Noni! Tällä kertaa sitte tällasella aiheella! Meikästäki on nyt sitte tullu storytime-vloggaaja, ei voi minkää.. 😅 Ei vaan, toivottavasti saadaan tänne keskustelua muiden paniikki/ahdistuskohtauskokemuksista. Mulla ne tuli ilmeisesti puhtaasti stressin takia, joillekin ne tulee esim ahtaissa tiloissa, keskustellaan! Ja muistakaahan flexailla jos teillä on jo ensiaputaidot 💪💪
JustimusVlog mulla on itselläni sydänvika nimi on hypertrophinenkardiomyopatia siinä vasta nimi😅 jos kiinnostaa ni se löytyy netistä tai jos joku muukin kahtoo tän mun kommenttin ni tosta löytyy tietoo tai jos on myös tää mut juu // mul oli yläasteel karibias eli turus oleva hotelli uimahalli?😅 ni opetettiin kaikkee tommosta toisen auttamista ja käytettiin tota ihme laitettakin 😅👌🏻
Rohkea video! Mulla omien paniikkikohtausten jälkeen pahin oli pelko asian pahentumisesta ja ”hulluksi” tulemisesta...tämä kaikki helpotti kun yksinkertaisesti päätin että ”olkoon!” antaa tulla kaikki oireet millon vain ja olen vaikka hullu tai sekaisin ja rokkaan senkin ja nautin elämästä 😂 ...päätin siis että jatkan elämää näiden oireiden kanssa ja sitten -> Kaikki mun oireet loppuivat hiljalleen ja en ole kärsinyt enää kohtauksista tai oireista 😊👍 Eli vaikka nyt sulla on se vaikea hetki, niin se täytyy vaan käydä läpi, tekee susta vahvemman ja sitten elämä jatkuu ✌️
JustimusVlog muistan yhden paniikkikohtauksen joka tapahtui itse asiassa noin kaksi kuukautta sitten ja sitä ennenki niitä kohtauksia on tullut mutta muistan hyvin sen 2kk sitten olevan. olin juuri menossa nukkumaan niin mulla alkoi päässä pyöriin kummallisella tavalla ja en miettinyt mitään muutako kuolemaa, siis silloin ku tunsin sen olotilan. niin mentiin seuraavana päivänä psykologian (tai mikä nyt onkaan) tykö ja siellä hän selitti todella todella hyvin että paniikkikohtaukset eivät ole vaarallisia vaikka voikin tuntua siltä. siellä hän myös sanoi että noin 100vuotta sitten paniikkikohtauksia käytettiin ”supervoimana” että aina kun tuli paniikkikohtaus niin ihminen oli vahvempi ja viisaampi sen ajan kun se on. Nyt ei ole tullut niin monta paniikkikohtausta sen jälkeen, paitsi että eilen tuli yksi nopea paniikkikohtaus. Se tuli siitä että makoilin aamu kahdeksasta, kahteentoista päivään. Nousin seisomaan ja silloin sydän alkoi jyskyttään todella lujaa ja tuntui siltä että kuolisin, mutta selvisin senkin :D jos saa paniikkikohtauksen niin pitää muistaa hengittää rauhallisesti ja istua selkäsuorassa ja samalla muistaa että se ei missään nimessä ole vaarallista! toivottavasti luet tämän ja huomaat että et ole ainoa kelle on käynyt näin :D
FMM8 Tai sitten tuommoinen kokemus oli Samille silmiäavaava ja hän halusi levittää siitä tietoa. Ja yleensä ei tule ihan mieleen hakea tietoa paniikkikohtauksista, minkä takia Sami varmaankin teki tämän kyseisen videon.
Paniikkihäiriö ei ole mielenterveyshäiriö vaan tulee jos on trauomoja jostain asiasta ja kokee sen uudelleen, paniikkikohtaus tulee myös kun luulet että olet hengenvaarassa.
Tästä ei julkisuudessa puhuta tarpeeksi. Täällä ahdistuksesta ja masennuksesta kärsivä ja niitten kanssa joka päivä elävä. Kiitos tästä Sami♥️ Ootte huippuja! Jospa joku päivä pääsisin teitä tapaamaan,ollut haaveena vuodesta 2012.
Ite sain itseasias eilen paniikkikohtauksen, ollut niitä joissain määrin vähän vuosien varrella, lähinnä esiintymistilaisuuksissa, mutta nyt oli pahempi, Olin eilen siis rakkaan setäni hautajaisissa ja täten kummipoikana sitten sinne arkulle piti mennä kukkaa viemään ja vähän siinä puhua ja osata olla, mikä pahinta, hautajaiset oli isot ja piti osata käyttäytyä. Noh, sain kuin sainkin nostettua perseeni ylös penkistä ja voitettua paniikkini, olin silleen, että en ainakaan sano mitään, mutta pakkohan se oli rakkaan sedän muistolle ja kyllä se hienolta tuntui, kun niin pystyi tehdä! Parasta on voittaa pelko! T: Toinen tubettaja.
Liikaa miettiminen aiheuttaa tuota, tuumii asiaa liikaa, että mitä ne muut aattelee ja sit just ku itelki nuo sydän ongelmat suvus ja samoin itellä on joskus sydämmen extra lyönti niin joskus sitä alkaa miettiä liikaa, mikä ei ainakaan auta asiaa.
Mulla tuli just pari päivää sit paniikki kohtaus heräsin klo:1:00 kun rupesin oksentelee en saanu henkee vatsaa sattus ja päätä särki jaa olin nii paniikis et pyörryin sit lopulta ja vanhenmmat soitti ambulanssin ja sit seuraavana päivämnä kaikki oli taas hyvin☺
Kiitos tästä. Tästä aiheesta ei voi ikinä puhua liikaa. Huomaa taas sen että ikinä ei voi tietää minkälaisia ongelmia kelläkin on. En ois nimittäin ikinä ajatellu että sulle tulis jotain tämän kaltaisia oireita kun ulospäin vaikutat niin itsevarmalta yms. Joka tapauksessa, toivottavasti mielenterveysasiat pysyy entistä enemmän esillä tulevaisuudessa. Mahtava vlogi ja lisää vaan kaiken tyyppistä sisälötä jos intoa riittää! :)
Itse jouduin jonkin aikaa sitten lopettamaan osa-aikaiset työni sen takia, koska sain kesken töiden jonkinlaisia ahdistus-/paniikkikohtauksia. Kädet puutui ja tärisi, sydän hakkasi ja henkeä ei meinannut saada, pahimmillaan huimasi. Tämä ei tietenkään asiakaspalvelutyössä ole kovin hyväksi. :D Pystyin kyllä niistä huolimatta työskentelemään, mutta se oli hyvin rankkaa ja varmaan näytinkin aika naurettavalta kun yritin pitää itseäni koossa kassalla istuessa. Joskus "kohtaukset" saattoivat kestää lähes koko vuoron ajan, ja lopulta olin vaan niin poikki etten jaksanut sitä enää. Ikinä ennen kyseistä työpaikkaa en ollut kokenut vastaavia, mutta nämä kohtaukset ovat jääneet elämääni tämän jälkeen - niitä tosin tulee nykyään enää hyvin harvoin, kun taas "työurani" loppupuolella saatoin saada niitä lähes jokaisella vuorolla.
Mulla paniikkikohtaukset osana jokapäiväistä elämää. Mua helpottaa se että duunikaverit tietää sen. Osaavat auttaa mua kohtauksen iskiessä. Toki mulle määrättiin lääkitys auttoi jonkin verran mutta ei vienyt kaikkia kohtauksia pois. Pahimpaan aikaan tilanne oli se että tarvitsin kumppanini viemään sekä hakemaan minut töistä. Tarvitsin ihmisen seuraani jopa kaupassa käyntiä varten. Nyt kun on lääkkeet sekä oppinut itse omista paniikkikohtauksista osaan toimia tilanteessa. Jos tunne lähtee nousemaan liikaa niin jääkylmä vesi jaloille auttaa hyvin. Palauttaa maanpinnalle hyvin. Tänäpäivänä en tarvitse lääkkeitä enkä häpeä paniikkikohtauksiani pystyn toimimaan itsenäisesti.
Juu mullaki tuli viime vuonna yöllä tuollainen olo. Ja muistan kun olin ihan hädissäni ja soitin äidilleni ja kysyin, että mikä mulla on ku sydän hakkaa niin paljon että tuntuu siltä ku lähtis henki. Joo ja äiti yritti rauhoitella just siitä että mulla on melko varmasti tämä paniikki kohtaus. Noh en tietenkään uskonut vaan sanoin että jotain pahempaa se varmasti on joten soitin ambulanssin. Ja sillon ku ne lääkärit tuli sinne mun huoneeseen. Niin mulle tuli just tuo sama eli alko jalat ja kädet tärisee ihan hulluna olin. Ja ne lääkärit sano että mulla on se paniikkihäriö....
Hyvä video! Hyvällä asialla!. Paniikkikohtaus/häiriö on veemäinen sairaus, ite paininu 10kk kohta sen kanssa. Vaikka en aluksi uskonut niin sen kanssa oppii elämään. Useimmiten oireet vähenevät ajan myötä. Tärkeintä on itse tuntea kohtauksen aikana tulevan tuntemukset ja koittaa pitää mielessä että tä on väliaikaista. Tsemppiä sulle ja lippu korkeelle! Ps. Lääkärit ja psykat tän asian kanssa on ollu todella taitavia ja osanneet rauhottaa todella hyvin!🤙🏄
Mulla ei oo paniikkikohtauksia ollu, mutta juurikin nuita sydämmen tykytyksiä yms ahdistuksia silloin kun stressi kasautuu. Nyt oppinu minimoimaan stressin ja tajunnu kuinka tärkeää vapaa-aika ja stressin ennalta ehkäisy on. Liian usein ihmiset yrittää tehdä liian paljon, revetä joka paikkaan. Work smart not hard on aika hemmetin hyvä sanonta. Mukavaa syksyn jatkoa! :)
Mä sain paniikkikohtauksen n. 3kk sitten ja se alko siitä et yskin ja en saanu henkee ja en tuntenut mun jalkoja tai käsiä mut en oo enää sen jälkeen saanu
Moi Sami pitkästä aikaa! Oon tosi ilonen, että otit tän asian puheeksi, näistä puhutaan liian vähän. Tosi hyvä, että meet juttelemaan lääkärin/psykiatrin kanssa noista, varmasti on hyötyä! Paniikkihäiriö oli syy miksen tullu sua tänään moikkaamaan Seinäjoella, harmittaa kyllä kovasti. Mullahan ensimmäinen paniikkikohtaus tuli 4-vuotiaana, siitä lähtien ollut koko ikäni. Välillä voi mennä kuukausi parikin ilman, välillä on jaksoja, että noita tulee useampi päivässä pitkän aikaa. Ja joka kerta se on yhtä kauheeta. Onneksi oon vuosien varrella saanut apua ja oppinut tapoja helpottaa paniikkia, plus lääkitys, valitettavasti eivät aina toimi. Mulla noiden fyysisten oireiden lisäksi liittyy kohtauksiin aivan jäätäviä pelkotiloja, siis oon aina varma että tuun hulluksi ja vahingoitan itseäni tai jotakuta muuta. Järjellä tiedän, ettei niin käy, mutta tunne voittaa näissä järjen ihan 100-0. Sairaalaankin oon joutunut vaikka tiennyt, että on paniikkikohtaus, koska olo vaan ollut niin paha. Mutta näissä onneksi kehittyy. Mulla on aina ollut kohtaukset monen tunnin mittaisia, jotka ei lopu ennen kun saan nukahdettua. Viimeviikolla tein historiaa selviämällä paniikkikohtauksesta 20 minuutissa, enkä joutunut nukahtamaan. Rauhoittava lääkitys auttaa useimmilla, mulla valitettavasti ei auta merkittävästi. Paniikkikohtausten pelko on rajoittanut mun elämää vuosia. Siitä on kaikista vaikein päästä. Joka päivä näitä vastaan saa tapella, mulla kun on ahdistuneisuushäiriö ja masennus tässä rinnalla mukana, ollut nyt 6 vuotta. Kaikille jotka tämän lukee, varsinkin teille jotka kärsitte vastaavista oireista, pysykää vahvoina. Aika parantaa näissäkin haavoja. Apua saa psykiatreilta ja muilta, kun vaan uskaltaa kysyä. Ja älkää hävetkö, jos teillä on näitä ongelmana! Tsemppiä Sami jatkoon ja toivottavasti törmätään joskus jossain! 😊
Itte oon ollut AINA yliherkkä JA yliajattelija. Pienenä se oli enemmän semmosta pelkäämistä ja uusien haasteiden vaikeutta, mutta eipä oo enään. 3lk asti oon rampannu epäsäännöllisesti koulupsykologilla. Paniikkikohtauksia on tullu useita, onneks kaikki ei oo ollu niin pahoja ja ahistusta on niin vitusti. En voi sanoo etteikö jutteleminen ois auttanu, mut lähinnä vaa hetkellisesti. Nyt 7lk jouduin ekan kerran uudelle psykologille ja se ei oo ollu mitää herkkua. Mul ei oo koskaan ollut vaikee puhuu, mut ikävä tuoda kaikki kipeet aiheet esille uudestaan. Koska mä oon yliherkkä, kaikki mitä kuulen, nään tai koen vaikuttaa muhun. Ja koska oon yliajattelija se tieto alkaa mylvii mun päässä 260km/h ja yleensä se muuttuu negatiivikses asiaks. Ja siitä sit seuraa ahistus ja mahollisesti paniikkikohtaus. Mulla paniikkikohtaus tuntuu tältä: Sydämmen päällä on kivi, itkettää mut itku ei tuu, kurkussa on pala, ei oo mitään syytä mut silti kuoleman pelko on kamala, haluisin vaan lyyhistyy maahan ja kadota ja kädet hikoo ’-’
Itse olen aina pitänyt itseäni hyvin stressiä sietävänä. Viimevuonna marraskuu kuitenkin näytti uusia puolia, kun koulu painoi päälle, piti samaan aikaan reissuta ja tehdä töitä. Lieviä paniikkikohtauksia taisin tuohon aikaan saada, mutta ei onneksi tarvinnut ambulanssiin asti lähteä. Unettomuus ja syömättömyys lienee pahimmat oireet mitä tuohon aikaan sain (lähti 7kg painoa :D)
Itekki oon aina ollut sellanen tyyppi että en oikein edes osaa stressata. Ajattelen vaan että kyllä tämä tästä ja minä kyllä pystyn tähän. Kai se vaan sitten se paine kasaantuu tiedostamatta alitajunnassa ja kroppa kertoo että nyt on liikaa hommaa.
