Jukolan Viesti 1978 Kuorevesi

Jukolan Viesti Kuorevedellä vuonna 1978
Tulokset: results.jukola...
Oon kolmekymppinen - Jukola 1978
Kädessäni on tasokas kartta, sitä ei repimällä saa rikki. En laita rahojani likoon. Juoksen kohti koota. Maasto on kangasta. Palatakseni vielä karttaa, yleisväri on vihreä.
Ykköselle on heti tiukka väli, hajontaakin, kuten tässä viestissä on osuuksilla 1,2,4 ja 5. Kierrän hiukan oikealta, hiukan tietä. Luotan kompassiin ja sopivaan suuntaan menevä polku johdattaa minut keskelle ampumarataa. Tähän tunteeseen ei ikinä totu. Kukaan ei onneksi ole sihtaamassa. Loikin Tahko Pihkalan innostaman urheiluseuran tekemiä latupohjia kohti rastia. Vihreä väri ei ole enää vihreää. Rasti löytyy hienosti.
Kakkoselle kierrän tietä. Jukolan ratamestari ei nykyistä maastoa enää kehu, hakkuita kuulemma on. Tie vie rastille asti. Kolmoselle lähtiessä kaadun suolla. Edellisen yön SM-yö painaa, lähinnä jaloissa. Kierto oikealta tietä ja rinnettä seuraavaan mäkeen. Rasti on metsäpaloalueella, pukkia ei luonnollisesti ole.
Neloselle tarjotaan tiekiertoa oikealta. Suunta polvelta ja katse eteen. Juoksen suoraan. Maasto on mukavaa hölkötellä. 30 m nousu hiukan pistää puuskuttamaan, juoksen kuitenkin ylös laskeutuakseni hakkuulla olevalle pistekumpareiden välin rastille. Kartasta tajuaa aivan tarpeeksi. Ei ongelmia, leima ruutuun.
Vitoselle vasemmalta tietä ja kun tie koukkaa takaisin suuntaan suunta lasissa kohti rastia. Uusi tie ja viime syksyn myrskyjen kaatamat puut haittaavat tieliikennettä satunnaisesti. Vitosen jyrkänne löytyy puhtaasti.
Kuutoselle suoraan. Virhe, olisi pitänyt kai kiertää vasemmalta uutta tietä? Tuuppaan suunnalla menemään. Saavun tielle ja paikallistan itseni 200 m suunnasta vasemmalta. Korjaan hiukan ja jatkan suunnalla. Suon yli ja tiukkaan rinteeseen, jälleen uusi tie. Tällä kertaa pääsen tietä rastille asti.
Seikan väli tarjoaa vaihtoehtoja. Vasemmalta tietä rastin taakse, oikealta maastoa ja polku-tietä rastin taakse tai suoraan. Tilapäisen mielenhäiriön vallitessa tuuppaan suoraan. Ensin suota, sitten 35 m ylämäkeen vihreällä ja lopuksi epämääräistä puskaa ja uutta hakkuuta rastille. Onnittelen itseäni maailman huonoimmasta valinnasta.
Kasille taas tietä puoliväliin asti. 40 metrin loiva mäki keskisuomalaisessa maastossa ja uudet kuviorajat sekoittavat päätä. Mäen laen kautta rastille virheettömästi, joskin kovin epävarmasti. Tokavikalle kiertoa vasemmalta, tietä voi hyödyntää pari sataa metriä. Viimeiset 400 m on vihreää, mutta ihan juostavaa. Kartta pitää kohtalaisesti kutinsa eikä rasti tuota vaikeuksia. Viimeiselle alamäkeen ja jälleen ollaan kankaalla. Avokallion hahmottaminen on vaikeaa. Leima ja kohti vaihtoa. Syksyinen ilma on kuin tuntemani nuori nainen - kaunis.
Jukolan 30-vuotista taivalta juhlittiin rankassa maastossa. Jukolan viestin tarina -kirja kertoo maastosta ”maastossa ei yksinäinen jaksanut pitää letkan vauhtia ja eksynyt ajettiin nopeasti kiinni.” Tismalleen, totean minä.
22.9.2002 Kuoreveden Hallin Jukola 1. osuus 11,5 km / 1.33
www.jukola.com...