Відео

MAN traktori oli yksi ensimmäisistä. Neliveto traktorista Suomessa. - 50 luvulla

Takavalot näyttää ihan kuplan valoilta😊

Meillä kotona oli 3 sylinterinen vm 63 39 hv täällä savossa oli mäkiset pellot oli hyvä kulkemaan ja talvet tehtiin metsäajoa

Kirjain lyhenteet osaa olla joskus vaikeita ,mutta yksi on jonka muistan KHD.

Se, että Suomessa on vähän vanhoja saksalaisia traktoreita, johtuu eniten siitä, että kaikki saksalaiset koneet oli paljon kalliimpia kuin Brittien vastaavat, eikä ominaisuudet olleet juurikaan sen parempia.

Ekat maahantuodut M.A.N. 4WD traktorit on kyllä mielestäni hienompia, sillä kantikkaalla maskilla.... Ja maskiritilässä kromattu teksti, " Åkerdiesel" Näitähän on 2kpl kaiketi Suomessa, ennen tuontisäännöstelyn / tuontiluvan saamista. Toinen ainakin on VAKOLAn testeihin aikanaan tuotu, ja nämä molemmat koneet olen nähnyt, koneiden vierellä pyörien .....

Gårdskullan-maatalousmuseossa on kuulemma se saksalaisilta jäänyt Lanz Bulldog "Kaputt" ajokuntoisena.

Olihan ne Lanz Bulldog kuumakuulamoottorit öljykäyttöisiä vieläpä millä tahansa laadulla. Erikoisuutena käynti liikkumatta minnekkään. Jenkeissä Farmall oli puoliksi bensakone ja diesel.

Sun pitäs vanhaa traktori kaivuria esitellä

Netistä löytyvä Vakolan koetusselostus sanoo näin: "Kolmipistekiinnityksen öljyputki on vioittumiselle alttiina astinlaudan päällä." Eli se on varmaankin tuo mysteeriputki. Ohjaustehostinta näissä ei ole.

Pari äärimmäisen pinnallista kehitysideaa kanavalle: Kuvauskeikkojen ruokakuluissa on mahdollista säästää huomattavia summia vähentämällä käsien heilutteluun kulutettavaa energiaa. Jos jossain 'näin saat videoistasi energisempiä ja kohdeyleisöäsi aktivoivampia' -ohjevideossa on sanottu että käsien heiluttelu kannattaa niin voin kertoa että tässä genressä ei kannata. Vaikutelma on samanlainen kuin syntyy puhelinmyyjän feikkaamasta savon murteesta tai ensimmäiselle keikalleen isäntien raadeltavaksi päästetystä konekauppiaasta. Vaatteet vaikuttavat tyttöystävän valitsemilta joka tällaisessa genressä saa pelkäämään että näinköhän tuo selviää ilman haavoja ja/tai murtumia. Nämä siis pinnallisia asioita ja kuten muistetaan, vittuilu on välittämistä. Ja niinpä, varsinaisen kanavan sisällön osalta, tuottamasi sisältö on erittäin kiinnostavaa ja onnistut toistuvasti löytämään tällaisia harvinaisempia koneita esiteltäväksi. Taustatyötä on selkeästi tehty enkä muista että olisit sortunut Koneosaston kaltaiseen kappas kappas, ohhoh ohhoh, onpas sentään! -tyyliseen turistitaivasteluun vaan kerrot ytimekkäästi taustoja kaluston historiasta. Tässäkin videossa oli hienoa että olit järjestänyt kuvia koneesta ennen entisöintityötä. Jossain vaiheessa myös omistajien haastatteluja?

Jokusia vuosia sitten tehtiin kaverin MB Trac 1000 koneeseen laatikkoremppaa ........ Se Tracci on edelleenkin hänellä .

Harvinainen Valmetti.

Keinoeläimen nahkaa

Moottorin laatuun ei pääse paljoa kokoonpanossa vaikuttaan ja kaikki traktorit missä olen istunut on nykyään semmoisia muovi silppu kasoja jotka helisee ja rämisee.

Osta halvin 2.4d moottorilla oleva Volvo mikä on liikkeessä myynnissä ja kokeile sillä

Vai alumiiniset sylinteripultit....höh.

Eli tuo 29hv / tonni on likimain samaa tehopainoluokkaa, kuin esim -60 luvun Nuffeilla / Majoreilla .....

