Kaikki tunteet ovat oikein. Ei ole oikeata tai väärää tunnetta. Kun loikoilee aamulla sängyssä ja päättää ettei nouse ennenkuin tuntee kiitollisuutta niinkuin tässä haastateltava tekee, niin haluaisin kysyä mikä oli se tunne mitä ei saanut tuntea? Se "paskamainen"? Kun hyväksymme tunteen joka nousee vahvana esiin, niin mieli kääntyy siitä automaattisesti pois, kun se on todella käyty läpi. Kun menimme päiväkotiin tai kouluun lapsena niin me opimme tukahduttamaan sisäiset tunteemme ja se ohjelmointi on jäänyt päälle. Olisimme halunneet kirmaista ulos iloisena juoksemaan paljasjaloin kosteassa aamuruohikossa, mutta meidät pakotettiin istumaan paikoillamme, koska elämässä ei "muuten pärjää".
Kiitos tästä!
Kaikki tunteet ovat oikein. Ei ole oikeata tai väärää tunnetta. Kun loikoilee aamulla sängyssä ja päättää ettei nouse ennenkuin tuntee kiitollisuutta niinkuin tässä haastateltava tekee, niin haluaisin kysyä mikä oli se tunne mitä ei saanut tuntea? Se "paskamainen"? Kun hyväksymme tunteen joka nousee vahvana esiin, niin mieli kääntyy siitä automaattisesti pois, kun se on todella käyty läpi. Kun menimme päiväkotiin tai kouluun lapsena niin me opimme tukahduttamaan sisäiset tunteemme ja se ohjelmointi on jäänyt päälle. Olisimme halunneet kirmaista ulos iloisena juoksemaan paljasjaloin kosteassa aamuruohikossa, mutta meidät pakotettiin istumaan paikoillamme, koska elämässä ei "muuten pärjää".
Mitä ootte opiskelleet?