Rakas ystävä, suru tarttui ruudun läpi. Musta tuntuu, että yksinäisyys ei johtuu siitä, että ei ole ystäviä, vaan sitä että ihminen ei pystyy ottaa vastaan ystävällisyyttä. Se miksi ei pystyy, sen kohtaaminen ei ole pelottava, vaikka sillä pelotellaan, eikä se vaati rohkeutta, vaan se vaatii lempeyttä. Rohkeus tulee sen kohtaamisen jälkeen. Jos ei osaa itse olla lempeä itseä kohtaan, voi oppia ja onneksi niitä lempeyden& rakkauden opettajia on aina ollut, me ihmiset emme olisi lajina selvinnyt, jos ei olis ollut. Nykyajan kirous on ehkä se, että meitä on 8 miljardia ja opettajia on ehkä liikaa ja vaikee löytää sitä oikeaa. Mutta... niiku joskus on sanottu.... Opettaja tulee kun oppilas on valmis. Näin se on.
Hyvä ystävä kannustaa, on vilpitön, kunnioittava, ja osaa myös haastaa näkemyksesi tarpeen tullen, kuuntelee myös sinun kantasi mutta pitää myös kiinni omistaan. Ei esitä Jeesusta, myöntää epätäydellisyytensä. Kunnioittaa sinun rajojasi. Haluaa sinunkin menestyvän. Kilpailee sinun kanssasi terveellä tavalla?
Sanoit että mitä onnekkaampi olet, sitä ystävällisempi sinun kuuluu olla. Samahan toimii oikeastaan vielä paremmin toisin päin. ja siihenhän Karmankin ajatus tietenkin perustuu, mistä tietenkin puhuit paljon. Eli mitä ystävällisempi olet, sitä onnekkaampi olet.☺
Jos paras kaveri on narkkari, hyvä ystävä ei ole lepsu ja kiltisti anna tälle rahaa huumeisiin, vaan on tiukka ja säälimätön tässä vaiheessa. Vetää sanallisesti kaveriaan turpaan, ei anna tälle sääliä vaan haluaa tälle vilpittömästi parasta, tämän voimaantumista.
Lopussa viittasit Sara Konrathin tutkimukseen ja miten empatia kyky milleniaaleilla on muuttunut 30v takaisesta. Jäin miettimään onko se (somen lisäksi) reagointia maailman tilanteeseen? Tai siis intuitio sanoo, että tietenkin on. Ongelmat ovat kauempana, joten stressi muiden tilanteesta ja taipumus tunnistaa fiktiivisia hahmoja ovat voimistuneet välittömässä läheisyydessä tapahtuvien asioiden kustannuksella. Onko tämä tapa soveliaampi reagointitapa vastaamaan nykymaailman haasteisiin, jotka ovat kuitenkin aiempien sukupolvien tuotosta? Kuitenkin. Empatia ei useimmilla ole ehtymätön luonnonvara, koska se vaatii voimavaroja ja aiheuttaa stressiä. Suurin osa meistä ei voi jakaa sitä rajattomasti ilman jotain fatalistista uskoa, että asiat menee kuten on tarkoitettu. Minkä kokoinen ongelma tämä nuorten muutos siis on ylipäänsä jos meillä täällä ja lähellä menee keskimäärin paremmin kuin koskaan ja suurin osa ongelmista keskittyy jonnekin muualle? Ymmärrän kyllä dilemman ja mahdollisen ongelman, mutta eikö tämä vaikuta jotenkin luonnolliselta reaktiolta kun maailma on ympärillä muuttunut siinä 30 vuodessa?
Tähän mennessä yksi parhaimmista ja tärkeimmistä jaksoista, kiitos Jari!
Jaoin taas jakson. Kiitos tärkeästä aiheesta🙂
Tämä oli kyllä yksi parhaista videoista
nyt on tärkeä ja resonoiva aihe
Hyvät Ystävät! Jari ja videot ne vaan paranee. Kuvan rajaus ja niiden vaihtelut vangitsee vielä paremmin kuuntelemaan videota.
