Kävin tätä videota varten tuhansia ja tuhansia lapsuuskuvia läpi ja etsin kaikki hyvät LeBaron-kuvat ja ne ovat tässä videossa mukana. Lisäksi olen kuvannut lomareissuja videokameralla vuosituhannen alussa joita loggasin yli 10h tätä videota varten. Kiitos Chrysler LeBaron kaikista muistoista. Toivottavasti tykkäsit videosta. Nyt tauko ja keväällä jatketaan taas
Kiitos hyvästä videosta ja oli tosi mukava kuunnella tarinaa lapsuus muistoista 👍👍👍 Olis vielä täytynyt etsiä ja poimia mukaan se treffeille kuskattu " Ritva " . Onko hyvässä kunnossa ja pehmeä 😂😂😂
Näitä nostalgiapläjäyksiä on super kiva katsella ja kuunnella, kun tietää, millainen fiilis teikäläiselle tulee!! Tulen jatkossakin olemaan sinun lojaali katsoja. Harmi vaan, että itse olen sen verran nuori kaveri, kuin vuosimallia 2006, niin ei kovin ikimuistoisia ajokkeja perheessä ollut. 2000-luvun puolella ei kovin kummoisia ajokkeja olla valmistettu. Keväällä taas uusiksi! Kiitos Meihemi!
Koen aivan täysin samat mielipiteet ja kokemukset heikohko vuosimalli selvästi tämä 2006 kerta kaikki autot nykyjään niin tylsiä ja samankaltaisia ei ole persoonallisia vehkeitä nykypäivänä.
Oma lapsuuden lemppari oli/on faijan Volvo 240 ’83. Se oli harrasteautona kunnes vuonna 2013 isä ei enää pystynyt ajamaan ja auto jäi talliin n. 11 vuodeksi. Päätin hankkia ajokortin ja ottaa projektiksi pistää auton kuntoon ja laittaa käyttöautoksi itselle. Ei ole vielä jättänyt tien varteen, mutta sitä saa kyllä pelätä lähteekö auto käyntiin vähän viileämmillä keleillä. Kaasari myös siinä vuotaa bensaa ja en viitsi talvellakaan sillä ajaa. Tekis kyllä välillä mieli päästä siitä eroon ja hankkia joku toimivampi käyttöauto, mutta sitten taas kun perheessä ei ole ketään muuta tällä hetkellä ketä kiinnoistaisi pitää kyseistä autoa elossa niin on vähän hankala. Eikä tietenkään faija sitä autoa myisi edes kuolleen ruumiinsa yli. Mutta, kun säät on suovat niin kyllä sillä kelpaa ajaa.
Moi, minulla on -92 LeBaron ajettu 190tkm , 3l v6,käynyt 5 kertaa ruostesuojauksessa= ruosteeton. Oon auton toinen omistaja. Tätin perhe osti auton uutena ja sillä tehty pitkiä euroopan matkoja. Ei ole päivittäisessä käytössä vaan on seisonnassa. Kiitos sinulle mukavasta videosta. Terv. Pekka Vanninen
WAU! Mahtavia vanhoja kuvia! Kiitoksia tästäKIN kaudesta! Mitenhän tuota malttaa odottaa kevättä ja uutta kautta. Täytyy kahtella vanhoja videoita niinkun aikasemminkin. Toimii nekin :)
Omakohtaisesti en ole LeBaronia ajanut, mutta Saratogan vastaavalla koneella vaparina ja turbona sekä V6sella olevia olen ajanut parikymmentä vuotta sitten paljonkin, kun näitä vielä oli yleisemmin liikenteessä ja kavereilla sekä tuttavilla oli näitä. Turbo manuaalina oli silloin omaan ajotyyliin parhaalta, mutta kyllä V6 oli pidemmässä ajossa automaattina oikein mukava matkakumppani. LeBaronit kyllä tulivat tutuiksi Golanilla isän mukana YK-keikalla ollessa 1990-91, ennen lähtöä näitä alkoi ilmestyä ja muistan, miten kuolasin naapurin isännän punaista rättikattoa, kun hän lähti alas YK-keikalle jo 1989 alkuvuodesta. Meillä valinta tuolta keikalta oli Volvon 760 jenkkiturbo farmarina ja oli ainoa tuona aikana ollut jenkkimalli tuosta alhaalla Suomen YK-porukassa, vaikka muutama 760 oli sekä sedania että farmarina, mutta Volvon740sestä oli useita turboja ja 16-valveja jenkkimalleina. Syy valinnalle oli taalan kurssi, vuoden 1990 alussa hinnoiteltu auto oli maksettava dollareissa tehtaalle, kun eurot maksettiin kruunuissa. Kesäkuussa 1990 auto maksettaessa taalan kurssi romahti viiden markan pinnasta kolmeen, joten hintasäästö oli mukava ja vielä pari päivää tuosta h-hetkestä kurssi sukelsi kääntyen sitten nousuun. Auto luovutettiin Volvon Turisti ja Diplomaattimyynnistä Helsingistä 3.9.1990 tullikilvillä ja ensihuolto Salossa 5.9.1990 ja iltalaivalla ulos Naantalista, siitä muuttokuorma mukana isänä kanssa Euroopan läpi myös romahtavan Jugoslavian läpi Kreikkaan ja siellä Pireukseen, josta laivalla Rodoksen ja Kyproksen kautta Haifaan Israeliin. Muu perhe sitten jouduimme palamaan elokuussa 1991 Suomeen koulun alkuun ja isä tuli autolla marraskuussa perässä, Haifasta lautalla Italian Anconaan ja kolmessa päivässä Tukholmaan muuttokuorman kanssa. Auto on vieläkin tallessa ja entisöintikunnostettu uusilla merkkiosilla 2016 alkaen, museorekisteriin vihdoin ensi kesänä. Tämä vain jäi perheeseen ylimääräisenä ja kun ei ole koskaan tielle jäänyt sekä mitään suuremmin hajonnut, niin ollut kesäautona 2001 alkaen ja mittarissa 136 tuhatta mailia täydellä merkkihuoltokirjalla, tosin uusi kirja jouduttiin tilaamaan 2022, kun leimapaikat tulivat täyteen paljon ennen kuin kilometrisuoritteet. Minulle auto siirtyi 2005 syksyllä isän kuoleman jälkeen ja olen lunastanut lupaukseni palauttaa auto tehdasasuun.
Oma THE auto on varmaan Saab 9000 CD. Semmoisen vuosimallia -94 2.3 turbo koneella olevan iskä hommas 2000-luvun alussa. Se on ensimmäinen auto jossa olen ollut kyydissä, kun synnytyssairaalasta kotiuduin, ja samaisella olen myös ajokortin ajanut. Välissä se on kuitenkin kerennyt seisomaan 10 vuotta, ennen kuin laitettiin takaisin liikenteeseen. Tällä hetkellä yli 400 000 mittarissa ja vaatisi vähän laittoa takaisin liikenteeseen. Tästä päästäänkin mukavalla aasin sillalla siihen, että tältä kanavalta puuttuu se omasta mielestä parhaimman saabin eli tonnarin koeajovideo. Myöskään yhtään ooppelia ei ole kuvattu, kiva ois nähdä joku A Omega, Lotus Omega, Rekordi, Ascona tai joku muu vanhempi pallosalama 😁
Oman lapsuuteni "THE" auto on vm. 1996 MB E290TDT Avantgarde eli legendaarinen väyrynen, jolla liikuttiin 2003-2015. Auto oli viininpunainen harmaalla nahkasisustalla. Sillä kierrettiin Eurooppa kahteen kertaan vuosina 2009 ja 2011. Jälkimmäisellä reissulla etupyöränlaakerilla tuli metrit täyteen "Betlehemissä" Etelä-Saksassa. Onneksi tämä tapahtui tietyöalueella juuri ennen liittymää, eikä parinsadan vauhdista vapaan nopeusrajoituksen alueilla ja paikallinen Mersuihin erikoistunut paja oli lähellä. Todella hieno auto täynnä hienoja muistoja. Meidän aikanamme auton mittariin kertyi noin 300 000 kilometria ja sieltä omakin Mersuharastus lähti liikkeellä. Osittain tästä syystä aloin myös seuraamaan UA-camssa erästä Teiden Retardia, koska sekin ajoi Mersulla :D
Meille aikanaan ostettiin v70 volvo samana vuonna, kun synnyin ja myytiin perhetutulle vuosi ennen, kun sain autokortin. Kyseisen auton kanssa yksi mieleen jäänyt sattumus oli, kun äiti jätti minut ja veljeni autoon nopean kauppareissun ajaksi, parkissa oli kaksi samanlaista volvoa vierekkäin ja viereisen volvon omistava nainen käveli meidän autoon, istui kuskin paikalle, ihmetteli miks ei avain sovi lukkoon ja tässä kohtaa vilkaisi olan yli takapenkille missä minä ja veljeni ihmetellään tapahtumaa. Pelästyi aika paljon meidät nähdessään ja hyppi omaan autoon aika vikkelään. :D
Kaveri joka sai ekana kortin omisti tälläsen ysärin lopussa, eli ekat p-rallikokemukset oli tälläsellä. Kiitos, että jätit alkuvideosta koosteosuuden pois, toivottavasti jatkossakin
Oma lapsuuden, nuoruuden ja varhaisen aikuisiän auto oli Honda Accord 2.0 16v DOCH vm. -88. Saatuani ajokortin isä luovutti auton minulle. Se oli aikalaisekseen aika tykki, tosin annoin sille kenkää niin antaumuksella että kolmessa vuodessa ja 340 tkm ajettuna Honda alkoi vedellä viimeisiään.
Ensimmäinen käyttöauto mikä oli perheessä kun synnyin ja aina siihen asti kun olin 7 oli 1978 Ford Taunus, kirkkaan vihreä, myrkyn vihreä sanoisin jopa, sedani. Kerran palanut ja moottori vaihdettu 1.6 -->2.0 Sierran koneeseen tämän ajan aikana. Välillä vuoti syyläri ja järvestä haettiin täyttövettä. Siitä asti kun jäi pois käytöstä 2005 on ollut lämpösessä tallissa odottamassa innostusta. Kertaalleen kunnostus aloitettiin, joten jotenki on edennyt. Taunuksen muuten korvasi W123 240D jolla itse opettelin ajamaan.
Joskus kun olin ehkä 11v vanha, niin isäni vaihtoi punaisen Lada-ratsun Italian unelmaan, Fiat Tempraan 1,6L bensakoneella. Se oli väriltään tumman vihreä ja ainakin omasta mielestäni se oli aivan täydellinen väri sille autolle. Siinä oli takapenkillä juuri tuollainen samanlainen kuin videolla oleva taittuva käsinoja ja sillä oli mielenkiintoinen ominaisuus. Se tärisi sillain ylös-alas, etenkin sorateillä, ja tuo tärinä sai kevyet esineet siinä käsinojan päällä kulkemaan hauskasti eteenpäin. Vietin monta tuntia pelaten omia rallikisojani sen käsinojan päällä, se oli lapsena aivan älyttömän hienoa. Myöhemmin ajoin samalla autolla ajokortin vaatimia kokeita, pimeäajo & liukasrata. Auto ei ollut esteenä niissä, eikä kait kuskikaan koska kokeet hyväksyttiin. Isäni teki autolle huollot enkä muista niistä paljoakaan, mutta ei se mikään pommi ollut, todellakaan. Suurin ongelma mitä itse kohtasin kuskin paikalla oli se, kun huurukeleillä auto tykkäsi kerätä huurua joka ikkunaan yllättävän paljon, myös ihan tuulilasiin. Tämänhetkinen autoni (1992) kerää kaiken huurun erittäin voimakkaasti taakse ja eteen sitä kertyy vasta aivan viimeisenä. Tässä kohtaa tuo Fiat Tempra oli vähän pettymys ja kerran se pamahti aivan yhtäkkiä umpihuuruun, kun olin ajamassa urheilutreeneistä kotiin, joo hikoilin kyllä, mutta tämä oli kyllä ko. Tempran ongelma, ehkä syynä oli ilmanoton tukkoisuus lian takia, en tiedä... Onneksi sain kuitenkin navigoitua auton tien sivuun turvallisesti, siinä piti sitten odotella hetki ennen kuin huuru oli poissa - lämmintä ilmaa kyllä tuli ja muutenkin asetukset olivat käsittääkseni vähintäänkin suht ok. Takanäkyvyys oli myös ainakin sedanissa aika surkea. Mutta ei tuo auto kuitenkaan koskaan k*ssut jarrunesteitä kengille, kuten kävi eräälle tutulleni erään kenties hieman huonomman Fiatin kanssa, ja kyllä, hän selvisi naarmuitta (häneen tai siihen isänsä autoon) vaikka nesteet tursuivatkin ulos 80 km/h nopeudessa!
Oma auto oli w124 facelift. Upee auto, nahkasisustalla, kattoluukulla td koneella ja aluvanteilla. Isä haki sen joskus epsanjasta ja siitä asti vinguin että haluan päästä jonnekki ajamaan sillä, ei päästänyt. Vuotta enne kortin saantia isäni ehdotti, että mene kesätöihin koulun jälkeen ja hanki vähän rahaa niin katsotaan saatko tuon auton. Tein hommia kuin hullu, kun täytin 18 niin isä antoikin auton minulle ja sanoi että osta tienesteilläsi jotku kajarit. Oli kai hyvät numerot toikkarissa. Parhaat reissut perheen kanssa ja ensimmäiset matkat kaveriporukalla maailman parhaalla autolla. Jotenkin jo pienestä se auto näytti omaan silmään tyylikkäältä ja kone jonka äänen tunnistan jo kaukaa tuo paljon nostalgiaa.
@@kimmowiren1158 jep, jep vuonna -91 uitin just GTCn Golanille ja ajoin sen sieltä itse lopuksi Euroopan läpi kotiin. Tax free hinta oli silloin 72 000 markkaa.
Se lapsuuden auto oli itselle myös isoksi osaksi -91 saratoga(saman värinen kuin videolla) 2.5l turbo koneella ja manuaalilaatikolla. Aikanaan vanhempani jätti sen seisomaan eräälle tontille muutamaksi vuodeksi odottelemaan että saan hankittua kortin itselleni ja sain sen sitten ensimmäseksi autoksi itselle. Oli vähän homeessa muutaman vuoden seisonnan jäljiltä, mutta oli intoa juuri kortin saaneena pestä ja puunata se kunnolla. Hyvät kyydit anto.
