Hieno biisi jälleen kerran ja tulee mieleen parikin tyyppiä ala-asteelta :) Ellinooran nykymusasta voi olla montaa mieltä, mutta oma muistoni on, että olin opiskelijabileissä vuonna 2010 kuuntelemassa jotain geneeristä bilebändiä. Ihmettelin, että miten tämä kuulostaa niin helvetin hyvältä. Laulajana oli Ellinoora, tuolloin tuiki tuntematon uraansa aloitteleva plikka. Se keikka on jäänyt kyllä mieleen ja jos artistia voi nykyään dissatakkin biisien laadusta niin omassa sydämessäni hän on ainakin aivan älyttömän taitava laulaja.
@@caseyryback6306 Ei ole näkyvissä lähiäikoina. Säännöllinen töi_ukkoilu on tyrehdyttänyt taiteellisen puoleni, mikä näkyy kontentin vähenemisenä. Musisointia en kuitenkaan ole lopettanut. Se näkyy edelleen karaoken tai soittimien rämpyttämisen muodossa kaveriporukalla, mutta mitään julkaisukelpoista emme pyri tekemään. Kunhan vaan jammaillaan omaksi iloksemme.
@@kasibitti1990Vähän samaa tautia ollut itselläkin liikkeellä: työnteko tyrehdyttää tehokkaasti taiteellisen luovuuden. Muutaman kerran vuodessa tulee kaiveltua äänitysvehkeitä esille ja muu musisointi jää lähinnä koomailuksi kotisohvalla kitaran kanssa. Ja aikakin on muuttunut, kun sisällöntuottamisesta on tullut ammattimaisempaa; tällainen "mitä ja milloin huvittaa harrastelupohjalta" -meininki ei ole enää tätä päivää internetissäkään.
Totanoin, hyvä biisi. Onko tässä(kin) biisissä jotain omaelämäkerrallista? Kenties olit tuo mies lähiöbaarissa tai "Juhis"? Ps. Mitä ne Ellinooran ärsyttävät laulumaneerit ovat? En saanut tuota mielestäni kun mainitsit sen hiljattain videon dessussa ja nyt en voi radiota kuunnellessani olla miettimättä "Mitä Ellinooran laulumaneereja se Casey Rybacki vihaa?"
Oikeastaan tässä ei ole mitään omaelämäkerrallista ihan suoraan, enemmänkin tämä on mieleen painuneita havaintoja ympäristöstäni kuin omia kokemuksia. Kappaleen henkilöt ja kiusaamiseen liittyvät tilanteet ja detaljit ovat toki täysin sepitettyjä, mutta mikäli näissä on jonkinlaista uskottavuutta, niin sen voin tunnustaa, ettei kumpikaan positio - kertojan tai Juhiksen - nyt aivan täysin vieras ole. (Ei kai tällaisia yksityiskohtia muuten keksisikään kuin palaamalla mielessään ala-asteelle ja kuvittelemalla ison pään - mutta itsellekö vai jollekin muulle?) Ellinooran laulumaneereja on hankala selittää sanoin. Jos nyt otetaan esimerkiksi vaikka tuo ykkösinhokkini "Elefantin paino", niin siinähän niitä riittää. Särkyvää ääntä, joka väliin tungettavaa korkeaa jodlausta ja välillä perskarvanohuella äänellä piipitystä herkempiin kohtiin. Sellainen tietty tulkinnan levottomuus ja epäsuoraviivaisuus siinä kai eniten tökkii yhdistettynä siihen, etten vain pidä äänensä sointiväristä.
Hieno biisi jälleen kerran ja tulee mieleen parikin tyyppiä ala-asteelta :)
Ellinooran nykymusasta voi olla montaa mieltä, mutta oma muistoni on, että olin opiskelijabileissä vuonna 2010 kuuntelemassa jotain geneeristä bilebändiä. Ihmettelin, että miten tämä kuulostaa niin helvetin hyvältä. Laulajana oli Ellinoora, tuolloin tuiki tuntematon uraansa aloitteleva plikka. Se keikka on jäänyt kyllä mieleen ja jos artistia voi nykyään dissatakkin biisien laadusta niin omassa sydämessäni hän on ainakin aivan älyttömän taitava laulaja.
Ja huomasin juuri, ettei juuri tässä biisissä Ellinooraa mainittu vaan jossain aiemmassa, mutta liekö sillä väliä
Kaunis ja tarttuva kappale ❤
Kiitoksia! Milloinkas teikäläiseltä kuullaan taas uutta tuotantoa?
@@caseyryback6306 Ei ole näkyvissä lähiäikoina. Säännöllinen töi_ukkoilu on tyrehdyttänyt taiteellisen puoleni, mikä näkyy kontentin vähenemisenä. Musisointia en kuitenkaan ole lopettanut. Se näkyy edelleen karaoken tai soittimien rämpyttämisen muodossa kaveriporukalla, mutta mitään julkaisukelpoista emme pyri tekemään. Kunhan vaan jammaillaan omaksi iloksemme.
@@kasibitti1990Vähän samaa tautia ollut itselläkin liikkeellä: työnteko tyrehdyttää tehokkaasti taiteellisen luovuuden. Muutaman kerran vuodessa tulee kaiveltua äänitysvehkeitä esille ja muu musisointi jää lähinnä koomailuksi kotisohvalla kitaran kanssa. Ja aikakin on muuttunut, kun sisällöntuottamisesta on tullut ammattimaisempaa; tällainen "mitä ja milloin huvittaa harrastelupohjalta" -meininki ei ole enää tätä päivää internetissäkään.
Totanoin, hyvä biisi. Onko tässä(kin) biisissä jotain omaelämäkerrallista? Kenties olit tuo mies lähiöbaarissa tai "Juhis"?
Ps. Mitä ne Ellinooran ärsyttävät laulumaneerit ovat? En saanut tuota mielestäni kun mainitsit sen hiljattain videon dessussa ja nyt en voi radiota kuunnellessani olla miettimättä "Mitä Ellinooran laulumaneereja se Casey Rybacki vihaa?"
Oikeastaan tässä ei ole mitään omaelämäkerrallista ihan suoraan, enemmänkin tämä on mieleen painuneita havaintoja ympäristöstäni kuin omia kokemuksia. Kappaleen henkilöt ja kiusaamiseen liittyvät tilanteet ja detaljit ovat toki täysin sepitettyjä, mutta mikäli näissä on jonkinlaista uskottavuutta, niin sen voin tunnustaa, ettei kumpikaan positio - kertojan tai Juhiksen - nyt aivan täysin vieras ole. (Ei kai tällaisia yksityiskohtia muuten keksisikään kuin palaamalla mielessään ala-asteelle ja kuvittelemalla ison pään - mutta itsellekö vai jollekin muulle?)
Ellinooran laulumaneereja on hankala selittää sanoin. Jos nyt otetaan esimerkiksi vaikka tuo ykkösinhokkini "Elefantin paino", niin siinähän niitä riittää. Särkyvää ääntä, joka väliin tungettavaa korkeaa jodlausta ja välillä perskarvanohuella äänellä piipitystä herkempiin kohtiin. Sellainen tietty tulkinnan levottomuus ja epäsuoraviivaisuus siinä kai eniten tökkii yhdistettynä siihen, etten vain pidä äänensä sointiväristä.