En halua moittia tubettajaa,mutta kumpi oli pääosassa? Kun käynnistit traktorin ja joystic näpelöit?? Kamera kuvasi kuskia,,,,,,,,, Hmmmm! sorry !

Ehkä hiukan myöhässä kommentointi. Mutta TM175/190 oli NH:n sen aikainen vastaus isompi runkoisten traktoreiden tarpeisiin, onhan mallissa massa, rengastus, nostolaitteen voima yms. ihan eri luokkaa kuin tm120-155. Pääosin näissä oli myös sähköiset hydr.lohkot, päisteautomatiikka, etujousitus ja aina PC-laatikko. Ehkä tärkein oli 19vaihde ja siten mahdollista 50km/h nopeus, mitä pienemmissä malleissa ei ollut, toki silloin ei ollut ajovoimanotto mahdollista mitä siihen aikaan kaivattiin turvesuolla. Euroopassa näitä myytiin enemmän koska kotimaassa ei ollut vielä niin paljon markkinoita tämän kokoluokan koneelle. Tämä mallisarja kärsi aikoinaan melkoista mainehaittaa pääosin syöttöpumppuongelmien ja sähkövikojen vuoksi ja siten jossain välissä hyvinkin edullisia koneita, nykyisin niiden metkut jo opittu. Kokemusta vuosien saatossa kolmesta vastaavasta ja vieläkin yksi aktiivikäytössä supersteering- akselilla(siten näinkin iso traktori on lähes ketterä). Onkos foorttihörhö @HeikkiSuopelto samaa mieltä :)

Olisit laittanut kuvan tvh mallista videoon tietääkseni ne oli väritykseltään keltaisia tämä on hieno tapa antaa traktorille eläkepäivät kun riisuu raskaat työvarusteet pois

Tota en ole nähñyt

tosi hyvä video😊👍👍👍👍👍ja on hieno 864 valmetti👍😊mulla on valmet 361 D 62vm🙂ihan kivasti kulkee tiellä👍😎

400 kpl?

Moi ! Tuu koeajaa meidän case1594 kovalla laatikolla 👌

Homenokka lempinimeltään täällä päin 😊

565 vallussa on ohjaussimpukka, ilman tehostinta, orbitrooli tuli 02 sarjaan eli 502 ja rinnakkaismalleihin, ja niissä 60-luvun 700,900 ja 1100 valluissa oli orbitrooli.

On sentään virtalukossa lippa ja mittareilla ei kosteus vaivaa niin pahasti ehkä😊

Hieno Casmet

Unohit s sun ajohanskas

Sellainen maatalousversio löytyy Jaskarin Matin traktorimuseosta Nurmosta Seinäjoelta.

oisko seuraavaks valmet 1112 ukkomestari?

Liittyiskö tuo valukeula kaivuri käyttöön

....tuttu peli....meillä oli aikoinaan se kaivurimalli....moottorin käyntiääni on niissä mukavan pehmeä.

Noissa NH TM175 ja 190 koneissa oli aika surkea alavääntö - kiitos sen sähköohjatun syöttöpumpun ........ 155 oli paljon terhakkaampi reagoimaan kaasuun ja kuormitukseen ..... Ja niistä sai helposti sen 220-250hv ulos .....

1880 koneisa ei ollut 8.4 litraista moottoria, vaan 8.1 litrainen. Ja nuo Ivecon moottoreilla olleet fiiut, huipputehot oli kautta mallisarjan imoitettu varsin korkeilla kierroksilla, jopa isommilla kierroksilla, mitä monien ( lähes kaikkien ) muiden merkkien moottorien maksimikierrokset edes olivat. Samoin maksimiväännön ilmoitettu kierrosluku oli jonkin verrran ylempänä, mitä monilla muilla traktorimerkeillä vastaavan teholuokan koneissa. Esim saman aikakauden Valmet 903 koneesta sai pikkasen ruuvaamalla samat - paremmat teho ja vääntölukemat - ja alemmilla kierroksilla, mitä tuon 1180 fiiun ilmoitetut lukemat olivat .....