Eihän nyt jumalauta missään nimessä saa ympärivuotisessa käytössä olevassa autossa saa käyttää pelkästään vettä jäähdytysnesteenä. Ei ihme jos kansipahvi huutaa hoosiannaa.
Oma THE auto on kyl pösön 206 sw station wagon versio, joltain vuodelta 2003-2005. Sillä iskä anto ajaa mökkitien ekan kerran, ja vähän sen jälkeenkin pariin otteeseen. Siitä meni sylinteri yks mökki matka ja kotiin oli nelkyt kilsaa. No ei mittään, iskä iski vaihteen silmään ja pösö vei kotiin saakka vaikka paljon vikisi ja tärisi ja piippasi, mutta se vei kotiin, ja kotoa vielä huoltoon seuraavana päivänä. Se oli hyvä auto. Ei ole enään meillä mutta löysin sen nettiautosta muutama vuosi sitte ja iskä on nähny sitä ajettavan vieläkin.
Lapsuudessa meillä oli punainen volvo 240. Kuljettiin useita kertoja perheen kanssa Venäjällä. Sieltä muistan yhden reissun milloin volvo meinattiin varastaa. Oltiin Venäjän kiimasjärvellä. Olin ala-aste ikäinen pojan koltiainen tarkemmin ikää en muista. Joskus yöllä kuului pihalta rysäys mihin isäni kanssa herättiin. Isä tajusi heti mennä katsomaan ikkunasta siellä oli kolme nuorehkoa poikaa/miestä volvon kimpussa. Isä juoksi ulos kauhean noidunna kanssa ja pojat pikoivat pakoon, kuskin ikkuna oli rikottu kivellä. Kotiin ajeltiin sitten äidin huivi ikkunan peitteenä, onneksi oli kesä.
Meidän lapsuuden auto oli 1986 vuoden sininen Talbot Solara. Sillä tuli tehtyä kaikennäköistä matkaa. Opettelin ajamaan kyseisellä autolla. Lopulta ajoimme autolla hirvikolarin ja se meni suoraan lunariin. Sitten tilalle tuli FSO Polonez. Nyt 30-vuotta myöhemmin ostin samanlaisen 86-vuoden Solaran.
Nyt oli kyllä hieno video. Kiitos. Toivon, että mahdollisimman monelle välittyy se, kuinka tärkeästä ajasta ja ainutkertaisista muistoista on kyse tällä videolla ja kuinka ne voi 'tallentua' johonkin yhteen seikkaan, esineeseen, elämässä. Samalla väistämättä tuli ajatus, että on hieman surullista, miten nyky-yhteiskunnassa pyritään aina vaan kuluttamaan uutta sen sijaan, että otettaisiin kaikki irti siitä, mitä jo on. Tällä videolla ja muutenkin sinusta välittyy aina vilpitön innokkuus ja kyky nauttia elämästä, mutta nyt halusin erityisesti mainita sen. Tässä on ollut itsellä pari vaikeampaa vuotta ja tuo elämästä nauttiminen on ollut mulla vähän hukassa. Kiitos vielä kerran ja nyt lähti vuosi käyntiin oikein hyvissä merkeissä!
On hienoa kuulla aina ihmisten tarinoita autoista yms ajoneuvoista kuinka paljon muistoja yhteen sellaiseen mahtuu. Itsellä on paljon muistoja eri autoissa ja sitä ei tunnu moni ymmärtävän kavereista/läheisistä kuinka tärkeitä opetuksia ja kokemuksia niistä on saanu elämän aikana. On käyty ekat ajot, sitten itseopiskelu apupolkimilla, ensimmäiset mekaanikon työt, läheltä piti tilanteet ja kymmenet eri yksityiskohdat ja muistot mikkä edelleen on lapsuudesta jos näen saman auton mikä vanhemmilla oli silloin kun olin tenava. Tämä pitäisi olla suomen virallinen topgear sillä tästä jaksosta tuli mieleen ne missä jeremy clarkson ja muut juontajat muistelee omia auto kokemuksiaan eri jaksoissa
Lapsuuteni autot oli Fiat Ritmo, Fiat 128, SAAB 90, SAAB 99 ja SAAB 900i Combi-coupé. Ensimmäinen kloppina ajamani auto kuitenkin Morris 1300 aka Austin Mailer.
Rulettitalouden huumassa LVI-yrittäjä-isän 90-luvun mk2 Mitsubishi Pajerot olivat legendaarisia, kun niitä kuulemma vaihdettiin "kun vanha tuli sisältä likaiseksi". Olin juuri alakoulun ensimmäisillä luokilla niin ei ole niin varmuutta oliko vitsi vai oliko niitä oikeasti enemmän kuin yksi, mutta oli ne tasauspyörästön lukot ja muut 4wd-säädöt pikkupojalle hienoja ihmetellä.
Loistava setti Meihemiltä jälleen! Erityisen kiinostuksen lisän toi lapsuuden muistelmat ja kuvat autosta ja reissuista lapsuuden ajalta. Niitä olisi kiva kuulla joskus ,vielä lisää? Kiitos videosta
Itellä lapsuudesta tuttu ensimmäinen auto oli 78 vuoden B Opel ascona kaksi ovisena. Alkujaan punainen ja isä maalasi sen oranssiksi ja takakontissa olevat kalastuspakki ja virvelit saivat kanssa oranssin sävyt... Nämä on minulla vieläkin. Ja se oli muistaakseni 1300 moottorilla johon isä vaihtoi 2 litraisen moottorin ja äite sen kaksi kertaa kännissä kolaroikin😆 itse sen ajoin sylissä ajaessa hiekkakasaan nokka pystyyn kun kuvittelin sen ritariässäksi😂 tänäkin päivänä ascona on hengissä ainakin runkonumeron puolesta ralliautona pohjanmaalla eräällä herralla ja ei suostu myymään🥺🥺🥺
Mun ehdoton suosikki autoista joita meillä oli niin se oli A-koppainen 1974 vuoden Opel Manta Berlinetta 1,9 litraisella koneella. Vinyylikatto oli jotain sellaista mitä kenenkään kaverin porukoiden autoissa ei ollut. Olihan se hieno auto 70 ja 80 luvun taitteessa. Mä en saanut porukouden autoa koskaan lainaan vaan kun sain 86 ajokortin niin jouduin ostamaan säästöilläni oman auton. No sekin oli Opel. 1977 mallin C-Kadet 1,2 litrainen työntötanko moottorilla. Eli nokka oli vielä lohkossa. Ne olikin viimeisiä Opelin hyviä moottoreita. Tosin viritystä nuo 1,2 litraiset ei kestäneet ja sen mäkin huomasin kun viritin Kadettia ja sainkin tuosta 1,2 koneesta 127 hv jarrutettua. Kampiakseli kun oli 3:lla runkolaakeripukilla niin sehän katkesi kuin tupakka ja lohko halki jne.😂 Kone meni vaihtoon. Myöhemmin vaihdoin Kadetin A-koppaista Mantaa etsiessäni kuitenkin B koriseen Asconaan. Mantat oli jo tuolloin niin räpellettyjä että hyvää A-korista 1,9 koneella ei löytynyt. Nuo 3 autoa on oikeastaan ne jotka on mun muistiin jääneet lapsuudesta ja nuoruudesta. Myös B Kadet 1500 kuutioisella koneella oli auto joka meillä oli mun lapsuudessa. 90 luvulla mulla olikin sitten jenkkejä ja Mersuja.
Olipa kivaa ja nostalgista stooria 👍❤ niin sitä ennen vaan ihmiset mahtui normaalin kokoiseen autoon. Elettiin ihmisen kokoista aikaa. Perheessä ei ollut autoa, mutta hyvän kaverin isällä oli uusi w124. Oli herraskaista kyytiä
Nyt oli hieno kauden päätösvideo. Vaikka olisi ollut sekunnissa sataseen kiihtyvä patteriauto niin tämä vie 100-0. Omasta kasarilapsuudesta jäänyt mieleen isällä ollut myrkyn vihreä B Kadett,sedällä ollut farkku Taunus. Ja jollain sukulaisella oli Dogde Aspen,jumalauta se oli ökylaite kasarilla🤩 Iso kiitos Meihemille tarinasta Le Baronin kanssa vietetyistä vuosista. Uutta kautta odotellessa…
Mä ostin tollasen 89 coupe 2.2 turbon ekaksi autoksi itelleni 16 vuotiaana 800e ja ropasin 2 vuotta sen kanssa. Peltiä meni nii vaa perkeleesti, vikalista katsurilta kahden lapun pitunen ja vanha omistaja muutenki tehny kaikenlaisia julmuuksia autolle, mutta sain sen viimein leimalle tässä pari kk sitten. Ei oo todellakaan mikään kedon kaunein kukkanen tai muutenkaan mikään museokuntonen mutta toimii ja mukavan pirteä (kaukaa ihan nätti), en ole katunut hetkeäkään sen elvyttämistä. Korjauksen aikana mm kaatu puu päälle ja sytty tuleen mutta ne oli vaan pientä takapakkia :D
Faijalla oli silloin kun olin skidi niin mm.Renault 25 prv v6, Volvo 264, Peugeot 405 mi16 facelifti, mutta eniten mieleen on jäänyt Mitsubishi Galant turbo. Juurikin sillä 2l 4G63T koneella. Siinä oli kaikki mahdolliset lisävarusteet ja tuntui että kaikki toimi ja liikkui napista painamalla. Sen kyydissä tuli istuttua myös paljon ja käytiin monta kertaa ulkomailla sillä. Myös ensimmäiset ajot itse autolla tein sillä. Sen koommin ei tosin ole itsellä tai perheellä ollut enää japanilaisia autoja.
Aivan mahtava peli! omassa lapsuudessa tuli istuttua volvo 244 -77 takapenkillä ja eka oma auto oli chrysler saratoga -90. Tuossa lebaronissa on paljon samaa saratogan kanssa, mittarit ja hilppeet näyttää aika samalta 😝
Mulle tärkeitä autoja, kuten mestari pyysi kirjoittamaan: Edesmenneen mummoni -88 vuoden "kuparinen" (Lue ruskea.) Toyota corolla. Oon varmaan ollu vähän isompi kuin palosammutin, oltiin menossa mummolasta käymään isolla kirkolla kaupassa (matkaa n. 60-70km.) Oli lämmin kesä, mummo veteli välillä sätkää ikkuna auki ja minä istuin pelkääjän paikalla ja pyörittelin Yölinnun c-kasetti koteloa, Sitä saa mitä tilaa soi ja välillä mummolla soi puhelin, puhelimen soittoääni oli monofoninen versio Ándresta. Myöhemmin auto on myyty eteenpäin, missälie menee, pitäis varmaan vanhemmilta kysyä minne se meni. Myöhemmin kun täytin 18 ja sain ajokortin hommattiin mulle samanlainen (mutta sininen) ensiautoksi, edelleen löytyy se tallesta. Toinen tärkeä auto: Vuoden 2005 Volvo V70 Dieseli. Punainen, vanha taxi taitaa olla, edelleen löytyy vanhempien pihasta tallesta, sillä on ajettu yli puolimilijoonaa ja käy ja kukkuu. Tosin, viimeksi horroksesta heräteltynä näytti että nopeus meni samassa tahdissa kierrosluvun kanssa, matkaa jäljellä mittari sanoi 9999.99km (repikää siitä vähän rangea sähköautomiehet), mutta niin näytti 9999.99 myös keskinopeus, keskikulutus jne. jne. 😂 Kyseisen auton takapenkillä on tullu kulutettua aikaa niin Norjan vuonoilla ja pikkuteillä ajellessa kuin suomessa sitten myös pitemmillä matkoilla. Kolmas ois Isän Toyota Land Cruiser 80 sarjalainen -96, 4.2L turbo dieseli. Parempaa ja äijämäisempää auto en voi kuvitella, on sininen nahkasisusta, kattoluukku, c-kasetti soitin, ilmastointi ja ynnämuut härpäkkeet (Kattoluukku auki kesällä ja mankasta soimaan dire straitsiä.) Sillä autolla ollaan käyty myös norjassa kalastusreissulla kesällä, kotopuolessa sitte mettästämässä sateessa, tuiskussa ja kauheassa lumihangessa. Kyseisellä autolla myös haettiin kärryllä meikäläisen toinen auto, Punainen -88 vuoden toyota corolla yllätys yllätys. Maksoi muuten vain 80€. 😂
Nostalgia kohta oli kyllä hieno ja tunteikas kohta, itsellä on samanlainen kokemus vanhempien VW kasari Passatin kanssa. Meinas tulla tippa linssiin ja jälkikäteen ajateltuna hyvässä mielessä 😄
Jos ei halua kokonaista autoa ostaa, niin hyvä pala on ostaa aikalainen myyntiesite. Ovat usein todella hienoja ja laadukkaita, kuvat esim. muusta taustasta eroavia valokuvalaatusia, ja upeita kuvia.
Meidän perheessä isän puolella oli (on vieläkin) avo LeBaron 2.2 turbo gtc manuaali! Parhaat hetket oli kesäsin kun mentiin Helsingin cruising iltaan katto auki fiilistelemään kaivariin ja kauppatorille. Autohan on ollut niin kauan kun muisti mulla riittää ja pääsinkin sitä vihdoin kokeilemaan täys-ikäisenä, oli hieno hetki kun ns. ympyrä sulkeutu❤
Itselläkin on muistoja Le Baronista. 2.2 GTC oli '06 intin jälkeen ensimmäinen "tällaisen haluan" -perusteella ostettu auto. Mittarissa oli tosin jo reilu 300 tkm ja pitkäinen ilohan sen kanssa ei ehtinyt olla kunnes kansi antautui siitäkin.