JustimusVlog Nimenomaan tuol alitajunnas kaikki kasaantuu huomaamatta. Lopulta tavallaan purkautuu sitten ulos. Tuon jälkeen oppinut itse vähän säätelemään hommien määrää ja koittanut pitää päivärytmiä tasaisena vaikka töitä oliski paljon.
Oma lapsuus ja nuoruus meni enemmän tai vähemmän pilalle paniikkikohtausten takia ja aloin vältellä vaikka mitä. En uskaltanut sanoa niistä kenellekään, enkä tiennyt ees mitä ne on.
Poikani seuraa sua ja on ihan fani, minäkin alkanu katsoo hiukan vaan Justimus-juttuja ;) en paljoo. Itselläni panikkikohtaus ja -häiriö, ihan perseestä, onneks niiden kans oppii elämään kun tajuaa ja tietää ettei niihin kuolekaan vaikak niin luulis! Kunpa kaikki samaa potevat sais tuen. Nostan hattua et kerrot tästä julkisesti!
Mulle on pari kertaa tullu paniikkikohtaus koulussa mut se meni kyl ohi ku yhel kaveril on paniikkihäiriö niin se autto mua siinä sitte. Ja pari viikkoo sit oltii koulul potunnostossa ja amppari pisti kaulaan ja en oo allerginen pahasti mut panikoin vissiin aika pahasti ku tärisin ja kävelin minne sattuu ku tuli niin vammane olo. Tk ne sit anto jotai rauhottavii mulle. Mut tosi hyvä video, kiitos!😌
En oo ikinään saanu isompaa kohtausta mutta hetkiä löytyy kun huomaan että sydän hakkaa kovaa tahtiin ja tärisyttää ja puhe menee sössöttämiseks. Pelkästään se on jo kauheeta niin tuo tuollainen kunnon kohtaus on varmasti oikeasti pelottava kun sitä ei niin edes tiedosta mitä tapahtuu. Liekkö sitten itsekkin saan joskus kunnon kohtauksen kun välillä on näitä pieniäkin
Alitajunta täten pelkää sen kohtauksen tulemista, sitä ei saisi pelätä, mulla on ollu kans pahempia, mutta alan pikkuhiljaa oleen sinut asian kanssa ja uskon, että pääsen pian kokonaan niistä eroon. Sinäkin pääset! :)
Itselle paniikkikohtausta aiheuttavat nimenomaan tietyt tilanteet. Kun menen uuteen paikkaan jossa on uusia ihmisiä niin tulee epäselvä ja sumea olo, jalat tärisee ja pahimmillaan tuntuu että sydän hakkaa tosi kovaa ja taju lähtee mutta selviän näistä nytten paremmin koska tiiän mikä on homman nimi ja tieto siitä auttaa ja lyhentää paniikkikohtausta. Ihmispaljoudessa saattaa iskeä myös samanlainen kohtaus.
Kiitos Sami tästä! Tärkeää ja samaistuttavaa asiaa. Liian kauan itse luulin aikoinaan että yölliset paniikkikohtaukset ovat harvinaisia, mutta tosiasia kuitenkin on, että monet niitä saavat! Koko päivän kestävä ahdistuskohtaus on todella mahdollinen, varsinkin jos edeltävänä yönä on saanut kohtauksen. Kannattaa kokeilla mindfulness videoita tmv, auttaa hallitsemaan omia ajatuksia ja pysymään nykyhetkessä! :)
Itelläki tuli kerran tosi outo kohtaus.. ’:D kädet meni täysin kylmäksi, keho rupes tärisemään, hengitys muuttu todella raskaaksi ja rupesin yht’äkkiä myös itkemään, mut silti nauratti semmosella tosi oudolla tavalla. Asialle ei sillon tehty mitään ja se meniki ohi jonkun ajan päästä, mut yhä ihmettelen et miten tää tapahtu näin
Juu sain tossa toissayönä ensimmäisen kunnon paniikkikohtauksen. Johtui lääkityksestä, joka sit lopetettiin eilen, kun haittavaikutukset olivat liian kovat ja sietämättömät. Ekaks siis ei meinannu saada kunnolla happea, sitten tuli sellanen ajatus, entä jos mä kuolen tähän ja sit ku nousin ylös, ni kauhee tärinä ja ahdistus. Oli pakko soittaa kaverille tästä ja hän sit tuli miun luokse vaikka olikin jo yö. Koko yön tärisin, nukuin ehkä max. 3 tuntia. Pahinta mitä olen koskaan ikinä kokenut. Kesällä sain vastaavan, sekin kesti yön yli ja vielä aamuun asti. Sain Propralia sitten näihin tykytyksiin ja auttanu ihan hyvin. Näille vaa ei tosiaan voi mitää ja on tärkeää, että on joku lähellä auttamassa :)
Mulla on semmonen ongelma, että mua ahdistaa usein sosiaalisten tilanteiden jäljeen. Jos oon vaikka ollut juuri monta tuntii kavereitten kaa ja si pääsen yksin tai jos vanhemmat ovat riidelleet tai muutenvaan kova meteli ollu niin siitä jonkinlaiset patoutumat purkautuu noin vartin kestävillä itkukohtauksilla. En tiiä mistä se johtuu tai mikä tää on. Netistä en oikeen tietoo löyä enkä oikeen uksalla puhuu tästä kenellekkään.
Otappa puheeksi terkalla. Joillekin ei vaan sovi sos.tilanteet ja melu tai hälinä. Varovaista siedättämistä, ja oo sen verran itsekseen kun tarvii. Energiajuomat, kahvi mahdollisimman vähälle. Aikainen nukkumaanmeno ja torkut hyväksi havaittu. Fyysinen kunto mitä parempi niin auttaa. Ilmeisesti kylmä suihku ja avantouinti tavaksi sit ku kohtaus ohi. Kaipa älylaitteetkin voi ahdistaa.
Itellä siis paniikkihäiriö, mikä takia lukio on tuntunu välillä ihan hirveeltä. Varsinkin jos on yksin 700 ihmisen keskellä, paniikkikohtaus voi tulla ihan yllättäen ja ahdistaa ihan älyttömästi. Kannattaa hengitellä oikeesti syvään ja yrittää tehä jotain rauhottavaa, kuunnella vaikka musiikkia jos se auttaa. Paniikkikohtaukset on yllättävän yleisiä, eikä niitä kannata häpeillä, vaan yrittää puhua läheisille, että kohtauksen sattuessa osaa auttaa. Hyvää syksyä kaikile, yrittäkää olla stressaamatta. ♥
Kiitti täst videost! Mul on ollu noit oireita jonkin aikaa, ja aina ajatellu et noni mul on verisyöpä mut en oo koskaa tienny mistä johtuu. Sanonu mutsille muutaman kerran et vähän kumma olo ja se on sanonu et aamulla on paremoi olo.
Kuulosti kovin tutulle, itse sain kohtauksen vuosia sitten. Taustalla oli stressiä, hoitamatonta ahdistusta ja alkoholiongelma. Lääkkeen (ja juomisen lopettamisen) avulla tilanne parani nopeasti. Hienoa, että otit tämän esille ja toivon mukaan olet saanut olla ilman kohtauksia. Tuo tunne, että sydän räjähtää tai pysähtyy, ei saa henkeä, huimaa... on just miten itelläkin meni. Lääkärit sano mullekin just tuosta, että sympaattista hermostoa stimuloivat aineet kuten kahvi voi aiheuttaa myös kohtauksen.
Ensiaputaidot on asia, mitä kannattaa kerrata aina vaa ku on mahollisuus! Vaikka ei oppis uutta, nii saa varmuutta toimia tositilanteessa. 💪✨ Ikinä ei tosiaankaa tiiä millo joku tarvii apua. Ja monesti minnuutitki voi olla ratkasevia. Jos on paikalla, voi alottaa toimenpitteet, ja antaa ohjat ammattiliaisten kässii ambulanssin saavuttua kiireiltään🚑 Sankarikoulutus käyty, päivitetty tänäki vuona ommaa toimintaa. Haave katasrofi-koulutuksesta.👍
Todella helpottaa. Mulla oli just paniikkikohtaus, koitin ettiä videota missä olis apua. Löysin tän, mukava kuulla samat oireet ja sama diaknoosi... Ei sydänkohtaus, paniikkikohtaus.
Ammattini puolesta (kokki) olen suorittanut myös EA1:sen, ja kyllä se on tosiaan hyvä. Melkein ois hyvä että ois kaikille pakollinen suorittaa, edes kerran elämässä.
