Kiitos paljon, Kirsi! Olen katsellut näitä videoita tällä viikolla läjäpäin. On tarve saada vuosikymmenten henkiselle väkivallalle selitys ja päästää irti. Olen katsellut englanninkielisiä videoita aiheesta pilvin pimein, mutta ilmeisesti omalla kielellä asia todella alkaa tulla osaksi omaa kokemusta. Suurin vaikeus narsistin kanssa elämisessä lienee nähdä ja hyväksyä se tosiasia, että se henkilö on narsisti ja harjoittaa henkistä väkivaltaa todella julmasti. Se julmuus on uskomatonta, koska narsisti saattaa näyttää niin herttaiselta, että. Ei ole koiraa karvoihin katsomista, ei todellakaan! Sitä kun pitää vaan uskoa loputtomiin hyvään ihmisissä. Tuo että korostat narsistin omatunnottomuutta, on oivallus. Todellakin, tuo kaikkeen oikeutettu narsisti oikeasti uskoo, että hänellä on oikeus sellaiseen mitä hän tekee! Minäkin olen vuosikymmenet koittanut vedota oikeudentuntoon - todellakin, sillä ihmisellä ei ole muuta omaatuntoa kuin, että: ”Kyllä mä saan näin tehdä/sanoa/loukata..” Kyllä mä saan… En mä mitään tehnyt. En mä mitään sanonut. Sä valehtelet. Kyllä mä saan… Ja ihaile mua äläkä ketään toista! Hänen käytöksensä ja maneerinsa ovat niin kaavamaisia ja toistuvia, että ne ovat todella helposti ennustettavissa ja nähtävissä, kaikki kostotoimenpiteet sun muut. Vaikka vaikuttaakin siltä, että raivokohtaukset sun muut kiksit tulevat mielivaltaisesti, niin tiedossa on, että ne takuulla tulevat, eikä siihen tarvita erityistä syytä. Etenkin auvoisten helteisten hetkien jälkeen varmaa on, että luvassa on ukkosmyrsky. Soljuvasti ja vapaasti soljuva arki ei ole narsistin heiniä. Ei saa mm. istua sohvalla lukemassa kirjaa rauhassa. Se on hermostuttavaa, koska siinähän ei ”tapahdu” mitään. On oltava liikettä ja toimintaa jatkuvasti, joten lukuhetki on katkaistava jollakin huudolla! Ei siten pidä oikeastaan ihmetellä, mikseivät ulkopuoliset, joilla ei ole kokemusta, oikein halua uskoa tapahtunutta. Tarinathan kuulostavat aivan scifiltä, kuin Stephen Kingin romasnista kaapatuilta. Siten voinemme armahtaa paitsi itseämme, myös ne ulkopuoliset, jotka eivät todellakaan voi ymmärtää, kun se kynnys on itsellekin niin vaikea kaikesta kokemastaan huolimatta. Etäisyys on hieno asia. Muutin joksikin aikaa (kuudeksi vuodeksi) ulkomaille. Jonkin verran pidimme yhteyttä, mutta emme paljon ja vierailut loppuivat. Kun palasin Suomeen, tuntuu siltä kuin näkisin kaiken selvemmin. Toki, ulkomailla ollessani harjoitin joogaa ja meditaatiota yms. Mikä on hyvää aivoille plus sain tietää mitä on narsismi, niin tiesinkin jo enemmän. Paluu vanhaan sellaisenaan ei ollut enää mahdollista, vaikka siihen niin kovasti koitetaan vetää takaisin. Etäisyys on paranemisen alku ja juuri. Oman tilan ottaminen niin, että saa puhdistaa aivot ja tuoreita uusia ajatuksia päähänsä, on mielestäni hyvin tärkeää. En silti vielä ole metriä pidemmällä paranemisessa ja sen todellisen minäni löytämisessä. Alkaa vasta valjeta koko kuvion laajuus, se miten järkyttävän paljon olen sitä väkivaltaa kokenut, ne kaikki tilanteet, manipulaatiot, kaikki. Koko elämä käytännöllisesti varastettiin, kun vanhempi on narsisti. Todellisuus muuttuu aivan toisenlaiseksi. Alkaa tajuta jo koko sukunsakin tilanteita ja suhteita. Ne saavat uuden sävyn. Huomaa selvästi suvun kultalapset ja harmaat hiirulaiset ja sontasäkit, hovinarrit ja lentävät apinat, kuka kukin on. Mitä tapahtuu, kun perheen sontasäkki rikkoo kuvion ja lähtee tiehensä?
