Kiintoisa aihe. Oman kokemukseni mukaan emme ole turvassa oikeastaan missään. Ei edes oman pään sisällä? Murtovaras voi tunkeutua taloon, lukot ja seinät ovat vain hidasteita, kadulla joku voi käydä kimppuun ym. odottamatonta. Tämän tiedostaminen on vapauttanut itseäni jahtaamasta tai varmistamasta loputtomasti omaa ”turvallisuuttani”. Koen myös yksin ollessani enemmän ”turvallisuutta” kuin ryhmässä. Tämä johtuu siitä kokemuksesta, että ihmisjoukossa taistellaan aina asemista joka aktivoi turvattomuuden tunnetta. Tässä on varmasti yksilölliset erot. On yksipuolista jos miehen ainoa tehtävä on taata naisen turva. Jotenkin raju vaatimus ja jokseenkin ehkä menneen ajan ilmiö herrasmies/ritari -roolista? Jos mies on kovin epävarma itsestään niin tämä rooli ei onnistu. Itsetuntemus lisää turvallisuuden tunnetta myös haastavissa tilanteissa, kuten yllättävissä kriiseissä jne…
Kiitos kommentista ja mielenkiintoista pohdintaa Tapio. Oon siinä sun kanssa samalla linjalla, että eksistentiaalinen turvallisuuden kokemus on mahdotonta saavuttaa. Me kaikki kuolemme joskus ja kehomme on tehty kuluvista osista, jotka ovat entropian lakien alaisia. Tämä jo itsessään jättää meidän sisälleen tunteen siitä, että emme ole "turvassa", vaan kaikki tämä on väliaikaista. Sitten voidaan eroittaa tästä inhimillinen turvan kokemus. Voin kyllä kokea olevani hetkittäin turvassa ja saada kokea hermostollinen rauhan tila, jossa en koe olevani uhattuna. Uskoisin, että Hennariika jakaa tämän ajatuksen kanssani ja luultavasti puhuimme juuri tästä subjektiivisesta turvallisuuden kokemuksesta podcastissamme. Mikä tulee miehen tehtävään naisen turvana olen samaa mieltä siitä, että se on todella yksipuolista, jos miehellä ei ole muuta tehtävää elämässä. Itse ajattelen tätä teemaa arkkityyppisen nelikentän kautta (soturi,rakastaja,maagi, kuningas), jossa hahmoitan miehen mieltä näiden karkeiden roolien kautta. Soturin rooli on ehkä juuri tuota mistä itse mainitsit, mutta meillä kaikilla on nämä kaikki neljä eri osaa itsestämme, joita ilmennämme elämässä eri tavoin. Nauhoitettiin Juha Klaavun kanssa tästä aiheesta podcast ja julkaisen sen tossa ennen joulua. Toivottavasti Tapio kuuntelet sen ja annat palautetta siitä miten se avasi sinulle tätä teemaa. - Viljami
Kiitos paljon selvästi kerrotusta, arvokkaasta tiedosta ❤❤❤
Kiitos! Oli ilo jakaa, jutella, tutkia asioita yhdessä!
Kiitos paljon, oli kiinnostavia aiheita..
Kiitos. Ihana kuulla!
Kiitos paljon tästä, vahvisti sitä mitä tiedän jo, mutta antoi myös uutta tietoa ja pohdittavaa. ❤
Kiitos Päivi :) Me nauhoitetaan ens kuussa uus jakso tähän jatkona ja jatketaan tästä eteenpäin
Lämmin kiitos. Mielenkiintoinen keskustelu.🌹
Kiitos palautteesta :) - Viljami
Kiitos. Onpa hieno kuulla!
Hyvää settiä taas, iso kiitos teille molemmille❤️💯🙏
Kiitos Jenni :)
Kiitos sinulle!
Kiitos taas mielenkiintoisesta aiheesta miettiä pohdiskella. 🙏🥰❤
Kiintoisa aihe. Oman kokemukseni mukaan emme ole turvassa oikeastaan missään. Ei edes oman pään sisällä? Murtovaras voi tunkeutua taloon, lukot ja seinät ovat vain hidasteita, kadulla joku voi käydä kimppuun ym. odottamatonta. Tämän tiedostaminen on vapauttanut itseäni jahtaamasta tai varmistamasta loputtomasti omaa ”turvallisuuttani”. Koen myös yksin ollessani enemmän ”turvallisuutta” kuin ryhmässä. Tämä johtuu siitä kokemuksesta, että ihmisjoukossa taistellaan aina asemista joka aktivoi turvattomuuden tunnetta. Tässä on varmasti yksilölliset erot. On yksipuolista jos miehen ainoa tehtävä on taata naisen turva. Jotenkin raju vaatimus ja jokseenkin ehkä menneen ajan ilmiö herrasmies/ritari -roolista? Jos mies on kovin epävarma itsestään niin tämä rooli ei onnistu. Itsetuntemus lisää turvallisuuden tunnetta myös haastavissa tilanteissa, kuten yllättävissä kriiseissä jne…
Kiitos kommentista ja mielenkiintoista pohdintaa Tapio. Oon siinä sun kanssa samalla linjalla, että eksistentiaalinen turvallisuuden kokemus on mahdotonta saavuttaa. Me kaikki kuolemme joskus ja kehomme on tehty kuluvista osista, jotka ovat entropian lakien alaisia. Tämä jo itsessään jättää meidän sisälleen tunteen siitä, että emme ole "turvassa", vaan kaikki tämä on väliaikaista. Sitten voidaan eroittaa tästä inhimillinen turvan kokemus. Voin kyllä kokea olevani hetkittäin turvassa ja saada kokea hermostollinen rauhan tila, jossa en koe olevani uhattuna. Uskoisin, että Hennariika jakaa tämän ajatuksen kanssani ja luultavasti puhuimme juuri tästä subjektiivisesta turvallisuuden kokemuksesta podcastissamme. Mikä tulee miehen tehtävään naisen turvana olen samaa mieltä siitä, että se on todella yksipuolista, jos miehellä ei ole muuta tehtävää elämässä. Itse ajattelen tätä teemaa arkkityyppisen nelikentän kautta (soturi,rakastaja,maagi, kuningas), jossa hahmoitan miehen mieltä näiden karkeiden roolien kautta. Soturin rooli on ehkä juuri tuota mistä itse mainitsit, mutta meillä kaikilla on nämä kaikki neljä eri osaa itsestämme, joita ilmennämme elämässä eri tavoin. Nauhoitettiin Juha Klaavun kanssa tästä aiheesta podcast ja julkaisen sen tossa ennen joulua. Toivottavasti Tapio kuuntelet sen ja annat palautetta siitä miten se avasi sinulle tätä teemaa. - Viljami