Відео

kannattais varmana mainostaa someissa sun kanavaa :)

En ole vielä lukenut, mutta aion joskus lukea, joten nyt joutui skippaamaan useita kohtia videosta vielä :D

Pohdinta siitä että miten fantasiamaailma toimii oli tosi sympaattista ja samastuttavaa 😂 aika usein suomifantasiassa saa pohtia mun mielestä että mitä ihmettä täällä tapahtuu ja mitä ihmeen väliä sillä on

Niin ajattelin varmistaa, että en tullut väärin ymmärretyksi. Naureskelin siis itselleni, kuinka typeriä ajatusmalleja mulle on tullut lukemiseen liittyen viime vuosina. Yritän päästä niistä eroon, mutta se ei tapahdu hetkessä. Aiemmin siis siirsin kiinnostavia kirjoja eteenpäin, jos eivät sopineet haasteeseen. Tosin, mulla on 20 sivuinen word-tiedosto + goodreadslista + excel-lista + helmetin jäädytetty varauslista, jossa on mielenkiintoisia kirjoja. Eli siinä mielessä valinnanvaraa on. Myönnettäköön, että olen lukuhaasteen nimissä tarttunut kirjoihin, joihin en olisi muuten tarttunut. Sieltä on toki löytynyt helmiä. Yksi vuosi, jolloin luin esim 50 sarjakuvakirjaa oli oikea helmitehdas. Mutta tavallaan, vaikka nyt olen n. 6 vuotta laajentanut kirjalistaani, se on kauentanut minua siltä tieltä, että löytäisin uudet ehdottomat lempikirjailijani ja että lukisin enemmän enemmän mun makuun olevia kirjoja. Tänä vuonna siis yritän ottaa rentouden takaisin, mutta se ei luonnollisestikaan tapahdu sormia napsauttamalla, koska aivot eivät ole sellaiset, että ne muuttaisivat käytöstä tuosta noin vain, jos niitä on vuosia opettanut. Sen ohella mulla on luonteenpiirteenä sellaisia ominaisuuksia, mitkä edesauttavat tietynlaista käytösmalleja. Eli edellisessä viestissä naureskelin itselleni ja omalle kieroutuneelle ajatusmallille. Se ei ehkä välittynyt. Minusta oli siis ihan ookoo vitsi laittaa sen kieroutuneen ajatusmallin päätteeksi, että kannattaa testata (tosin taisin kirjoittaa perään, että ei, jos on yhtään samanlainen kuin minä, siitä ei hyvää seuraa, kun joutuu korjaamaan lukuajatuksia hetken päästä inhimmmillisempään muotoon). Ko tekstissä mainittu kirja oli itseasiassa muistaakseni kirjaston jäädytetyissä jo valmiina odottamassa. En ole vielä vapauttanut, enkä ole ihan varma koska vapautan, sillä ehkä sen momenttum meni. Kirjojen lukeminen oikealla hetkellä on yllättävän iso juttu siinä, miten siihen suhtautuu. Noista kirjoista mulle on tuttuja kaksi viimeisintä, eli Linnunsitoja ja Torstain murhakerho. Mä annoin niille enemmän pisteitä aikoinaan, kun luin. Linnunsitojassa ja koko konetrilogiassa oli omat ongelmansa, mutta siinä oli yksi virkistävä ominaisuus (//spoiler allert/Lue, jos et aio lukea sarjaa/ spoiler allert// Virkistävästi kirjasarjan lopussa selviää, että kapinalliset olivat itseasiassa väärässä, ei sillä, etteikö konetta oltu peukaloitu väärin. //end of spoilers!!//) Mutta siis joo, kirjassa oli omat ongelmansa, esimerkiksi Linnunsitojassa mua häiritsi, että en tuntenut varsinaisesti sitä kemiaa kahden päähenkilön välillä, mitä kerrottiin olevan. Kakkonen oli tylsähkö ja kolmosessa oli ihan jäätäviä ongelmia, eli konfliktin tullessa tuli aikahyppy aikaan, jolloin se oli tapahtunut, käsiteltiin vain sen jälkeisiä tunnelmia ja tapahtumia. Ykkönen taisi olla mulle 3 tähden kirja, kakkonen kahdentähden kirja ja kolmonen oli kait muuten ollut 1 tähden kirja, mutta nostinko sen puolikkaalla pisteellä sen yllättävän kirjasarjalopputuleman takia, mutta goodreadsissa laitoin sen yhteen tähteen. Koko kirjasarja ei ole mulle kylläkään kahdentähden kirjasarja, vaan ennemminkin 1,5 kokonaisuus. Torstain murhakerhollekin annoin mielestäni 3,5 tähteä (omissa kirjoissa, goodreadsissa pyöristin sen jompaan kumpaan). Se oli viihdyttävää cozycrimeä, ja pidin ideasta todella paljon myös lukija oli ihan onnistunut valinta, vaikka mua häiritsi, että kuuntelin heti perään vähän samankaltaisen kirjan, missä oli sama lukija.... vai mitenköhän se menikään. Lukijalla on suuri vaikutus. Esim J. S. Bennetin Windsorin solmussa lukija oli niin mieletön (Karoliina Kudjoi), että ei edes tajunnut kirjan ongelmakohtia, mitkä huusivat silmille Kolme koiraa haudattuna - kirjassa, kun lukija vaihtui (Sari Haapamäki), vaikka hänkin oli hyvä, mutta ei niin ilmiömäinen kuin Kudjoi oli ollut. En väitä, että Murhakerhossa ollut Pitkämäki oli niin ilmiömäinen kuin Kudjoi, mutta ei hän huonokaan ollut ja hänen maneerinsa sopivat esittämään vanhuksia. Murhakerhossa oli ehkä vähän liikaa näköalaihmisiä, mutta siinä oli mielenkiintoisia käänteitä ja ehkä muhun vetoo ajatus, että vanhukset tekevät asioita, mitä he eivät normaalisti tekisi. Vähän samanlainen idea, mutta lisätwistillä on Bennetin kirjoissa, missä Kuningatar Elisabeth (moneskohan hän nyt onkaan) ratkaisee murhia. SIinä ongelmana on se, että hahmot ovat valmiiksi täydellisiä, eikä heitän tarvitse kehittyä... elleivät ole ylipainoisia, silloin hahmo itsekin tietää, että pitää kehittyä niin, että laihduttaa. Se oli toinen ärsyttävä piirre kirjasarjassa.