Kiitos, tästä videosta oli valtavasti hyötyä kun toivun juuri tapahtuneesta erosta ja traumasiteestä. Itsellänikin vahva hylkäämisen ja riittämättömyyden pelko ollut vahvasti syynä traumasuhteen syntymiseen.
2 роки тому+1
Kaikki empatia, ymmärrän nuo pelot täysin, onhan ne aivan perusjuttuja ihmiselossa, ettei tarvitsisi elää pelossa.. Toivotan Sinulle Tervehtymisen Vuotta! 💟
Narsismi on todella sairas sairaus ja saa mut voimaan todella pahoin, kaikesta mitä jälkeenpäin mietittynä olen käynyt läpi. Ei enää, mä olen hyvän elämän arvoinen vaikka minua ei hyväksytä niin enempää vuosia en ala tuhlaamaan vaan jotta kokisin ihmisten negatiiviset asenteet mua ja perhettäni kohtaan ja ihan turhaa vuosia tuhlaan odottaen jotain positiivista palautetta ja se että sä pilailet mun kustannuksella voidaan määrätä ei saa olla toistemme kanssa ja hän sanoi että sä olet nyt meidän arvoinen,mutta ei tarvitse olla ja antaa kaiken itsestään että olen nyt ja tulevaisuudessa myös onnellinen ja EI kiitos enää, mä elän ja voin yksin todella paljon paremmin 🥰
3 роки тому+1
Rankkoja kokemuksia, viisaita oivalluksia - kiitos, kun jaoit, kanssailoitsen tämän hetken vahvuudestasi! 🌿
Mutta onhan tämä rankkaa.. Aina välillä tulee fiilis,että ei helvetti!
3 роки тому+2
No se, vuoristorataa - kun muutokset itsessä tapahtuvat hitaasti, sillä onhan kyse suunnanmuutoksesta, ja laiva on kankea saada kääntymään. Oivallukset vievät eteenpäin, mutta koska vielä ei välttämättä tiedä, kuinka oivallusta käytetään oikeassa elämässä, voi tulla pudotus: 'olenko sittenkään oppinut mitään?'. Turhauttaa, kuten sanoit: 'Ei helvetti!'.. ✦ Itse olen ottanut käyttöön kuivaharjoittelutekniikan; käyn läpi mielessäni erilaisia kuvitteellisia tilanteita, jollaisissa tiedän aikaisemmin hermostuneeni, lamaantuneeni, kilahtaneeni, sulkeutuneeni..jne - ja saanut jotenkin sitä kautta tehtyä itselleni selväksi, mitä 'juuri oppimani' tarkoittaa erilaisissa kohtaamisissa. Tämä on sitä tilanneidentiteetin rakentamista samalla: 'kuka olen tässä tilanteessa?'. Auttaa harmaana kivenä pysymisessä ja siinä, kun itsekin treenailee, mitä ovat 'omat rajani'. ✦ Eli se ON normaalia, että tunnelmat voivat mennä laidasta laitaan. Muistan nars.suhteiden jälkeen, että tuoreeltaan suhteiden päätyttyä olin todella epävakaa, sillä saman TUNNIN aikana saatoin kokea syvää toivottomuutta ja silti vihan kyllästämää uhoa. Kaamean repivää! ✦ Vaikka 'helvettitunnelmat' on kuristavia, silti on tuikioleellista tietää, että se ei ole epänormaalia, Sinussa/minussa ei ole mitään vikaa, vaan näin ihminen saa muutoksia aikaiseksi: hitahan lännästi. Hitaus takaa, että muutos on pysyvää - nopea näennäismuutokset ovat päälle liimattuja, jotka eivät elämän todellisissa tyrskyissä kestä. Ne vakaat suunnanmuutokset kestää. Joten kiitä itseäsi siitä, että 'äippä tekee töitä lapsen eteen'💛
Mitähän sitten, jos se narsisti onkin oma vanhempi. Ei se lapsi (itse) ymmärrä, että hänen vointinsa olisi erilainen (parempi) , jos joku olisi auttanut. Narsistiäidin lapsen yli ajoi hänen oma äitinsä. Huomaan tämän esimerkin avulla, että olen juuri sellainen aikuinen, joka ei PYSTYISI keskittymään sen lapsen auttamiseen, joka ei TIEDÄ, miten se auttaisi, jos tilanteen aiheuttajaa ei tiedetä. Koska mitä hyödyttää auttaa, jos ei tiedä, kuka siellä ihmisten yli ajelee, silloinhan ei pysty suojautumaan uudelta yliajolta. Kohta siinä taas ajetaan ylitsesi (tai sen lapsen yli). Surullinen dilemma.