Minulle vastaava olisi MB 450 SLC jonka kyydissä vietin lapsuuden kasarin. Sain sen koeajovideostasi melkoisen aikamatkan lapsuuteen. Maailma näytti silloin hyvin erilaiselta, kun sitä katsoi takapenkiltä pienien ikkunoiden lävitse. Etenkin niiden sälekaihtimien lävitse. Sellaisen hankkimisesta harrasteautoksi olen haaveillut, mutta realistina ymmärtänyt ettei minulla ole sellaiseen riittävästi aikaa. Tyytynyt hymyilemään aina, kun näen vastaavan SLC:n liikenteessä.
Місяць тому
Perheeni ensimmäinen auto jonka muistan oli Fiat Tipo ja niitä oli peräkkäin kaksi kappaletta. Toisessa oli legendaarinen kulutusmittari, joka mittasi lukemat jollain hyvin hämärällä tavalla ja näytti aivan puuta ja heinää. Jälkimmäinen Tipo oli useasti ja pitkään takuuhuollossa konela-autossa eikä meinannut millään tulla kuntoon. Sen jälkeen oli kaksi (ellei kolmekin) Ford Escort farmaria. Se oli aivan paljon parempi ja tilavampi auto kuin Tipo. Fordin jälkeen oli kaksi neloskoppaista VW Golf varianttia, joista jälkimmäisellä opettelin itsekin ajamaan😊
Citroen xanttia vm 98 ollut omalla perheellä 2000-luvun alkupuolesta alkaen kyseinen auto on edelleen olemassa. Lukuisia muistoja ja toimittanut hyvin virkaa vieden paikasta a paikkaan b. Todella pitkä ja erittäin tilava auto. Ranskalaiseksi jopa luotettava ajokki. - ei ole kovien pakkasten ystävä. Erikoisuutena autossa on säädettävä alusta.
Löytyhän täältä patonkiakin. Ite ajoin ekat kilometrit faijan vanhalla Citroen Bx:llä, siinäkin tuo säädettävä hydealusta. Ovi paukkui kuin peltirumpu, kojelauta natisi kuin anoppi ja kone (kaikki 1.4 litraa) huusi hoosiannaa motarivauhdeissa. Mutta oli se vaan hyvä ajettava, julmetun mukava alustaltaan ja suorastaan yliluonnollisen luotettava. Akku sippas kerran mutta mitään muuta vikaa ei ikänä ollut. Matkamittarissa lähemmäs 400 tkm ennenko lähti kiertoon.
Omasta lapsuudesta kaksi automallia mitä en voi vihata ovat Chrysler PT Cruiser ja Dodge Avenger. Sysleristä nyt ei hirveämmin muistikuvia ole kuin se, että tykkäsin (ja tykkään edelleen) miltä kyseinen automalli näyttää. Tosin se 2006-2010 facelift on aivan hirveän näköinen keulasta ja sisältä. Avenger tuli sitten kuvioihin vuonna 2012 Syslerin tilalle. Tuommoinen perussämpylä, 2.0 bensa ja viisivaihteinen manuaali. Kyseisen auton kyydissä tuli käytyä milloin missäkin, ja opettelin sillä myös kytkimen käytön perusteet. Auto on ollut erittäin luotettava viimeiset 12 vuotta. Suurin remontti oli viime katsastukseen etuapurungon vaihto joka taitaa muutenkin olla Avengereissa, Calibereissa jne. valitettavan yleinen ongelma, muuten on mennyt vain kulutusosia. Nyt kun viime vuonna kortin sain niin pääasiassa ajoin kaikki koulumatkat tällä autolla. Mittarissa on n. 289 tuhatta kilometriä, ja se alkaa näkyä. Viimeinen niitti oli viime joulukuun puolivälissä, kun ohjaustehostimen paineletku päätti päivänsä koulun asuntolan pihaan. Nilkutin auton koulun korjaamon nosturille ja tekaisin patentin, jolla paineletku kesti juuri ja juuri 90km kotimatkan (letku porsi uudelleen kun sain auton parkkiin kotipihaan). Dodge on nyt seisonnassa siihen asti, kunnes saan aikaiseksi vaihdettua kyseisen letkun. Moni tässä vaiheessa varmaan heivaltaisi auton pois, sillä tämän kuntoisena näillä kilometreillä tälläisen auton arvo mitataan romumetallina, mutta ihan suoraan tunnesyistä yritän pitää tämän auton ajokuntoisena niin pitkään kun pystyn. Väliaikasesti ajelen koulumatkat omalla murokulhollani, '88 Ford Fiestalla :D
Etenkin isälläni on ollut monta autoa, kaikista jotain juttua löytyisi, mutta kerron nyt vain yhden. Auto oli citroen jumper korkea ja pitkä malli vuosimalli oli noin 2004, oltiin isän kanssa mökille menossa ja sitten apukuskin puolen eturengas räjähti kesken matkan 90km/h nopeudessa, isä sai ohjattua auton levikkeelle ja helvetin moisessa helteessä alettiin jotain vanhaa vararengasta tonkimaan auton alta, noh rengas saatiin vaihdettua ja mökille päästiin. Oli ihme juttu kun uudet renkaat oli eikä muutenkaan ollut vikoja niissä, varmaan joku terävä juttu vaan sitten siihen osui ja räjähti. Isällä oli koko lapsuuteni ajan käyttiksenä audi s6 c5 avant ja harraste pelinä c4 vette. V8 ja auto kiinnostus saanut hyvin kehittyä lapsuudessa.
Hienot muistelot ja hyvä esittely taas kerran. Omalla perheellä oli Kadetteja ja Astroja. Viimeisen Astran kun perin tässä taannoin, myin pois ja ostin Lexus IS300H F-Sportin.
Meillä ajeltiin Hiacella! Oon itse vm. 96 ja isällä oli '88 pitkä takapotkuhiace rattimanuaalilla 2001-09, eka auto jolla ajoin. Sit pitkä vaparihiace 2009-14 jolla ajoin myös korttini 😌 Rakastan vieläkin Hiaceja yli kaiken
Volvo 940 Kartanomalli 2.3L Turbo oli hauskin perheauto mitä meillä oli. Se oli yks viimesistä 940 Volvoista mitä Volvon tehtaalta lähti pihalle. Kävi Autolorjaamo Mini nimisellä volvo viripajalla laitettavana. Meni 3 kertaa takas sinne pajalle, jossa vähennettiin tehoa, jotta kytkin lakkas luistamasta ja kardaani täristämästä. Isäukko pätki sillä jatkuvasti kaikenmaailman amis ja juppi autoja. Käytiin sillä kerran Pariisissakin. Se ei koskaan menny rikki, joka kyllä kertoo siittä, että Autokorjaamo mini osas hommansa hyvin.
Mulla 70 -80 luvun tärkeimmäksi autoksi muodostui 15M taunus johon isä vaihtoi kuplafolkkarin.Jossain vaiheessa häpesin laitetta kovasti. Mutta auto oli meillä todella kauvvan ja kunnostin sen lopulta itselleni harraste autoksi.Nyt tosin kampe on jo myyty mutta muistan vielä elävästi miltä se esim haisi sisältä.
Itselle se lapsuuden auto oli Saab 900 sedan mallisena ja marraskuun harmaana. Samalla se oli myös äitini ensiauto. Autoon piti mahtua minä, pikkusiskoni ja lastenrattaat. Ostohetkellä isäni kertoman mukaan autolla ei päässyt yli 60km/h, sillä se oli ollut eläkeläisen kauppakassina eikä koskaan nähnyt moottoritietä. En tiedä miksi mutta siitä hetkestä kun meikäläinen nukkui ekat päikkärit takapenkillä on saabit ollut aina jotenkin sairaalla tavalla lähellä sydäntä. Auto lopulta myytiin tutuille, jotka ajoivat sillä puolaan ja takaisin. Myöhemmin toki uusiomistaja poletti siitä motin solmuun eikä autosta enää kuultu sen jälkeen. Siitä jäi niin järkyttävä suru että tunnen sen vielä tänäkin päivänä sydämmessä vaikkei sitä voi järjellä selittää. Tästä syystä piti käydä pelastamassa vuodesta 2006 seissyt 90 saabi omaan kokoelmaan ja tietysti laittaa se taas kulkemaan.
Tuo Teslan valojen vilkkuminen. Ne autot mitkä luovutetaan tyyliin samana päivänä tai seuraavana laitetaan vilkkumaan tietokoneella, jotta tiedetään mitkä pitää siistiä/ laittaa luovutuskuntoon. Näyttää erikoiselta varsinkin kun on paljon luovutuksia samaan aikaan mutta helpottaa löytämään oikeat autot. Hieno video, nostalgiasta iso plussa 👍
Nissan Laurel 2.8 Diesel (C32) oli/on SE auto! 2.8 diesel suora kutonen ja automaatti. Sähkölasia, kromivannetta ja kunnon piiska-antenni takaluukussa. Eikä missään nimessä manuaali eikä bensa, koska se äänimaailma oli tärkein ja siihen vaikutti suuresti se automaattilaatikko ja tietenkin moottori. Joskus aikuisiällä kävin manuaalilaatikollista koeajamassa, mutta ei siinä tullut sitä samaa fiilistä ja auto jäi mm. siksi ostamatta. Ois ehkä kuitenkin kannattanut näin jälkikäteen ajateltuna.
Meillä oli citroen CX farmari 2.5 diesel moottorilla. Vuosimallia en muista, mutta silleen on jääny mieleen että meinasin tuossa jo ostaa itelleni CX:n mutta jätin nyt vielä hankkimatta. Ehkä jossain vaiheessa semmosen tarvii, tosin farmareita ei löydä enää mistään.
17:25 Mulla tää on ehottomasti KP61 Toyota Starlet! Kun oli pentu niin mun isällä oli tämmönen ralliautona ja tyyliin kun en osannut edes vielä puhua niin istuin tämän Starletin kuppipenkeissä ja joinain testipäivinä myös isäni kyydissä.. Joskus vuonna 2013-2014 isäni myi tämän starletin sedälleni joka ajoi tämän auton ulos Puistohulmin rallissa vuonna 2015 (ua-cam.com/video/TuoycJT56jE/v-deo.html Tässä videossa näkyy kyseinen ulosajo) Jonka jälkeen tämä auto meni mun isäni tutulle joka sitten rommutti tämän auton Juuka Rallissa 2020 (ua-cam.com/video/9A5VzvHcXY8/v-deo.html Tässä videossa näkyy kyseinen ulosajo) Starletti meni takaisin sedälleni ja tämä auto romutettiin vielä kerran GT Osat rallissa vuonna 2024 (ua-cam.com/video/57n8kfWEQoM/v-deo.html Tässä taas klippi siitä ulosajosta) Kyseinen auto on tietääkseni nyt maalattavana :D Haavena olisi ostaa tälläinen Starletti (todennäköisesti katukäyttöön :D)
Nissan Patrol 160-series tai MB W124 on jääneet muistoihin lämpimästi. Ensimmäiseks mainittu oli isän firmalla sekalaisessa työajossa, oli lehtijousta ja ruostetta joka paikassa. Isä osti siihen uuden mankan ja se laittoi sen kojelaudan päälle reikäraudalla vaan kiinni kun ei ollut minkään Dinin lokeroita siinä autossa. Mummolaan ja hoitopaikkoihin tuli sen kyydissä mentyä monet kerrat. Kulutti valtavasti dieseliä ja kulki ehkä 110kmh. Mutta sillä pääsi vaikka puuhun. Isä antoi joskus metsätiellä ajaakkin sillä. Nykyään ruostuneet varmaan jo sukupuuttoon. W124 oli ekana autona. Senkin sain isältä ylimääräisenä. Kuuluisa 200D 4-vaihteisena manuaalina, sai kahdesti tai kolmesti miettiä millon yritti rekan ohitse. Ja harvinaisena tehdasvarusteena oli ilmastointi, nytkähti tasakaasulla aikalailla 80 vauhdissa kun vei viimeisetkin voimat se :) mukava auto oli kaikinpuolin mutta senkin kohtaloksi kävi kaamea ruostuminen ja siitä lopulta luovuttiin.
Autot mitä muistan omasta lapsuudesta oli Nissan Sunny 1987, Mazda 626 1988, Nissan Sunny 1995, Nissan Almera Tino 2004, Nissan Almera 2000 ja Honda Stream 2004. Oma suosikki noista oli Mazda 626 kun siinä oli isoin kone kaikista eli 2.0 bensa ja sit oli kans kattolukku. Se oli vaan tosi vähän aikaa kun se kattoluukku alkoi vuotaa nii kori mätäni. Sunny 1995 oli noista pisimpään ja sen kyydissä tuli monet kauppa sekä mökkireissut oltua. Streamilla aloin itse harjoittelemaan ajamista ja ekalla ajokerralla tuntui oudolta siirtyä autokoulun 2018 vuoden golfista vuoden 2004 Hondaan kun se oli niin paljon isompi ja analogisempi mitä golffi😅 Streamissa ei ollu yhtä hyvin alavääntöä mitä golffissa niin liikennevaloista lähtöä joutu välillä vähän harjottelemaan😅
Nyt osu lähelle kotia koeajovideo. Eka oma auto oli -94 V6 Saratoga täysin samalla väricombolla. 😃 Maksoin 200€, oli ollut taksina ja sen jälkeen vanhalla rouvalla siviilikäytössä siihen asti kunnes takajousi lensi mäelle taka-akselin ruostevaurion vuoksi. Noh, vaihdoin taka-akselin ja nyt se on mun mukana kulkenut liki 10 vuotta. Ainoo auto mitä en oo raaskinu myydä. 😅 Puole miljoonaa ajettu. Ja kaveriporukan suosikki lauluauto 😂😃
Lapauudessani mummi ja pappa osti vuonna 2007 uuden mitsubishi lancer 2.0. Ei sentään nelivetoa. Legendaarisia muistoja ja reissuja. Aika sporttisen oloinen oli silloin kaikkine spoilereineen, eikä siinä muistaakseni ollut edes luistonestoa tai mitään. Eniten nauratti että perheellä oli joku nissani kun isovanhemmat osti sporttisen sedanin😂
Hieman vastaavanlainen automatka Eurooppaan 1992 ja myös seuraavana kesänä, autona vuoden 1988 Honda Legend Coupe. Vanhemmat etupenkillä ja minä isosiskon kanssa takapenkillä. Auto palveli muistaakseni vuoteen 2001 asti meidän perheessä, kunnes ruostui korjauskelvottomaksi.