Mulla on ollut Myrkynkeittäjä mun TBR-listalla (yli 20 sivuinen word-tiedosto.... tosin excelissä on osa, osa Helmetin varausjonossa jäädytettynä ja osa Goodreadsissa, takuvarma systeemi siis). Vaikka halusin tänä vuonna rentoutta lukemiseen, huomasin, että lähdin etsimään tietoa, mihin Myrkynkeittäjä voisi sopia Helmetin lukuhaasteessa. Ei näin suoralta kädeltä katsottuna tavallaan mihinkään.

Milläköhän perusteella mä tähditän kirjan 5:ksi tähdeksi... mhh, ehkä siinä pitää olla vahva imu, tai muuten vaikuttava ja viihdyttävä teos, eikä siinä saa olla häiritseviä ongelmia (kuten todella ongelmallinen teksti, näin tällä hetkellä). Viime vuonna 50 lukemastani kirjasta 9 sai 5 tähden merkinnän. 5 Tähteä sai siis 2 tietokirjaa, 4 scifiä, 2 fantasiaa (joista toinen oli vähän genrehybridi) ja yksi sarjakuvakirja. Mainitsemistasi kirjoista: * Suon villi laulu - olen nähnyt vain leffateatterissa. Mä pidin leffasta, mutta en usko, että välttämättä jaksaisin lukea sellaista kirjaa. Tietenkin voi olla, että käsitykseni kirjasta on väärä. * Kaikki välikirjat, olen kuullut mutta en lukenut. * Nälkäpelejäkään en ole lukenut, leffat taas myös katsottu. Näiden kohdalla kirjat eivät varmaan ole ongelma varsinaisesti. Yritin joskus lukea ykköskirjaa, mtta en muista tarkkaa syytä, miksi se ei edennyt, vai olisinkohan kokeillut kirjastossa Try a chapter -hengessä.... en muista. En ole lukenut... vielä. * Lucinda Rileyn kirjoja en ole lukenut. Mua on hämmentänyt se, että mun mielestä tyyliin aikoinaan mainostettiin kolmea viimeisintä kirjaa viimeisinä kirjoina. Seitsemää sisarta on kehuttu paljon (toisaalta osa sanoo, että kirjasarjan kirjoissa on heittoa hyvyydessä ja huonoudessa), mutta siis mulle on ongelmana ehkä se, että kirjasarjan idea ei kiinnosta tarpeeksi, jotta jaksaisin lukea tuhansia ja tuhansia sivuja. Historiallinen kirjallisuus on mulle pientä kryptoniittiä, eli se pitää tehdä todella tarkasti, että pidän sellaisesta kirjasta.