3 роки тому+2
Niin moni kertoo traumansa liittyvän erityisesti narsistiäitiin, että se todistaa narsisteja olevan todella paljon naisissa, vaikka julkisuudessa puhutaan useimmiten narsistimiehistä. Tämä voi vaikeuttaa sitä, että narsistiäidin uhri ei pitkään edes aikuisena tunnista äitinsä olevan narsisti - ja se puolestaan pitkittää tervehtymisen käynnistymistä, ellei tiedä, mistä on tervehtymässä. Osuit naulankantaan: ellei tiedä itsensä sisällä olevan yliajettu lapsi, saattaa sallia tiedostamattaan muidenkin ihmisten ajaa yli. Sitä ikäänkuin toistaa samaa traumaa, koska on 'tottunut' siihen rooliin. Usein nämä kuviot eskaloituvat johonkin suhteeseen aikuisena siten, että alkuperäinen trauma tulee tietoisuuteen - stiä mukaan kuin pystyy sanoittamaan väärät uskomukset itsessään itsestään, pystyy saamaan niihin etäisyyttä; se on prosessi, joka tarvitsee aikaa, mikä usein tuskastuttaa, ymmärrettävästi. On kuitenkin haastavaa kuoria itsestään näkyviin se lapsi, joka meidän olisi ollut lupa alunperinkin olla: rakastettu. Kun uhrin sisäisen äidin malli on se tyranniäiti, joka on lapsensa rikkonut, on taatusti vaikea ajatella sisäisen lapsen pelastajaksi sisäistä äitiä. Siksi se onkin se ydin: ja siksi me tarvitsemme vertaistuen ja terapian sekä tiedon kautta konsultaatioapua sisäiselle äidille, jotta tämä voi restauroida kasvonsa sisäisen lapsen silmissä siten, että päälle maalatun irvikuvan alta palastuukin rakastavat kasvot. Tämä on eheyttävä kokemus, joka auttaa tunnistamaan ylikulkijat ja suojautumaan näiltä - koska restauroidun sisäisen äidin avulla me kasvamme sisältäpäin ohjautuvaksi, jolloin emme suostu vanhaan halveksitun rooliin.. 🌿
Kun narsisti on oma äiti ei sen karkeampaa kokemusta voi olla. Oma äitihän saa ympärilleen verkon muista lähi ihmisistä jotka myöskin hän saa hylkäämään sinut. Narsisti äiti opettaa muille esiintymällä uhrina että SINÄ OLET KAIKKEEN SYYLLINEN, ei kukaan tule koskaan avuksesi vaan sinut pitää aina hylätä ja kaikki sinulle tehty vääryys on sinun unohdettava ja hyväksyttävä...sinussa ei todellakaan ole syytä siihen että muut ovat näin sairaita muista se...useinkin sinut hylätään ja sinusta narsisti äiti tekee muitten perheen jäsenten edessä hullun koska olet perheen TERVEIN lapsi. Narsisti äiti hylkää sinut koska esim.USKALLAT tuoda esille perheessä olevat vääryydet ja näet sen epäoikeuden joka siellä sisällä on. Olet se lapsi joka alkaa tietämään miten äiti ohjaa muita perheenjäseniä niin että hekin hylkäävät sinun- kukaan EI USKALLA kysyä tai sanoa sinulle mitä juoruja sinun äitisi on sinusta keksinyt ja laittanut liikkeele...jengille äitisi ympärillä on alitajuisesti helpompi ajaa autollaan sinun ylitse siksi kuin he itse tulisivat yliajetuksi. Terveys alkaa siitä kun pysyt pois näin sairaista ihmisistä ja vältät olemasta heidän kanssaan...sinua voidaan rakastaa mutta se ei koskaan tule perheestä jossa on narsisti äiti tai isä.
Mulla on just nyt tämä eristäytyminen menossa siinä mielessä että pelkään laittaa itseni alttiiksi aloittamalla uusi parisuhde. Hylätyksi tulemisen pelko on päällä ja kuitenkin kärsin yksinäisyydestä.