1. ErVk III/75. "Gaz Cooper Sedan DeLuxe" tuli tutuksi radistille. Talvella lämmin radioasema, kun rättikatto takaa auki ja sen jatkoksi puolijoukkueteltta.Teleskooppimasto kyljessä vakiona ja kiinteät radiot takana. Tyypillinen metsäkeikka: Kartalla ruksi, ajakaa tuonne ja viikon asema auki. Uitiin, paisteltiin makkaraa Lapin Kullan kera ja röhnötetiin kortin peluun välissä. Yksi vuorollaan kopissa. Öisin aika kului, kun hyvällä "radiosäällä" kuuli lähetyksiä ympäri maailmaa. Titaus on vieläkin hallinnassa. /-.-./--../-.-./--../ /-../ jne

Koeaja nuffield universal trhee ja massey ferguson 165 multipower ❤

tulipahan ajettua tuolla vehkeellä.olin vapolla silloin töissä.1975-1990,ajettii petronnevalla ,karttulassa .oli oja jyrsin perässä ja telat,telissä.hyvin toimi valtsu

loistava video

Jaahas, otetaan pieni katsaus Leylandin historiaa. Nuffieldin viimeiset mallit, 3/45 ja 4/65 oli osittain suunnitellut Harry Ferguson research Ltd. Ja valitettavasti kyseiset mallit saivat moitteita mm. ulkonäöstä, mutta suurempi ongelma oli (ainakin 4/65 kohdalla) se että moottorin värinät tietyillä kierrosalueilla olivat niin pahat että mm. Koneen mallimerkinnät putosivat käytössä. Tämän lisäksi malleissa oli ylikuumenemisongelmia johtuen syylärin eteen sijoitetusta polttoainetankista. Malli 4/25 säilyi entisellään eikä kärsinyt ongelmista. Tämän johdosta kun BLMC oli muodostettu niin päätettiin uudet traktorit brändätä Leylandin nimellä, olihan kyseessä kansainvälisesti tunnettu hyvämaineineinen kuorma-autonvalmistaja. Malli 344 korvasi mallin 3/45 ja 384 mallin 4/65. Moottoreissa oli tasapainokoneisto, kuten myös viimeisissä "Mark II" 4/65:ssa. Tämä ratkaisi värinäongelmat. Uudelleen suunniteltu rakenne ratkaisi myös ylikuumenemisongelmat. Pientraktori 4/25 muutti mallinimensä 154:ksi. 3-sylinterisen mallin valmistus lopetettiin koska kyseisen moottorin ainut käyttökohde oli traktori ja sen valmistusta ei katsottu kannattavaksi. Tosiasia on että tämän johdosta 344 paino oli huomattavasti suurempi kuin kilpailijoiden mallien ja tähän kehitettiin ratkaisuksi malli 253 Perkinsin moottorilla. Hyttipakko tuli Suomessa voimaan vuonna - 69(?) joten kaikki Leylandit täällä on varustettu hytillä. Vuonna - 72 tuli malliuudistus jossa mallit uudistuivat seuraavalla tavalla: 253 - > 245, 344 - > 255, 384 - > 270. 154 pysyi ennallaan. Uusia malleja olivat kuusisylinteriset 285 ja 2100 sekä vastaavat "county" - tyyppiset nelivetomallit 485 ja 4100. (Näitä ei tuotu Suomeen) Uudistuksia olivat mm. Uudet 98 - sarjan moottorit (4/98 ja 6/98), uusi nostolaitejärjestelmä, yms. Muita pieniä muutoksia. 4 - ja 6 - sylinteriset moottorit olivat nyt eri mallien kesken iskutilavuuksiltaan samoja ja tehoerot tehtiin polttoainejärjestelyillä. 6 - sylinterisissä oli tasalattiainen hytti , vaihdekepit olivat sivussa ja jarrut sekä kytkin olivat nestehallintaiset. Tämän lisäksi näissä oli 540/1000 rpm voimanotto ja hydrostaattinen ohjaus. Seuraava uudistus tuli vuonna - 76 jolloin mallimerkinnät uudistuivat jälleen ja 4 - sylinteristen teho kasvoivat edelleen. 245 pysyi ennallaan, 255 - > 262, 270 - > 272. Samalla tarrat muuttuivat hopeapohjaisiksi. Ensimmäiset kyseiset mallit ovat Suomessa edelleen varustettu Junkkarin hytillä mutta lain muutoksen myötä vaadittiin hiljaisempia ja värinättömämpiä hyttejä jolloin Suomessakin siirryttiin käyttämään tehtaan hyttejä. Tämän myötä saatiin myös 3 - ja 4 - sylinterisiin malleihin hydrostaattinen ohjaus ja nestejarrut ja - kytkin. Myös nostolaitteen hallintajärjestelmä muuttui yksinkertaisemmaksi. Seuraava uudistus oli vuonna - 78 kun Leylandiin esiteltiin uusi 9+3R Synchro-vaihteisto joka oli eräs aikansa parhaista. Vähän tämän jälkeen esiteltiin nelivetomallit 462 ja 472. Tämän jälkeen oli vuorossa Turbomallit 282 ja 482 joiden myötä 6 - sylinteristen mallien valmistus päättyi. Turbomallien myötä Suomessa siirryttiin käyttämään Sekuran valmistamaa Explorer - ohjaamoa koska vanha Q - hytti ei täyttänyt enää viranomaismääräyksiä. Turbomalleissa nostolaitteessa oli apusylinteri vakiona. Seuraava uudistus oli vuonna 1980 jolloin koko olemassaoleva mallisto uudistui seuraavanlaisesti: 154(235) - > 302, 245 - > 502, 262/462 - > 602/604, 272/472 - > 702/704 ja 282/482 - > 802/804. Ainakin 4-sylinterisissä malleissa uudistuksia oli 2-kammioinen 55l nokkapumppu , öljykylpyjarrut ja mahdollisuus 540/1000 Rpm voiman ulosottoon ja vahvistettu nostolaite. Väri vaihtui kelta - mustaksi tässä uudistuksessa. Suomeen tuotiin vain 4-sylinterisiä "Middleweight" - malleja varustettuna Sekuran hytillä.