Täydellisyyttä hipova puheenvuoro. Kiitos ❤
Kiitos loistavista ajatuksistasi ❤️👍❤️
Kovaa kamaa taas jälleen
Rakas ystävä, suru tarttui ruudun läpi. Musta tuntuu, että yksinäisyys ei johtuu siitä, että ei ole ystäviä, vaan sitä että ihminen ei pystyy ottaa vastaan ystävällisyyttä. Se miksi ei pystyy, sen kohtaaminen ei ole pelottava, vaikka sillä pelotellaan, eikä se vaati rohkeutta, vaan se vaatii lempeyttä. Rohkeus tulee sen kohtaamisen jälkeen. Jos ei osaa itse olla lempeä itseä kohtaan, voi oppia ja onneksi niitä lempeyden& rakkauden opettajia on aina ollut, me ihmiset emme olisi lajina selvinnyt, jos ei olis ollut. Nykyajan kirous on ehkä se, että meitä on 8 miljardia ja opettajia on ehkä liikaa ja vaikee löytää sitä oikeaa. Mutta... niiku joskus on sanottu.... Opettaja tulee kun oppilas on valmis. Näin se on.
Huippu
Tiedän yksinäistä yksinäisimmän ihmisen. Hän on ollut sitä läpi elämänsä, ja täyttää tänä vuonna 87 v. ??????😊
Hyvä ystävä kannustaa, on vilpitön, kunnioittava, ja osaa myös haastaa näkemyksesi tarpeen tullen, kuuntelee myös sinun kantasi mutta pitää myös kiinni omistaan. Ei esitä Jeesusta, myöntää epätäydellisyytensä. Kunnioittaa sinun rajojasi. Haluaa sinunkin menestyvän. Kilpailee sinun kanssasi terveellä tavalla?
Sanoit että mitä onnekkaampi olet, sitä ystävällisempi sinun kuuluu olla. Samahan toimii oikeastaan vielä paremmin toisin päin. ja siihenhän Karmankin ajatus tietenkin perustuu, mistä tietenkin puhuit paljon. Eli mitä ystävällisempi olet, sitä onnekkaampi olet.☺
💪
Ihmisen paras ystävä on koira.
Jos paras kaveri on narkkari, hyvä ystävä ei ole lepsu ja kiltisti anna tälle rahaa huumeisiin, vaan on tiukka ja säälimätön tässä vaiheessa. Vetää sanallisesti kaveriaan turpaan, ei anna tälle sääliä vaan haluaa tälle vilpittömästi parasta, tämän voimaantumista.
Jarilla on hauskaa höpöttää kameralle tunnin monologi, yksinäisen miehen hommaa.
Lopussa viittasit Sara Konrathin tutkimukseen ja miten empatia kyky milleniaaleilla on muuttunut 30v takaisesta. Jäin miettimään onko se (somen lisäksi) reagointia maailman tilanteeseen? Tai siis intuitio sanoo, että tietenkin on. Ongelmat ovat kauempana, joten stressi muiden tilanteesta ja taipumus tunnistaa fiktiivisia hahmoja ovat voimistuneet välittömässä läheisyydessä tapahtuvien asioiden kustannuksella. Onko tämä tapa soveliaampi reagointitapa vastaamaan nykymaailman haasteisiin, jotka ovat kuitenkin aiempien sukupolvien tuotosta?
Kuitenkin. Empatia ei useimmilla ole ehtymätön luonnonvara, koska se vaatii voimavaroja ja aiheuttaa stressiä. Suurin osa meistä ei voi jakaa sitä rajattomasti ilman jotain fatalistista uskoa, että asiat menee kuten on tarkoitettu.
Minkä kokoinen ongelma tämä nuorten muutos siis on ylipäänsä jos meillä täällä ja lähellä menee keskimäärin paremmin kuin koskaan ja suurin osa ongelmista keskittyy jonnekin muualle? Ymmärrän kyllä dilemman ja mahdollisen ongelman, mutta eikö tämä vaikuta jotenkin luonnolliselta reaktiolta kun maailma on ympärillä muuttunut siinä 30 vuodessa?
fi.wikipedia.org/wiki/Emmanuel_Lévinas "toinen on ensimmäinen"