3 роки тому+1
Ymmärrän täysin tunnelmasi - ristiriitaista todellakin. 💙 Yksinäisyys on pelottava asia, koska näissä kuvioissa saattaa olla, että siitä on tullut 'osa minua', sellainen surumielisyyden viitta. Myös luottamus toisiin ihmisiin on saanut kolauksen - käytettiinhän omaa luottavaisuutta ja avoimuutta pahoin hyväksi itseä vastaan.. ◆ Jossain näin nämä viisaat sanat: "Älä etsi suhdetta vain siksi, että olet yksinäinen, vaan sitten, kun olet valmis." - Joten on varmaan sydämen ymmärrystä, että ei kiiruhda uuteen suhteeseen, jotta on aikaa nimetä ja kohdata omia kipupisteitä ja eheytyä niistä, jolloin ei etsi näitä vastauksia toisista ihmisistä, vaan itsestään. Tässä on sen 'ulkoapäin' ja 'sisältäpäin' ohjautuvuuden ero. ◆ Yksin oleminen on silti pelottavaa, uskon sen, sillä se voi tuntua kuin 'olisi hylätty'. Omalla kohdallani olen huomannut hedelmälliseksi prosessin, jossa olen ystävystynyt yksin olemisen kanssa, jolloin ei tule ehdollistaneeksi onnea parisuhteeseen, ei siis ole niin 'tarvitseva' toisten ihmisten suhteen, vaan nauttii elämästä tässä ja nyt minuna itseksein. ◆ Olen tietoinen kyllä, että tunteesi tällä hetkellä ovat kahtaalle repivät, joten toivon voivani lähettää empatiaa etänä - ja rohkaista vertaistuen, lyhytterapian, läheisten luottoihmisten, tiedon ja -kun on sen aika- psykoterapian avulla löytää yhteys sisäisen äidin ja lapsen välille; se antaa sielunrauhaa ja levollisuutta. Voisiko tästä videosta olla mitään hyötyä Sinulle? >> "Kuinka uskallan uuteen suhteeseen narsistisen suhteen jälkeen?" >> ua-cam.com/video/KHcpKJFdU2w/v-deo.html
Olisko vinkkejä miten saada oikeanlaista apua kun itselläni taustalla koko aikuisuuden kestävää pitkäaikaistyöttömyyttä ja sen mukana päihde ongelma, mikä tosin on nyt hoidossa. Olen tällä hetkellä 32 vuotias. Haluaisin psykoterapiaan ja oikeanlaista keskustelu apua... Herkästi vaan tunnutaan tarjoavan päihde taustaan pohjautuviin paikkoihin apua saamaan... 🤷
Moi. Vähä samankaltaisten juttujen kanssa ite paininu. Kannattaa rehellisesti kattoo mitä se avun antaja itessä nostattaa. Jos se nostattaa vastustusta niin miksi. Päihteistä vapautuminen voi olla pitkä prosessi joka pitäny omalla kohdalla ottaa prioriteetti 1. Vaatii paljon itsemyötätuntoa ja uusien tunnesäätelykeinojen opettelua, tukkeutuneiden tunteiden vapauttamista, kärsivällisyyttä ja rehellisesti ittesä peiliin katsomista sekä muiden kuuntelua. Pelkästään ittesä kuuntelu ei päihteiden tapauksessa vie välttämättä kovin pitkälle vaan pitää alkaa kattoo asioita realistisesti mahdollisimman monesta kulmasta ja valita se mikä itelle toimii ja väittäsin että usein se on totuus joka pitää tunnistaa. Omalla kohdalla häpeää kertyny ainakin paljon siitä kun on omaatuntoa vastaan toiminu paljon elämän aikana. Pelkästään jo käyttämällä päihdettä joka ei ongelmia ratkaise vaan pahentaa asioita, ja niistä haitallisista toimintamalleista luopuminen on melko kivuliasta sekä oman keskeneräisyyden hyväksyminen. Rehellisyys edellä.
@vilihallikainen6853 kiitos kommentistasi. Ihankuin olisin itse kirjoittanut. Mä olen ollut kolme vuotta selvinpäin, että sen puolesta kyllä tiedän mitä kaikkea p askaa joutuu läpi käymään. Siihen päälle vielä kaikki muut jutut, kiitos entisen miesystävän ☹️ omasta mielestäni se alkoholi on kaikista yleisin paha nyky yhteiskunnan perheiden sisällä. Sen sijaan huumeet taas rampauttaa entistä nopeammin, jos ei rampauta niin tappaa. Et summasummaarum mieluiten ei kumpaakaan. Ite en oo ryhmään uskaltautunut pärjännyt toistaiseksi itsekseen. Toki muunlaista apua kyllä on. Entinen miesystävä ahdannut nurkkaan. Ei sen pitäis olla niin, mut niin se vaan on. Näitä videoita katselin yhdessä vaiheessa kun janosin lisää tietoa. Nyt joutunut pitää taukoa, kun paniikki kohtaukset räjähtäneet. 😔
Kiitos paljon, Kirsi!
Olen katsellut näitä videoita tällä viikolla läjäpäin. On tarve saada vuosikymmenten henkiselle väkivallalle selitys ja päästää irti. Olen katsellut englanninkielisiä videoita aiheesta pilvin pimein, mutta ilmeisesti omalla kielellä asia todella alkaa tulla osaksi omaa kokemusta.