7 vuoden ahdistus/paniikkihäiriö ilmoittautuu 👋 Koulustressi laukaisi, luultavasti aiempien elämäntilanteiden aiheuttamat käsittelemättömät jutut merkittävä tekijä. Mulla kohtaukset on onneksi harventuneet vuosien varrella, mutta edelleen tulee silloin tällöin. Yleensä ensi oire mulla on stressin laukaisema pahoinvointi, jota seuraa pelkotila (oon stressipahoinvoinnin takia jo sen 7 vuotta pelännyt oksentamista ja pahoinvointia, siihen voi liittyä joskus sairastettu rajumpi tauti jossa vaan oksentelin koko päivän, saattoi olla ruokamyrkytyskin kyllä) ja pelko laukaisee sitten kohtauksen. Hengitys muuttuu tiheäksi ja alkaa hyperventilointi, syke nousee ja tulee kaikenlaista kamalaa mieleen. Itkettää ja se aiheuttaa omalta osaltaan lisää hengityksen vaikeutumista tietysti. Mulla ei oo puutumisoireita eli voin vaan kuvitella miten pelottavalta se siinä tilanteessa tuntuu. Soitan yleensä yhdelle tietylle kaverille joka on mun kohtauksia nähny livenä ja se osaa aina rauhoittaa mut. Enää onneksi ei tuu juurikaan julkisilla paikoilla, yleensä jos tulee niin yöllä. Mulla on joskus menny täysin kontrolli omaan kehoon, eli oon voinu alkaa esim rimpuilla ja huitoa jaloilla ja käsillä tai suoraan sanottuna ulvoa itkusta. Siihen kun lisäsi sen että tuli julkisella paikalla ja tajusi jossain tietoisuuden perukoilla että ei juma miten typerältä tää näyttää niin soppa oli valmis. Mua on auttanu asiantuntijoiden kanssa puhuminen ja nykyään on tosiaan aika harvassa jo kohtaukset, riippuu paljon stressin määrästä et onko sellanen elämäntilanne missä stressaa enemmän. Tsemppiä hirveesti kaikille jotka kärsii tästä, ollaan yhdessä vahvoja ❤ Kiitos siitä että teit tämmöisen videon.
Miulla on paniikkihäiriö, kaks vuotta sitten alkoi just samalla lailla kahdesta isosta kohtauksesta ja alko sitten tulla jokapäivä paniikkioireita ja välillä oli niitä isoja kohtauksiakin. Oon käyny säännöllisesti terapiassa ja tukiryhmässäkin tuli käytyä ja lääkkeitä kokeilin ja mistään näistä oo oikeastaan ollu apua kun vasta psykofyysisestä terapiasta. Ja nyt tällä viikolla terapeutti teki lähetteen psykoterapiatiimille josko mahdollisesti pääsisin sitten psykoterapiaa kokeilemaan tähän häiriöön. Nää oireet on hyvin samanlaisia mitä itsekin kuvasit ja oikea riesa. En pysty tekemään paljookaan niitä asioita mitä ennen pysty ja nauttimaan niistä. Jopa kaupassa käynti voi laukaista kohtauksen tai kotona chillailu. On välillä ollu parempia kausia ja välillä taas ei. Mutta enää ei säikähdä niitä kohtauksia ja ymmärtää että tää menee ohi ja siinä tilanteessa pitää vaan pysähtyä ja keskittyä johonkin muuhun ku niihin paniikkiajatuksiin ja oireisiin. Harjoittelulla tuokin onnistuu. Tämmösen aattelin jakaa jos joku tästä iloa saa. Tsemppiä siulle Sami ja hienoo et oot saanu hyvää palvelua lääkäriltä ja ambulanssityypeiltä :) EA kurssi on myös itellä tullut käytyä.
Paniikki-ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsin..pari kertaa alkanu ahdistaa niin paljo et menny paniikkii siit ja kestäny pitkän aikaa kohtaus nii on pitäny ambulanssi soittaa. Stressi ymt laukasee tärkeetä olis puhuu asiat ettei niit pidä itellää. Kaikki oireet viittas hyvin kohtauksee, hyvä video! Tsemppii!❤️
Hienoa että teit tästä aiheesta videon! Paniikkikohtauksii ei todellakaan oteta riittävän vakavasti ja niistä pitää kertoo ihmisille, jotta ne todella ymmärtää minkälaista sellasen saaminen on..
Kuvailit just mun viimesen paniikkikohtauksen ja kerroit asiat miten ite koin nuo asiat, se sykkeen nopeus varmaa tuhannesa :D niinku ois puoleks unessa ollu ja tuntu siltä että kuolema eioo kaukana, aivan totaalinen paniikki ja sekoaminen :D ja se kesti varmaan pari kolme tuntia ja kirjoitin jo melkee hätänumeron mutta koitin välttää sitä ja rauhotella ittiä että luulen ja toivon että se ois vaa paniikkikohtaus, mutta mikään ei auttanu siinä tilanteessa. Näin lievästi sydänvikasena oli kokoajan pelko että ei sydän kestä sitä ku pulssi taivaissa joka ei varmaan auttanu tilanteesee. Oon joskus saanu paniikkikohtauksia kuiteki aiemmin mutta ne oli 20prossaa yhtä kamalia ku tämä viimone.
Itse oon paniikkikohtauksista kärsiny viis vuotta. Niihin on kyllä alkanu tottua. Aiemmin ne oli tosi rajuja ja en yhtään pystyny kontrolloimaan itseäni, tärisin hulluna mutta en muuten pystyny liikkumaan. Ne kohtaukset vei voimat loppupäivältä ihan täysin, koska nehän on tosi rankkoja myös fyysisesti jos oikein paha kohtaus tulee. Nyt kuitenkin on helpottanut, tiedän mistä on kyse ja osaan jonkin verran ennakoida. Kun alan huomata ensimmäisiä merkkejä niin etsin vain rauhallisen paikan ja vedän syvään henkee. Kaikista paras apuhan on se että muistaa vaan hengittää! :)
Kokemusta on. Yleensä jos liikaa kiirettä, joku odotettu tapahtuma tai loma, paljon sos.kanssakäymistä, sihen kahvit niin soppa on valmis. Sittenkun loma pilalla, alkas pitempiaikainen pannari jos tullut tiuskittua yms. Hoitokeino tiedossa, koko homma olis korjattavissa 1-2 napilla, 1 rauhottava ja yöuniin. MUTTA; lääkäriin ei pääse, kiitos terveydenhuollon romuttamisesta Jos pääsee, niin nykyään näitä lääkkeitä ei haluta määrätä. Kattoovat vaan että mitä valitat. Viesti on selvä; minun terveydellä, ajalla tai työkyvyllä ei ole mitään väliä. Ajatelkaa, parin euron lääkkeet auttaisi, mutta ei käy. Liian hankalaksi menee.
Mahtava video Sami! tämä taas kertoo että paniikkikohtaus voi tulla kelle vain ja missä vain milloin vain! Alkoi myös kiinnostamaan tapiolan koulutus. hyödyllistä itse kullekin! :)
Mulla lähtee tunto koko kehosta ja en tunne yhtään mitään ja alitajuntaisesti vaan pitää yrittää kävellä ja ei tunne maata allansa ei tunne siis mitään. Sanotaan, että kohtaus menee ohi mutta mulla ei oo mennyt ohi ennenkuin saan lääkkeen mutta nykyään vaikea saada bentsoja oman historian takia. Onko täällä ketään kellä lähtee tunto koko kehosta pois?
itel oli 39 astetta kuumeta katoin keloo paniikkikohtauksen jälkeen kello oli jotain 12 niin heräsin yöl ja aloin sanoo et kuolen ja nöin viivoja ja jotain olin niin kauhuisani ja paniikis että en muista
Unohdin kertoa tuossa videossa, itselläkin oli epätodellista oloa silloin kun oli tuo koko päivän episodi. Tuntui niinku katsois omaa perspektiiviä jostain kauempaa eikä olekaan siellä omassa pääkopassa. Hurjaa.
Ite kanssa huomasin, että kahvi laukaisee juuri tuollaisen kohtauksen mitä kuvailit, jos vähääkään liikaa juo. Yleensä töissä jos väsyttää, niin tulee puolkuppia juotua, muttei yhtää enempää.
Myös hengenahdistuksia voi tulla paniikkikohtauksissa.. Omalla isällä on paniikkikohtauksia, juuri hengenahdistuksina ilmenee, ei ole kiva seurata kun tietää että se ei ole mukavaa ja tämäkin seurannut työuran stressistä!
Tällee vuos myöhemmi voin kiiittää et saa tukee ja tietoo et muutki o "kokenu" simmosta ""hirveyttä"" en voi muuta sanoa ku kiitos ... Ei muilta tubaajilt kauheest tömmöst löyä;)
Mulla tuli pari kertaa tommonen joskus 10 - 13-vuotiaana kun mentiin isoon ostoskeskukseen, vaikka olisinkin ollut innoissani ja iloisin mielin sinne menosta. Tuli tunne, että kuolee ja tukehtuu, mutta heti kun pääsi ulos sieltä niin se meni ohi aivan sillä hetkellä. Ja sit mentiin taas sisään eikä enää ollut mitään ongelmaa. Nykyäänkin mulla on kyllä ahdistusta isoissa väkijoukoissa varsinkin vanhempien seurassa, enkä tiiä mistä se johtuu.
2 kertaa tullut paniikkikohtaus. Toisella vietiin sairaalaan, koska pumppu hakkasi hyeenaa. Toisella kertaa kärsin ihan omassa sängyssä sen pois. kun ehkä aavistin mistä johtuu.
Erittäin hyvä video ja tärkeä aihe! Itselläni on synnynnäinen sydävika ja noin pari vuotta sitten eräänä iltana alkoi pistää rinnasta ja huimata ja aloin heti kelaa et nyt on sydäri tai jotain ja se sitten pahensi asiaa ja lähti tunto raajoista ja hyvä etten pyörtynyt mutta äitini siinä onnistui rauhoittelemman ja pikku hiljaa olo parani vaikka en koko yönä kyllä nukkunutkaa. Missään ei vikaa ollut eli jokin satunnainen ehkä flunnssan aiheuttama mutta säikäytti. Näistä on mielestäni hyvä puhua ja jakaa kokemuksia :D Tsempit Samille!
Hyvä video! Itel tuli paniikki kohtauksii ku 8-9 luokal, ku stressasin kokeot nii paljo, ja siin jäi lukiohaaveet samal :/ Nyt on tullu taas niit paniikki/ahdistus kohtauksii lähi aikoin, ku muutin Nakkilaan opiskelee ja pikkukaupungis asumine ilma kulkuvehjet tuntu vankilal. Siks muutan takas kotii.
Ladatkaapa 112-sovellus! Tekin ootte varmasti tien päällä jonkin verran. Nopeuttaa hätäkeskuspäivystäjän työtä kun soittaa sovelluksen kautta, paikka, josta soitatte löytyy heti. Haluaisin myös painottaa, että jokaisella on auttamisvelvollisuus! Välittäkää muista. Jokainen sekunti voi olla ratkaiseva, jos tilanne on henkeä uhkaava! Mahtavaa, että puhutte tästä!