Hieman on jenkit vetäny meikäläistä eri suuntaan. Aikanaan liikuttiin 5.7 Sportside Silveradolla, tästä jäi se että vedon oltava takana ja moottorin V8. Jokin 4-sylinterinen diesel oli ja on edelleen jotain aivan kammottavaa, niillä vaan joutuu köyhänä nykyään arki ajot pakon edessä ajamaan.
Uskon että alusta on pehmeä. Ittellä oli ensimmäisenä autona 92 Saratoga samalla 2,5l koneella ja manuaali. 2,5 kone oli hyvä ekaksi autoksi koska siinä oli todella hyvin vääntöä alhaalta ja nappulat ja kaikki on lähes samaa kuin Lebaronissa. Ainoa ero että ratissa oli vakionopeudensäädin lisättynä alaosaan. Se oli muutenkin hyvä kun oli täysi kantikas laatikko missä oli hyvä näkyvyys niin se oli todella helppo pysäköidä.
Sama täälä vuosimallia myöden! Ja äärimmäisen mukava ja hyvä ajaa. Isänikin totesi parhaaksi maantieautoksi, jota ajanut, mielistelemättä yhtään. Kääntösäde on tosiaan harvinaisen suuri 😄
chervoletin gmt 400 suburbani sillä sisustalla mikä niissä oli vuodesta 94 eteenpäin ilman apparin airbagia viinin punasella kangas sisustalla ja autokin oli viininpunanen. siihen kyllä liittyy pal muistoja ku mentiin silä kaikkiin harrastuksiin. lähettiin kerran transportterilla mökille ja sehän sitten hajos sinne keskelle korpea mökin pihaan ja meille tuotiin kotoa hinurilla se auto. päästiin kankaanpäähän asti ja sitten sekin hajos siinä sitten iskän kaverille ja siitä jonkun taksinkyydillä loppumatka kotiin. ois kyllä hauska löytää kyseinen suburbani viimeks ollu parivuotta sitten jossain mikkelissä.
Kadett beessä on vain yksi viiksi. Siitä toimii vilkut ja pitkien väläytys. Pyyhkijöille on kojelaudassa NAPIT. Valoille on myös NAPIT. Siinä on oikein jumalten vankkuri. Himoitsin kloppina tuommoista lebaronia kun niitä sai aivan ehjiä ja katsastettuja 500e mutta jätin ostamatta. En tiedä olisiko sitten pitänyt. Ostin ascona c ja 15v myöhemmin yhä samalla linjalla
iskällä oli w124 E320 sportline -94, ostettu joskus 96 tai 97 vuonna , noin 8-10 vuotta sillä kerkesi ajamaan. Lapsuuden kirkkaimmat muistot onkin kyseisestä autosta ja oma mersutaival alkanut siitä :D oli vaikka mitä tilanteita kyseisen auton kanssa mm. auto oli kerran tuhopoltettu (onneksi ei kokonaan) sisustan ja elektroniikan joutui uusimaan, ja ensimmäiset metrit ikinä olen ajanut nimenomaan sillä!
Ite 28v ja se lämpimin ja sydäntä lähellä olevin taitaa olla nissan cedric, meillä oli perheessä n. 10kpl diesel cedricejä. Yksi vanha taksi jossa oli turbo( todella havinaista, yleensä maahan tuodessa ahtimet poistettiin.) kaksi on tiedettävästi vieläkin ajossa toki ei meillä, yksi Imatralla ja yksi Keravalla. Eniten ajettu mitä olen nähnyt 1,6 miljoonaa ja siinäkin lohko, männät, kiertokanki alkuperäistä.
Y30 korinen Cedric oli viiminen suomeen tullut korimalli maahantuojan toimesta. Niitä tai vanhempia ei ikinä valmistettu turbodieselinä... Eli varmasti jälkeenpäin turbotettu. Maahantuodessa ahtimia ei poistettu kun ei turbodieseliä edes saanut Cedricciin.
@smigemitz9751 kylläpä vain nissä Japanista uitettuna oli ollut turboja ei kaikissa, maahantuoja tilatessaan oli vaatinut turbon poistoja veroongelmien vuoksi. juurikin noita y30 korisia meillä oli.
@@jaskajukunen8182 Ei ollut turbodieselinä edes Japanissa. Bensaturbolla kyllä oli useitakin vaihtoehtoja. Cedricissä oli ihan perus LD28 dieselkone ilman turboa. LD28T turbodiesel oli saatavana Patrolliin, Laureliin ja merikäyttöön.
Oma lapsuuden auto oli/on Volvo 850 T5 joka löytyy vieläkin mutta sillä ajellaan vaan kesäisin. Mahtava vehe, on ajettu Saksassa sen mitä kulkee ja Lapin reissuja heitetty ja ei ole ikinä jättänyt tielle.
Minulle ehkä rakkaimpia autoja nuoruudesta, joista olen joskus aikuisiällä haaveillutkin, ovat enoni Nissan 200SX ja isoäidin Fiat 127. Enoni 200SX:ssä istuin ensimmäisen kerran 4-vuotiaana, vuonna 2006. Sen kyydissä koin ensimmäiset sivuluisuni :D Myöhemmin, kun oon katsellut kuvia kyseisestä autosta näyttelyssä, jossa se oli esillä konepelti auki, ei voi kun hymyillä. Oli siinä meinaan sen ajan mittapuulla aivan valtavan kokoinen turbo ja kaikki lipat ja läpät mitä siihen aikaan sai autolehtien kautta tilattua. Kummisedälläni oli 2000-luvulla Opel Commodore C, joka seisoo edelleen meidän autotallin takana ruostumassa ja odottamassa vaihteistoremonttia. Isoäitini taas jakoi postia Fiat 127:lla, ja pienenä istuin usein mukana jakelukierroksilla postin keltaisessa muovilaatikossa apparin penkillä. Myöhemmin, kun ajoin itse postia parina kesänä, muistelin usein näitä reissuja ja sitä autoa.
@jojo99FIN ohhoh, aika siistiä. Perinteinen "kahdesta huonosta yksi ehjä"? :D hyvä se on olla varaosa autokin. Muistan että se meidän 127 tais lähtee vasta 2010 pois posti- ja tieliikennekäytöstä kun joku harrastaja sen meiltä osti kilpuriksi.
@gr_nic ei sentään, toinen oli jo selvää että tehdään siitä koppa, 3 ovine hatchback ja siitä ollaan tekemäs autoa, seisonut -97 vuodesta kuivassa, viileässä ja katetussa tilassa nii on säilynyt siistinä, se toinen on sitte sellane aika mätä 2 ovinen hatchback ja se on varaosa-autona. Hauskinta tässä on se että omistan Seatin ja Fiatin valmistamat 127, ilmeisesti Fiatin 127 on harvemmassa kuin Seatin 127 (lukee Fiat 127 Suomessa) mutta ei täyttä varmuutta.
Engine coolant only,eli vain jäähdytin nestettä,ei saa lisätä vettä. Lapsuuteni autot....the auto oli kyl morris marina tc -74 tai siten Datsun 180B. Itellä olu Sebring vm.2004 ja oli kyl hyvä
Mun lapsuudessa meil oli kaks autoa, Chrysler 300C farmari 3.5 V6 ja Chrysler LeBaron 1978. Ikävä kyllä LeBaron ei oo enää ajokunnos mut luotettava 300C löytyy edelleen pihasta, eikä oo valittamista ollu koskaan. Niin ja oon siis 19v eli meil on ollu sama auto koko mun eliniän
Harmi kun omasta lapsuudesta ei oo oikeestaan yhtään sellasta "thö" autoa. Faijalla oli läjäpäin Subaruja, aina parikolmeneljä vuotta ja taas vaihto uudempaan. Ykköskoppasia Legacyja oli muutama, sit uudempikorista ja pari Foresteriakin oli jossain välissä
87-vuoden Fiat Croma turbo i.e on auto josta jäänyt kovimmat lapsuudenmuistot. Faiha nöyryytti sillä aina valoissa muita, ja minä 10-15v istuin apparin penkillä ja nautin :)
Minun nuoruuteni auto 1994-2001 oli Pontiac Firebird T/A 1988. Musta, 350 TPI , automaatti, lukkoperä, ja WS6 alusta. Vanteet kuten GTA:ssa, mutta mustat puolat. Oli kiva peli.
Citroen BX 1,9 TR oli isovanhemmilla aikoinaan ja olin kakarana paljon semmosen kyydissä reissaamassa serkkuni kanssa. Se on mulle semmonen auto menneisyydestä mistä tykkään pirusti. Siittähuolimatta, että parhaat Ranskalaiset löytyy Grilli Kioskilta. Pitää, joskus hankkia semmonen vaivoikseni :D
-90 luvun lopussa kolaroidun -88 sunnyn jälkeen faija osti varavara auton vähäks aikaan joka sit olis useamman vuoden ja tuo auto oli Fiat 127 -81. Ite ostin ekaks autoks vuonna 2011 vuoden -80 127 hiivatin 😅
Ai että, meillä oli joskus tollanen Saratoga. Siin oli 3,3 litrainen V6 moottori ja piti kyllä ihan hyvää ääntä kun oli putki rikki. Harmillsesti se oli huonossa kunnossa ja lopulta se purettiin osiin. Mut olis ollut mukava koajaa sitä. Yks miinus siinä oli et se oli etuvetoinen. 😁
Ittellä oli se lapsuuden The auto V70 Volvo kakkoskoppane 2.4 automaatti vielläki on pihassa vuos sitte menny leima umpee ja jäänny seisoo. Ekaa kertaa ku sillä ajoon löyty jokaikinen renkaan pultti jokaisesta renkaasta vasen eturengas irtos en sen jälkee sil oo ajanu
Mulle itselleni rakkain auto on ehkä meidän vanha punainen paholainen eli '96 Suzuki Baleno. Oli aivan mahtava auto ja se oli meillä 2015 tai 2016 - 2020, lopulta sen matka päättyi 2020 marraskuussa Transportterin perään, mutta muistoja löytyy rutkasti enemmän. Ja kyllä siihen kilsojakin kertyi, reilu 100tkm siihen ajettiin lisää kun tuli meille
Haa - faijalla oli GTC ku ajoin kortin herran vuonna ’95. Järkky turboviive. Se vaihtoi sen manuaali V6:seen - joku jenkkituonti Baroni, upgrade kyllä! Good times.
Itelle lapsuudesta se joka on lähimpänä sydäntä on isän Saab 9000 vm.89. Perus 2.0 vapari, sininen plyysisisusta jne. En ees muista miten monet lapsuuden reissut etelä-Suomeen sukulaisten luo on tullu sen auton takapenkillä istuttua, mutta ne penkit tuli tosiaankin tutuks, ja sitä myötä Saabista tuli ihan erityisen tärkee itelle. Isäukko luopu Saabista sitten lopulta kytkimen levittyä, ja möi sen 50€ eteenpäin. Mitä viimeks kuulin nii edelleen on ajossa kyseinen auto. Vielä joku päivä hankin kans omaan pihaan samanlaisen ysitonnarin
Koeajapa seuraavaksi se siä Vllen automyynnissä nyt näköjään tarjolla oleva tosi hienon näkönen Buick Electra vm 1973 seuraavaksi (Jos siinä on talvirenkaat 😅), niin saat tuntumaeroa jne siihenkin onko toi Le Baron ajokokemukseltaan Oikeasti yhtä smoothia kuin aidosti isossa klassikkojenkissä (missä myös tehoja vielä ihan toiseen malliin eli määrään eiks niin? 😊).
Minun lapsuudessa meillä oli 929 mazda. Sillä tehtii kuusamosta kesälomareissuja ties minne ja kerran jyväskylään oltii menossa ja se auto alko lämmetä ja melkee keitti ennen jyväskylää ja jännättii päästäänkö perille. No päästii ja se palveli vielä monta vuotta sen jälkeen. Siitä meni kerran moottori hajalle ja isäntä ei halunnu luopua siitä ni se jumalauta porautti sen lohkon ja laitto kaikki kuntoo siitä moottorista sen takia 😁 mahtavia muistoja. Loppuviimein se joutu paaliin koska siitä loppu kori kesken. Se ruostu joka paikasta läpi mutta moottori pelasi loppuun asti.
Kävin tätä videota varten tuhansia ja tuhansia lapsuuskuvia läpi ja etsin kaikki hyvät LeBaron-kuvat ja ne ovat tässä videossa mukana. Lisäksi olen kuvannut lomareissuja videokameralla vuosituhannen alussa joita loggasin yli 10h tätä videota varten. Kiitos Chrysler LeBaron kaikista muistoista. Toivottavasti tykkäsit videosta. Nyt tauko ja keväällä jatketaan taas
Hyvä video hauska tarina, kiva kuunnella, ja se podcasti vois olla paikallaan
kiitan kovasti vaivasta ja nostalgisesta tuloksesta, hyvaa taukoa !
@@meihemi mielenkiintoisia oli noin muistelusi meihemi setä on jo vanha 🙈
Kiitos hyvästä videosta ja oli tosi mukava kuunnella tarinaa lapsuus muistoista 👍👍👍
Olis vielä täytynyt etsiä ja poimia mukaan se treffeille kuskattu " Ritva " .
Onko hyvässä kunnossa ja pehmeä 😂😂😂
Kaikkien näiden koeajovideoiden ja ovien paiskomisien takana onkin vain etsitty korviketta LeBaronin ovelle. Wholesome.
Näitä nostalgiapläjäyksiä on super kiva katsella ja kuunnella, kun tietää, millainen fiilis teikäläiselle tulee!! Tulen jatkossakin olemaan sinun lojaali katsoja. Harmi vaan, että itse olen sen verran nuori kaveri, kuin vuosimallia 2006, niin ei kovin ikimuistoisia ajokkeja perheessä ollut. 2000-luvun puolella ei kovin kummoisia ajokkeja olla valmistettu. Keväällä taas uusiksi! Kiitos Meihemi!
Koen aivan täysin samat mielipiteet ja kokemukset heikohko vuosimalli selvästi tämä 2006 kerta kaikki autot nykyjään niin tylsiä ja samankaltaisia ei ole persoonallisia vehkeitä nykypäivänä.