Suurin vaikeus narsistin kanssa elämisessä lienee nähdä ja hyväksyä se tosiasia, että se henkilö on narsisti ja harjoittaa henkistä väkivaltaa todella julmasti. Se julmuus on uskomatonta, koska narsisti saattaa näyttää niin herttaiselta, että. Ei ole koiraa karvoihin katsomista, ei todellakaan!
Sitä kun pitää vaan uskoa loputtomiin hyvään ihmisissä.
Tuo että korostat narsistin omatunnottomuutta, on oivallus. Todellakin, tuo kaikkeen oikeutettu narsisti oikeasti uskoo, että hänellä on oikeus sellaiseen mitä hän tekee! Minäkin olen vuosikymmenet koittanut vedota oikeudentuntoon - todellakin, sillä ihmisellä ei ole muuta omaatuntoa kuin, että: ”Kyllä mä saan näin tehdä/sanoa/loukata..” Kyllä mä saan… En mä mitään tehnyt. En mä mitään sanonut. Sä valehtelet. Kyllä mä saan… Ja ihaile mua äläkä ketään toista!
Hänen käytöksensä ja maneerinsa ovat niin kaavamaisia ja toistuvia, että ne ovat todella helposti ennustettavissa ja nähtävissä, kaikki kostotoimenpiteet sun muut. Vaikka vaikuttaakin siltä, että raivokohtaukset sun muut kiksit tulevat mielivaltaisesti, niin tiedossa on, että ne takuulla tulevat, eikä siihen tarvita erityistä syytä. Etenkin auvoisten helteisten hetkien jälkeen varmaa on, että luvassa on ukkosmyrsky. Soljuvasti ja vapaasti soljuva arki ei ole narsistin heiniä. Ei saa mm. istua sohvalla lukemassa kirjaa rauhassa. Se on hermostuttavaa, koska siinähän ei ”tapahdu” mitään. On oltava liikettä ja toimintaa jatkuvasti, joten lukuhetki on katkaistava jollakin huudolla!
Ei siten pidä oikeastaan ihmetellä, mikseivät ulkopuoliset, joilla ei ole kokemusta, oikein halua uskoa tapahtunutta. Tarinathan kuulostavat aivan scifiltä, kuin Stephen Kingin romasnista kaapatuilta. Siten voinemme armahtaa paitsi itseämme, myös ne ulkopuoliset, jotka eivät todellakaan voi ymmärtää, kun se kynnys on itsellekin niin vaikea kaikesta kokemastaan huolimatta.
Etäisyys on hieno asia. Muutin joksikin aikaa (kuudeksi vuodeksi) ulkomaille. Jonkin verran pidimme yhteyttä, mutta emme paljon ja vierailut loppuivat. Kun palasin Suomeen, tuntuu siltä kuin näkisin kaiken selvemmin. Toki, ulkomailla ollessani harjoitin joogaa ja meditaatiota yms. Mikä on hyvää aivoille plus sain tietää mitä on narsismi, niin tiesinkin jo enemmän. Paluu vanhaan sellaisenaan ei ollut enää mahdollista, vaikka siihen niin kovasti koitetaan vetää takaisin.
Etäisyys on paranemisen alku ja juuri. Oman tilan ottaminen niin, että saa puhdistaa aivot ja tuoreita uusia ajatuksia päähänsä, on mielestäni hyvin tärkeää.
En silti vielä ole metriä pidemmällä paranemisessa ja sen todellisen minäni löytämisessä. Alkaa vasta valjeta koko kuvion laajuus, se miten järkyttävän paljon olen sitä väkivaltaa kokenut, ne kaikki tilanteet, manipulaatiot, kaikki. Koko elämä käytännöllisesti varastettiin, kun vanhempi on narsisti. Todellisuus muuttuu aivan toisenlaiseksi. Alkaa tajuta jo koko sukunsakin tilanteita ja suhteita. Ne saavat uuden sävyn. Huomaa selvästi suvun kultalapset ja harmaat hiirulaiset ja sontasäkit, hovinarrit ja lentävät apinat, kuka kukin on.
Mitä tapahtuu, kun perheen sontasäkki rikkoo kuvion ja lähtee tiehensä?
Kiitos jälleen loistavasta videosta❤️
Hani Enter 💟
Kiitos, tästä videosta oli valtavasti hyötyä kun toivun juuri tapahtuneesta erosta ja traumasiteestä. Itsellänikin vahva hylkäämisen ja riittämättömyyden pelko ollut vahvasti syynä traumasuhteen syntymiseen.