Oon lukenu kirja 1😊

Mä kuuntelisin kyllä enemmän kirjoja, mutta se ei ole halpaa, eikä siellä ole kaikkia sellaisia kirjoja, mitä haluaisin kuunnella + kirjailijat eivät kuitenkaan saa juuri mitään korvauksia siitä ja jotkut kirjat eivät oikein ole edukseen äänikirjoina. Matkoille varsinkin on parempi ottaa mukaan joko e-kirja tai kuunneltava kirja. Viime pk-seutu - rollo- kilpisjärvi - tromssa - narvik- kiiruna- tukholma - turku - pk-seutu matkalla luin/ kuuntelin Weirin Operaatio Ave Maria, Ditlevsenin Lapsuus, Camuksen Sivullinen ja Gaimanin Pohjoisen mytologia. Jätin matkalla myös joitain kirjoja kesken, eli sellainen määrä matkatavaraa olisi ollut ikävää kantaa. Luin tänä vuonna niukin naukin 50 kirjaa. Helmetlikuhaasteen sain siis tehtyä. Niukin naukin siksi, että muistaakseni 3 kirjaa aloitin viime vuonna ja luin loppuun vuoden ekalla viikolla. Nyt olen lukenut Babelia loppuvuonna. On ollut useita päiviä, jolloin en ole lukenut lainkaan. Jos ei tapahdu romahdusta, niin luen kirjan loppuun ensi vuonna jossain vaiheessa, mutta kun se on niin paksu ja kuvailee monien vuosien ajanjaksoa, siinä on vähän tyhjäkäyntiä toisinaan. Jätin tänä vuonna ennätysmäärän kirjoja kesken. (Koen aika vahingolliseksi keskustelun, että kirja palkitsee lopussa, kirjasarjan viidesosa on jo tosi hyvä jne jne.. koska sen kaltainen puhe vaikeuttaa kirjojen keskeyttämistä ja jos kirjoja ei jätä kesken, se aiheuttaa lukujumia ja ketään ei palvele lukujumi. Mä en osaa vieläkään sanoa, olenko jättänyt kirjoja kesken oikeista syistä, mutta sitten olen todella herkkä lukujumittelemaan ja elämä on liian lyhyt lukemaan huonoja kirjoja. Mulla oli tosin 1-2 tähden arvoisia kirjoja about 5 kpl yhteensä.) Ensi vuonna mun lukutavoite on 10 kirjaa. Olen nyt todistanut 3 vuonna, että pystyn tavallaan lukemaan 50 kirjaa vuodessa (jos joka vuosi luen loppuvuotena n. 3 kirjaa, mitkä lopetan vuoden ensimmäisellä viikolla, luen yleensä samaan aikaan monta kirjaa). Enää ei tarvitse todistaa. (Kirjat ovat kylläkin olleet ohuehkoja (70-500 sivua, suosin lyhyitä kirjoja, yli 360 sivuisia luen harkiten). Ensi vuonna aion lukea 2 paksua kirjaa (yli 600 sivuisia), joista yksi on nyt lukemisen alla oleva Babel (650 sivua). Toinen Tartin Jumalat juhlivat öisin, olisiko 750 sivua.) Olen elämässäni tosin lukenut kerran yli 1000 sivuisen kirjan (Vikram Seth: Sopiva nuori mies), eli mun ei tarvitse todistaa sitä, ettenkö kykenisi... noi ovat vain sellaisia, että kiinnostaa lukea ja en 50 kirjan haasteeseen ala lukea 750 sivuisia kirjoja. Eli siis ensi vuonna suoritan Helmetin 10 kirjalla (en jokaista kohtaa, vaan mitä ne nyt kattavatkaan).

oon just lukenu tän sarjan niin mukava nähä kun joku muukin sitä lukee ja kuulla vähän sun ajatuksii☺️

tuun pian saamaan valmiiks pari kirjaa niin sitten on yhteensä 25 luettu! mun tavoitteena oli 24 tai noin 2 kirjaa per kuukausi niin ihan kiva kun onnistui ja kiva kun sinäkin onnistuit tavoitteessasi :)