Suosittelen tutustumaan uudempiin Leylandeihin, varsinkin synchroihin, mielellään Sekura-hytillä niin saa jo vähän mielikuvaa siitä millainen uudempi Leyland on. 344 on kuitenkin käytännössä edelleen Nuffield.

Tuommoinen meillä on metsätraktorina. Siinä hommassa ihan ok. Nostolaiteet aika onnettomat

Aikansa tuotteita ei niin häävi mutta kun länsi koneita ei saanut 😅

Nuffield käytti aluksi Morriksen bensamoottoreita ja Perkinsin Dieseleitä, joista kaikki oli 4 sylinterisiä. Nuffield oli suunniteltu kantamaan 4 sylinteristä konetta ja kolmesylinterisestä mallista ei aluksi ollut aikomuksia. Nämä olivat M4-DM4 malleja. Alkumenestyksen vuoksi BMC alkoi valmistamaan 3,4L ja 2,55L moottoria ja raskasajoneuvo puolella valmistettiin 6 sylinterisiä 5.1L ja myöhemmin 5.7L ja niistä löytyy itse tehtyjä konversioita Suomen maaltakin. Pienemmälle traktorille oli kysyntää, niin nopein ja halvin ratkaisu oli vain lyhentää moottoria ja runkoa sekä pienentää renkaita. Moottori osat olivat lohkoa ja kampea lukuunottamatta samoja, mutta Nuffieldina joka käytti kaikissa versioissa samaa etukehtoa ja laatikkoa teki 3 sylinterisestä suhteellisen painavan tehoihin nähden. Nämä mallit tunnetaan Universaaleina. Nuffield lisäsi optioksi vetovastuksen tunnustelun, tasauspyörsätön lukon sekä kaksoiskytkimen Universal malleihin. Lopulta, kun 4/60 ja 3/42 mallit saapuivat olivat optiot kaksoiskytkintä lukuunottamatta vakiot jo tehtaalta. Parannukset pääasiassa nähtiin nelos koneen puolella, jolloin BMC keksi porata 95mm sylinteriputket 100mm kokoon jolloin iskutilavuus kasvoi 3.4L -> 3.8L ja myöhemmin 3 sylinterinen 2,55L -> 2,8L. Nämä moottorit olivat ohuen putkenseinämän johdosta tunnettuja ruostumaan puhki ja sai epävarman maineen. 10/42 ja 10/60 olivat kummatkin varustettu kertojalla jolloin kaikki vaihteet saatiin tuplattua. Kertoja sovitettiin rungossa siivapyörälle alunperin tarkoitettuun tilaan. Näin saatiin vaihteita poistamatta kaksoiskytkinmahdollisuutta. Näissä kummassakin mallissa oli 100mm putken ja mekaaninen rivipumppu jolloin moottoritehot nousivat. Samalla jakopää muuttui rattaille. 4/65 ja 3/45 mallit olivat aikaisempia vastaavat mallit, mutta keulan rungon muotoilu muuttui merkittävästi, jolloin tankki saatiin siirrettyä nokalle ja ohjaustehostin lisättyä. Tehostajan pumppu oli oma suoraan jakopäähän liitettynä. Muutenkin hallintalaitteet ja ulkomuotoilu sai uutta sävyä ja peräkoukkua tarjoiltiin hissimallisena. Leylandit oli käytännössä samoja koneita, mutta vaihtoehtoinen Junkkarin hytti, jota käytettiin monessa traktorissa oli nyt Leukussa vakiona, kunnes Q-Hytti korvasi sen pysyvästi. Leyland