Tämä on jo toinen kerta kun kuulen Järvisen pilaavan, suorastaan raiskaavan Ile Kallion alunperin soittaman biisin (An awful crime), kun ei osaa lainkaan soittaa letkeää komppia, joka teki alkuperäisestä hienon biisin. Desiree on jo hieman parempi (Järvinen soitti itse levyllä), mutta ei ole kehumista siinäkään. "Blueskitaristi" veti soolotkin päin helvettiä. Biisejä ei meinaa tunnistaa lainkaan. Ja tämä kommentti musadiggarilta, jolle Hurriganes on aina ollut tosi tärkeä bändi.
Mun mielestä tässä on koko bändi omassa rytmissä (basso+rummut+albert) ja yleensä Remu päätti melkeen soolosta lähtien mitä vedetään, en sano et paras veto mutta ei tää floppi ole Albertin osalta...terveisin myös hurriganes diggari..
Ile Kallio hallitsi 1970-luvulla lähinnä joitakin sointuja kitarastaan. Järvisellä sen sijaan oli hallussaan koko soittimen repertuaari ja skaala pentatonisine melodioineen ja kaikkine nyansseineen, mitä kitarasta yleensä voi irti saada. Kallio soittikin, kuten tilipakollinen5447, kommentissaan kirjoittaa, soolonsa keikoilla aina lähes identtisesti kuten levytetyissä versioissa. Siksi olikin yhden tekevää, kuunteliko Kallion sooloja keikoilla "livenä" vai kasetilta korvalappustereoista. Kallio ei koskaan oppinut käyttämään whammy baria eikä sitä hänen yhdessäkään soittimessaan näin ollen ole. Sitä vastoin Järvinen oli suvereeni taituri vibrakammen käyttäjänä kuten koko instrumenttinsa käsittelijänä. Albert Järvinen ei soittanut rock-musiikkia tai bluesia. Hän oli itse Se musiikki.Täysin poikkeuksellisen lahjakas kitaristi ja aivan häkellyttävän kansainvälistä tasoa. Kallio on kehittynyt huikeasti 1970-luvun ajoilta ja kun kuuntelee nykyään hänen tulkintojaan esim. The Black Devilsin riveissä tai Kallion nykyisiä blues tulkintoja, niin hieman harmittaa, ettei Remu antanut Ilen aikoinaan päästää lahjojaan esille muuta kuin kohtuullisen kovan kompin runttaajana.
This Rocks !!
Super nice !!! Sounds Great, Well done, I like it !!!!
Tämä on jo toinen kerta kun kuulen Järvisen pilaavan, suorastaan raiskaavan Ile Kallion alunperin soittaman biisin (An awful crime), kun ei osaa lainkaan soittaa letkeää komppia, joka teki alkuperäisestä hienon biisin. Desiree on jo hieman parempi (Järvinen soitti itse levyllä), mutta ei ole kehumista siinäkään. "Blueskitaristi" veti soolotkin päin helvettiä. Biisejä ei meinaa tunnistaa lainkaan. Ja tämä kommentti musadiggarilta, jolle Hurriganes on aina ollut tosi tärkeä bändi.
Mun mielestä tässä on koko bändi omassa rytmissä (basso+rummut+albert) ja yleensä Remu päätti melkeen soolosta lähtien mitä vedetään, en sano et paras veto mutta ei tää floppi ole Albertin osalta...terveisin myös hurriganes diggari..
Olen täysin samaa mieltä!
Ile Kallio hallitsi 1970-luvulla lähinnä joitakin sointuja kitarastaan. Järvisellä sen sijaan oli hallussaan koko soittimen repertuaari ja skaala pentatonisine melodioineen ja kaikkine nyansseineen, mitä kitarasta yleensä voi irti saada. Kallio soittikin, kuten tilipakollinen5447, kommentissaan kirjoittaa, soolonsa keikoilla aina lähes identtisesti kuten levytetyissä versioissa. Siksi olikin yhden tekevää, kuunteliko Kallion sooloja keikoilla "livenä" vai kasetilta korvalappustereoista. Kallio ei koskaan oppinut käyttämään whammy baria eikä sitä hänen yhdessäkään soittimessaan näin ollen ole. Sitä vastoin Järvinen oli suvereeni taituri vibrakammen käyttäjänä kuten koko instrumenttinsa käsittelijänä. Albert Järvinen ei soittanut rock-musiikkia tai bluesia. Hän oli itse Se musiikki.Täysin poikkeuksellisen lahjakas kitaristi ja aivan häkellyttävän kansainvälistä tasoa. Kallio on kehittynyt huikeasti 1970-luvun ajoilta ja kun kuuntelee nykyään hänen tulkintojaan esim. The Black Devilsin riveissä tai Kallion nykyisiä blues tulkintoja, niin hieman harmittaa, ettei Remu antanut Ilen aikoinaan päästää lahjojaan esille muuta kuin kohtuullisen kovan kompin runttaajana.
Upeeta mahtavaa 😎🤘
Iha ykköstä