Ehdotan joitain "sarjoja". Saa siis käyttää, jos siltä tuntuu. Kirjoitin sarjoja siksi lainausmerkeillä, kun yksi ei ole varsinaisesti sarja. Huomasin, että keväällä julkaistaan Austenin Viisastelevasta sydämestä uusintasuomennos tai vastaava. Ostin myös Ylpeydestä ja Ennakkoluulostakin suomennoksen, jota minulla ei aiemmin ollut. Tuli vain heti mieleen, että miten olisi Jane Austen luku-urakka. Onhan se tavallaan sarja. Tästä "sarjasta" olen lukenut 2 kirjaa ja leffoja olen nähnyt vähän enemmän. Keväällä ainon siis lukea kolmannen. Mä en ole viime aikoina oikein lukenut kirjasarjoja. Tai joitain olen yrittänyt, liekki ei palanut loppuun asti ja ne jäivät kesken. Mikaman Taikuri ja taskuvaras- sarjaa olen itse miettinyt lukevani. Eddingsin Belgarionin taru -sarjan olen lukenut teininä. Se iski silloin kovaa, mutta kun viiden kirjan sarjoja oli Eddingsiltä tullut jo aika monta, niin huomasi, että se alkoi toistaa itseään ja hahmot olivat samanlaisia, mutta ekassa tämä ei ollut näin. Eddings on tosin tehnyt elämässään ikäviä asioita, eli ihan ymmärrän, jos häntä haluaa boikotoida.' Sit on ihan massiivinen sarja, eli Ajan pyörä. Minulta jäi 2 viimeistä kirjaa lukematta, mutta en aio lukea sarjaa alusta, lukeakseni 2 viimeistä. Toinen massiivinen, mutta ehdottomasti hyvänmielen kirjasarja on Naisten etsivätoimisto nr1, eli Mma Ramotswe tutkii -sarja, mutta siinäkin on sata ja yksi kirjaa. McCall Smith on kirjoittanut sitä. Sarja, mitä taas en ole lukenut, mutta kiinnostaa on Nevermoor-sarja. Nooh, alan kohta vaan luetella kaikki tietämäni sarjat ja siitä ei hyvä seuraa.

Jarkko Sipilän dekkari sarja menossa.

Luen tällä hetkellä Kerstin Gierin Rakkaus ei katso aikaa trilogian Safiirinsini (2 osa). Ykkösestä pidin, se oli vauhdikas ja nopeasti luettu loppuun. Tämä kakkonen ei uppoa minuun yhtä hyvin. Minusta on kasvanut melko kyyninen aikuinen selkeästi. Ykkösessä ei nyt haitannut päähenkilön ihastuminen, kun se oli maltilliella tasolla. Se kirjan mieshahmo ja muutkin mieshahmot vaan määräilee naisia. Naiset huomaavat ja huomauttelevat asiasta, mutta ne antavat edelleen miesten määräillä itseään. Eli en pidä tarinan miessankaria mitenkään erityisen kivana tyyppinä. Sen ulkonäkö kuvaillaan ilmeisen kauniiksi vihreine suurine silmineen, mutta ei siinä ole mitään muuta pidettävää... ja kun siinä ei ole muuta pidettävää on jotenkin raivostuttavaa lukea, kuinka päähenkilö on 2-3 päivän aikana rakastunut "miessankariin" niin sydänjuuria myöten, että kun se saa naarmun, naissankarin sydän meinaa pysähtyä järkytyksestä ja kun se miessankari käyttäytyy vieläkin töykeämmin, naissankari itkee valtoimenaan, kun hänen rakkaudenkohde ei rakasta häntä. Olisi hemmetti soikoon rakastunut 2 päivän aikana edes vähän mukavampaan tyyppiin. Mulla on enää n. 120 sivua jäljellä, niin olettaisin sen saavan luettua.

(Itse en juuri koskaan lue takakansitekstejä.) Tästä takakansitekstistä voisi ihan puhtaasti, lukematta kirjaa tai kirjasarjaa vetää sellaiset johtopäätökset, että kansa on tyytymtön eliittiin ja kapinoi verisesti. Päähenkilö America on päässyt eliittiin ja haluaa puolustaa oikeuksiaan, koska hän muuten joutuisi elämään puutteessa... vähän kuin Pohjois-Koreassa on käynyt. Myös jos hän on pitkän tovin viettänyt jo hovissa, sehän tarkoittaa, että hän on joutunut propagandan syövereihin, eikä tiedä, mikä on totuus `:D Sori, että luin rivien välistä enemmän yhteiskuntaa kuin siinä on ollut ehkä tarkoitus tai selkeästi kirjassa taisi ollakkaan :) (Tämä lienee syy, miksi mun ei kannatakkaan lukea takakansia :D)