Tämä video on esimerkki, kun auto on perheenjäsen ja saanut paikkansa omassa henkilökohtaisessa kasvutarinassa. ❤
Meihemi cast podcast olis kyl kova😎
Jep! 🎉
22:48 tee se podcast. Kiinnostais kyllä kuunnella.
Meihemicast pitäis kyllä saada. Kuuntelisin.
@Nettijääkäri jep
Oma lapsuuden lemppari oli/on faijan Volvo 240 ’83. Se oli harrasteautona kunnes vuonna 2013 isä ei enää pystynyt ajamaan ja auto jäi talliin n. 11 vuodeksi. Päätin hankkia ajokortin ja ottaa projektiksi pistää auton kuntoon ja laittaa käyttöautoksi itselle. Ei ole vielä jättänyt tien varteen, mutta sitä saa kyllä pelätä lähteekö auto käyntiin vähän viileämmillä keleillä. Kaasari myös siinä vuotaa bensaa ja en viitsi talvellakaan sillä ajaa.
Tekis kyllä välillä mieli päästä siitä eroon ja hankkia joku toimivampi käyttöauto, mutta sitten taas kun perheessä ei ole ketään muuta tällä hetkellä ketä kiinnoistaisi pitää kyseistä autoa elossa niin on vähän hankala. Eikä tietenkään faija sitä autoa myisi edes kuolleen ruumiinsa yli.
Mutta, kun säät on suovat niin kyllä sillä kelpaa ajaa.
Olen 12.
2017 tai18 mentiin sorentolla päiväkotiin, kun alkoi kuulua jysähtelyä.
Jarrut meni ja äiti corollalla hakemaan.
Muitakin jarruvikoja oli.
Moi, minulla on -92 LeBaron ajettu 190tkm , 3l v6,käynyt 5 kertaa ruostesuojauksessa= ruosteeton. Oon auton toinen omistaja. Tätin perhe osti auton uutena ja sillä tehty pitkiä euroopan matkoja. Ei ole päivittäisessä käytössä vaan on seisonnassa. Kiitos sinulle mukavasta videosta. Terv. Pekka Vanninen
Nyt on kontenttia, ei pysty yhellä istumalla kattoa, sevverta kovaa settiä.
WAU! Mahtavia vanhoja kuvia!
Kiitoksia tästäKIN kaudesta! Mitenhän tuota malttaa odottaa kevättä ja uutta kautta. Täytyy kahtella vanhoja videoita niinkun aikasemminkin. Toimii nekin :)
Omakohtaisesti en ole LeBaronia ajanut, mutta Saratogan vastaavalla koneella vaparina ja turbona sekä V6sella olevia olen ajanut parikymmentä vuotta sitten paljonkin, kun näitä vielä oli yleisemmin liikenteessä ja kavereilla sekä tuttavilla oli näitä. Turbo manuaalina oli silloin omaan ajotyyliin parhaalta, mutta kyllä V6 oli pidemmässä ajossa automaattina oikein mukava matkakumppani. LeBaronit kyllä tulivat tutuiksi Golanilla isän mukana YK-keikalla ollessa 1990-91, ennen lähtöä näitä alkoi ilmestyä ja muistan, miten kuolasin naapurin isännän punaista rättikattoa, kun hän lähti alas YK-keikalle jo 1989 alkuvuodesta. Meillä valinta tuolta keikalta oli Volvon 760 jenkkiturbo farmarina ja oli ainoa tuona aikana ollut jenkkimalli tuosta alhaalla Suomen YK-porukassa, vaikka muutama 760 oli sekä sedania että farmarina, mutta Volvon740sestä oli useita turboja ja 16-valveja jenkkimalleina.
Syy valinnalle oli taalan kurssi, vuoden 1990 alussa hinnoiteltu auto oli maksettava dollareissa tehtaalle, kun eurot maksettiin kruunuissa. Kesäkuussa 1990 auto maksettaessa taalan kurssi romahti viiden markan pinnasta kolmeen, joten hintasäästö oli mukava ja vielä pari päivää tuosta h-hetkestä kurssi sukelsi kääntyen sitten nousuun. Auto luovutettiin Volvon Turisti ja Diplomaattimyynnistä Helsingistä 3.9.1990 tullikilvillä ja ensihuolto Salossa 5.9.1990 ja iltalaivalla ulos Naantalista, siitä muuttokuorma mukana isänä kanssa Euroopan läpi myös romahtavan Jugoslavian läpi Kreikkaan ja siellä Pireukseen, josta laivalla Rodoksen ja Kyproksen kautta Haifaan Israeliin. Muu perhe sitten jouduimme palamaan elokuussa 1991 Suomeen koulun alkuun ja isä tuli autolla marraskuussa perässä, Haifasta lautalla Italian Anconaan ja kolmessa päivässä Tukholmaan muuttokuorman kanssa. Auto on vieläkin tallessa ja entisöintikunnostettu uusilla merkkiosilla 2016 alkaen, museorekisteriin vihdoin ensi kesänä. Tämä vain jäi perheeseen ylimääräisenä ja kun ei ole koskaan tielle jäänyt sekä mitään suuremmin hajonnut, niin ollut kesäautona 2001 alkaen ja mittarissa 136 tuhatta mailia täydellä merkkihuoltokirjalla, tosin uusi kirja jouduttiin tilaamaan 2022, kun leimapaikat tulivat täyteen paljon ennen kuin kilometrisuoritteet. Minulle auto siirtyi 2005 syksyllä isän kuoleman jälkeen ja olen lunastanut lupaukseni palauttaa auto tehdasasuun.
Oma THE auto on varmaan Saab 9000 CD. Semmoisen vuosimallia -94 2.3 turbo koneella olevan iskä hommas 2000-luvun alussa. Se on ensimmäinen auto jossa olen ollut kyydissä, kun synnytyssairaalasta kotiuduin, ja samaisella olen myös ajokortin ajanut. Välissä se on kuitenkin kerennyt seisomaan 10 vuotta, ennen kuin laitettiin takaisin liikenteeseen. Tällä hetkellä yli 400 000 mittarissa ja vaatisi vähän laittoa takaisin liikenteeseen.
Tästä päästäänkin mukavalla aasin sillalla siihen, että tältä kanavalta puuttuu se omasta mielestä parhaimman saabin eli tonnarin koeajovideo. Myöskään yhtään ooppelia ei ole kuvattu, kiva ois nähdä joku A Omega, Lotus Omega, Rekordi, Ascona tai joku muu vanhempi pallosalama 😁
on kyllä upea yksilö ja hieno tarinakin oli meihemillä
Oman lapsuuteni "THE" auto on vm. 1996 MB E290TDT Avantgarde eli legendaarinen väyrynen, jolla liikuttiin 2003-2015. Auto oli viininpunainen harmaalla nahkasisustalla. Sillä kierrettiin Eurooppa kahteen kertaan vuosina 2009 ja 2011. Jälkimmäisellä reissulla etupyöränlaakerilla tuli metrit täyteen "Betlehemissä" Etelä-Saksassa. Onneksi tämä tapahtui tietyöalueella juuri ennen liittymää, eikä parinsadan vauhdista vapaan nopeusrajoituksen alueilla ja paikallinen Mersuihin erikoistunut paja oli lähellä.
Todella hieno auto täynnä hienoja muistoja. Meidän aikanamme auton mittariin kertyi noin 300 000 kilometria ja sieltä omakin Mersuharastus lähti liikkeellä. Osittain tästä syystä aloin myös seuraamaan UA-camssa erästä Teiden Retardia, koska sekin ajoi Mersulla :D
Meille aikanaan ostettiin v70 volvo samana vuonna, kun synnyin ja myytiin perhetutulle vuosi ennen, kun sain autokortin. Kyseisen auton kanssa yksi mieleen jäänyt sattumus oli, kun äiti jätti minut ja veljeni autoon nopean kauppareissun ajaksi, parkissa oli kaksi samanlaista volvoa vierekkäin ja viereisen volvon omistava nainen käveli meidän autoon, istui kuskin paikalle, ihmetteli miks ei avain sovi lukkoon ja tässä kohtaa vilkaisi olan yli takapenkille missä minä ja veljeni ihmetellään tapahtumaa. Pelästyi aika paljon meidät nähdessään ja hyppi omaan autoon aika vikkelään. :D
Kaveri joka sai ekana kortin omisti tälläsen ysärin lopussa, eli ekat p-rallikokemukset oli tälläsellä. Kiitos, että jätit alkuvideosta koosteosuuden pois, toivottavasti jatkossakin
Oma lapsuuden, nuoruuden ja varhaisen aikuisiän auto oli Honda Accord 2.0 16v DOCH vm. -88. Saatuani ajokortin isä luovutti auton minulle. Se oli aikalaisekseen aika tykki, tosin annoin sille kenkää niin antaumuksella että kolmessa vuodessa ja 340 tkm ajettuna Honda alkoi vedellä viimeisiään.
Ensimmäinen käyttöauto mikä oli perheessä kun synnyin ja aina siihen asti kun olin 7 oli 1978 Ford Taunus, kirkkaan vihreä, myrkyn vihreä sanoisin jopa, sedani. Kerran palanut ja moottori vaihdettu 1.6 -->2.0 Sierran koneeseen tämän ajan aikana. Välillä vuoti syyläri ja järvestä haettiin täyttövettä. Siitä asti kun jäi pois käytöstä 2005 on ollut lämpösessä tallissa odottamassa innostusta. Kertaalleen kunnostus aloitettiin, joten jotenki on edennyt. Taunuksen muuten korvasi W123 240D jolla itse opettelin ajamaan.
Joskus kun olin ehkä 11v vanha, niin isäni vaihtoi punaisen Lada-ratsun Italian unelmaan, Fiat Tempraan 1,6L bensakoneella. Se oli väriltään tumman vihreä ja ainakin omasta mielestäni se oli aivan täydellinen väri sille autolle. Siinä oli takapenkillä juuri tuollainen samanlainen kuin videolla oleva taittuva käsinoja ja sillä oli mielenkiintoinen ominaisuus. Se tärisi sillain ylös-alas, etenkin sorateillä, ja tuo tärinä sai kevyet esineet siinä käsinojan päällä kulkemaan hauskasti eteenpäin. Vietin monta tuntia pelaten omia rallikisojani sen käsinojan päällä, se oli lapsena aivan älyttömän hienoa.
Myöhemmin ajoin samalla autolla ajokortin vaatimia kokeita, pimeäajo & liukasrata. Auto ei ollut esteenä niissä, eikä kait kuskikaan koska kokeet hyväksyttiin. Isäni teki autolle huollot enkä muista niistä paljoakaan, mutta ei se mikään pommi ollut, todellakaan. Suurin ongelma mitä itse kohtasin kuskin paikalla oli se, kun huurukeleillä auto tykkäsi kerätä huurua joka ikkunaan yllättävän paljon, myös ihan tuulilasiin. Tämänhetkinen autoni (1992) kerää kaiken huurun erittäin voimakkaasti taakse ja eteen sitä kertyy vasta aivan viimeisenä. Tässä kohtaa tuo Fiat Tempra oli vähän pettymys ja kerran se pamahti aivan yhtäkkiä umpihuuruun, kun olin ajamassa urheilutreeneistä kotiin, joo hikoilin kyllä, mutta tämä oli kyllä ko. Tempran ongelma, ehkä syynä oli ilmanoton tukkoisuus lian takia, en tiedä... Onneksi sain kuitenkin navigoitua auton tien sivuun turvallisesti, siinä piti sitten odotella hetki ennen kuin huuru oli poissa - lämmintä ilmaa kyllä tuli ja muutenkin asetukset olivat käsittääkseni vähintäänkin suht ok. Takanäkyvyys oli myös ainakin sedanissa aika surkea. Mutta ei tuo auto kuitenkaan koskaan k*ssut jarrunesteitä kengille, kuten kävi eräälle tutulleni erään kenties hieman huonomman Fiatin kanssa, ja kyllä, hän selvisi naarmuitta (häneen tai siihen isänsä autoon) vaikka nesteet tursuivatkin ulos 80 km/h nopeudessa!
Oma auto oli w124 facelift. Upee auto, nahkasisustalla, kattoluukulla td koneella ja aluvanteilla. Isä haki sen joskus epsanjasta ja siitä asti vinguin että haluan päästä jonnekki ajamaan sillä, ei päästänyt. Vuotta enne kortin saantia isäni ehdotti, että mene kesätöihin koulun jälkeen ja hanki vähän rahaa niin katsotaan saatko tuon auton. Tein hommia kuin hullu, kun täytin 18 niin isä antoikin auton minulle ja sanoi että osta tienesteilläsi jotku kajarit. Oli kai hyvät numerot toikkarissa. Parhaat reissut perheen kanssa ja ensimmäiset matkat kaveriporukalla maailman parhaalla autolla.
Jotenkin jo pienestä se auto näytti omaan silmään tyylikkäältä ja kone jonka äänen tunnistan jo kaukaa tuo paljon nostalgiaa.
LeBaronit olivat halpoja ja kiinnostavia taxfree-autoja suomalaisten rauhanturvaajien keskuudessa 80-90-lukujen taitteessa
@@kimmowiren1158 jep, jep vuonna -91 uitin just GTCn Golanille ja ajoin sen sieltä itse lopuksi Euroopan läpi kotiin. Tax free hinta oli silloin 72 000 markkaa.
Toi podcast vois olla mielenkiintoinen ja muutenkin olisi kiva kuulla sun muista autokokemuksistasi 🤔😎
Se lapsuuden auto oli itselle myös isoksi osaksi -91 saratoga(saman värinen kuin videolla) 2.5l turbo koneella ja manuaalilaatikolla. Aikanaan vanhempani jätti sen seisomaan eräälle tontille muutamaksi vuodeksi odottelemaan että saan hankittua kortin itselleni ja sain sen sitten ensimmäseksi autoksi itselle. Oli vähän homeessa muutaman vuoden seisonnan jäljiltä, mutta oli intoa juuri kortin saaneena pestä ja puunata se kunnolla. Hyvät kyydit anto.
Eihän nyt jumalauta missään nimessä saa ympärivuotisessa käytössä olevassa autossa saa käyttää pelkästään vettä jäähdytysnesteenä. Ei ihme jos kansipahvi huutaa hoosiannaa.