Ite venasin kerra frendii himas sit yhtäkkii rupes huippaa ja korvis piippas ja muutenki paska olo nii otin kännykän ja yritin soittaa sit kaverille et en pääse ulos mut olin nii sekasin et en saanu puhelimen koodia auki ja sit yritin siskon puhelimella mut en saanu sitä numeroo kirjotettua ja sit vaa makasin siin joku pari minaa ja olo virkes :D
Muistan kanssa ensimmäisen kohtaukseni kuin eilisen päivän vaikka siitä on jo yli 12 vuotta. Se on kyllä kamalaa. Hieman helpottaa se, että tiedostaa nykyään sairastavansa näitä
Tiiän, että tää video on vanha, mutta päätin silti tähän kommentoida. Mulla on tullu tän viikon aikana jo 3 paniikkikohtausta ja näitä ennen oon saanu yhden viimevuonna festareitten jälkeen. Sain tossa tiistaina ensimmäisen, koska stressasin vissii liikaa enkun isoa koetta olin ollu viimeviikolla kipeenä enkä ollu tästä kokeesta mitään tienny. Heti, kun tajusin et nyt pyörryttää niin istuin lattialle ja samassa aloin tärisemään, hengitysvaikeutu, en pystyny puhumaan kauheen hyvin, purin sormiani ja yritin rauhotella itteeni. Kaverit huomas ja tuli rauhottelee, mutta sekään ei oikeen tepsiny, tunti oli just alkamassa niin pari tyyppiä lähti kertomaan et tullaan myöhemmin. Ope tuli paikalle ja käveli hätääntyneesti ympäriinsä, joka lisäs mun paniikkia. Ope haki erityisopen, jonka luo menin rauhottumaan loppuen lopuks rauhotuin aika nopeesti, mutta kun pääsin sieltä pois pelkäsin kovia ääniä säikähin mun kavereitten kovaa puhetta yms. Toinen paniikkikohtaus tuli, kun mun piti mennä koululääkärille. Stressasin siitä hieman, mutta kun se aika läheni ja pari kaveria lähti saattamaan mua sinne mä aloin itkemään jo portaissa, päästiin sen huoneen ovelle, jossa aloin puremaan hupparin hihaa, tärisin ihan hulluna, hengitys vaikeutu, päässä jyskytti. Kaverit taas yritti rauhotella mut ei se hirveesti auttanu. Terkkari tulee sieltä huoneesta ulos ja kattoo mua ja kysyy et pelkäänkö sitä, en pystyny puhumaan niin kohautin vaan hartioitani. Se terkkari siinä jotain puhu ja sit se lähti pois, koululääkäri tulee ulos sen huoneesta, mun istuessa penkillä mihin se terkkari mun käski istua et rauhottuisin. Koululääri kyselee kaikkee ja kysyy et haluunko et mun kaverit saattaa mut sinne sisälle ja niinhän ne mut saatto. Sitten, kun pääsin sieltä pois juoksin mun kavereitten luo ja itkin. Kolmas alkoi hissan tunnilla. Pelotti hieman mennä hissan tunnille nii olin vähän stressaantunu, mutta se alko pahenemaan kun istuttiin paikoilleen. Hissan ope alko selittää ryhmätöistä ja niitten esittelemisestä, taisin tajuta sen väärin, koska mun hengitys tiheyty entisestään, kädet ja jalat täris, kyyneleet tulvi silmistä ulos ja yritin sanoa mun kaverille, etten pysty olla täällä luokassa. Mun kaveri sitten kysy opelta et voidaanko mennä käytävään, päästiin käytävään ja istuin siellä penkille tärisin pidin päätä käsien päällä samalla nojaten mun jalkoihin niillä käsillä. Opo tulee mun eteen ja vie mut sen huoneeseen, hän haki rehtorin sinne ja ne toi pillimehua, mutta ennen sitä pelkäsin, että kuolen. Rehtori kertoo mitä pitää tehdä, lasketaan liukumäkeä (portaat ylös=hengitys sisään, liukumäki alas=hengitys suunkautta ulos.) Sitten kun mä siinä rauhotuin puhuttiin vielä jotain ja join sen pillimehun ja menin kavereitten luo. (Huomenna/tänään hissan koe, vähän pelottaa saanko tänäänkin, jonkun paniikkikohtauksen.)
kokenut saman kera sydemän lisälyöntien..harrastan siis kyseisiä "sairauksia" :DD ei siihen kuole vaikka se siltä aina tuntuukin..puhuminen auttaa..ja loppupeleis lääkkeet. kaikki jotka ei ole kokenu paniikkikohtausta usein vähättelee ja ihmettelee tuollaista..siksi suosittelen kokeilemaan paniikkikohtausta kaikille :DDDD
Sain jokusen vuosi sitte hirveitä ahdistuskohtauksia yöllä.. olin kattonu kauhuleffoja ja oli stressiä.. Mutta kamalinta oli se olo tai se miltä se kohtaud tuntuu.. enään ei oo tullu :)
Mulla on vaikea-asteinen paniikkihäiriö joka on muodostunu mun trauma peräsestä stressireagtiosta. Tiedän kuinka kauheita ne kohtaukset on. Itsellä todella voimakkaan pelon ja ahdistuksen kanssa kohtauksessa kouristelen ja huudan ja inisen vain ja ne kohtaukset kestää tunteja kunnes joku rauhottelee kunnolla tai nykyään mulla on kohtauslääkkeetkin niin ei jää enään kuin joku puoli tuntia kohtaukselle aikaa kun lääke vaikuttaa ja rauhotun ja nukahdankin kun rauhottavat alkovat kunnolla vaikuttaa. Työelämäänkään en ole enään kuukauteen päässyt vaan olen ollut sairaslomalla kun voimat ovat olleet niin pois kun kohtaukset vetää ihan äärirajalle niin että tuntuu ettei enään kestä sekunttiakaan että pää hajoaa jo. Voimat ovat olleet niin poies etten ole kirjaimmellisesti mitään pystynyt tekemään vaan sängyssä makoilemaan vain ja nukkumaan päivät ja yöt kun en jaksa olla tuntia pitempään enään hereilläkään. Ihanaa kun teit tästä aiheesta videon!❤ Näistä mieliala ongelmista niin harvoin puhutaan...
Hyvä kun ottit asian puheeksi ite kärsin välillä todella pahoista paniiki ahistus kohtauksista mut ei aina tuu hyvä niin onhan se aikamoista taistella mielenterveyden ongelmien kannsa joka päivä mut pikkuhiljaa tässä parantumaan päin olaan nykyään voin jo paremin pahimmasta on jo päästy ylitte 😃😃😃🖒
Mulla samallaisii kokemuksii ja just samat noi oireet et tuntuu et sydän räjähtää ja ei pysty puhuu ja kaikee semmost ja mäkin aina luulen et tarkottaa jotai sydänkohtausta ja nää tulee just yöllä mut ihan btw puhuminen auttaa
Sain paniikkikohtauksen ensimmäisen kerran seiska luokalla oli joululoma ja oli vika yö enne koulun alkua en saanu happee ja en tajunnu oikeen mitään oli ihan sairaan pelottavaa. Lähettii si ensiapuu jossa vietettiin koko yö.
Mä ite oon pyörtyny mut syy siihen on se et mä oon nähny omaa verta ja yhen kerran yritin nostaa pikkuveljee lattialta niskojen päälle ni meni veri päähän ja päässä sumeni ihan täysin ja pyörryin lattialle ja löin pääni pöytään enkä tuntenu sitä yhtää.
itse aloin kärsiä paniikki kohtauksista ensin isot väkijoukot aiheutti näitä kohtauksia sitten kirkot ja lopulta taitaja kisat nyt niitä saattaa tulla ihan vaan ku oon puhelimessa tai jos joku tulee takaa ja säikäyttää mut tai sanoo mulle moi ilman että huomaan häntä (hyvä video)!
Mä kävin ite monta vuotta uimahallin hengenpelastus"kurssilla" joskus nuorempana. Siellä tuli tutuksi kaikki kylkiasennot, elvytykset, vedestä nostot, vesikuljetustyylit ym. Jotenkin ennen sinne menoa ei edes tullut ajateltua kuinka tärkeitä nuokin taidot on. Mitä teet jos näet jonkun pyörtyvän kadulla? Mitä teet jos joku saa epilepsiakohtauksen? Tärkeä aihe ja ihan mahtavaa että just SÄ puhut näistä. Sulla on paljon nuoria seuraajia, joille sun sana painaa enemmän kun esim. jonkun opettajan jollain tunnilla. En ole ite kokenut koskaan ihan tommosta paniikkikohtausta, mutta tuommosta jälkimmäistä tunnetta on kyllä useaan kertaan ollut. Illalla kaadut sänkyyn ja tuntuu että sydän hakkaa niin lujaa että tulee kohta kurkusta ylös. Ajatukset laukkaa niin ettet saa mistään ajatuksesta kiinni, tuntuu että jalat elää omaa elämää vielä sängyssä maatessakin eikä uni vain tule. Itse olen yhdistänyt nämä kaikki myöskin työstressiin. Jotenkin koin noina aikoina vielä sen niin, etten kehtaa mennä puhumaan kenellekään näistä mieltä painaneista asioista, kun olivat loppuenlopuksi niin pieniä verrattuna muiden ongelmiin. Niille jotka vastaavanlaisten ongelmien ja ajatusten kanssa kuitenkin painivat, älkää olko niin ääliöitä kun mä. Mikään asia ei ole liian pieni keskusteltavaksi, jos se aiheuttaa sulle pahaa oloa ja huonoja tuntemuksia. Aina on joku, jota kiinnostaa kuulla mikä sun mieltä painaa ja joku, joka pystyy kääntämään asian tai vaikka pelkästään sun ajatusmaailman oikein päin.
Moi itellä on kanssa paniikkikohtauksia ja ahdistushäiriötä eli saattaa olla parikin päivää että ahdistaa ja pelottaa pienet kivut olot tunteet että mitä nyt tapahtuu ja onko tää joku sairaus vai oonko mä kuolemassa ja välillä on taas päiviä ettei ole mitään.
Joo noi on mukavia, sitten vielä kun saa ensimmäisen ptsd niin se saattaa olla muutamista kuukausista puoleenvuoteen, vuoteen tai jopa 10 vuoteen joka päivä tota samaa paskaa.
Itte en tiiä oliko paniikkikohtaus tai häiriö mut kerran rupes sattuu rintaa ja olin et mitä ihmettä ja rintalastan vieressä oli turvotusta ja soitin 112 nii ne sano että ei hätää että käy lääkäril jos huolettaa rinnassa oleva patti ja sit ei oo ollu mitää sen jälkee
Kofeiini on tosiaan semmone, että voi laukasta noita paniikkioireita joten suosittelen vähentämään sitä kahvin juontia nii auttaa kyllä! varsinki jos on paljon stressiä nii ei kannata juoda kahvia paljon jos on noita oireita.
Mulla melko usein just iltasin/öisin saattaa hakata sydän ja ahistaa tai huimata. Mulla ei oo todettu mitään, enkä oo koskaan joutunut sairaalaan näiden takia, mutta hyvä kun näistäkin asioista puhutaan! Heh mulla on EA1 ja EA2 kurssit suoritettu 💪
Noni! Tällä kertaa sitte tällasella aiheella! Meikästäki on nyt sitte tullu storytime-vloggaaja, ei voi minkää.. 😅 Ei vaan, toivottavasti saadaan tänne keskustelua muiden paniikki/ahdistuskohtauskokemuksista. Mulla ne tuli ilmeisesti puhtaasti stressin takia, joillekin ne tulee esim ahtaissa tiloissa, keskustellaan! Ja muistakaahan flexailla jos teillä on jo ensiaputaidot 💪💪
JustimusVlog en mie tartee tällä hetkellä, kun kävin kesäkuun alussa EA1-kursin :D... yksi äijä valmiudessa
JustimusVlog mulla on itselläni sydänvika nimi on hypertrophinenkardiomyopatia siinä vasta nimi😅 jos kiinnostaa ni se löytyy netistä tai jos joku muukin kahtoo tän mun kommenttin ni tosta löytyy tietoo tai jos on myös tää mut juu // mul oli yläasteel karibias eli turus oleva hotelli uimahalli?😅 ni opetettiin kaikkee tommosta toisen auttamista ja käytettiin tota ihme laitettakin 😅👌🏻
Rohkea video!
Mulla omien paniikkikohtausten jälkeen pahin oli pelko asian pahentumisesta ja ”hulluksi” tulemisesta...tämä kaikki helpotti kun yksinkertaisesti päätin että ”olkoon!” antaa tulla kaikki oireet millon vain ja olen vaikka hullu tai sekaisin ja rokkaan senkin ja nautin elämästä 😂
...päätin siis että jatkan elämää näiden oireiden kanssa ja sitten ->
Kaikki mun oireet loppuivat hiljalleen ja en ole kärsinyt enää kohtauksista tai oireista 😊👍
Eli vaikka nyt sulla on se vaikea hetki, niin se täytyy vaan käydä läpi, tekee susta vahvemman ja sitten elämä jatkuu ✌️
JustimusVlog muistan yhden paniikkikohtauksen joka tapahtui itse asiassa noin kaksi kuukautta sitten ja sitä ennenki niitä kohtauksia on tullut mutta muistan hyvin sen 2kk sitten olevan. olin juuri menossa nukkumaan niin mulla alkoi päässä pyöriin kummallisella tavalla ja en miettinyt mitään muutako kuolemaa, siis silloin ku tunsin sen olotilan. niin mentiin seuraavana päivänä psykologian (tai mikä nyt onkaan) tykö ja siellä hän selitti todella todella hyvin että paniikkikohtaukset eivät ole vaarallisia vaikka voikin tuntua siltä. siellä hän myös sanoi että noin 100vuotta sitten paniikkikohtauksia käytettiin ”supervoimana” että aina kun tuli paniikkikohtaus niin ihminen oli vahvempi ja viisaampi sen ajan kun se on. Nyt ei ole tullut niin monta paniikkikohtausta sen jälkeen, paitsi että eilen tuli yksi nopea paniikkikohtaus. Se tuli siitä että makoilin aamu kahdeksasta, kahteentoista päivään. Nousin seisomaan ja silloin sydän alkoi jyskyttään todella lujaa ja tuntui siltä että kuolisin, mutta selvisin senkin :D jos saa paniikkikohtauksen niin pitää muistaa hengittää rauhallisesti ja istua selkäsuorassa ja samalla muistaa että se ei missään nimessä ole vaarallista! toivottavasti luet tämän ja huomaat että et ole ainoa kelle on käynyt näin :D
Itellä ollu tätä aika paljo joskus.
