Herran Pelko (David Wilkerson)
Вставка
- Опубліковано 10 жов 2024
- "Saarnasin kolmasti sinä sunnuntaina. Minulle oli ilmeistä, että sanalla oli voimakas vaikutus. Päivän kuluessa painui monen pää ja useita painoi syvä synnintunto. Saarnasin aamulla tekstistä: "Lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan." Tätä tekstiä seurasin sitten samansuuntaisesti myös iltapäivällä ja illalla. Odotin maanantai aamuun, kunnes Mr.Gillett palasi Westernistä. Kerroin hänelle vaikutelmani ihmisten mielentilasta. Hän ei voinut käsittää työn olevan niin voimakkaassa alussa kuin minä otaksuin. Mutta hän halusi kutsua etsijät koolle, jos sellaisia olisi seurakunnassa, ja pyysi minua olemaan läsnä tässä kokouksessa.
Kokous kutsuttiin koolle erään diakonin kodissa. Tullessamme oli iso olohuone ääriään myöten täynnä. Mr.Gillett katseli hämmästyneenä ympärilleen ja osoitti levottomuuden merkkejä, sillä hän huomasi, että kokouksessa oli monta hänen seurakuntansa älykkäimpiä ja vaikutusvaltaisimpia jäseniä sekä varsinkin kaupungin huomatuimpia nuoria miehiä. Yritimme jonkun aikaa keskustella heidän kanssaan, mutta pian huomasin, että liikutus oli niin syvä, että oli tarjona sen melkein hillittömän purkautumisen vaara. Sanoin siksi Mr.Gillettille: "Kokouksen jatkaminen tässä muodossa ei käyne päinsä. Lausun vain muutaman sanan, ja sitten päästämme heidät menemään"
Emme olleet sanoneet sanaakaan emmekä tehneet mitään synnyttääksemme kiihkoutunutta mielialaa. Liikutus syntyi itsestään. Jumalan työssä oli sellainen voima, että vain muutama sana sai voimakkaat miehet vääntelehtimään istuimillaan, niin kuin miekka olisi isketty heidän rintaansa. Luultavasti ei kukaan, joka milloinkaan ollut läsnä tällaisissa kohtauksissa, kykene täysin käsittämään, kuinka valtava on toisinaan totuuden voima PYHÄN HENGEN KAUTTA. Se oli todella miekka, kaksiteräinen miekka. Kun se läpitunkevasti muutamin sanoin esitettiin keskustelussa, sai sen tuoma kipu aikaan sietämätöntä sielunahdistusta.
Mr.Gillett kävi hyvin levottomaksi. Hän kalpeni ja nousi sangen kiihtyneenä: "Mitä me teemme?" Laskin käteni hänen olalleen ja kuiskasin: "Olkaa rauhassa, olkaa rauhassa, Gillett." Sitten puhuin heille niin lempeästi, mutta niin selvästi kuin suinkin, kiinnittäen heidän huomionsa heti ainoaan parannuskeinoon ja vakuuttaen sen käsillä olevaksi ja täysin riittäväksi. Osoitin heille Kristuksen maailman Pelastajana ja tätä ajatuslatua seurasin niin kauan kuin he hyvin jaksoivat kestää, vaikka se supistui muutamiin minuutteihin.
Mr.Gillett oli niin kiihtynyt, että astuin hänen luokseen ja tarttuen häntä käsivarteen sanoin: "Rukoillaan." Me polvistuimme keskelle huonetta, missä olimme seisoneet. Johdin rukousta hiljaisella, tyynellä äänellä pyytäen, että Pelastaja antaisi kokea apua Hänen veressään juuri nyt ja täällä, ja johtaisi kaikki syntiset ottamaan Hänen tarjoamansa lunastuksen vastaan ja uskomaan sielunsa pelastukseksi. Levottomuus kasvoi joka hetki, ja kun kuulin heidän nyyhkytyksensä ja huokauksensa, lopetin rukoukseni ja nousin äkkiä polviltani. Kaikki nousivat ja minä sanoin: "Olkaan nyt hyvät ja menkää kotiinne puhumatta sanaakaan toisillenne. Koettakaa pysyä vaiti, älkääkä puhjetko ylenpalttisiin tunteenpurkauksiin, vaan menkää huoneisiinne sanaakaan puhumatta."
Samassa muuan nuori mies, joka oli kauppa-apulaisena eräässä liikkeessä ja paikkakunnan parhaita nuoria miehiä, lähes pyörtyi kaatuen lähelle seisovien toisten nuorten miesten varaan. Nämäkin saivat jonkinlaisen pyörtymiskohtauksen ja kaatuivat kaikki. Tästä oli vähällä syntyä äänekäs hälinä, mutta minä vaiensin ihmiset ja sanoin nuorille miehille: "Pankaa ovi selko selälleen, ja kaikki poistukoot hiljaisesti." He täyttivät pyyntöni. Kukaan ei huutanut, mutta he lähtivät ulos nyyhkyttäen ja huoaten, niin että kuulimme nyyhkytyksensä ja huokauksensa, kunnes he pääsivät kadulle.
Yllämainittu nuori mies pysyi vaiti, kunnes astui asuntonsa ovesta sisään, mutta sitten hän ei enää voinut hillitä itseään. Hän sulki oven, vaipui lattialle ja puhkesi ääneen valittamaan nähdessään kauhean tilansa. Perhe kokoontui hänen ympärilleen ja synninhätä levisi heihin kaikkiin.
Perästäpäin sain kuulla, että muissakin perheissä oli sattunut samanlaisia tapauksia. Monet, kuten jälkeenpäin totesin, kääntyivät tuossa kokouksessa ja palasivat kotiin sydän niin täynnä iloa, että tuskin kykenivät hillitsemään itseään.
Seuraavana aamuna, niin pian kuin oli tullut päivä, ihmiset tulivat Mr.Gillettin luo pyytämään meitä käymään heidän perheensä jäsenten luona, joiden sanoivat olevan kovassa synninhädässä. Söimme kiireesti aamiaista ja lähdimme matkaan. Kohta kun pääsimme kadulle, ihmisiä juoksi monista taloista, pyytäen meitä luokseen. Kun johonkin taloon mennessä emme voineet käydä kuin yhdessä kodissa kerrallaan, ryntäsivät ihmisit sinne, täyttäen perheen isoimman huoneen. Jäimme hetkeksi antamaan lyhyitä neuvoja ja sitten menimme toiseen taloon...
Koko paikkakunnalla vallitsi perinpohjainen vakavuus ja sellainen syvä pelko, että jokainen tunsi Jumalan läsnäolon."
(C.G. Finney)
"Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin." (Sananl.1:7)
Aamen
"Ja Minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät Minua kaiken elinaikansa, ja niin heidän käy hyvin ja heidän lastensa heidän jälkeensä. Ja Minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois, vaan teen heille hyvää; ja Minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he Minusta luovu." (Jer.31:39-40)
Aamen
Siunausta veli ja kiitos videosta! 💝 Meidän seurakunnassa sivuutettiin tätä aihetta tänään pastorin saarnassa. Kunnia Jumalalle ❤️
Kiitos Jeesus tästä saarnasta 🙏. voiiiih 😫 miksi saarna on noin lyhyt??