Syyllisyys | Ihminen tavattavissa
Вставка
- Опубліковано 6 січ 2021
- Tässä jaksossa Ihminen tavattavissa -terapeuttimme Anne Ollikainen ja Ihminen tavattavissa -koulutusohjelmamme perustaja Tommy Hellsten keskustelevat syyllisyydestä.
Lisätietoja Tommy Hellsten -instituutin Ihminen tavattavissa -koulutusohjelmasta löydät osoitteesta www.ihminentavattavissa.fi
Meidät löydät myös sosiaalisen median kanavista: Facebookista, Instagramista, Pinterestistä, LinkedInistä ja Twitteristä.
Mahtava haastattelu👍🙏❤. Resonoi tosi paljon🙏🙏🙏. Kiitos🙏 kiitos❤ kiitos🙏
Ihan mahtavia nämä keskustelut, kiitos!
Iso kiitos Teille, se oli kun ns. ”nenä päähän”
Arvokasta työtä teette 💖
Odotan innolla teidän seuraava keskustelua 😰 Isot kiitokset tästä 🙏🏼
Se mitä tunnet, kun koet syyllisyyttä, on häpeää. Syyllisyys on kognitiivinen (tietoinen) ymmärrys eli vastuun ottaminen siitä, että olet tehnyt tai että olet väärin. Se ei siis ole tunne itsessään, vaan tietoisuus. "Syyllisyyden tunne" on siis häpeä. Häpeät sitä, että olet tehnyt väärin, tai luulet (koet) tehneesi tai olevasi, koska tiedostat syyllisyytesi.
Jos sinua syytetään, joko tiedostat syyllisyytesi (otat vastuun tehdystä) tai et osaa, halua tai voi sitä tiedostaa, mutta saatat myös ottaa syyllisyyden (vastuun) kantaaksesi, vaikket oikeasti ole syyllistynyt mihinkään. Narsisti oikeuttaa itsensä vapaaksi syyllisyydestä, koska hänelle syyllisyys on arkipäivää; se on ollut hänelle sitä ihan alusta alkaen, ja hänen elinympäristönsä on ollut pahojen tekojen (eli syyllisyyden/häpeän lähteiden) kyllästämä, ja siten hän itsekin on tullut immuuniksi syyllisyyden tietoisuudelle ja häpeän tunteelle. Tai oikeastaan syyllisyyden käsite on hänelle siksi yhdentekevä (jolloin sen automaattisesti voi vierittää toisten harteille), kun taas häpeä on hänen perustilansa, jota hän sitten narsistisella ylivertaisuudellaan ja itsepyhityksellään - sekä katkeruuden oikeutuksella - yrittää jatkuvasti peitellä ja siirtää muille kannettavaksi.
Ajattelen mielelläni, että perisynnillä tarkoitetaan sitä psyykkisen kontaminaation taakkaa, jonka jokainen sukupolvi siirtää seuraavalle, joko ymmärtämättömyyttään tai omien (kontaminaatiosta johtuvien) vaikeuksiensa takia. Se ei siis ole biologisesti periytyvää, vaan vuorovaikutuksessa siirtyvää kuonaa. Tästä kierteestä voi vapautua, mutta se edellyttää ymmärrystä - ja tervettä nöyryyttä. On nöyrryttävä pyytämään anteeksi, ja samalla lopetettava se kielteinen toiminta, joka on anteeksipyynnön syynä. On siis astuttava rakkaudellisuuteen, eli hyväntahtoisuuden ilmentämiseen. Videolla kohdassa 20:03 kuin myös edempänä käsitellään hienosti anteeksi pyytämisen mekaniikkaa.
Uskonnot perustuvat kollektiiviseen syyllisyyteen ja häpeään. Siinä on tehokkaat oppijärjestelmät takaamaan syyllisyyksiä: perisynti on hyvä esimerkki.
Kymmenen käskyä kuvaa hyvin tätä pyrkimystä. Sitten kristinuskossa meidän on pakko uskoa, että meidät on pelastettu jumalan rangaistuksesta. Muuten emme pelastu. Näin aidosti meille uhkaillaan ja julistetaan uskonnossamme.
Jos olisimme täydellisiä, olisimme syyttömiä. Syyllisyys näkyy esim. siinä että näemme itsemme helposti vähän parempina kuin muut. Ja toisinpäin, eli syytämme liiaksi itseämme. Helposti myös erilaisten ihmisryhmien, kansojen (tai uskontojen) välillä näkyy samaa kilpailua. Suomalaiset on perempia kuin hurrit tai venälaiset jne. Meidän lahko on parempi kuin toisten. Nuo "muut" ovat muutenkin vähän omituisia.. Kristinuskon (jos olen ymmärtänyt sen oikein)eräs perus teema on tosiaan ihmisten syntisyys. Sen mukaan jokaisen tulisi tehdä parannusta elämässään. Ei (pakottaa) parannellen muuta maailmaa. Ei huono ohje nykyaikanakaan. Armo sitten luetaan, tai paremminkin sen voi kokea vaan sellainen, joka on tuntenut omissa nahoissaan olevansa syyllinen. Paremmuuden/huonommuuden tunteen takana oleva alemmuudentunne(tai ylpeys) vähenee kun ihminen näkee rehellisesti itsensä ja muut.
Kiitos. Synti ja armo osiota odotellessa😶
Mietin ,voiko syyllisyys vaikuttaa minuun niin, etten hyväksy itselleni elämäniloa? Nyt vihdoin olen sellaisessa tilanteessa,ettei tarvitse pelätä, eikä ahdistua eli kaikki edellytykset on iloon, mutta,huomaan että olen masentunut ? Ja jotenkin liitän tämän syyllisyyteen!
Kiitos viisaista sanoista ja kysymys. Syyllisyys liittyy siis tekoihin, häpeä olemiseen. Ehkä tämä on yksinkertaistus, mutta valaiseva sellainen. Mutta jos terve syyllisyys nousee siitä, että on tehnyt väärin, mistä nousee terve häpeä. Eiköhän sellaistakin ole?