Kaikki empatia, ymmärrän nuo pelot täysin, onhan ne aivan perusjuttuja ihmiselossa, ettei tarvitsisi elää pelossa.. Toivotan Sinulle Tervehtymisen Vuotta! 💟
Narsismi on todella sairas sairaus ja saa mut voimaan todella pahoin, kaikesta mitä jälkeenpäin mietittynä olen käynyt läpi. Ei enää, mä olen hyvän elämän arvoinen vaikka minua ei hyväksytä niin enempää vuosia en ala tuhlaamaan vaan jotta kokisin ihmisten negatiiviset asenteet mua ja perhettäni kohtaan ja ihan turhaa vuosia tuhlaan odottaen jotain positiivista palautetta ja se että sä pilailet mun kustannuksella voidaan määrätä ei saa olla toistemme kanssa ja hän sanoi että sä olet nyt meidän arvoinen,mutta ei tarvitse olla ja antaa kaiken itsestään että olen nyt ja tulevaisuudessa myös onnellinen ja EI kiitos enää, mä elän ja voin yksin todella paljon paremmin 🥰
Rankkoja kokemuksia, viisaita oivalluksia - kiitos, kun jaoit, kanssailoitsen tämän hetken vahvuudestasi! 🌿
Kiitos. Olis kiva vaihtaa ajatuksia ❤️
Kylläpä kosketti ❤
Kiitos paljon tästä videosta!
Kiitos 🤱❣️
Heidi 💛
Kiitos❤.
🌻
Mutta onhan tämä rankkaa.. Aina välillä tulee fiilis,että ei helvetti!
No se, vuoristorataa - kun muutokset itsessä tapahtuvat hitaasti, sillä onhan kyse suunnanmuutoksesta, ja laiva on kankea saada kääntymään. Oivallukset vievät eteenpäin, mutta koska vielä ei välttämättä tiedä, kuinka oivallusta käytetään oikeassa elämässä, voi tulla pudotus: 'olenko sittenkään oppinut mitään?'. Turhauttaa, kuten sanoit: 'Ei helvetti!'..
✦ Itse olen ottanut käyttöön kuivaharjoittelutekniikan; käyn läpi mielessäni erilaisia kuvitteellisia tilanteita, jollaisissa tiedän aikaisemmin hermostuneeni, lamaantuneeni, kilahtaneeni, sulkeutuneeni..jne - ja saanut jotenkin sitä kautta tehtyä itselleni selväksi, mitä 'juuri oppimani' tarkoittaa erilaisissa kohtaamisissa. Tämä on sitä tilanneidentiteetin rakentamista samalla: 'kuka olen tässä tilanteessa?'. Auttaa harmaana kivenä pysymisessä ja siinä, kun itsekin treenailee, mitä ovat 'omat rajani'.
✦ Eli se ON normaalia, että tunnelmat voivat mennä laidasta laitaan. Muistan nars.suhteiden jälkeen, että tuoreeltaan suhteiden päätyttyä olin todella epävakaa, sillä saman TUNNIN aikana saatoin kokea syvää toivottomuutta ja silti vihan kyllästämää uhoa. Kaamean repivää!
✦ Vaikka 'helvettitunnelmat' on kuristavia, silti on tuikioleellista tietää, että se ei ole epänormaalia, Sinussa/minussa ei ole mitään vikaa, vaan näin ihminen saa muutoksia aikaiseksi: hitahan lännästi. Hitaus takaa, että muutos on pysyvää - nopea näennäismuutokset ovat päälle liimattuja, jotka eivät elämän todellisissa tyrskyissä kestä. Ne vakaat suunnanmuutokset kestää. Joten kiitä itseäsi siitä, että 'äippä tekee töitä lapsen eteen'💛
@ tuo Slogan kuuluu saada trendaaviin, ja yleissivistykselliseen käyttöön :
"Äippä tekee töitä Lapsen eteen!"
Mitähän sitten, jos se narsisti onkin oma vanhempi. Ei se lapsi (itse) ymmärrä, että hänen vointinsa olisi erilainen (parempi) , jos joku olisi auttanut. Narsistiäidin lapsen yli ajoi hänen oma äitinsä. Huomaan tämän esimerkin avulla, että olen juuri sellainen aikuinen, joka ei PYSTYISI keskittymään sen lapsen auttamiseen, joka ei TIEDÄ, miten se auttaisi, jos tilanteen aiheuttajaa ei tiedetä. Koska mitä hyödyttää auttaa, jos ei tiedä, kuka siellä ihmisten yli ajelee, silloinhan ei pysty suojautumaan uudelta yliajolta. Kohta siinä taas ajetaan ylitsesi (tai sen lapsen yli). Surullinen dilemma.
Niin moni kertoo traumansa liittyvän erityisesti narsistiäitiin, että se todistaa narsisteja olevan todella paljon naisissa, vaikka julkisuudessa puhutaan useimmiten narsistimiehistä.