Mielenterveysasioista ei puhuta tarpeeksi. Kiitos tästä!
Elli Sillanpää ihan tarpeeks puhutaan
FMM8 Ei todellakaa puhuta tarpeeksi.
Rockettesify Samilla tuntuu kukkarossa tämän videon tekemine. Ainut syy miksi teki sen. Ja kaikki voi ettiä paniikkikohtauksista tietoo jos haluaa.
FMM8 Tai sitten tuommoinen kokemus oli Samille silmiäavaava ja hän halusi levittää siitä tietoa. Ja yleensä ei tule ihan mieleen hakea tietoa paniikkikohtauksista, minkä takia Sami varmaankin teki tämän kyseisen videon.
Paniikkihäiriö ei ole mielenterveyshäiriö vaan tulee jos on trauomoja jostain asiasta ja kokee sen uudelleen, paniikkikohtaus tulee myös kun luulet että olet hengenvaarassa.
Tästä ei julkisuudessa puhuta tarpeeksi. Täällä ahdistuksesta ja masennuksesta kärsivä ja niitten kanssa joka päivä elävä. Kiitos tästä Sami♥️ Ootte huippuja! Jospa joku päivä pääsisin teitä tapaamaan,ollut haaveena vuodesta 2012.
I feel u bro👊💪
freecandy 420 jammu
freecandy 420 Jos Sami ois jammun bro. Ooh noo!
turpakii Jammu
Hyvä video! Lisää tällasia! Ja harmi et oot kokenu ton tiedän milt se tuntuu:(
Ite sain itseasias eilen paniikkikohtauksen, ollut niitä joissain määrin vähän vuosien varrella, lähinnä esiintymistilaisuuksissa, mutta nyt oli pahempi,
Olin eilen siis rakkaan setäni hautajaisissa ja täten kummipoikana sitten sinne arkulle piti mennä kukkaa viemään ja vähän siinä puhua ja osata olla, mikä pahinta, hautajaiset oli isot ja piti osata käyttäytyä.
Noh, sain kuin sainkin nostettua perseeni ylös penkistä ja voitettua paniikkini, olin silleen, että en ainakaan sano mitään, mutta pakkohan se oli rakkaan sedän muistolle ja kyllä se hienolta tuntui, kun niin pystyi tehdä!
Parasta on voittaa pelko!
T: Toinen tubettaja.
Liikaa miettiminen aiheuttaa tuota, tuumii asiaa liikaa, että mitä ne muut aattelee ja sit just ku itelki nuo sydän ongelmat suvus ja samoin itellä on joskus sydämmen extra lyönti niin joskus sitä alkaa miettiä liikaa, mikä ei ainakaan auta asiaa.
Y d isäs oli
Mulla tuli just pari päivää sit paniikki kohtaus heräsin klo:1:00 kun rupesin oksentelee en saanu henkee vatsaa sattus ja päätä särki jaa olin nii paniikis et pyörryin sit lopulta ja vanhenmmat soitti ambulanssin ja sit seuraavana päivämnä kaikki oli taas hyvin☺
Kiitos tästä. Tästä aiheesta ei voi ikinä puhua liikaa. Huomaa taas sen että ikinä ei voi tietää minkälaisia ongelmia kelläkin on. En ois nimittäin ikinä ajatellu että sulle tulis jotain tämän kaltaisia oireita kun ulospäin vaikutat niin itsevarmalta yms. Joka tapauksessa, toivottavasti mielenterveysasiat pysyy entistä enemmän esillä tulevaisuudessa. Mahtava vlogi ja lisää vaan kaiken tyyppistä sisälötä jos intoa riittää! :)
Kiitos kivasta kommentista!
jep, olen kokenut monta kertaa ja ei ole kyllä mitään mukavan tuntoista noi paniikkikohtaukset!
Pitkästä aikaan like tuli❤️ asiallinen video!
Itse jouduin jonkin aikaa sitten lopettamaan osa-aikaiset työni sen takia, koska sain kesken töiden jonkinlaisia ahdistus-/paniikkikohtauksia. Kädet puutui ja tärisi, sydän hakkasi ja henkeä ei meinannut saada, pahimmillaan huimasi. Tämä ei tietenkään asiakaspalvelutyössä ole kovin hyväksi. :D Pystyin kyllä niistä huolimatta työskentelemään, mutta se oli hyvin rankkaa ja varmaan näytinkin aika naurettavalta kun yritin pitää itseäni koossa kassalla istuessa. Joskus "kohtaukset" saattoivat kestää lähes koko vuoron ajan, ja lopulta olin vaan niin poikki etten jaksanut sitä enää. Ikinä ennen kyseistä työpaikkaa en ollut kokenut vastaavia, mutta nämä kohtaukset ovat jääneet elämääni tämän jälkeen - niitä tosin tulee nykyään enää hyvin harvoin, kun taas "työurani" loppupuolella saatoin saada niitä lähes jokaisella vuorolla.
Hyvä että ovat vähentyneet!
Mulla paniikkikohtaukset osana jokapäiväistä elämää. Mua helpottaa se että duunikaverit tietää sen. Osaavat auttaa mua kohtauksen iskiessä. Toki mulle määrättiin lääkitys auttoi jonkin verran mutta ei vienyt kaikkia kohtauksia pois. Pahimpaan aikaan tilanne oli se että tarvitsin kumppanini viemään sekä hakemaan minut töistä. Tarvitsin ihmisen seuraani jopa kaupassa käyntiä varten.
Nyt kun on lääkkeet sekä oppinut itse omista paniikkikohtauksista osaan toimia tilanteessa. Jos tunne lähtee nousemaan liikaa niin jääkylmä vesi jaloille auttaa hyvin. Palauttaa maanpinnalle hyvin. Tänäpäivänä en tarvitse lääkkeitä enkä häpeä paniikkikohtauksiani pystyn toimimaan itsenäisesti.
Hyvä ettet häpeä, ei nimittäin todellakaan ole asia mitä pitäis hävetä :)
Juu mullaki tuli viime vuonna yöllä tuollainen olo. Ja muistan kun olin ihan hädissäni ja soitin äidilleni ja kysyin, että mikä mulla on ku sydän hakkaa niin paljon että tuntuu siltä ku lähtis henki. Joo ja äiti yritti rauhoitella just siitä että mulla on melko varmasti tämä paniikki kohtaus. Noh en tietenkään uskonut vaan sanoin että jotain pahempaa se varmasti on joten soitin ambulanssin. Ja sillon ku ne lääkärit tuli sinne mun huoneeseen. Niin mulle tuli just tuo sama eli alko jalat ja kädet tärisee ihan hulluna olin. Ja ne lääkärit sano että mulla on se paniikkihäriö....
No hyvä että soitit varmuudeksi😊
Jopents the sandstorm en ymmärtäny, voitko selitää uudelleen.
Hyvä video! Hyvällä asialla!. Paniikkikohtaus/häiriö on veemäinen sairaus, ite paininu 10kk kohta sen kanssa. Vaikka en aluksi uskonut niin sen kanssa oppii elämään. Useimmiten oireet vähenevät ajan myötä. Tärkeintä on itse tuntea kohtauksen aikana tulevan tuntemukset ja koittaa pitää mielessä että tä on väliaikaista. Tsemppiä sulle ja lippu korkeelle! Ps. Lääkärit ja psykat tän asian kanssa on ollu todella taitavia ja osanneet rauhottaa todella hyvin!🤙🏄
Mulla ei oo paniikkikohtauksia ollu, mutta juurikin nuita sydämmen tykytyksiä yms ahdistuksia silloin kun stressi kasautuu. Nyt oppinu minimoimaan stressin ja tajunnu kuinka tärkeää vapaa-aika ja stressin ennalta ehkäisy on. Liian usein ihmiset yrittää tehdä liian paljon, revetä joka paikkaan. Work smart not hard on aika hemmetin hyvä sanonta. Mukavaa syksyn jatkoa! :)
Susivalkea hyvin sanottu! Samoin!
Meillä oli tänää koulis levyraati nii mää pistin tommin sali tunnarin ja se pääs kakkoseks😂😂
Mä sain paniikkikohtauksen n. 3kk sitten ja se alko siitä et yskin ja en saanu henkee ja en tuntenut mun jalkoja tai käsiä mut en oo enää sen jälkeen saanu
Sara Julia tai sit olit vaa kuolemassa
Poltiks budii?
Jappi en ny sentää
äf fä koira tuntuu
äf fä no juu sähä sen tiiät budikeisari
Tuo on kyllä tosi että jos alat googlailemaan oireita niin pelko vaan kasvaa ja siitä syntyy itselle oletus että olisi pahempaa kyseessä.
Jere Tiuraniemi jep ite kans googlailen kaikkia oireita mul on varmaan joku paniikkihäiriö
Moi Sami pitkästä aikaa! Oon tosi ilonen, että otit tän asian puheeksi, näistä puhutaan liian vähän. Tosi hyvä, että meet juttelemaan lääkärin/psykiatrin kanssa noista, varmasti on hyötyä! Paniikkihäiriö oli syy miksen tullu sua tänään moikkaamaan Seinäjoella, harmittaa kyllä kovasti.
Mullahan ensimmäinen paniikkikohtaus tuli 4-vuotiaana, siitä lähtien ollut koko ikäni. Välillä voi mennä kuukausi parikin ilman, välillä on jaksoja, että noita tulee useampi päivässä pitkän aikaa. Ja joka kerta se on yhtä kauheeta. Onneksi oon vuosien varrella saanut apua ja oppinut tapoja helpottaa paniikkia, plus lääkitys, valitettavasti eivät aina toimi. Mulla noiden fyysisten oireiden lisäksi liittyy kohtauksiin aivan jäätäviä pelkotiloja, siis oon aina varma että tuun hulluksi ja vahingoitan itseäni tai jotakuta muuta. Järjellä tiedän, ettei niin käy, mutta tunne voittaa näissä järjen ihan 100-0. Sairaalaankin oon joutunut vaikka tiennyt, että on paniikkikohtaus, koska olo vaan ollut niin paha.
Mutta näissä onneksi kehittyy. Mulla on aina ollut kohtaukset monen tunnin mittaisia, jotka ei lopu ennen kun saan nukahdettua. Viimeviikolla tein historiaa selviämällä paniikkikohtauksesta 20 minuutissa, enkä joutunut nukahtamaan. Rauhoittava lääkitys auttaa useimmilla, mulla valitettavasti ei auta merkittävästi.
Paniikkikohtausten pelko on rajoittanut mun elämää vuosia. Siitä on kaikista vaikein päästä. Joka päivä näitä vastaan saa tapella, mulla kun on ahdistuneisuushäiriö ja masennus tässä rinnalla mukana, ollut nyt 6 vuotta.
Kaikille jotka tämän lukee, varsinkin teille jotka kärsitte vastaavista oireista, pysykää vahvoina. Aika parantaa näissäkin haavoja. Apua saa psykiatreilta ja muilta, kun vaan uskaltaa kysyä. Ja älkää hävetkö, jos teillä on näitä ongelmana!