Oma THE auto on kyl pösön 206 sw station wagon versio, joltain vuodelta 2003-2005. Sillä iskä anto ajaa mökkitien ekan kerran, ja vähän sen jälkeenkin pariin otteeseen. Siitä meni sylinteri yks mökki matka ja kotiin oli nelkyt kilsaa. No ei mittään, iskä iski vaihteen silmään ja pösö vei kotiin saakka vaikka paljon vikisi ja tärisi ja piippasi, mutta se vei kotiin, ja kotoa vielä huoltoon seuraavana päivänä. Se oli hyvä auto. Ei ole enään meillä mutta löysin sen nettiautosta muutama vuosi sitte ja iskä on nähny sitä ajettavan vieläkin.
Lapsuudessa meillä oli punainen volvo 240. Kuljettiin useita kertoja perheen kanssa Venäjällä. Sieltä muistan yhden reissun milloin volvo meinattiin varastaa. Oltiin Venäjän kiimasjärvellä. Olin ala-aste ikäinen pojan koltiainen tarkemmin ikää en muista. Joskus yöllä kuului pihalta rysäys mihin isäni kanssa herättiin. Isä tajusi heti mennä katsomaan ikkunasta siellä oli kolme nuorehkoa poikaa/miestä volvon kimpussa. Isä juoksi ulos kauhean noidunna kanssa ja pojat pikoivat pakoon, kuskin ikkuna oli rikottu kivellä. Kotiin ajeltiin sitten äidin huivi ikkunan peitteenä, onneksi oli kesä.
Meidän lapsuuden auto oli 1986 vuoden sininen Talbot Solara. Sillä tuli tehtyä kaikennäköistä matkaa. Opettelin ajamaan kyseisellä autolla. Lopulta ajoimme autolla hirvikolarin ja se meni suoraan lunariin. Sitten tilalle tuli FSO Polonez.
Nyt 30-vuotta myöhemmin ostin samanlaisen 86-vuoden Solaran.
Talbotin koeajo olisi kova jos joku tarjoaisi. Nimimerkillä: Horizonin ex-omistaja.
@@henrikbergman5309 Jep!
Nyt oli kyllä hieno video. Kiitos.
Toivon, että mahdollisimman monelle välittyy se, kuinka tärkeästä ajasta ja ainutkertaisista muistoista on kyse tällä videolla ja kuinka ne voi 'tallentua' johonkin yhteen seikkaan, esineeseen, elämässä. Samalla väistämättä tuli ajatus, että on hieman surullista, miten nyky-yhteiskunnassa pyritään aina vaan kuluttamaan uutta sen sijaan, että otettaisiin kaikki irti siitä, mitä jo on. Tällä videolla ja muutenkin sinusta välittyy aina vilpitön innokkuus ja kyky nauttia elämästä, mutta nyt halusin erityisesti mainita sen. Tässä on ollut itsellä pari vaikeampaa vuotta ja tuo elämästä nauttiminen on ollut mulla vähän hukassa.
Kiitos vielä kerran ja nyt lähti vuosi käyntiin oikein hyvissä merkeissä!
Hyvänmielen video
On hienoa kuulla aina ihmisten tarinoita autoista yms ajoneuvoista kuinka paljon muistoja yhteen sellaiseen mahtuu. Itsellä on paljon muistoja eri autoissa ja sitä ei tunnu moni ymmärtävän kavereista/läheisistä kuinka tärkeitä opetuksia ja kokemuksia niistä on saanu elämän aikana. On käyty ekat ajot, sitten itseopiskelu apupolkimilla, ensimmäiset mekaanikon työt, läheltä piti tilanteet ja kymmenet eri yksityiskohdat ja muistot mikkä edelleen on lapsuudesta jos näen saman auton mikä vanhemmilla oli silloin kun olin tenava.
Tämä pitäisi olla suomen virallinen topgear sillä tästä jaksosta tuli mieleen ne missä jeremy clarkson ja muut juontajat muistelee omia auto kokemuksiaan eri jaksoissa
Lapsuuteni autot oli Fiat Ritmo, Fiat 128, SAAB 90, SAAB 99 ja SAAB 900i Combi-coupé. Ensimmäinen kloppina ajamani auto kuitenkin Morris 1300 aka Austin Mailer.
Rulettitalouden huumassa LVI-yrittäjä-isän 90-luvun mk2 Mitsubishi Pajerot olivat legendaarisia, kun niitä kuulemma vaihdettiin "kun vanha tuli sisältä likaiseksi". Olin juuri alakoulun ensimmäisillä luokilla niin ei ole niin varmuutta oliko vitsi vai oliko niitä oikeasti enemmän kuin yksi, mutta oli ne tasauspyörästön lukot ja muut 4wd-säädöt pikkupojalle hienoja ihmetellä.
Nyt on timanttia, Meihemi! Kiitos :)
Loistava setti Meihemiltä jälleen! Erityisen kiinostuksen lisän toi lapsuuden muistelmat ja kuvat autosta ja reissuista lapsuuden ajalta.
Niitä olisi kiva kuulla joskus ,vielä lisää? Kiitos videosta
Itellä lapsuudesta tuttu ensimmäinen auto oli 78 vuoden B Opel ascona kaksi ovisena. Alkujaan punainen ja isä maalasi sen oranssiksi ja takakontissa olevat kalastuspakki ja virvelit saivat kanssa oranssin sävyt... Nämä on minulla vieläkin. Ja se oli muistaakseni 1300 moottorilla johon isä vaihtoi 2 litraisen moottorin ja äite sen kaksi kertaa kännissä kolaroikin😆 itse sen ajoin sylissä ajaessa hiekkakasaan nokka pystyyn kun kuvittelin sen ritariässäksi😂 tänäkin päivänä ascona on hengissä ainakin runkonumeron puolesta ralliautona pohjanmaalla eräällä herralla ja ei suostu myymään🥺🥺🥺
1200cc oli köyhin Ascona.
Myös 1,6 ja 2 litrasena sai
Mun ehdoton suosikki autoista joita meillä oli niin se oli A-koppainen 1974 vuoden Opel Manta Berlinetta 1,9 litraisella koneella. Vinyylikatto oli jotain sellaista mitä kenenkään kaverin porukoiden autoissa ei ollut. Olihan se hieno auto 70 ja 80 luvun taitteessa. Mä en saanut porukouden autoa koskaan lainaan vaan kun sain 86 ajokortin niin jouduin ostamaan säästöilläni oman auton. No sekin oli Opel. 1977 mallin C-Kadet 1,2 litrainen työntötanko moottorilla. Eli nokka oli vielä lohkossa. Ne olikin viimeisiä Opelin hyviä moottoreita. Tosin viritystä nuo 1,2 litraiset ei kestäneet ja sen mäkin huomasin kun viritin Kadettia ja sainkin tuosta 1,2 koneesta 127 hv jarrutettua. Kampiakseli kun oli 3:lla runkolaakeripukilla niin sehän katkesi kuin tupakka ja lohko halki jne.😂 Kone meni vaihtoon. Myöhemmin vaihdoin Kadetin A-koppaista Mantaa etsiessäni kuitenkin B koriseen Asconaan. Mantat oli jo tuolloin niin räpellettyjä että hyvää A-korista 1,9 koneella ei löytynyt. Nuo 3 autoa on oikeastaan ne jotka on mun muistiin jääneet lapsuudesta ja nuoruudesta. Myös B Kadet 1500 kuutioisella koneella oli auto joka meillä oli mun lapsuudessa. 90 luvulla mulla olikin sitten jenkkejä ja Mersuja.
Olipa kivaa ja nostalgista stooria 👍❤ niin sitä ennen vaan ihmiset mahtui normaalin kokoiseen autoon. Elettiin ihmisen kokoista aikaa. Perheessä ei ollut autoa, mutta hyvän kaverin isällä oli uusi w124. Oli herraskaista kyytiä
Nyt oli hieno kauden päätösvideo. Vaikka olisi ollut sekunnissa sataseen kiihtyvä patteriauto niin tämä vie 100-0. Omasta kasarilapsuudesta jäänyt mieleen isällä ollut myrkyn vihreä B Kadett,sedällä ollut farkku Taunus. Ja jollain sukulaisella oli Dogde Aspen,jumalauta se oli ökylaite kasarilla🤩 Iso kiitos Meihemille tarinasta Le Baronin kanssa vietetyistä vuosista. Uutta kautta odotellessa…
Olipa koskettava video, selvästi paljon tunteita ja kokemusta baronista. Sai melkeen kateelliseksi❤
Mä ostin tollasen 89 coupe 2.2 turbon ekaksi autoksi itelleni 16 vuotiaana 800e ja ropasin 2 vuotta sen kanssa. Peltiä meni nii vaa perkeleesti, vikalista katsurilta kahden lapun pitunen ja vanha omistaja muutenki tehny kaikenlaisia julmuuksia autolle, mutta sain sen viimein leimalle tässä pari kk sitten. Ei oo todellakaan mikään kedon kaunein kukkanen tai muutenkaan mikään museokuntonen mutta toimii ja mukavan pirteä (kaukaa ihan nätti), en ole katunut hetkeäkään sen elvyttämistä. Korjauksen aikana mm kaatu puu päälle ja sytty tuleen mutta ne oli vaan pientä takapakkia :D
Faijalla oli silloin kun olin skidi niin mm.Renault 25 prv v6, Volvo 264, Peugeot 405 mi16 facelifti, mutta eniten mieleen on jäänyt Mitsubishi Galant turbo. Juurikin sillä 2l 4G63T koneella. Siinä oli kaikki mahdolliset lisävarusteet ja tuntui että kaikki toimi ja liikkui napista painamalla. Sen kyydissä tuli istuttua myös paljon ja käytiin monta kertaa ulkomailla sillä. Myös ensimmäiset ajot itse autolla tein sillä. Sen koommin ei tosin ole itsellä tai perheellä ollut enää japanilaisia autoja.
Aivan mahtava peli! omassa lapsuudessa tuli istuttua volvo 244 -77 takapenkillä ja eka oma auto oli chrysler saratoga -90. Tuossa lebaronissa on paljon samaa saratogan kanssa, mittarit ja hilppeet näyttää aika samalta 😝
Mulle tärkeitä autoja, kuten mestari pyysi kirjoittamaan:
Edesmenneen mummoni -88 vuoden "kuparinen" (Lue ruskea.) Toyota corolla. Oon varmaan ollu vähän isompi kuin palosammutin, oltiin menossa mummolasta käymään isolla kirkolla kaupassa (matkaa n. 60-70km.) Oli lämmin kesä, mummo veteli välillä sätkää ikkuna auki ja minä istuin pelkääjän paikalla ja pyörittelin Yölinnun c-kasetti koteloa, Sitä saa mitä tilaa soi ja välillä mummolla soi puhelin, puhelimen soittoääni oli monofoninen versio Ándresta. Myöhemmin auto on myyty eteenpäin, missälie menee, pitäis varmaan vanhemmilta kysyä minne se meni. Myöhemmin kun täytin 18 ja sain ajokortin hommattiin mulle samanlainen (mutta sininen) ensiautoksi, edelleen löytyy se tallesta.
Toinen tärkeä auto: Vuoden 2005 Volvo V70 Dieseli. Punainen, vanha taxi taitaa olla, edelleen löytyy vanhempien pihasta tallesta, sillä on ajettu yli puolimilijoonaa ja käy ja kukkuu. Tosin, viimeksi horroksesta heräteltynä näytti että nopeus meni samassa tahdissa kierrosluvun kanssa, matkaa jäljellä mittari sanoi 9999.99km (repikää siitä vähän rangea sähköautomiehet), mutta niin näytti 9999.99 myös keskinopeus, keskikulutus jne. jne. 😂
Kyseisen auton takapenkillä on tullu kulutettua aikaa niin Norjan vuonoilla ja pikkuteillä ajellessa kuin suomessa sitten myös pitemmillä matkoilla.
Kolmas ois Isän Toyota Land Cruiser 80 sarjalainen -96, 4.2L turbo dieseli. Parempaa ja äijämäisempää auto en voi kuvitella, on sininen nahkasisusta, kattoluukku, c-kasetti soitin, ilmastointi ja ynnämuut härpäkkeet (Kattoluukku auki kesällä ja mankasta soimaan dire straitsiä.) Sillä autolla ollaan käyty myös norjassa kalastusreissulla kesällä, kotopuolessa sitte mettästämässä sateessa, tuiskussa ja kauheassa lumihangessa. Kyseisellä autolla myös haettiin kärryllä meikäläisen toinen auto, Punainen -88 vuoden toyota corolla yllätys yllätys. Maksoi muuten vain 80€. 😂
Nostalgia kohta oli kyllä hieno ja tunteikas kohta, itsellä on samanlainen kokemus vanhempien VW kasari Passatin kanssa. Meinas tulla tippa linssiin ja jälkikäteen ajateltuna hyvässä mielessä 😄
Jos ei halua kokonaista autoa ostaa, niin hyvä pala on ostaa aikalainen myyntiesite. Ovat usein todella hienoja ja laadukkaita, kuvat esim. muusta taustasta eroavia valokuvalaatusia, ja upeita kuvia.
Meidän perheessä isän puolella oli (on vieläkin) avo LeBaron 2.2 turbo gtc manuaali! Parhaat hetket oli kesäsin kun mentiin Helsingin cruising iltaan katto auki fiilistelemään kaivariin ja kauppatorille. Autohan on ollut niin kauan kun muisti mulla riittää ja pääsinkin sitä vihdoin kokeilemaan täys-ikäisenä, oli hieno hetki kun ns. ympyrä sulkeutu❤
Itselläkin on muistoja Le Baronista. 2.2 GTC oli '06 intin jälkeen ensimmäinen "tällaisen haluan" -perusteella ostettu auto. Mittarissa oli tosin jo reilu 300 tkm ja pitkäinen ilohan sen kanssa ei ehtinyt olla kunnes kansi antautui siitäkin.
Hyvä video👌Lapsuudesta muistuu mieleen faijan Opel Omega A 2.0 8V moottorilla, mukavia muistoja myös vitosrellusta, taisi olla vielä kolmeovinen GTX.