Tämä voi vaikeuttaa sitä, että narsistiäidin uhri ei pitkään edes aikuisena tunnista äitinsä olevan narsisti - ja se puolestaan pitkittää tervehtymisen käynnistymistä, ellei tiedä, mistä on tervehtymässä.
Osuit naulankantaan: ellei tiedä itsensä sisällä olevan yliajettu lapsi, saattaa sallia tiedostamattaan muidenkin ihmisten ajaa yli. Sitä ikäänkuin toistaa samaa traumaa, koska on 'tottunut' siihen rooliin.
Usein nämä kuviot eskaloituvat johonkin suhteeseen aikuisena siten, että alkuperäinen trauma tulee tietoisuuteen - stiä mukaan kuin pystyy sanoittamaan väärät uskomukset itsessään itsestään, pystyy saamaan niihin etäisyyttä; se on prosessi, joka tarvitsee aikaa, mikä usein tuskastuttaa, ymmärrettävästi. On kuitenkin haastavaa kuoria itsestään näkyviin se lapsi, joka meidän olisi ollut lupa alunperinkin olla: rakastettu.
Kun uhrin sisäisen äidin malli on se tyranniäiti, joka on lapsensa rikkonut, on taatusti vaikea ajatella sisäisen lapsen pelastajaksi sisäistä äitiä. Siksi se onkin se ydin: ja siksi me tarvitsemme vertaistuen ja terapian sekä tiedon kautta konsultaatioapua sisäiselle äidille, jotta tämä voi restauroida kasvonsa sisäisen lapsen silmissä siten, että päälle maalatun irvikuvan alta palastuukin rakastavat kasvot. Tämä on eheyttävä kokemus, joka auttaa tunnistamaan ylikulkijat ja suojautumaan näiltä - koska restauroidun sisäisen äidin avulla me kasvamme sisältäpäin ohjautuvaksi, jolloin emme suostu vanhaan halveksitun rooliin.. 🌿
Kun narsisti on oma äiti ei sen karkeampaa kokemusta voi olla. Oma äitihän saa ympärilleen verkon muista lähi ihmisistä jotka myöskin hän saa hylkäämään sinut. Narsisti äiti opettaa muille esiintymällä uhrina että SINÄ OLET KAIKKEEN SYYLLINEN, ei kukaan tule koskaan avuksesi vaan sinut pitää aina hylätä ja kaikki sinulle tehty vääryys on sinun unohdettava ja hyväksyttävä...sinussa ei todellakaan ole syytä siihen että muut ovat näin sairaita muista se...useinkin sinut hylätään ja sinusta narsisti äiti tekee muitten perheen jäsenten edessä hullun koska olet perheen TERVEIN lapsi. Narsisti äiti hylkää sinut koska esim.USKALLAT tuoda esille perheessä olevat vääryydet ja näet sen epäoikeuden joka siellä sisällä on. Olet se lapsi joka alkaa tietämään miten äiti ohjaa muita perheenjäseniä niin että hekin hylkäävät sinun- kukaan EI USKALLA kysyä tai sanoa sinulle mitä juoruja sinun äitisi on sinusta keksinyt ja laittanut liikkeele...jengille äitisi ympärillä on alitajuisesti helpompi ajaa autollaan sinun ylitse siksi kuin he itse tulisivat yliajetuksi. Terveys alkaa siitä kun pysyt pois näin sairaista ihmisistä ja vältät olemasta heidän kanssaan...sinua voidaan rakastaa mutta se ei koskaan tule perheestä jossa on narsisti äiti tai isä.
Ymmärrän paremmin nyt pahoinvointiani jota jouduin kastämään 45 vuotta mutta vieläkin tulee aikoja jolloin asiat tulevat voimakkaasti mieleen..
🔴 Löydät minut myös FACEBOOKISTA: facebook.com/narsistivsmina
Mulla on just nyt tämä eristäytyminen menossa siinä mielessä että pelkään laittaa itseni alttiiksi aloittamalla uusi parisuhde. Hylätyksi tulemisen pelko on päällä ja kuitenkin kärsin yksinäisyydestä.
Ymmärrän täysin tunnelmasi - ristiriitaista todellakin. 💙 Yksinäisyys on pelottava asia, koska näissä kuvioissa saattaa olla, että siitä on tullut 'osa minua', sellainen surumielisyyden viitta. Myös luottamus toisiin ihmisiin on saanut kolauksen - käytettiinhän omaa luottavaisuutta ja avoimuutta pahoin hyväksi itseä vastaan..
