta tunteettomuuden tunnistaessaan kannattaa kysyä itseltään: onko myrkyllinen kierre vielä olemassa vai onko kyse trauman jälkeisestä tilasta 'sielun tyhjyydestä' jossa ihminen on poljettu tarpeineen maan rakoon ja yksin olisi selvittävä. Jos kierre jatkuu eikä yksin pärjää, suositan ottamaan yhteyttä mielenterveyspalveluihin ja tilaamaan keskusteluajan. Itse selvisin serotoniinilla, sillä tunnistin oireeni; Stressitilassa ihmisen hormoonitoiminta häiriintyy ja serotoniinitaso laskee. Se johtaa ajan kuluessa, tilanteen jatkuessa masennukseen. Vbloggaaja voisi ehkä puhua myös tästä puolesta. 😔
🔴 Löydät minut myös FACEBOOKISTA: facebook.com/narsistivsmina
Robotteja.
Miksikä sitä kutsuisi, jos kokee tuntevansa, mutta epäilee tunteiden tuntua?
Todellisuudentajun menttäminen synnyttää muun muassa tuota. Kun ei enää tiedä, mikä on totta, kuka on totta, mitä ihmissuhteessa on oikein tapahtunut ja miksi. Kun on kyse narsistisesta ihmissuhteesta, suuressa roolissa on todellisuudentajua murtava gaslighting-manipulaatio, joka sotkee ihmisten käsitykset itsestään ja tapahtumista.
Myös kananmunankuorilla synnyttää vastaava, kun koettaa toimia siten, että narsisti pysyy sellaisena, kuin hänet haluaakin nähdä (vaikka se on narsistin luoma illuusio) - tämän seurauksena uhrin yhteys itseensä hälvenee, kun omia tunteita, tarpeita ja toiveita ei ole lupa kokea.
Jos tätä kaikkea kyseenalaista, eli siis kysyy itseltään, miksi tunteiden tuntuminen ja tunnistaminen alkaa olla vaakalaudalla, on sinänsä jo lähtöruudussa: tajuaa, että jotain on nyt pahoin pielessä. On mahdollista aloittaa itsensä eriyttäminen tilanteesta, jossa voi jo niin pahoin.. ♡
@ kiitos vastauksestasi. Esimerkiksi olen ajatellut olevani myötätuntoinen ja pohtinut miltä sen pitäisi tuntua. Sitten sitä miettii kaiken keskellä olenko tunnekylmä psykopaatti vai narsisti, mutta tunnelukot ne kolisee luultavasti vain. "Onnekseni" minulla ei ole parisuhdetta, saatika narsistista sellaista, joten jokin muu syö energiaa.
Ratkaisevaa on se, kokeeko tunnelukkojaan ongelmaksi vai ohittaako ne kuittaamalla epämukavuudet aina toisten ihmisten aiheuttamiksi, johon itsellä ei ole osaa eikä arpaa.
Omatunto. Se on se ydinasia. Jos on omaatuntoa, tulee lähteneeksi purkamaan tunnelukkoja ja eriyttämään ennen pitkää ne asiat, jotka ovat omalla kontolla ja jotka ovat toisten ihmisten ongelmia. Oma terve syyllisyys/häpeä vs. itselle kuulumaton syyllisyys/häpeä. Siinä yksi tutkintalinja tunnelukkojen availuun.. ♡