Roistoakatemia kuulostaa mielenkiintoiselta (en ollut aiemmin kuullut), mutta olisin itse ehkä halunnut sen vähän nykyaikaisempaan ympäristöön :D (Liian luonnonläheinen ympäristö vihjaa ympäristön kuvailuun, joka on taas mulle vähän kirjasta karkoittava ominaisuus.) Novikin kirjasarjaa olin melkein alottamassa, mutta sitten luin takakansitekstin ja se oli vähän liian tylsä, joten en sitten alkanut lukea sitä. Mä tarvitsen jonkun todella koukuttavan vinkin kirjasta, ennen kuin tartun siihen. Pelkään tylsiä kirjoja niin, että en uskalla tarttua kirjoihin, jossa vaikuttaa olevan elementtejä, mitkä tekevät lukemisesta haasteellista mulle :D (Luin Magian syvempisävy -kirjan ja oli aivan täydellisen ihanaa, kun siinä vaan tapahtui ja tapahtui, ei ollut tylsiä suvantovaiheita. Kerroin siitä yhdelle kaverille ja hän oli kuullut/ lukenut sen ja siihen liittyvän sarjan ja sanoi, että hyvä, että kirjailija oli kuunnellut ja muuttanut myöhempiä kirjoja lukijoiden toiveiden mukaiseksi. Mä tiesin siinä vaiheessa, että se oli muutettu hidastempoisemmaksi ja olin pettynyt. Voi olla, että neurotyypilliset kaipaavat suvantovaiheita, mutta olisi kiva, jos jotkut kirjat olisi kirjoitettu ihmisille, joihin toiminta puree paremmin.) Mutta mä ehkä voisin suositella Elina Pitkäkankaan Sang (/Naraka) -sarjaa. Eli Naraka ei ole vielä julkaistu, mutt Sang oli sen verran hyvä, että uskoisin Narakankin toimivan. (Siinä on vain 2 kirjaa.)