muutti konepeltiä hiukan ja väriä. Nuffield sielu ei kuitenkaan vielä luovuttanut ja Leyland päätti ottaa kaiken ilon irti BMCn ja Nuffieldin aikaansaannoksista. Leyland julkaisi 6 ja 4 sylinteristen BMC moottorien seuraajan 6/98 ja 4/98 moottorin. Kolmossylinterit ulkoistettiin Perkinsille. Leylandin uudet moottorit olivat perus rankenteeltaan hyvin samanlaiset aikaisempiin BMC moottoreihin, mutta 98mm putki ja mäntä oli kompromissi kestävyyden ja iskutilavuuden väliltä. Iskua pidennettiin, jotta vanhat iskutilavuudet saatiin säilytettyä. Lohkoja vahvistettiin ja parannuksia oli siellä täällä. Koska 6 sylinteriset koneet olivat konsernin omia (5.7L) ja tehon tarpeet lisääntyivät ennen turbojen yleistymistä, päätti Leyland iskeä jo tekohengitetyn pääosin 40 luvulla alunperin suunnitellun 10 vaihteisen Nuffieldin vaihteiston 6 sylinterisen moottorin eteen. Näin syntyi mallit 285 ja 2100. Isot Leukut eivät olleet sen pidempiä, kuin 4 syilnteriset, koska tankki oli siirretty hytin taakse tehden moottorille tilaa. Nostolaitteet saivat apusylinterit, Leukuissa kaksoiskytkin oli vakiovaruste. Vaikka tehon puolesta 6 mukiset olivat suosittuja ne eivät kuitenkaan vaihteiston puolesta olleet varsin luotettavia tehojen yli tuplaantuneena siihen mihin ne oli alunperin suunniteltu, sekä laatikon edelleen olleen synkronoimaton. Varmasti moni ajatteli, että mulkoileeko Leyland paikallisia kyläseppiä, jotka olivat jo lähes 10-15 vuotta aikaisemmin tehneet vastaavan virityksen, asentamalla BMCn 6 koneen 5 vaihteisen universaalin keulalle. Suomessa Kesko asenti tehdas kunnostettuja 6 koneita asiakkaan toiveesta optiona sen aikainen ohjaustehostin ja isompi kytkinasetelma, eli niitä myytiin ihan virallisissa kanavissa ja mallimerkitäkin kuulemma yleistyi 10/85 malliksi. 6 sylinterinen mallisto jäi pois nelos koneen turbotuksien myötä ja 70 luvun lopulla saatiin täysin uudistettu synkronoitu vaihteisto. Tässä kohtaa kuitenkin Leyland oli kehityksessä jäänyt jälkeen ja tuotanto siirtyi Marshalille. Marshal otti takaisin 6 sylinteriset moottorit ja Konedatan mukaan käytti samaa voimansiirtoa CASE IH 1255/1455XL kanssa. Pienemmät mallit käytti Perkinssiä. Pikkuhiljaa Leyland vaipui unholaan :/

Nuffield lausutaan nuhveltti.

Aijai! Itsellä oli tommoinen 525i vm.91 kymmenen vuotta. 5 vuotta sitten myin pois ja kyllä harmittaa. Näiden hinnat nousseet kovasti viime vuosina. Muistan kun 90-luvun alussa naapurin johtaja miehellä oli E34 ja vaimolla E30,oli vähän juppi meininkiä!

nyyvieldi

Onnistuisiko joskus historia/esittely video jostain Lännen kaivinkone mallista

Vegaanista nahkaa, tuo sisusta. Ei pelkoa maatumisesta.