Tsemppiä Sami jatkoon ja toivottavasti törmätään joskus jossain! 😊
Itte oon ollut AINA yliherkkä JA yliajattelija. Pienenä se oli enemmän semmosta pelkäämistä ja uusien haasteiden vaikeutta, mutta eipä oo enään. 3lk asti oon rampannu epäsäännöllisesti koulupsykologilla. Paniikkikohtauksia on tullu useita, onneks kaikki ei oo ollu niin pahoja ja ahistusta on niin vitusti. En voi sanoo etteikö jutteleminen ois auttanu, mut lähinnä vaa hetkellisesti. Nyt 7lk jouduin ekan kerran uudelle psykologille ja se ei oo ollu mitää herkkua. Mul ei oo koskaan ollut vaikee puhuu, mut ikävä tuoda kaikki kipeet aiheet esille uudestaan. Koska mä oon yliherkkä, kaikki mitä kuulen, nään tai koen vaikuttaa muhun. Ja koska oon yliajattelija se tieto alkaa mylvii mun päässä 260km/h ja yleensä se muuttuu negatiivikses asiaks. Ja siitä sit seuraa ahistus ja mahollisesti paniikkikohtaus.
Mulla paniikkikohtaus tuntuu tältä:
Sydämmen päällä on kivi, itkettää mut itku ei tuu, kurkussa on pala, ei oo mitään syytä mut silti kuoleman pelko on kamala, haluisin vaan lyyhistyy maahan ja kadota ja kädet hikoo ’-’
Se on kamalaa ku pohtii että onkohan tänää se päivä viikosta kun saa kohtauksen ja kaikki konyrolli menee... hyvä kun puhut aiheesta!
Mietin ainaki puolet videosta että onko tää joku läppä niiku tejä videot ylleesä vast ku luin kommentit ni tajusin
Itse olen aina pitänyt itseäni hyvin stressiä sietävänä. Viimevuonna marraskuu kuitenkin näytti uusia puolia, kun koulu painoi päälle, piti samaan aikaan reissuta ja tehdä töitä. Lieviä paniikkikohtauksia taisin tuohon aikaan saada, mutta ei onneksi tarvinnut ambulanssiin asti lähteä. Unettomuus ja syömättömyys lienee pahimmat oireet mitä tuohon aikaan sain (lähti 7kg painoa :D)
Itekki oon aina ollut sellanen tyyppi että en oikein edes osaa stressata. Ajattelen vaan että kyllä tämä tästä ja minä kyllä pystyn tähän. Kai se vaan sitten se paine kasaantuu tiedostamatta alitajunnassa ja kroppa kertoo että nyt on liikaa hommaa.
JustimusVlog Nimenomaan tuol alitajunnas kaikki kasaantuu huomaamatta. Lopulta tavallaan purkautuu sitten ulos. Tuon jälkeen oppinut itse vähän säätelemään hommien määrää ja koittanut pitää päivärytmiä tasaisena vaikka töitä oliski paljon.
Oma lapsuus ja nuoruus meni enemmän tai vähemmän pilalle paniikkikohtausten takia ja aloin vältellä vaikka mitä. En uskaltanut sanoa niistä kenellekään, enkä tiennyt ees mitä ne on.
Poikani seuraa sua ja on ihan fani, minäkin alkanu katsoo hiukan vaan Justimus-juttuja ;) en paljoo. Itselläni panikkikohtaus ja -häiriö, ihan perseestä, onneks niiden kans oppii elämään kun tajuaa ja tietää ettei niihin kuolekaan vaikak niin luulis! Kunpa kaikki samaa potevat sais tuen. Nostan hattua et kerrot tästä julkisesti!
Mulle on pari kertaa tullu paniikkikohtaus koulussa mut se meni kyl ohi ku yhel kaveril on paniikkihäiriö niin se autto mua siinä sitte. Ja pari viikkoo sit oltii koulul potunnostossa ja amppari pisti kaulaan ja en oo allerginen pahasti mut panikoin vissiin aika pahasti ku tärisin ja kävelin minne sattuu ku tuli niin vammane olo. Tk ne sit anto jotai rauhottavii mulle. Mut tosi hyvä video, kiitos!😌
En oo ikinään saanu isompaa kohtausta mutta hetkiä löytyy kun huomaan että sydän hakkaa kovaa tahtiin ja tärisyttää ja puhe menee sössöttämiseks. Pelkästään se on jo kauheeta niin tuo tuollainen kunnon kohtaus on varmasti oikeasti pelottava kun sitä ei niin edes tiedosta mitä tapahtuu. Liekkö sitten itsekkin saan joskus kunnon kohtauksen kun välillä on näitä pieniäkin
Alitajunta täten pelkää sen kohtauksen tulemista, sitä ei saisi pelätä, mulla on ollu kans pahempia, mutta alan pikkuhiljaa oleen sinut asian kanssa ja uskon, että pääsen pian kokonaan niistä eroon.
Sinäkin pääset! :)
Itselle paniikkikohtausta aiheuttavat nimenomaan tietyt tilanteet. Kun menen uuteen paikkaan jossa on uusia ihmisiä niin tulee epäselvä ja sumea olo, jalat tärisee ja pahimmillaan tuntuu että sydän hakkaa tosi kovaa ja taju lähtee mutta selviän näistä nytten paremmin koska tiiän mikä on homman nimi ja tieto siitä auttaa ja lyhentää paniikkikohtausta. Ihmispaljoudessa saattaa iskeä myös samanlainen kohtaus.
Onko samilla ollut rytmihäiriö
Kiitos Sami tästä! Tärkeää ja samaistuttavaa asiaa. Liian kauan itse luulin aikoinaan että yölliset paniikkikohtaukset ovat harvinaisia, mutta tosiasia kuitenkin on, että monet niitä saavat! Koko päivän kestävä ahdistuskohtaus on todella mahdollinen, varsinkin jos edeltävänä yönä on saanut kohtauksen. Kannattaa kokeilla mindfulness videoita tmv, auttaa hallitsemaan omia ajatuksia ja pysymään nykyhetkessä! :)
Itelläki tuli kerran tosi outo kohtaus.. ’:D kädet meni täysin kylmäksi, keho rupes tärisemään, hengitys muuttu todella raskaaksi ja rupesin yht’äkkiä myös itkemään, mut silti nauratti semmosella tosi oudolla tavalla. Asialle ei sillon tehty mitään ja se meniki ohi jonkun ajan päästä, mut yhä ihmettelen et miten tää tapahtu näin
Juu sain tossa toissayönä ensimmäisen kunnon paniikkikohtauksen. Johtui lääkityksestä, joka sit lopetettiin eilen, kun haittavaikutukset olivat liian kovat ja sietämättömät.
Ekaks siis ei meinannu saada kunnolla happea, sitten tuli sellanen ajatus, entä jos mä kuolen tähän ja sit ku nousin ylös, ni kauhee tärinä ja ahdistus. Oli pakko soittaa kaverille tästä ja hän sit tuli miun luokse vaikka olikin jo yö.
Koko yön tärisin, nukuin ehkä max. 3 tuntia. Pahinta mitä olen koskaan ikinä kokenut. Kesällä sain vastaavan, sekin kesti yön yli ja vielä aamuun asti. Sain Propralia sitten näihin tykytyksiin ja auttanu ihan hyvin.
Näille vaa ei tosiaan voi mitää ja on tärkeää, että on joku lähellä auttamassa :)
Mulla on semmonen ongelma, että mua ahdistaa usein sosiaalisten tilanteiden jäljeen. Jos oon vaikka ollut juuri monta tuntii kavereitten kaa ja si pääsen yksin tai jos vanhemmat ovat riidelleet tai muutenvaan kova meteli ollu niin siitä jonkinlaiset patoutumat purkautuu noin vartin kestävillä itkukohtauksilla. En tiiä mistä se johtuu tai mikä tää on. Netistä en oikeen tietoo löyä enkä oikeen uksalla puhuu tästä kenellekkään.
Otappa puheeksi terkalla. Joillekin ei vaan sovi sos.tilanteet ja melu tai hälinä.
Varovaista siedättämistä, ja oo sen verran itsekseen kun tarvii.
Energiajuomat, kahvi mahdollisimman vähälle.
Aikainen nukkumaanmeno ja torkut hyväksi havaittu.
Fyysinen kunto mitä parempi niin auttaa.
Ilmeisesti kylmä suihku ja avantouinti tavaksi sit ku kohtaus ohi.
Kaipa älylaitteetkin voi ahdistaa.
Itellä siis paniikkihäiriö, mikä takia lukio on tuntunu välillä ihan hirveeltä. Varsinkin jos on yksin 700 ihmisen keskellä, paniikkikohtaus voi tulla ihan yllättäen ja ahdistaa ihan älyttömästi. Kannattaa hengitellä oikeesti syvään ja yrittää tehä jotain rauhottavaa, kuunnella vaikka musiikkia jos se auttaa.
Paniikkikohtaukset on yllättävän yleisiä, eikä niitä kannata häpeillä, vaan yrittää puhua läheisille, että kohtauksen sattuessa osaa auttaa. Hyvää syksyä kaikile, yrittäkää olla stressaamatta. ♥
Kiitti täst videost! Mul on ollu noit oireita jonkin aikaa, ja aina ajatellu et noni mul on verisyöpä mut en oo koskaa tienny mistä johtuu. Sanonu mutsille muutaman kerran et vähän kumma olo ja se on sanonu et aamulla on paremoi olo.
Kuulosti kovin tutulle, itse sain kohtauksen vuosia sitten.
Taustalla oli stressiä, hoitamatonta ahdistusta ja alkoholiongelma.
Lääkkeen (ja juomisen lopettamisen) avulla tilanne parani nopeasti.
Hienoa, että otit tämän esille ja toivon mukaan olet saanut olla ilman kohtauksia.
Tuo tunne, että sydän räjähtää tai pysähtyy, ei saa henkeä, huimaa... on just miten itelläkin meni.
Lääkärit sano mullekin just tuosta, että sympaattista hermostoa stimuloivat aineet kuten kahvi voi aiheuttaa myös kohtauksen.
koulussa käytiin ea1 ja ea2. ihan vaa soittamalla 112 voit pelastaa jonkun hengen..
Ensiaputaidot on asia, mitä kannattaa kerrata aina vaa ku on mahollisuus! Vaikka ei oppis uutta, nii saa varmuutta toimia tositilanteessa. 💪✨
Ikinä ei tosiaankaa tiiä millo joku tarvii apua. Ja monesti minnuutitki voi olla ratkasevia. Jos on paikalla, voi alottaa toimenpitteet, ja antaa ohjat ammattiliaisten kässii ambulanssin saavuttua kiireiltään🚑
Sankarikoulutus käyty, päivitetty tänäki vuona ommaa toimintaa. Haave katasrofi-koulutuksesta.👍
Todella helpottaa. Mulla oli just paniikkikohtaus, koitin ettiä videota missä olis apua. Löysin tän, mukava kuulla samat oireet ja sama diaknoosi... Ei sydänkohtaus, paniikkikohtaus.
Ihelä panniikki kohtaus on melekkein päivittäinen juttu... Hyvä video ja tärkkee aihe mistä puhhuu😊
Ammattini puolesta (kokki) olen suorittanut myös EA1:sen, ja kyllä se on tosiaan hyvä. Melkein ois hyvä että ois kaikille pakollinen suorittaa, edes kerran elämässä.
