Alone in the Finnish wilderness | Day 3: Feeling emotional | Pöyrisjärvi WH - Barsoaivi
Вставка
- Опубліковано 8 лют 2025
- In August 2021, I hiked alone in Finnish Lapland, touring the wilderness and parks of northern Lapland. I wanted to learn how to navigate, enjoy the lanscapes and solitude of wilderness, and gain confidence in hiking alone. My goal was to learn to listen to myself better and be more present. It wasn’t easy and I’m still on the path of learning, but I hope I managed to convey my growth through these videos. This video is the third of my 28 day trip. I hope you enjoy the videos and possibly find courage and inspiration for your own trips. :)
The third day covered a distance of 17.3 mi and the entire route can be found at caltopo.com/m/...
Used equipment lighterpack.co...
My Instagram / katskihikes
The abbreviation WH stands for wilderness hut
Erämaa puhuttelee ja puhdistaa. Elokuvan aitous puhuttelee puolestaan katsojaa ja kertoo jotakin olennaista erämään ja ihmisluonnon suhteesta.
Hyvällä ajatuksella hymyä kyynelien läpi. Kiitos kun päästään mukaan näille sun reissuille, ylä- ja alamäkiin!
Upeet maisemat varsinin kun on hyvä sää 😁 Mukava että myös tunteet näkyy, tulee tosi aito tunnelma ja kiva seurata mukana 👍
Yksin kun vaeltaa, niin siinä ehtii monenlaista ajattelemaan ja käy monenlaisia tunteita läpi. Mahtavaa, että annat ne näkyä myös videossa, välittyy aito fiilis katsojallekin 👏👍
Mielenrauha lapin vapaissa erämaissa vapaana saa varmaan tunteet liikkeelle,itku helpottaa monesti,hyvä video,kiitos!
Ensimmäinen oma yksinvaellus oli myös aika tunteiden vuoristorataa. Helppo samaistua. Se oli arvokas kokemus. Huomasin, että kamerasta oli jonkin verran apua tuolloin. "Joku jolle puhua" tavallaan. Hienoa kun puhut noista asioista!
Itkulle on varmaan ollut tarve ja nyt tunnetila ja tilanne sellaisia että oli sen aika päästä ulos. Ja hatun nosto, että näytät myös näitä muita tunteita kuin vain pelkkää vaelluksen iloa. Aitous on kyllä hyvä asia!
Aitoa tunnelmaa & liki koko Joulukuu settiä,mahtavaa. On kyllä ilo kattoa. Yhden yön vaellus on vähän eri kuin pitkä.
Aivan loistavaa, aitoa tunnelmaa.
Kyllä liki joka reissulla tulee sellainen "mitä ihmettä minä täällä teen" -fiilis. Kaverin kanssa se menee nopeasti ohi, mutta yksin tilanne on vähän eri. Lisäksi yksinoleminenkin kuormittaa aluksi, varsinkin seurallista luonnetta. Kuoppa on ainakin itsellä ihan odotettavissa ja sekin helpottaa, kun tietää että se menee hetken kuluttua ohi ja sitten taas viihtyy yksikseen.
Voi vitsi.
Aika jännä fiilis. Lähdin itte sille Vätsärin reissulle nimenomaan hakemaan samoja asioita. Tulos oli sama. Allekirjoitan joka sanan tunteen.
Kiitoksia paljon sinulle Hyvää video Katariina kiitos
Sitkeys kyllä palkitaan, muista ottaa/edetä rauhallisesti....tsemppiä seuraaviin uusiin päiviin, kiitos Kata 👋👍
Kyllä noi maisemat pistää miehetkin kyyneliin, älä välitä🤗
Hienoa hommaa, parantavaa tunteilua! Siistiä nähdä sun ajatuksia ja matkantekoa.
Kiva video🥰
Noniin, nyt saatiin jo kunnolla tunteita filmille. 👍
Nälkä ja väsymys (verensokeri?) saa helposti tunteita pintaan. Sellaiset 'miksi ihmeessä edes lähdin tänne kiusaamaan itseäni' -ajatukset hälvenee kunnon aterian syömällä. Itsellä useimmin tuollaisia harmistuksen tunteita reissussa tulee ennen lounasta, ehkä huonosta aamupalastakin johtuen. Tästä syystä lounastauko on usein jo parin tunnin kävelyn jälkeen.
Yksin kävellessä tunteet on helposti enemmän pinnassa, kun on yksin ajatuksensa kanssa, eikä niitä pääse pakoon. Aivan kuten tuossa pohdiskelitkin.
Pöyrisjärvessä kahlaamisen jälkeen laitoit jotain rasvaa jalkoihin ja sukat päälle. Yleensä porukka rasvailee jalkoja kai iltaisin päivän kävelyjen jälkeen. Toimiiko tuo ennen kävelyä rasvaaminen hyvin? Eikö tunnu sukat rasvaisilta?