Minulle vastaava olisi MB 450 SLC jonka kyydissä vietin lapsuuden kasarin. Sain sen koeajovideostasi melkoisen aikamatkan lapsuuteen. Maailma näytti silloin hyvin erilaiselta, kun sitä katsoi takapenkiltä pienien ikkunoiden lävitse. Etenkin niiden sälekaihtimien lävitse.
Sellaisen hankkimisesta harrasteautoksi olen haaveillut, mutta realistina ymmärtänyt ettei minulla ole sellaiseen riittävästi aikaa. Tyytynyt hymyilemään aina, kun näen vastaavan SLC:n liikenteessä.
Perheeni ensimmäinen auto jonka muistan oli Fiat Tipo ja niitä oli peräkkäin kaksi kappaletta. Toisessa oli legendaarinen kulutusmittari, joka mittasi lukemat jollain hyvin hämärällä tavalla ja näytti aivan puuta ja heinää. Jälkimmäinen Tipo oli useasti ja pitkään takuuhuollossa konela-autossa eikä meinannut millään tulla kuntoon.
Sen jälkeen oli kaksi (ellei kolmekin) Ford Escort farmaria. Se oli aivan paljon parempi ja tilavampi auto kuin Tipo.
Fordin jälkeen oli kaksi neloskoppaista VW Golf varianttia, joista jälkimmäisellä opettelin itsekin ajamaan😊
Citroen xanttia vm
98 ollut omalla perheellä 2000-luvun alkupuolesta alkaen kyseinen auto on edelleen olemassa. Lukuisia muistoja ja toimittanut hyvin virkaa vieden paikasta a paikkaan b. Todella pitkä ja erittäin tilava auto. Ranskalaiseksi jopa luotettava ajokki. - ei ole kovien pakkasten ystävä. Erikoisuutena autossa on säädettävä alusta.
Löytyhän täältä patonkiakin. Ite ajoin ekat kilometrit faijan vanhalla Citroen Bx:llä, siinäkin tuo säädettävä hydealusta. Ovi paukkui kuin peltirumpu, kojelauta natisi kuin anoppi ja kone (kaikki 1.4 litraa) huusi hoosiannaa motarivauhdeissa. Mutta oli se vaan hyvä ajettava, julmetun mukava alustaltaan ja suorastaan yliluonnollisen luotettava. Akku sippas kerran mutta mitään muuta vikaa ei ikänä ollut. Matkamittarissa lähemmäs 400 tkm ennenko lähti kiertoon.
Omasta lapsuudesta kaksi automallia mitä en voi vihata ovat Chrysler PT Cruiser ja Dodge Avenger. Sysleristä nyt ei hirveämmin muistikuvia ole kuin se, että tykkäsin (ja tykkään edelleen) miltä kyseinen automalli näyttää. Tosin se 2006-2010 facelift on aivan hirveän näköinen keulasta ja sisältä.
Avenger tuli sitten kuvioihin vuonna 2012 Syslerin tilalle. Tuommoinen perussämpylä, 2.0 bensa ja viisivaihteinen manuaali. Kyseisen auton kyydissä tuli käytyä milloin missäkin, ja opettelin sillä myös kytkimen käytön perusteet. Auto on ollut erittäin luotettava viimeiset 12 vuotta. Suurin remontti oli viime katsastukseen etuapurungon vaihto joka taitaa muutenkin olla Avengereissa, Calibereissa jne. valitettavan yleinen ongelma, muuten on mennyt vain kulutusosia.
Nyt kun viime vuonna kortin sain niin pääasiassa ajoin kaikki koulumatkat tällä autolla. Mittarissa on n. 289 tuhatta kilometriä, ja se alkaa näkyä. Viimeinen niitti oli viime joulukuun puolivälissä, kun ohjaustehostimen paineletku päätti päivänsä koulun asuntolan pihaan. Nilkutin auton koulun korjaamon nosturille ja tekaisin patentin, jolla paineletku kesti juuri ja juuri 90km kotimatkan (letku porsi uudelleen kun sain auton parkkiin kotipihaan).
Dodge on nyt seisonnassa siihen asti, kunnes saan aikaiseksi vaihdettua kyseisen letkun. Moni tässä vaiheessa varmaan heivaltaisi auton pois, sillä tämän kuntoisena näillä kilometreillä tälläisen auton arvo mitataan romumetallina, mutta ihan suoraan tunnesyistä yritän pitää tämän auton ajokuntoisena niin pitkään kun pystyn. Väliaikasesti ajelen koulumatkat omalla murokulhollani, '88 Ford Fiestalla :D
Etenkin isälläni on ollut monta autoa, kaikista jotain juttua löytyisi, mutta kerron nyt vain yhden. Auto oli citroen jumper korkea ja pitkä malli vuosimalli oli noin 2004, oltiin isän kanssa mökille menossa ja sitten apukuskin puolen eturengas räjähti kesken matkan 90km/h nopeudessa, isä sai ohjattua auton levikkeelle ja helvetin moisessa helteessä alettiin jotain vanhaa vararengasta tonkimaan auton alta, noh rengas saatiin vaihdettua ja mökille päästiin. Oli ihme juttu kun uudet renkaat oli eikä muutenkaan ollut vikoja niissä, varmaan joku terävä juttu vaan sitten siihen osui ja räjähti. Isällä oli koko lapsuuteni ajan käyttiksenä audi s6 c5 avant ja harraste pelinä c4 vette. V8 ja auto kiinnostus saanut hyvin kehittyä lapsuudessa.
Olipa kiva video, kiitos siitä!
Hienot muistelot ja hyvä esittely taas kerran. Omalla perheellä oli Kadetteja ja Astroja. Viimeisen Astran kun perin tässä taannoin, myin pois ja ostin Lexus IS300H F-Sportin.
Meillä ajeltiin Hiacella! Oon itse vm. 96 ja isällä oli '88 pitkä takapotkuhiace rattimanuaalilla 2001-09, eka auto jolla ajoin. Sit pitkä vaparihiace 2009-14 jolla ajoin myös korttini 😌 Rakastan vieläkin Hiaceja yli kaiken
Volvo 940 Kartanomalli 2.3L Turbo oli hauskin perheauto mitä meillä oli. Se oli yks viimesistä 940 Volvoista mitä Volvon tehtaalta lähti pihalle. Kävi Autolorjaamo Mini nimisellä volvo viripajalla laitettavana. Meni 3 kertaa takas sinne pajalle, jossa vähennettiin tehoa, jotta kytkin lakkas luistamasta ja kardaani täristämästä. Isäukko pätki sillä jatkuvasti kaikenmaailman amis ja juppi autoja. Käytiin sillä kerran Pariisissakin. Se ei koskaan menny rikki, joka kyllä kertoo siittä, että Autokorjaamo mini osas hommansa hyvin.
Mulla 70 -80 luvun tärkeimmäksi autoksi muodostui 15M taunus johon isä vaihtoi kuplafolkkarin.Jossain vaiheessa häpesin laitetta kovasti. Mutta auto oli meillä todella kauvvan ja kunnostin sen lopulta itselleni harraste autoksi.Nyt tosin kampe on jo myyty mutta muistan vielä elävästi miltä se esim haisi sisältä.
Itselle se lapsuuden auto oli Saab 900 sedan mallisena ja marraskuun harmaana. Samalla se oli myös äitini ensiauto. Autoon piti mahtua minä, pikkusiskoni ja lastenrattaat. Ostohetkellä isäni kertoman mukaan autolla ei päässyt yli 60km/h, sillä se oli ollut eläkeläisen kauppakassina eikä koskaan nähnyt moottoritietä. En tiedä miksi mutta siitä hetkestä kun meikäläinen nukkui ekat päikkärit takapenkillä on saabit ollut aina jotenkin sairaalla tavalla lähellä sydäntä. Auto lopulta myytiin tutuille, jotka ajoivat sillä puolaan ja takaisin. Myöhemmin toki uusiomistaja poletti siitä motin solmuun eikä autosta enää kuultu sen jälkeen. Siitä jäi niin järkyttävä suru että tunnen sen vielä tänäkin päivänä sydämmessä vaikkei sitä voi järjellä selittää. Tästä syystä piti käydä pelastamassa vuodesta 2006 seissyt 90 saabi omaan kokoelmaan ja tietysti laittaa se taas kulkemaan.
Houkuttiko sekuntiakaan ostaa kyseistä yksilöä omaksi? 😅
Useamman sekunnin.
Tuo Teslan valojen vilkkuminen. Ne autot mitkä luovutetaan tyyliin samana päivänä tai seuraavana laitetaan vilkkumaan tietokoneella, jotta tiedetään mitkä pitää siistiä/ laittaa luovutuskuntoon. Näyttää erikoiselta varsinkin kun on paljon luovutuksia samaan aikaan mutta helpottaa löytämään oikeat autot.
Hieno video, nostalgiasta iso plussa 👍
Kiva tarina ja historia autolla :). Mun 2 -kanavaisessa stereoputkivahvistimessa on VFD -näyttö.
Nissan Laurel 2.8 Diesel (C32) oli/on SE auto!
2.8 diesel suora kutonen ja automaatti. Sähkölasia, kromivannetta ja kunnon piiska-antenni takaluukussa. Eikä missään nimessä manuaali eikä bensa, koska se äänimaailma oli tärkein ja siihen vaikutti suuresti se automaattilaatikko ja tietenkin moottori. Joskus aikuisiällä kävin manuaalilaatikollista koeajamassa, mutta ei siinä tullut sitä samaa fiilistä ja auto jäi mm. siksi ostamatta. Ois ehkä kuitenkin kannattanut näin jälkikäteen ajateltuna.
Kiitos videosta, muistan kyllä teidän leBaronin😊
Kiitos kun hoidit Deniä meiän reissun ajan!
😊
Meillä oli citroen CX farmari 2.5 diesel moottorilla. Vuosimallia en muista, mutta silleen on jääny mieleen että meinasin tuossa jo ostaa itelleni CX:n mutta jätin nyt vielä hankkimatta. Ehkä jossain vaiheessa semmosen tarvii, tosin farmareita ei löydä enää mistään.
17:25
Mulla tää on ehottomasti KP61 Toyota Starlet! Kun oli pentu niin mun isällä oli tämmönen ralliautona ja tyyliin kun en osannut edes vielä puhua niin istuin tämän Starletin kuppipenkeissä ja joinain testipäivinä myös isäni kyydissä.. Joskus vuonna 2013-2014 isäni myi tämän starletin sedälleni joka ajoi tämän auton ulos Puistohulmin rallissa vuonna 2015 (ua-cam.com/video/TuoycJT56jE/v-deo.html Tässä videossa näkyy kyseinen ulosajo) Jonka jälkeen tämä auto meni mun isäni tutulle joka sitten rommutti tämän auton Juuka Rallissa 2020 (ua-cam.com/video/9A5VzvHcXY8/v-deo.html Tässä videossa näkyy kyseinen ulosajo) Starletti meni takaisin sedälleni ja tämä auto romutettiin vielä kerran GT Osat rallissa vuonna 2024 (ua-cam.com/video/57n8kfWEQoM/v-deo.html Tässä taas klippi siitä ulosajosta)
Kyseinen auto on tietääkseni nyt maalattavana :D
Haavena olisi ostaa tälläinen Starletti (todennäköisesti katukäyttöön :D)
Nissan Patrol 160-series tai MB W124 on jääneet muistoihin lämpimästi. Ensimmäiseks mainittu oli isän firmalla sekalaisessa työajossa, oli lehtijousta ja ruostetta joka paikassa. Isä osti siihen uuden mankan ja se laittoi sen kojelaudan päälle reikäraudalla vaan kiinni kun ei ollut minkään Dinin lokeroita siinä autossa. Mummolaan ja hoitopaikkoihin tuli sen kyydissä mentyä monet kerrat. Kulutti valtavasti dieseliä ja kulki ehkä 110kmh. Mutta sillä pääsi vaikka puuhun. Isä antoi joskus metsätiellä ajaakkin sillä. Nykyään ruostuneet varmaan jo sukupuuttoon.
W124 oli ekana autona. Senkin sain isältä ylimääräisenä. Kuuluisa 200D 4-vaihteisena manuaalina, sai kahdesti tai kolmesti miettiä millon yritti rekan ohitse. Ja harvinaisena tehdasvarusteena oli ilmastointi, nytkähti tasakaasulla aikalailla 80 vauhdissa kun vei viimeisetkin voimat se :) mukava auto oli kaikinpuolin mutta senkin kohtaloksi kävi kaamea ruostuminen ja siitä lopulta luovuttiin.
Autot mitä muistan omasta lapsuudesta oli Nissan Sunny 1987, Mazda 626 1988, Nissan Sunny 1995, Nissan Almera Tino 2004, Nissan Almera 2000 ja Honda Stream 2004.
Oma suosikki noista oli Mazda 626 kun siinä oli isoin kone kaikista eli 2.0 bensa ja sit oli kans kattolukku. Se oli vaan tosi vähän aikaa kun se kattoluukku alkoi vuotaa nii kori mätäni.
Sunny 1995 oli noista pisimpään ja sen kyydissä tuli monet kauppa sekä mökkireissut oltua. Streamilla aloin itse harjoittelemaan ajamista ja ekalla ajokerralla tuntui oudolta siirtyä autokoulun 2018 vuoden golfista vuoden 2004 Hondaan kun se oli niin paljon isompi ja analogisempi mitä golffi😅 Streamissa ei ollu yhtä hyvin alavääntöä mitä golffissa niin liikennevaloista lähtöä joutu välillä vähän harjottelemaan😅
Nyt osu lähelle kotia koeajovideo. Eka oma auto oli -94 V6 Saratoga täysin samalla väricombolla. 😃 Maksoin 200€, oli ollut taksina ja sen jälkeen vanhalla rouvalla siviilikäytössä siihen asti kunnes takajousi lensi mäelle taka-akselin ruostevaurion vuoksi. Noh, vaihdoin taka-akselin ja nyt se on mun mukana kulkenut liki 10 vuotta. Ainoo auto mitä en oo raaskinu myydä. 😅 Puole miljoonaa ajettu. Ja kaveriporukan suosikki lauluauto 😂😃
Lapauudessani mummi ja pappa osti vuonna 2007 uuden mitsubishi lancer 2.0. Ei sentään nelivetoa. Legendaarisia muistoja ja reissuja. Aika sporttisen oloinen oli silloin kaikkine spoilereineen, eikä siinä muistaakseni ollut edes luistonestoa tai mitään. Eniten nauratti että perheellä oli joku nissani kun isovanhemmat osti sporttisen sedanin😂
Hieman vastaavanlainen automatka Eurooppaan 1992 ja myös seuraavana kesänä, autona vuoden 1988 Honda Legend Coupe. Vanhemmat etupenkillä ja minä isosiskon kanssa takapenkillä. Auto palveli muistaakseni vuoteen 2001 asti meidän perheessä, kunnes ruostui korjauskelvottomaksi.
