Temppu tehtiin niin, että kirja on käsitelty. Siellä on useissa kohdissa sivu 267. Noora selaa yhteen näistä kohdista ja pitää taukoa ja odottaa, että stop tulisi siihen kohtaan. Jos ei olisi tullut, hän olisi selannut seuraavan tällaiseen kohtaan ja taas pitänyt taukoa. Jos stop olisi tullut liian aikaisin, hän olisi kuitenkin jatkanut selaamista sivun 267 kohtaan ja pysähtynyt siihen. Sitten hän antaa kirjan niin päin toimittajalla, että hän valitsee sivun 267 eikä 266. Yksi näistä 267-kohdista on sellainen, että sivu on revitty ja sivu on aanelosten välissä. Kun toimittaja etsii lopuksi sivua 267, Noora sörkkii ja söhlää väliin, jotta toimittaja ottaa juuri oikean 267-kohdan kirjasta, aika loppupäästä. Näin päästiin haluttuun lopputulemaan. Temppua voi vielä varmistaa sillä, että esim paperipinon loppupäässä olisi myös ollut 266-sivu revittynä, jos olisikin tarvittu sitä eli toimittaja olisi kuitenkin valinnut vasemmanpuoleisen sivun alkuaukeamalta. Sitten Noora olisi sanonut esim., että "Käännä paperipino ympäri ja katso päällimäisen paperin alle." Taitoa vaatii eniten se, että saa tuossa loppuvaiheessa pakotettua toimittajan etsimään sivun 267 oikeasta kohdasta kirjaa.
Söhlimisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Eikä paljo taitoakaan vaadi. Noora itse aukaisee kirjan yli siitä kohtaa missä on ehyt sivu 267. Edit. 266 kanssa ei tarvi varmistella yhtään ne on samalla aukeamalla ja Noora valitsee itse aukeaman sivun.
Kaksi numeroa joista valita
Temppu tehtiin niin, että kirja on käsitelty. Siellä on useissa kohdissa sivu 267. Noora selaa yhteen näistä kohdista ja pitää taukoa ja odottaa, että stop tulisi siihen kohtaan. Jos ei olisi tullut, hän olisi selannut seuraavan tällaiseen kohtaan ja taas pitänyt taukoa. Jos stop olisi tullut liian aikaisin, hän olisi kuitenkin jatkanut selaamista sivun 267 kohtaan ja pysähtynyt siihen. Sitten hän antaa kirjan niin päin toimittajalla, että hän valitsee sivun 267 eikä 266. Yksi näistä 267-kohdista on sellainen, että sivu on revitty ja sivu on aanelosten välissä. Kun toimittaja etsii lopuksi sivua 267, Noora sörkkii ja söhlää väliin, jotta toimittaja ottaa juuri oikean 267-kohdan kirjasta, aika loppupäästä. Näin päästiin haluttuun lopputulemaan. Temppua voi vielä varmistaa sillä, että esim paperipinon loppupäässä olisi myös ollut 266-sivu revittynä, jos olisikin tarvittu sitä eli toimittaja olisi kuitenkin valinnut vasemmanpuoleisen sivun alkuaukeamalta. Sitten Noora olisi sanonut esim., että "Käännä paperipino ympäri ja katso päällimäisen paperin alle." Taitoa vaatii eniten se, että saa tuossa loppuvaiheessa pakotettua toimittajan etsimään sivun 267 oikeasta kohdasta kirjaa.
Söhlimisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Eikä paljo taitoakaan vaadi. Noora itse aukaisee kirjan yli siitä kohtaa missä on ehyt sivu 267.
Edit. 266 kanssa ei tarvi varmistella yhtään ne on samalla aukeamalla ja Noora valitsee itse aukeaman sivun.
Jos luku oli 267 miten seuraava luku voi olla 269?
+1337 L33T Kirjoissa kun sivut yleensä on kaksipuoleisia...eli samassa "paperiliuskassa" oli sivut 267 ja 268...
Ai niin joo.. :DD kiitos tästä tiedosta!