7 vuoden ahdistus/paniikkihäiriö ilmoittautuu 👋 Koulustressi laukaisi, luultavasti aiempien elämäntilanteiden aiheuttamat käsittelemättömät jutut merkittävä tekijä. Mulla kohtaukset on onneksi harventuneet vuosien varrella, mutta edelleen tulee silloin tällöin. Yleensä ensi oire mulla on stressin laukaisema pahoinvointi, jota seuraa pelkotila (oon stressipahoinvoinnin takia jo sen 7 vuotta pelännyt oksentamista ja pahoinvointia, siihen voi liittyä joskus sairastettu rajumpi tauti jossa vaan oksentelin koko päivän, saattoi olla ruokamyrkytyskin kyllä) ja pelko laukaisee sitten kohtauksen. Hengitys muuttuu tiheäksi ja alkaa hyperventilointi, syke nousee ja tulee kaikenlaista kamalaa mieleen. Itkettää ja se aiheuttaa omalta osaltaan lisää hengityksen vaikeutumista tietysti. Mulla ei oo puutumisoireita eli voin vaan kuvitella miten pelottavalta se siinä tilanteessa tuntuu. Soitan yleensä yhdelle tietylle kaverille joka on mun kohtauksia nähny livenä ja se osaa aina rauhoittaa mut. Enää onneksi ei tuu juurikaan julkisilla paikoilla, yleensä jos tulee niin yöllä. Mulla on joskus menny täysin kontrolli omaan kehoon, eli oon voinu alkaa esim rimpuilla ja huitoa jaloilla ja käsillä tai suoraan sanottuna ulvoa itkusta. Siihen kun lisäsi sen että tuli julkisella paikalla ja tajusi jossain tietoisuuden perukoilla että ei juma miten typerältä tää näyttää niin soppa oli valmis. Mua on auttanu asiantuntijoiden kanssa puhuminen ja nykyään on tosiaan aika harvassa jo kohtaukset, riippuu paljon stressin määrästä et onko sellanen elämäntilanne missä stressaa enemmän. Tsemppiä hirveesti kaikille jotka kärsii tästä, ollaan yhdessä vahvoja ❤ Kiitos siitä että teit tämmöisen videon.
Kahdeksan klubbi!!
Susta tulis ihan huippu vloggaaja!
Tee näitä lisää! Harmi että oot joutunu kokemaan tollasta😓
Itse olen myös kokenut juuri samallaiset paniikkikohtaukset kahtena eri kertana ja on muuten aika jäätävä tunne..
Itsellä on päivittäin paniikkikohtauksia.
tee housetour
Mulla on ahdistuneisuushäiriö, joka todettiin 2013. Lisäksi on ollut paniikkia.
Käytiin luokan kanssa testaa ensiapu koulutuksessa ohjatusti
Aijai! Nyt meni väärin defibrilaattori ei käynnistä sydäntä vaan sen sijaan pysäyttää sen ja paineluelvytyksellä käynnistetään sydän taas uudelleen.
Miulla on paniikkihäiriö, kaks vuotta sitten alkoi just samalla lailla kahdesta isosta kohtauksesta ja alko sitten tulla jokapäivä paniikkioireita ja välillä oli niitä isoja kohtauksiakin. Oon käyny säännöllisesti terapiassa ja tukiryhmässäkin tuli käytyä ja lääkkeitä kokeilin ja mistään näistä oo oikeastaan ollu apua kun vasta psykofyysisestä terapiasta. Ja nyt tällä viikolla terapeutti teki lähetteen psykoterapiatiimille josko mahdollisesti pääsisin sitten psykoterapiaa kokeilemaan tähän häiriöön. Nää oireet on hyvin samanlaisia mitä itsekin kuvasit ja oikea riesa. En pysty tekemään paljookaan niitä asioita mitä ennen pysty ja nauttimaan niistä. Jopa kaupassa käynti voi laukaista kohtauksen tai kotona chillailu. On välillä ollu parempia kausia ja välillä taas ei. Mutta enää ei säikähdä niitä kohtauksia ja ymmärtää että tää menee ohi ja siinä tilanteessa pitää vaan pysähtyä ja keskittyä johonkin muuhun ku niihin paniikkiajatuksiin ja oireisiin. Harjoittelulla tuokin onnistuu. Tämmösen aattelin jakaa jos joku tästä iloa saa. Tsemppiä siulle Sami ja hienoo et oot saanu hyvää palvelua lääkäriltä ja ambulanssityypeiltä :) EA kurssi on myös itellä tullut käytyä.
Kiitos kun kerroit sun kokemuksista! Tsemppiä! Asiat varmasti paranee ajan kanssa.
Paniikki-ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsin..pari kertaa alkanu ahdistaa niin paljo et menny paniikkii siit ja kestäny pitkän aikaa kohtaus nii on pitäny ambulanssi soittaa. Stressi ymt laukasee tärkeetä olis puhuu asiat ettei niit pidä itellää. Kaikki oireet viittas hyvin kohtauksee, hyvä video! Tsemppii!❤️
Itse saan myös näitä kohtauksia. Olen as.pal. ammatissa joten ei ole mitään kivaa kokea näitä. Tästä puhutaan ihan liian vähän.
Hienoa että teit tästä aiheesta videon! Paniikkikohtauksii ei todellakaan oteta riittävän vakavasti ja niistä pitää kertoo ihmisille, jotta ne todella ymmärtää minkälaista sellasen saaminen on..
Kuvailit just mun viimesen paniikkikohtauksen ja kerroit asiat miten ite koin nuo asiat, se sykkeen nopeus varmaa tuhannesa :D niinku ois puoleks unessa ollu ja tuntu siltä että kuolema eioo kaukana, aivan totaalinen paniikki ja sekoaminen :D ja se kesti varmaan pari kolme tuntia ja kirjoitin jo melkee hätänumeron mutta koitin välttää sitä ja rauhotella ittiä että luulen ja toivon että se ois vaa paniikkikohtaus, mutta mikään ei auttanu siinä tilanteessa. Näin lievästi sydänvikasena oli kokoajan pelko että ei sydän kestä sitä ku pulssi taivaissa joka ei varmaan auttanu tilanteesee. Oon joskus saanu paniikkikohtauksia kuiteki aiemmin mutta ne oli 20prossaa yhtä kamalia ku tämä viimone.
Joku päivä teiltäki tulee video! Pääkanavalle!
Milloin naisten pojilta uutta biisiä?
Mut hyvä video💪❤
ihana sami ku jaoit täst meille, tsemppii sul !
Itse oon paniikkikohtauksista kärsiny viis vuotta. Niihin on kyllä alkanu tottua. Aiemmin ne oli tosi rajuja ja en yhtään pystyny kontrolloimaan itseäni, tärisin hulluna mutta en muuten pystyny liikkumaan. Ne kohtaukset vei voimat loppupäivältä ihan täysin, koska nehän on tosi rankkoja myös fyysisesti jos oikein paha kohtaus tulee. Nyt kuitenkin on helpottanut, tiedän mistä on kyse ja osaan jonkin verran ennakoida. Kun alan huomata ensimmäisiä merkkejä niin etsin vain rauhallisen paikan ja vedän syvään henkee. Kaikista paras apuhan on se että muistaa vaan hengittää! :)
Kiitti kommentista!
Kokemusta on. Yleensä jos liikaa kiirettä, joku odotettu tapahtuma tai loma, paljon sos.kanssakäymistä, sihen kahvit niin soppa on valmis. Sittenkun loma pilalla, alkas pitempiaikainen pannari jos tullut tiuskittua yms.
Hoitokeino tiedossa, koko homma olis korjattavissa 1-2 napilla, 1 rauhottava ja yöuniin.
MUTTA; lääkäriin ei pääse, kiitos terveydenhuollon romuttamisesta
Jos pääsee, niin nykyään näitä lääkkeitä ei haluta määrätä.
Kattoovat vaan että mitä valitat.
Viesti on selvä; minun terveydellä, ajalla tai työkyvyllä ei ole mitään väliä.
Ajatelkaa, parin euron lääkkeet auttaisi, mutta ei käy. Liian hankalaksi menee.
mahtava avartava video aiheesta. tuo ensiapu juttu välissä vähä sekotti rakennetta vaan aiheesta xD
Mahtava video Sami! tämä taas kertoo että paniikkikohtaus voi tulla kelle vain ja missä vain milloin vain! Alkoi myös kiinnostamaan tapiolan koulutus. hyödyllistä itse kullekin! :)
Mulla lähtee tunto koko kehosta ja en tunne yhtään mitään ja alitajuntaisesti vaan pitää yrittää kävellä ja ei tunne maata allansa ei tunne siis mitään. Sanotaan, että kohtaus menee ohi mutta mulla ei oo mennyt ohi ennenkuin saan lääkkeen mutta nykyään vaikea saada bentsoja oman historian takia. Onko täällä ketään kellä lähtee tunto koko kehosta pois?
itel oli 39 astetta kuumeta katoin keloo paniikkikohtauksen jälkeen kello oli jotain 12 niin heräsin yöl ja aloin sanoo et kuolen ja nöin viivoja ja jotain olin niin kauhuisani ja paniikis että en muista
päivittäin paniikkia ja epätodellista oloa
Unohdin kertoa tuossa videossa, itselläkin oli epätodellista oloa silloin kun oli tuo koko päivän episodi. Tuntui niinku katsois omaa perspektiiviä jostain kauempaa eikä olekaan siellä omassa pääkopassa. Hurjaa.
Paniikkihäiriö olo pahenee vaan, kun näkee läheltä missä pahimmillaan sitten mennään.
Ite kanssa huomasin, että kahvi laukaisee juuri tuollaisen kohtauksen mitä kuvailit, jos vähääkään liikaa juo. Yleensä töissä jos väsyttää, niin tulee puolkuppia juotua, muttei yhtää enempää.
Myös hengenahdistuksia voi tulla paniikkikohtauksissa.. Omalla isällä on paniikkikohtauksia, juuri hengenahdistuksina ilmenee, ei ole kiva seurata kun tietää että se ei ole mukavaa ja tämäkin seurannut työuran stressistä!
Tällee vuos myöhemmi voin kiiittää et saa tukee ja tietoo et muutki o "kokenu" simmosta ""hirveyttä"" en voi muuta sanoa ku kiitos ... Ei muilta tubaajilt kauheest tömmöst löyä;)
Mulla tuli pari kertaa tommonen joskus 10 - 13-vuotiaana kun mentiin isoon ostoskeskukseen, vaikka olisinkin ollut innoissani ja iloisin mielin sinne menosta. Tuli tunne, että kuolee ja tukehtuu, mutta heti kun pääsi ulos sieltä niin se meni ohi aivan sillä hetkellä. Ja sit mentiin taas sisään eikä enää ollut mitään ongelmaa. Nykyäänkin mulla on kyllä ahdistusta isoissa väkijoukoissa varsinkin vanhempien seurassa, enkä tiiä mistä se johtuu.
2 kertaa tullut paniikkikohtaus. Toisella vietiin sairaalaan, koska pumppu hakkasi hyeenaa. Toisella kertaa kärsin ihan omassa sängyssä sen pois. kun ehkä aavistin mistä johtuu.
Ei oo tosiaan kiivaa kun noin käy!😔 Tsemppiä Sami!😉👍 Ja kyllä mä uskon, että vielä SANKARIKOULUTUKSIA KOULUSSAKIN TEHDÄÄN.😊
Onneksi meillä tullee tuo ensiapukoulutus amiksessa niin ei tarvihte sitten vapaa-ajalla käydä. Saadaan tuommoset kortitki \o/
Hyvä video! Tsemppiä!!!
Erittäin hyvä video ja tärkeä aihe! Itselläni on synnynnäinen sydävika ja noin pari vuotta sitten eräänä iltana alkoi pistää rinnasta ja huimata ja aloin heti kelaa et nyt on sydäri tai jotain ja se sitten pahensi asiaa ja lähti tunto raajoista ja hyvä etten pyörtynyt mutta äitini siinä onnistui rauhoittelemman ja pikku hiljaa olo parani vaikka en koko yönä kyllä nukkunutkaa. Missään ei vikaa ollut eli jokin satunnainen ehkä flunnssan aiheuttama mutta säikäytti. Näistä on mielestäni hyvä puhua ja jakaa kokemuksia :D Tsempit Samille!
Oon kokenu paniikkikohtauksen pari kertaa ja oon 14
Se on aivan jäätävää
Smippiä 🙂 niin on mä sain eka paniikki kohtauksen ruoka kaupassa noin 20 vuotta sitten edelleen sairastan kyllä pärjäät sinäkin 😀❤
Hyvä video! Itel tuli paniikki kohtauksii ku 8-9 luokal, ku stressasin kokeot nii paljo, ja siin jäi lukiohaaveet samal :/ Nyt on tullu taas niit paniikki/ahdistus kohtauksii lähi aikoin, ku muutin Nakkilaan opiskelee ja pikkukaupungis asumine ilma kulkuvehjet tuntu vankilal. Siks muutan takas kotii.