◆ Jossain näin nämä viisaat sanat: "Älä etsi suhdetta vain siksi, että olet yksinäinen, vaan sitten, kun olet valmis." - Joten on varmaan sydämen ymmärrystä, että ei kiiruhda uuteen suhteeseen, jotta on aikaa nimetä ja kohdata omia kipupisteitä ja eheytyä niistä, jolloin ei etsi näitä vastauksia toisista ihmisistä, vaan itsestään. Tässä on sen 'ulkoapäin' ja 'sisältäpäin' ohjautuvuuden ero.
◆ Yksin oleminen on silti pelottavaa, uskon sen, sillä se voi tuntua kuin 'olisi hylätty'. Omalla kohdallani olen huomannut hedelmälliseksi prosessin, jossa olen ystävystynyt yksin olemisen kanssa, jolloin ei tule ehdollistaneeksi onnea parisuhteeseen, ei siis ole niin 'tarvitseva' toisten ihmisten suhteen, vaan nauttii elämästä tässä ja nyt minuna itseksein.
◆ Olen tietoinen kyllä, että tunteesi tällä hetkellä ovat kahtaalle repivät, joten toivon voivani lähettää empatiaa etänä - ja rohkaista vertaistuen, lyhytterapian, läheisten luottoihmisten, tiedon ja -kun on sen aika- psykoterapian avulla löytää yhteys sisäisen äidin ja lapsen välille; se antaa sielunrauhaa ja levollisuutta. Voisiko tästä videosta olla mitään hyötyä Sinulle? >> "Kuinka uskallan uuteen suhteeseen narsistisen suhteen jälkeen?" >> ua-cam.com/video/KHcpKJFdU2w/v-deo.html
Olisko silti niinkin , että et huoli rakkautta kun pelkäät hylkäämistä?
Mitä narsisti pelkää? >> ua-cam.com/video/AHcYKqZ1JD8/v-deo.html
Olisko vinkkejä miten saada oikeanlaista apua kun itselläni taustalla koko aikuisuuden kestävää pitkäaikaistyöttömyyttä ja sen mukana päihde ongelma, mikä tosin on nyt hoidossa. Olen tällä hetkellä 32 vuotias. Haluaisin psykoterapiaan ja oikeanlaista keskustelu apua... Herkästi vaan tunnutaan tarjoavan päihde taustaan pohjautuviin paikkoihin apua saamaan... 🤷
Moi. Vähä samankaltaisten juttujen kanssa ite paininu. Kannattaa rehellisesti kattoo mitä se avun antaja itessä nostattaa. Jos se nostattaa vastustusta niin miksi. Päihteistä vapautuminen voi olla pitkä prosessi joka pitäny omalla kohdalla ottaa prioriteetti 1. Vaatii paljon itsemyötätuntoa ja uusien tunnesäätelykeinojen opettelua, tukkeutuneiden tunteiden vapauttamista, kärsivällisyyttä ja rehellisesti ittesä peiliin katsomista sekä muiden kuuntelua. Pelkästään ittesä kuuntelu ei päihteiden tapauksessa vie välttämättä kovin pitkälle vaan pitää alkaa kattoo asioita realistisesti mahdollisimman monesta kulmasta ja valita se mikä itelle toimii ja väittäsin että usein se on totuus joka pitää tunnistaa. Omalla kohdalla häpeää kertyny ainakin paljon siitä kun on omaatuntoa vastaan toiminu paljon elämän aikana. Pelkästään jo käyttämällä päihdettä joka ei ongelmia ratkaise vaan pahentaa asioita, ja niistä haitallisista toimintamalleista luopuminen on melko kivuliasta sekä oman keskeneräisyyden hyväksyminen. Rehellisyys edellä.
@vilihallikainen6853 kiitos kommentistasi. Ihankuin olisin itse kirjoittanut. Mä olen ollut kolme vuotta selvinpäin, että sen puolesta kyllä tiedän mitä kaikkea p askaa joutuu läpi käymään. Siihen päälle vielä kaikki muut jutut, kiitos entisen miesystävän ☹️ omasta mielestäni se alkoholi on kaikista yleisin paha nyky yhteiskunnan perheiden sisällä. Sen sijaan huumeet taas rampauttaa entistä nopeammin, jos ei rampauta niin tappaa. Et summasummaarum mieluiten ei kumpaakaan. Ite en oo ryhmään uskaltautunut pärjännyt toistaiseksi itsekseen. Toki muunlaista apua kyllä on. Entinen miesystävä ahdannut nurkkaan. Ei sen pitäis olla niin, mut niin se vaan on. Näitä videoita katselin yhdessä vaiheessa kun janosin lisää tietoa. Nyt joutunut pitää taukoa, kun paniikki kohtaukset räjähtäneet. 😔
💗