Hieman on jenkit vetäny meikäläistä eri suuntaan.
Aikanaan liikuttiin 5.7 Sportside Silveradolla, tästä jäi se että vedon oltava takana ja moottorin V8.
Jokin 4-sylinterinen diesel oli ja on edelleen jotain aivan kammottavaa, niillä vaan joutuu köyhänä nykyään arki ajot pakon edessä ajamaan.
Kiitos meihemi!
Uskon että alusta on pehmeä. Ittellä oli ensimmäisenä autona 92 Saratoga samalla 2,5l koneella ja manuaali. 2,5 kone oli hyvä ekaksi autoksi koska siinä oli todella hyvin vääntöä alhaalta ja nappulat ja kaikki on lähes samaa kuin Lebaronissa. Ainoa ero että ratissa oli vakionopeudensäädin lisättynä alaosaan. Se oli muutenkin hyvä kun oli täysi kantikas laatikko missä oli hyvä näkyvyys niin se oli todella helppo pysäköidä.
Sama täälä vuosimallia myöden! Ja äärimmäisen mukava ja hyvä ajaa. Isänikin totesi parhaaksi maantieautoksi, jota ajanut, mielistelemättä yhtään.
Kääntösäde on tosiaan harvinaisen suuri 😄
chervoletin gmt 400 suburbani sillä sisustalla mikä niissä oli vuodesta 94 eteenpäin ilman apparin airbagia viinin punasella kangas sisustalla ja autokin oli viininpunanen. siihen kyllä liittyy pal muistoja ku mentiin silä kaikkiin harrastuksiin. lähettiin kerran transportterilla mökille ja sehän sitten hajos sinne keskelle korpea mökin pihaan ja meille tuotiin kotoa hinurilla se auto. päästiin kankaanpäähän asti ja sitten sekin hajos siinä sitten iskän kaverille ja siitä jonkun taksinkyydillä loppumatka kotiin. ois kyllä hauska löytää kyseinen suburbani viimeks ollu parivuotta sitten jossain mikkelissä.
Kadett beessä on vain yksi viiksi. Siitä toimii vilkut ja pitkien väläytys. Pyyhkijöille on kojelaudassa NAPIT. Valoille on myös NAPIT. Siinä on oikein jumalten vankkuri. Himoitsin kloppina tuommoista lebaronia kun niitä sai aivan ehjiä ja katsastettuja 500e mutta jätin ostamatta. En tiedä olisiko sitten pitänyt. Ostin ascona c ja 15v myöhemmin yhä samalla linjalla
iskällä oli w124 E320 sportline -94, ostettu joskus 96 tai 97 vuonna , noin 8-10 vuotta sillä kerkesi ajamaan. Lapsuuden kirkkaimmat muistot onkin kyseisestä autosta ja oma mersutaival alkanut siitä :D
oli vaikka mitä tilanteita kyseisen auton kanssa mm. auto oli kerran tuhopoltettu (onneksi ei kokonaan) sisustan ja elektroniikan joutui uusimaan, ja ensimmäiset metrit ikinä olen ajanut nimenomaan sillä!
Et sinä ole istunut suomen eniten lebaronissa Isäsi on👍 .Tuohan on villellä myynnissä osta pois pala elämäsi nostalgiaa.🏁🕺
Ite 28v ja se lämpimin ja sydäntä lähellä olevin taitaa olla nissan cedric, meillä oli perheessä n. 10kpl diesel cedricejä. Yksi vanha taksi jossa oli turbo( todella havinaista, yleensä maahan tuodessa ahtimet poistettiin.) kaksi on tiedettävästi vieläkin ajossa toki ei meillä, yksi Imatralla ja yksi Keravalla. Eniten ajettu mitä olen nähnyt 1,6 miljoonaa ja siinäkin lohko, männät, kiertokanki alkuperäistä.
Y30 korinen Cedric oli viiminen suomeen tullut korimalli maahantuojan toimesta. Niitä tai vanhempia ei ikinä valmistettu turbodieselinä... Eli varmasti jälkeenpäin turbotettu. Maahantuodessa ahtimia ei poistettu kun ei turbodieseliä edes saanut Cedricciin.
@smigemitz9751 kylläpä vain nissä Japanista uitettuna oli ollut turboja ei kaikissa, maahantuoja tilatessaan oli vaatinut turbon poistoja veroongelmien vuoksi. juurikin noita y30 korisia meillä oli.
@@jaskajukunen8182 Ei ollut turbodieselinä edes Japanissa. Bensaturbolla kyllä oli useitakin vaihtoehtoja. Cedricissä oli ihan perus LD28 dieselkone ilman turboa. LD28T turbodiesel oli saatavana Patrolliin, Laureliin ja merikäyttöön.
@smigemitz9751 turbolla se oli myyty taksiliikkeeltä isälle ja koneen mallimerkintänä juurikin tuo ld28t
@@jaskajukunen8182 tekniikanvaihtopeli .... tai sit se on ollut sisarmalli Laurel
Oma lapsuuden auto oli/on Volvo 850 T5 joka löytyy vieläkin mutta sillä ajellaan vaan kesäisin. Mahtava vehe, on ajettu Saksassa sen mitä kulkee ja Lapin reissuja heitetty ja ei ole ikinä jättänyt tielle.
tätä vanhaa videomateriaalia oli tosi mukava nähdä, on pikkusen autot ja paikat muuttunu noista ajoista. Noi on arvokkaita videonpätkiä!
Minulle ehkä rakkaimpia autoja nuoruudesta, joista olen joskus aikuisiällä haaveillutkin, ovat enoni Nissan 200SX ja isoäidin Fiat 127.
Enoni 200SX:ssä istuin ensimmäisen kerran 4-vuotiaana, vuonna 2006. Sen kyydissä koin ensimmäiset sivuluisuni :D Myöhemmin, kun oon katsellut kuvia kyseisestä autosta näyttelyssä, jossa se oli esillä konepelti auki, ei voi kun hymyillä. Oli siinä meinaan sen ajan mittapuulla aivan valtavan kokoinen turbo ja kaikki lipat ja läpät mitä siihen aikaan sai autolehtien kautta tilattua.
Kummisedälläni oli 2000-luvulla Opel Commodore C, joka seisoo edelleen meidän autotallin takana ruostumassa ja odottamassa vaihteistoremonttia.
Isoäitini taas jakoi postia Fiat 127:lla, ja pienenä istuin usein mukana jakelukierroksilla postin keltaisessa muovilaatikossa apparin penkillä. Myöhemmin, kun ajoin itse postia parina kesänä, muistelin usein näitä reissuja ja sitä autoa.
@@gr_nic multa itseltä löytyy kaks kappaletta Fiat 127, tuli hiljattain hankittua ja tarkoitus olisi laittaa toinen niistä kuntoon
@jojo99FIN ohhoh, aika siistiä. Perinteinen "kahdesta huonosta yksi ehjä"? :D hyvä se on olla varaosa autokin. Muistan että se meidän 127 tais lähtee vasta 2010 pois posti- ja tieliikennekäytöstä kun joku harrastaja sen meiltä osti kilpuriksi.
@gr_nic ei sentään, toinen oli jo selvää että tehdään siitä koppa, 3 ovine hatchback ja siitä ollaan tekemäs autoa, seisonut -97 vuodesta kuivassa, viileässä ja katetussa tilassa nii on säilynyt siistinä, se toinen on sitte sellane aika mätä 2 ovinen hatchback ja se on varaosa-autona. Hauskinta tässä on se että omistan Seatin ja Fiatin valmistamat 127, ilmeisesti Fiatin 127 on harvemmassa kuin Seatin 127 (lukee Fiat 127 Suomessa) mutta ei täyttä varmuutta.
Engine coolant only,eli vain jäähdytin nestettä,ei saa lisätä vettä.
Lapsuuteni autot....the auto oli kyl morris marina tc -74 tai siten Datsun 180B.
Itellä olu Sebring vm.2004 ja oli kyl hyvä
Mahtava, aivan loistava video! ❤🎉
Mun lapsuudessa meil oli kaks autoa, Chrysler 300C farmari 3.5 V6 ja Chrysler LeBaron 1978. Ikävä kyllä LeBaron ei oo enää ajokunnos mut luotettava 300C löytyy edelleen pihasta, eikä oo valittamista ollu koskaan. Niin ja oon siis 19v eli meil on ollu sama auto koko mun eliniän
Nii ja nykyää iteltäkin löytyy Chrysler, nimittäin Neon jos sitä nyt voi Chrysleriks enää kutsua😅
Hyvä Mika! Hyvä Suomi!
Harmi kun omasta lapsuudesta ei oo oikeestaan yhtään sellasta "thö" autoa. Faijalla oli läjäpäin Subaruja, aina parikolmeneljä vuotta ja taas vaihto uudempaan. Ykköskoppasia Legacyja oli muutama, sit uudempikorista ja pari Foresteriakin oli jossain välissä
87-vuoden Fiat Croma turbo i.e on auto josta jäänyt kovimmat lapsuudenmuistot. Faiha nöyryytti sillä aina valoissa muita, ja minä 10-15v istuin apparin penkillä ja nautin :)
Minun nuoruuteni auto 1994-2001 oli Pontiac Firebird T/A 1988. Musta, 350 TPI , automaatti, lukkoperä, ja WS6 alusta. Vanteet kuten GTA:ssa, mutta mustat puolat. Oli kiva peli.
Citroen BX 1,9 TR oli isovanhemmilla aikoinaan ja olin kakarana paljon semmosen kyydissä reissaamassa serkkuni kanssa. Se on mulle semmonen auto menneisyydestä mistä tykkään pirusti. Siittähuolimatta, että parhaat Ranskalaiset löytyy Grilli Kioskilta. Pitää, joskus hankkia semmonen vaivoikseni :D
-90 luvun lopussa kolaroidun -88 sunnyn jälkeen faija osti varavara auton vähäks aikaan joka sit olis useamman vuoden ja tuo auto oli Fiat 127 -81. Ite ostin ekaks autoks vuonna 2011 vuoden -80 127 hiivatin 😅
Lebaron on komee ja kiva auto. Ittee harmittaa vaan etuvetosuus muuten hyvä auto
Ai että, meillä oli joskus tollanen Saratoga. Siin oli 3,3 litrainen V6 moottori ja piti kyllä ihan hyvää ääntä kun oli putki rikki. Harmillsesti se oli huonossa kunnossa ja lopulta se purettiin osiin. Mut olis ollut mukava koajaa sitä. Yks miinus siinä oli et se oli etuvetoinen. 😁
Ittellä oli se lapsuuden The auto V70 Volvo kakkoskoppane 2.4 automaatti vielläki on pihassa vuos sitte menny leima umpee ja jäänny seisoo. Ekaa kertaa ku sillä ajoon löyty jokaikinen renkaan pultti jokaisesta renkaasta vasen eturengas irtos en sen jälkee sil oo ajanu
Mulle itselleni rakkain auto on ehkä meidän vanha punainen paholainen eli '96 Suzuki Baleno. Oli aivan mahtava auto ja se oli meillä 2015 tai 2016 - 2020, lopulta sen matka päättyi 2020 marraskuussa Transportterin perään, mutta muistoja löytyy rutkasti enemmän. Ja kyllä siihen kilsojakin kertyi, reilu 100tkm siihen ajettiin lisää kun tuli meille
17:25 volvo 740, volvo v70, toyota 4runner, mitsubishi pajero, vw golf, ford taunus ja toyota hilux.
Haa - faijalla oli GTC ku ajoin kortin herran vuonna ’95. Järkky turboviive. Se vaihtoi sen manuaali V6:seen - joku jenkkituonti Baroni, upgrade kyllä! Good times.
Itelle lapsuudesta se joka on lähimpänä sydäntä on isän Saab 9000 vm.89. Perus 2.0 vapari, sininen plyysisisusta jne. En ees muista miten monet lapsuuden reissut etelä-Suomeen sukulaisten luo on tullu sen auton takapenkillä istuttua, mutta ne penkit tuli tosiaankin tutuks, ja sitä myötä Saabista tuli ihan erityisen tärkee itelle. Isäukko luopu Saabista sitten lopulta kytkimen levittyä, ja möi sen 50€ eteenpäin. Mitä viimeks kuulin nii edelleen on ajossa kyseinen auto. Vielä joku päivä hankin kans omaan pihaan samanlaisen ysitonnarin
Koeajapa seuraavaksi se siä Vllen automyynnissä nyt näköjään tarjolla oleva tosi hienon näkönen Buick Electra vm 1973 seuraavaksi (Jos siinä on talvirenkaat 😅), niin saat tuntumaeroa jne siihenkin onko toi Le Baron ajokokemukseltaan Oikeasti yhtä smoothia kuin aidosti isossa klassikkojenkissä (missä myös tehoja vielä ihan toiseen malliin eli määrään eiks niin? 😊).
Minun lapsuudessa meillä oli 929 mazda. Sillä tehtii kuusamosta kesälomareissuja ties minne ja kerran jyväskylään oltii menossa ja se auto alko lämmetä ja melkee keitti ennen jyväskylää ja jännättii päästäänkö perille. No päästii ja se palveli vielä monta vuotta sen jälkeen. Siitä meni kerran moottori hajalle ja isäntä ei halunnu luopua siitä ni se jumalauta porautti sen lohkon ja laitto kaikki kuntoo siitä moottorista sen takia 😁 mahtavia muistoja. Loppuviimein se joutu paaliin koska siitä loppu kori kesken. Se ruostu joka paikasta läpi mutta moottori pelasi loppuun asti.