Taikuuden aika,tulisiivet ja Amari ovat hyviä kirjasarjoja😊

Näin 6 päivää myöhässä vastaan, että luen nyt myös enkunkielistä kirjaa A Psalm for the wild-built, jonka on kirjoittanut Becky Chambers. Jännä juttu sinällään, kun olen tehnyt testejä englanninkielen tasostani, mä saatan kompastella joidenkin perusjuttujen kanssa, mutta sitten saatan saada kaikki oikein natiivikielenkäyttäjän kohdalla :D Nuorempana luin suht paljonkin (öö, jollain mittapuulla) enkunkielistä kirjallisuutta, näin vanhempana en niinkään. Luin kimppalukuna viime syksynä Casey McQuistonin Red, white and royal blue (siitä on suomennos Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä) ja tajusin, että huomasin enemmän nyansseja kirjasta kuin jotkut, jotka lukevat enemmän enkunkielistä kirjallisuutta (oman epämääräisen tutkimukseni mukaan). Kuitenkin mä luin toukokuussa alkua ja päätin odottaa suomennosta kirjasta This is how you lose the time war, koska siinä oli aika erikoisia sanoja, joita kääntämisen jälkeenkin totesin, että pitää googlata, mitä suomennos tarkoittaa norlmaali-ihmisten käsityksen mukaan. Mutta Red white and royal bluen, samoin A Psalm for the wild-builtin kohdalla on kohtia, jotka jäävät vähän hämärän peittoon... (Ei tiedä, miten joku sana kunnolla lausutaan, veikkaan että tietäisin paremmin merkityksen, jos tietäisin, miten se on lausuttu), erityisesti kun ympäristöä kuvaillaan. Mutta sitten, kun tapahtuu ja ihmiset keskustelee, yleensä se taitaa olla sen verran simppelimpää kieltä, että tekstin ymmärtää. Tuossa mainitsemassasi kirjassa on sulla se etu, että tiedät jo kirjan maailmasta etukäteen paljon, kun oudompien sanojen merkitys avautuu, miten ne ovat kirjoitettu suomeksi, veikkaan että pärjäät sen kanssa hyvin. Alku on aina se haasteellisempi osuus... A Psalmin kohdalla olin jo hyvin tuskainen, kun kuvausta vain jatkui alussa (luen suomeksikin kuvausta hitaasti ja se ei ole yhtään mun kuppi teetä, mun keskittyminen herpaantuu helposti, enkun kielellä se pahentuu) ja eteneminen oli hidasta. Mutta kun keskustelu tuli mukaan kuvioihin, niin olen lukenut tyyliin lähes saman määrän sivuja tänään kuin, mitä luin neljän päivän aikana. Väitän myös ymmärtäväni kaiken... ja siinä vaiheessa, kun ensimmäisen kerran tuli tunnepitoista tapahtumaan, nolostusta, vaaraa, ehkä järkytystä, hämmennystä jne, niin joko aivoni vaan valpastuvat siinä hetkessä, tai se sanasto, tunnekieli on sisäänrakennettu minuun ja koen, että ei tule sellaista hetkeä, että öö, mitä tuo lause oikein tarkoittikaan. Kirjoitin tämän alun siis, kun olin katsonut 3 minuuttia ja 30 sekunttia... ehkä sun ajatuksia kielillä lukemisesta tulee tämän jälkeen ja kirjoittamani oli ihan tarpeetonta :D Jatkan, kun kysyit, että mitä luen tällä hetkellä, niin A Psalmin ohella minulla on kesken Rouhiaisen Tuntematon taivas. Olen ylittänyt siinä puolivälin. Tässä ei liene mitään ongelmaa jatkaa loppuun, kuten ei A Psalmissakaan. Noiden ohella olen lukenut 40 sivua Richard Adamsin Ruohometsän kansaa. En tiedä olenko antanut sille tarpeeksi vielä. Kirjassa ei ole mitään vikaa, mutta se ei ole imaissutkaan ja siinä on kuitenkin vielä 510 sivua lukemista. Ehkä mä yritän vielä ennen kuin luovutan. Noiden ohella lainassa on ja luin prologin Holly Bournen Niin käy vain elokuvissa. (Näemmä seuraa todella pitkä pohjustus, mitä aion kirjan alusta sanoa.) Olen todella nirso romanttisen kirjallisuuden suhteen. T o d e l l a. Olen aiemmin tykännyt romantiikasta selkeästi enemmän, itseasiassa yksi lempikirjoistani on vieläkin Ylpeys ja ennakkoluulo (tosin se taitaa olla yhteiskunnallinen kirja nykyään, mutta onhan se romantiikan saralla suht merkittävä kirja). Mutta en enää usko samalla tavalla kliseiseen rakkauteen kuin nuorempana, joten mun aivot pitää napsauttaa kirjan avulla älykkäästi puoliteholle. Romantiikka siis pitää olla aina slow burn ja niin, että hahmoilla on muutakin mielessä kuin rakastuminen. Haters to lovers toimii, jos se on hyvin rakennettu slow burn. Instalove on etovaa ja epäuskottavaa, koska sehän perustuu aina ulkonäköön, ihmisten luonnetta ei voi tietää ensinäkemältä tai sen saa selville niin pintapuolisesti, että pidän sitä ulkonäkökeskeisenä ihastumisena / rakastumisena. Mä siis olen kasvanut vuosien saatossa, enkä enää usko, että pitkäkestoista ja tasa-arvoista parisuhdetta voi mitenkään helposti rakentaa ulkonäkörakastumisella. Luin arvostelusta, että kyseinen kirja välttää kaikki kliseet, mutta prologissa ollaan vähän liian sisällä suhteessa. Ei mitään suhteen rakentelua, vaan suoraan ollaan kliseisillä treffeillä. Okei, päähenkilön tunnetila ei ole, mitä heti ensimmäisenä tulee eteen romanttisessa kirjallisuudessa, mutta miksi se piti olla jo prologissa? Miksei sitä voitu rakentaa pitkän kaavan kautta? Tekisi mieli hyppiä tasajalkaa. Mä haluaisin lukea romantiikkaa, mutta suomeksi ei ole taidettu kääntää kovinkaan paljon, jos lainkaan suht liberaalia, feminististä, ihmisillä on muutakin mielessä olevaa slowburnia ja se ainoa mahdollisuus, mitä käännöksinä voisi löytyä, alkaa väärästä kohtaan. Olen siis pettynyt, kauhuissani ja en tiedä, miten pystyn jatkamaan. Ja koska olen romantiikan suhteen niin äärettömän nirso (olen muidenkin kirjojen suhteen), niin en pysty etsimään itselleni mieluista kirjaa, kun tulen tuskastumaan etsimisessä, mutta en voi ulkoistaa sitä muille, koska olen niin nirso :D B-plot romantiikka toimii siis paremmin, mutta niissäkin harvemmin se on tarpeeksi slowburn. Esimerkiksi Tuntemattomassa taivaassa se ei tosiaan ollut tarpeeksi slowburn. Red, white and royal bluessa se ei myöskään ollut tarpeeksi slowburn, vaikka siinä oli hyvä aavistus sitä (toki minuun ei vedonnut se rikkaiden, kauniiden, rakkaiden, älykkäiden ja menestyvien eliittinuorten bilejengi /tai gaalajengi, joka aiheutti lukukokemukseeni ongelmia, sen ohella ärsytti suunnattomasti, että kirjailija ei ollut nähnyt tarpeeksi vaivaa ja ottanut niinkin perusasiaa selville, että monet eurooppalaiset monarkit, erityisesti englannin, eivät ota minkäänlaista kantaa puoluepolitiikkaan, eivätkä todellakaan asetu minkäänlaiseksi mannekiiniksi edes muiden maiden poliittisiin kamppanjoihin). ...Niin... öhem... Bournen kirjan prologi oli ärsyttävä, se on kuitenkin kesken ja olen edellä mainituista syistä kahden välillä, pystynkö jatkamaan kirjaa eteenpäin. Tällaista tähän erään. Joo. Parempi lopettaa myöhässä kuin ei milloinkaan.