Ladatkaapa 112-sovellus! Tekin ootte varmasti tien päällä jonkin verran. Nopeuttaa hätäkeskuspäivystäjän työtä kun soittaa sovelluksen kautta, paikka, josta soitatte löytyy heti. Haluaisin myös painottaa, että jokaisella on auttamisvelvollisuus! Välittäkää muista. Jokainen sekunti voi olla ratkaiseva, jos tilanne on henkeä uhkaava! Mahtavaa, että puhutte tästä!
Ite venasin kerra frendii himas sit yhtäkkii rupes huippaa ja korvis piippas ja muutenki paska olo nii otin kännykän ja yritin soittaa sit kaverille et en pääse ulos mut olin nii sekasin et en saanu puhelimen koodia auki ja sit yritin siskon puhelimella mut en saanu sitä numeroo kirjotettua ja sit vaa makasin siin joku pari minaa ja olo virkes :D
Muistan kanssa ensimmäisen kohtaukseni kuin eilisen päivän vaikka siitä on jo yli 12 vuotta. Se on kyllä kamalaa. Hieman helpottaa se, että tiedostaa nykyään sairastavansa näitä
Tiiän, että tää video on vanha, mutta päätin silti tähän kommentoida. Mulla on tullu tän viikon aikana jo 3 paniikkikohtausta ja näitä ennen oon saanu yhden viimevuonna festareitten jälkeen. Sain tossa tiistaina ensimmäisen, koska stressasin vissii liikaa enkun isoa koetta olin ollu viimeviikolla kipeenä enkä ollu tästä kokeesta mitään tienny. Heti, kun tajusin et nyt pyörryttää niin istuin lattialle ja samassa aloin tärisemään, hengitysvaikeutu, en pystyny puhumaan kauheen hyvin, purin sormiani ja yritin rauhotella itteeni. Kaverit huomas ja tuli rauhottelee, mutta sekään ei oikeen tepsiny, tunti oli just alkamassa niin pari tyyppiä lähti kertomaan et tullaan myöhemmin. Ope tuli paikalle ja käveli hätääntyneesti ympäriinsä, joka lisäs mun paniikkia. Ope haki erityisopen, jonka luo menin rauhottumaan loppuen lopuks rauhotuin aika nopeesti, mutta kun pääsin sieltä pois pelkäsin kovia ääniä säikähin mun kavereitten kovaa puhetta yms. Toinen paniikkikohtaus tuli, kun mun piti mennä koululääkärille. Stressasin siitä hieman, mutta kun se aika läheni ja pari kaveria lähti saattamaan mua sinne mä aloin itkemään jo portaissa, päästiin sen huoneen ovelle, jossa aloin puremaan hupparin hihaa, tärisin ihan hulluna, hengitys vaikeutu, päässä jyskytti. Kaverit taas yritti rauhotella mut ei se hirveesti auttanu. Terkkari tulee sieltä huoneesta ulos ja kattoo mua ja kysyy et pelkäänkö sitä, en pystyny puhumaan niin kohautin vaan hartioitani. Se terkkari siinä jotain puhu ja sit se lähti pois, koululääkäri tulee ulos sen huoneesta, mun istuessa penkillä mihin se terkkari mun käski istua et rauhottuisin. Koululääri kyselee kaikkee ja kysyy et haluunko et mun kaverit saattaa mut sinne sisälle ja niinhän ne mut saatto. Sitten, kun pääsin sieltä pois juoksin mun kavereitten luo ja itkin. Kolmas alkoi hissan tunnilla. Pelotti hieman mennä hissan tunnille nii olin vähän stressaantunu, mutta se alko pahenemaan kun istuttiin paikoilleen. Hissan ope alko selittää ryhmätöistä ja niitten esittelemisestä, taisin tajuta sen väärin, koska mun hengitys tiheyty entisestään, kädet ja jalat täris, kyyneleet tulvi silmistä ulos ja yritin sanoa mun kaverille, etten pysty olla täällä luokassa. Mun kaveri sitten kysy opelta et voidaanko mennä käytävään, päästiin käytävään ja istuin siellä penkille tärisin pidin päätä käsien päällä samalla nojaten mun jalkoihin niillä käsillä. Opo tulee mun eteen ja vie mut sen huoneeseen, hän haki rehtorin sinne ja ne toi pillimehua, mutta ennen sitä pelkäsin, että kuolen. Rehtori kertoo mitä pitää tehdä, lasketaan liukumäkeä (portaat ylös=hengitys sisään, liukumäki alas=hengitys suunkautta ulos.) Sitten kun mä siinä rauhotuin puhuttiin vielä jotain ja join sen pillimehun ja menin kavereitten luo. (Huomenna/tänään hissan koe, vähän pelottaa saanko tänäänkin, jonkun paniikkikohtauksen.)
Tosi hyvä ja opettavainen video!
Gooder video than earlyer .sory for my bad englihs
kokenut saman kera sydemän lisälyöntien..harrastan siis kyseisiä "sairauksia" :DD ei siihen kuole vaikka se siltä aina tuntuukin..puhuminen auttaa..ja loppupeleis lääkkeet. kaikki jotka ei ole kokenu paniikkikohtausta usein vähättelee ja ihmettelee tuollaista..siksi suosittelen kokeilemaan paniikkikohtausta kaikille :DDDD
Sain jokusen vuosi sitte hirveitä ahdistuskohtauksia yöllä.. olin kattonu kauhuleffoja ja oli stressiä.. Mutta kamalinta oli se olo tai se miltä se kohtaud tuntuu.. enään ei oo tullu :)
Mulla on vaikea-asteinen paniikkihäiriö joka on muodostunu mun trauma peräsestä stressireagtiosta. Tiedän kuinka kauheita ne kohtaukset on. Itsellä todella voimakkaan pelon ja ahdistuksen kanssa kohtauksessa kouristelen ja huudan ja inisen vain ja ne kohtaukset kestää tunteja kunnes joku rauhottelee kunnolla tai nykyään mulla on kohtauslääkkeetkin niin ei jää enään kuin joku puoli tuntia kohtaukselle aikaa kun lääke vaikuttaa ja rauhotun ja nukahdankin kun rauhottavat alkovat kunnolla vaikuttaa.
Työelämäänkään en ole enään kuukauteen päässyt vaan olen ollut sairaslomalla kun voimat ovat olleet niin pois kun kohtaukset vetää ihan äärirajalle niin että tuntuu ettei enään kestä sekunttiakaan että pää hajoaa jo. Voimat ovat olleet niin poies etten ole kirjaimmellisesti mitään pystynyt tekemään vaan sängyssä makoilemaan vain ja nukkumaan päivät ja yöt kun en jaksa olla tuntia pitempään enään hereilläkään.
Ihanaa kun teit tästä aiheesta videon!❤ Näistä mieliala ongelmista niin harvoin puhutaan...
Hyvä kun ottit asian puheeksi ite kärsin välillä todella pahoista paniiki ahistus kohtauksista mut ei aina tuu hyvä niin onhan se aikamoista taistella mielenterveyden ongelmien kannsa joka päivä mut pikkuhiljaa tässä parantumaan päin olaan nykyään voin jo paremin pahimmasta on jo päästy ylitte 😃😃😃🖒
Mulla samallaisii kokemuksii ja just samat noi oireet et tuntuu et sydän räjähtää ja ei pysty puhuu ja kaikee semmost ja mäkin aina luulen et tarkottaa jotai sydänkohtausta ja nää tulee just yöllä mut ihan btw puhuminen auttaa
Sain paniikkikohtauksen ensimmäisen kerran seiska luokalla oli joululoma ja oli vika yö enne koulun alkua en saanu happee ja en tajunnu oikeen mitään oli ihan sairaan pelottavaa. Lähettii si ensiapuu jossa vietettiin koko yö.
Mä ite oon pyörtyny mut syy siihen on se et mä oon nähny omaa verta ja yhen kerran yritin nostaa pikkuveljee lattialta niskojen päälle ni meni veri päähän ja päässä sumeni ihan täysin ja pyörryin lattialle ja löin pääni pöytään enkä tuntenu sitä yhtää.
itse aloin kärsiä paniikki kohtauksista ensin isot väkijoukot aiheutti näitä kohtauksia sitten kirkot ja lopulta taitaja kisat nyt niitä saattaa tulla ihan vaan ku oon puhelimessa tai jos joku tulee takaa ja säikäyttää mut tai sanoo mulle moi ilman että huomaan häntä (hyvä video)!
Mä kävin ite monta vuotta uimahallin hengenpelastus"kurssilla" joskus nuorempana. Siellä tuli tutuksi kaikki kylkiasennot, elvytykset, vedestä nostot, vesikuljetustyylit ym. Jotenkin ennen sinne menoa ei edes tullut ajateltua kuinka tärkeitä nuokin taidot on. Mitä teet jos näet jonkun pyörtyvän kadulla? Mitä teet jos joku saa epilepsiakohtauksen? Tärkeä aihe ja ihan mahtavaa että just SÄ puhut näistä. Sulla on paljon nuoria seuraajia, joille sun sana painaa enemmän kun esim. jonkun opettajan jollain tunnilla.
En ole ite kokenut koskaan ihan tommosta paniikkikohtausta, mutta tuommosta jälkimmäistä tunnetta on kyllä useaan kertaan ollut. Illalla kaadut sänkyyn ja tuntuu että sydän hakkaa niin lujaa että tulee kohta kurkusta ylös. Ajatukset laukkaa niin ettet saa mistään ajatuksesta kiinni, tuntuu että jalat elää omaa elämää vielä sängyssä maatessakin eikä uni vain tule. Itse olen yhdistänyt nämä kaikki myöskin työstressiin. Jotenkin koin noina aikoina vielä sen niin, etten kehtaa mennä puhumaan kenellekään näistä mieltä painaneista asioista, kun olivat loppuenlopuksi niin pieniä verrattuna muiden ongelmiin. Niille jotka vastaavanlaisten ongelmien ja ajatusten kanssa kuitenkin painivat, älkää olko niin ääliöitä kun mä. Mikään asia ei ole liian pieni keskusteltavaksi, jos se aiheuttaa sulle pahaa oloa ja huonoja tuntemuksia. Aina on joku, jota kiinnostaa kuulla mikä sun mieltä painaa ja joku, joka pystyy kääntämään asian tai vaikka pelkästään sun ajatusmaailman oikein päin.
Moi itellä on kanssa paniikkikohtauksia ja ahdistushäiriötä eli saattaa olla parikin päivää että ahdistaa ja pelottaa pienet kivut olot tunteet että mitä nyt tapahtuu ja onko tää joku sairaus vai oonko mä kuolemassa ja välillä on taas päiviä ettei ole mitään.
Joo noi on mukavia, sitten vielä kun saa ensimmäisen ptsd niin se saattaa olla muutamista kuukausista puoleenvuoteen, vuoteen tai jopa 10 vuoteen joka päivä tota samaa paskaa.
Itte en tiiä oliko paniikkikohtaus tai häiriö mut kerran rupes sattuu rintaa ja olin et mitä ihmettä ja rintalastan vieressä oli turvotusta ja soitin 112 nii ne sano että ei hätää että käy lääkäril jos huolettaa rinnassa oleva patti ja sit ei oo ollu mitää sen jälkee
Kofeiini on tosiaan semmone, että voi laukasta noita paniikkioireita joten suosittelen vähentämään sitä kahvin juontia nii auttaa kyllä! varsinki jos on paljon stressiä nii ei kannata juoda kahvia paljon jos on noita oireita.
Se tietämättömyys on pahin.. nimimerkillä paniikkihäiriö-diagnoosin saanut
Mulla melko usein just iltasin/öisin saattaa hakata sydän ja ahistaa tai huimata. Mulla ei oo todettu mitään, enkä oo koskaan joutunut sairaalaan näiden takia, mutta hyvä kun näistäkin asioista puhutaan! Heh mulla on EA1 ja EA2 kurssit suoritettu 💪
Mullakin on ollu paniikki kohtaus ja hyvä video mä rakastan teijjä videoita