Kiitos palautteesta :) Rasvaan jalkoja yleensä aamulla ennen lähtöä ja illalla ennen nukkumaanmenoa, nyt en tehnyt niin ku kahlasin heti ilman kenkiä. Tarkoituksena on ehkäistä rakkoja, etenkin jos on koko päivän märät kengät jalassa (kuten Pöyrisjärvellä) ja mielestäni tämä on toiminut oikein hyvin. En siis normaalisti kahlaa ilman kenkiä vaan menen kengät jalassa, niin siitä syystä rasvaan aina aamulla ennen lähtöä. Joskus jos tiedän, että päivän aikana on vain yksi vesiylitys, saatan kengät riisua. Kyllä ne vähän rasvaiset ehkä alkuun ovat, mutta ei ole minua häirinnyt. Jos englanti taipuu, niin olen oppini saanut täältä: andrewskurka.com/minimizing-the-effects-and-aftermath-of-wet-feet/
Aivan joo, tuo märillä jaloilla kulkeminen taitaa vähän muuttaa tilannetta. Rasvainen iho imee varmaan vähemmän vettä. Itse pyrin neitimäisesti kulkemaan kalvokengillä ja sukkia vaihdellen suhteellisen kuivilla jaloilla, niin illalla rasvaaminen on riittänyt. Täytyy varmaan märemmissä oloissa koittaa miten toimii, jos rasvailee aamuisinkin.
@@Anttik_ Noo, en mä tiedä onko se mitenkään neitimäistä, jokaisella on oma tyylinsä ja kalvokengilläkin on paikkansa :) Mutta jos joskus tosiaan tulee tilanne vastaan, että joutuu menemään märissä kengissä tai innostut kulkemaan kalvottomissa, niin suosittelen kokeilemaan :)
Rentoutuessa tunteiden pidäkkeet vapautuvat hyvin ja tulevat mukavasti tässä esiin.
Itseäni on aina häirinnyt jos olen joutunut näkemään ihmisiä erämaassa, erämaatunnelma katoaa.
hienoo reissaamista👍
Hienoa päästä tällaiselle reissulle, tunteesi vaihtelevat laidasta laitaan, kaikki tuntuu niin aidolle, kiitos ❣En huomannut mainintaa, mutta tuleekohan tästä ikäänkuin joulukalenteri🤔 (myöhemmin,isä sanoisi, että ota silmä kouraan ja kato kuvaus)
Kiitos palautteesta :) Ja joo, on joulukalenteri. Jouluaattoon asti tulee jakso per päivä ja adventtisunnuntaisin ja aattona tuplajaksot, koska reissu kesti yhteensä 28 päivää, niin kalenterista loppu luukut kesken :D
Kiitos 👍
Olet kyllä Katariina mahtava.
Enpä jättänyt tätä tunteellista videota väliin, vaikka varoittelitkin. Tästähän se kokonaisuus muodostuu. "Mun mielestä silti hyvä päivä" Se tuli siinä...
O hyviä filmejä Sulla,ni
Hienot maisemat on Lapissa ja kelit paranee, mukava että näytät aidot fiilikset videolla. Sun videoilta välittyy aito tunnelma.
Tiedätkö? Vaellukseen kasvetaan niin fyysisesti kuin myös henkisesti. Tunteet kuuluu näyttää niin ilot kuin surut, se puhdistaa ja kasvattaa tunteitten jättiläiseksi. Ole vaan oma itsesi ollaan kuin Lapin luonto.
Barsoaivi? onko eri kun kaldoaivi
Barsoaivi on tunturi Pöyrisjärven erämaassa, siinä Suomen ja Norjan rajan tuntumassa.
Itke vaan se on elämää ,minä itken kun piskuinen Suomi pärjää urheilussa.
Tuollainen vaellus parantaa vanhoja tunteellisia kolhuja. Ehkä sellainen oikeni syvemmällä mielessäsi.....Ehkä....
erämaan hiljaisuus iskee,, se pysäyttää
On tämä vähän kiusallista katsoa. Itse menen Lappiin vain siitä syystä etten näe ketään. Jos näe kairassa muita vaeltajia, menen piiloon. Olen ollut parhaimmillani 42 päivää vätsärissä, yksin. Päästä noi tunteet heti alkuun pois. En oikeen tajua teetkö tämän matkan itsesi, vai sometuksen takia. Unohda se kuvaaminen ja kävele kairassa 10 km, ilman mitään suoritteita, ehkä silloin tajuat ettei Lappiin välttämättä kannata lähteä tressaamaan kaikesta, vaan kulkemaan omassa rauhassa.👍
Taas upea kuvaus. Nyt tunteetkin pinnassa . Upeaa että rohkenet näyttää ne. Olet vahva nainen.😆