Luen tällä hetkellä Helena Immosen operaatio punainen kettu. Ajankohtainen teos....... alussa vasta mutta vaikuttaa hyvältä.

Kuulosti mielenkiintoiselta tuo Anastasia. Itsellä on menossa tällä hetkellä Elina Pitkäkankaan Sang.

Lukupiirit on kyllä mahtavia. Itse tykkään että niissä on löyhä aikataulu, mutta toisaalta se alkaa jossain vaiheessa usein myös ärsyttämään 🙈

Kun sinulla on kolme vuotta ollut Varjojen metsästäjä kesken, niin tulkitsen, että olet huono jättämään kirjoja kesken? Minullakin oli aiemmin tuota ominaisuutta, enkä väitä, että olen kokonaan päässyt tavasta vieläkään eroon. Kuitenkin huomaan, että olen mennyt asian suhteen parempaan suuntaan, sillä tuo "pakkoluku" aiheutti lukujumia, jotka saattoivat kestää vuosia. Yksi keino mikä toimi minulle oli, että menin kirjastoon ja otin syliini mielenkiintoisia kirjoja (joista olin kuullut etukäteen jo jotain) ja luin kirjastossa try a chapter-hengessä kirjojen alkuja ja lainasin vain ne, mitkä lähtivät niin sanotusti käyntiin ja tavallaan jätin kesken isohkon läjän kirjoja. Vielä tosin hieman kipuilen sen kanssa, että kuinka paljon kirjaa pitää lukea, että sen voi jättää kesken ja missä vaiheessa sitä on luettu niin paljon, että ei kannata jättää kesken :D Mutta ehkä mun on hyväksyttävä, että nyt multa jää kesken Vänrikki Stoolin tarinat. Vaikka siinä on vain 170 sivua (olisi mennut lukuhaasteess kohtaan, minulla on ennakkoluuloja ja ne osottautuivat tällä kertaa oikeiksi), mutta kun se ei lähde, niin se ei lähde. En ole lukenut sitä nyt yli kuukauteen. Kirjat, mitkä mulla ovat varsinaisesti kesken ovat: Ruth Hoganinen Madame Burovan tähdet ja kuu (olen puolessa välissä ja joo kirjassa on ihanan lyhyet luvut, joten se etenee, mutta ei voi kieltää, etteikö kirjailija olisi voinut karsia ihmismääristä (ei niin monta ihmistä voi olla oleellista kirjan kannalta), eri tarinoista (ei voi niin monta eri ihmisten kohtaloa oleellista) sekä kuvailun määrässä, sillä ei ketään kiinnosta, missä tuoli sijaitsee, mitä on takan kulmassa, missä on liinaa, tapettia, kukkakoristeita, lakattua puuta ja kattokruunuja jne jne) ja tällä hetkellä on olo, että luen sen loppuun, vaikka se ei sovikkaan kirjakuvauksen lupauksesta huolimatta kohtaan, mihin sen lukuhaasteessa ajattelin. (Sori lauseen pituus! :D) Miksi se sanoo sijoittuvansa Lontooseen, jos siellä ollaan pari minuuttia, kun pääosa kirjassa ollaan Brightonissa, en ymmärrä. Ehkä se menee kohtaan, kirjassa hylätään jotain. Eli Lontooseen sijoittuvan kirjan paikka on avoin, kun tarvitsen siihen kirjaparin. Toinen on Amal El-Mohtarin ja Max Gladstonen This is how you lose the time war. Olen lukenut vasta joku 20 sivua ja tiedän, että haluan ehdottomasti lukea kirjan loppuun. Ainoastaan tuossa on se, että kyseessä on scifi-teos, missä on aika monta uutta sanaa ja ihan jokaista en edes suomennettuna ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa, joten piti etsiä sanan tarkoitus kahdesti :D Se kyllä suomennetaan ja julkaistaan syksyllä. Voisin hyvin jättää sen sinne ja voisin jopa ostaa kirjan (varsinkin kun kustantamo on uusi ja raikas julkaisulista, kun kustantamot pyrkivät vähentämään sen tyyppisten kirjojen julkaisua). Tässä on vain se, että haluaisin ehdottomasti tänä vuonna lukea Becky Chambersin A psalm for the wild-built, enkä malttaisi odotella, että suomennetaanko sitä, joten enkunkielisen kirjojen lukeminen olisi hyvää treenausta, mutta onko El-Mohtarin teos kuitenkin parempi vain lukea suomeksi, kun sellainen kerta on tulossa. Mutta maltanko odottaa, sillä alku vaikuttaa tosiaan lupaavalta, vaikka sanasto onkin haasteellisempaa.

Ei ollut tuttuja, Auschwitz kirja voisi ehkä kiinnostaa, joskus luin keskitysleirin ihmiskoelääkäristä kirjan, en muista enää kitjan nimeä mutta se oli.......... no aika sairasta juttua 😨

Nyt kesken Tommi Kinnusen Pimeät kuut. Ensimmäisten 50 sivun perusteella vaikuttaa kiinnostavalta ja oon kyllä tykänny Tommin muistakin kirjoista tosi paljon.

Mulla on just parhaillaan kesken Joanna Bolourin Paras aika vuodesta, joka on joulukirja :) Koetan sillä edes vähän nostaa joulufiilistäni, joka on ollut kateissa jo monta vuotta. Tarkoitus oli lukea useampi joulukirja nyt joulukuussa, mutta taitaa jäädä tuohon yhteen... :D

Onnea 🎈🎆🎉🎂🎁

Hei miun on pitänyt kysyä tätä jo kauan: missä/miten opit viittomakieltä? Sori, jos on liian henk. kohtainen kysymys, tietenkään ei oo pakko vastata :)

Olin viime syksyllä elämäni ensimmäistä kertaa kirjamessuilla. Pidin niin paljon, että jos aikataulut natsaa, olen varmaan taas syksyllä menossa. Kuuntelin aika monta paneelikeskustelua ja ostin pari kirjaa ja yhden kirjan kohdalla (80-luvulla alunperin julkaistu) harmittelin sitä, että olin pari viikkoa aiemmin ostanut sen n. 20 eurolla, kun messuilta olisin saanut sen 5 eurolla (kirjailija ei ole enää elossa, eli mahdolliset rojaltit menee perikunnalle, joten siinä mielessä kirjan hinta ei liene oleellinen tekijälle). Kyseinen kirja ei siis mielestäni ollut edes erityisen hyvä.

Jos mietit uunista niitä peltiä piteleviä metalliosia niin ne lähtee irti. Useimmiten kiinnitus on siten, että alhaalla olevat on suoria ja se vaan vedetään kohti uunin keskiosaa (kuinka helposti lähtee riippuu siitä onko niitä koska viimeksi irrotettu). Ylhäällä on sit koukut, jotka vaan nostetaan pois sitten kun on ensin alimmat kiinikkeet irroitettu.

Ilman kostuttimia on myös sellaisia, mitkä eivät puhalla kuumaa ilmaa vaan muuttaa veden jollain muulla tavalla höyryksi. Tällöin tuota kuuma ongelmaa ei ole siis mikäli laite vielä hankkimatta

Musiikki on tosi kovalla, mut puheesta ei saa selvää

Millasessa häkissä sun rotat asuu ku oisin kahenvaiheilla että hankinko rotan 🥰

Voi ei mitkä pikkuiset 😍 Täällä kans odotellaan, että meille tulevat pojat ois luovutusikäisiä 🤩

Plussaa siitä, et koti on normaalin näköinen :D Pyykkiteline!

Nyt on musiikki liian kovalla puheeseen nähden

Oisin katsonut pidempäänkin :)

Tee rottien häkin siivous ja leikki video jne. Rotta videoita :D meille tulee oohta rottii

Luin vasta ton, jos oli tylsä, niin mitäköhä seuraavis tapahtuu 😁

I'm proud as a polish guy who live in Finland :) Hyvaa video

Ja ne huoneet on niiku sukuja.

Olen ihan koukussa koko kirja sarjaan

Oon lukenu noi kaikki, ja kannattaa lukea ne kaikki😊 Toiset oli muistaakseni parempia!☺

Mä oon lukenut ne kaikki kolme kirjaa ja ne oli aivan parhaita:3 Harmi kun niitä on vissiin vain kolmanteen unikirjaan Liittoon asti :/