Kun nousit Isän kunniaan, virsi 109

1.
Kun nousit Isän kunniaan
taivaaseen, Jeesukseni,
jäin ikävöimään päälle maan,
jäi murhe seurakseni.
Nyt kuljen täällä vieraana,
on isänmaani kaukana.
2.
Ei täältä sinne katseeni
luoksesi kanna vielä,
vaan silti heikko ääneni
jo nytkin kuullaan siellä.
Kun täällä huokaan, Herrani,
saan sieltä vastauksesi.
3.
Nyt uskoani vahvista
ja tue toivoani.
En jaksa, ellet johdata
ja kanna matkallani.
Niin armostasi nähdä saan
sen toivon maan, sen riemun maan.
4.
Ja niin kuin nousit kunniaan
pilvessä valoisassa,
niin saavut jälleen päälle maan
suuressa kunniassa,
ja tuomariksi jokaisen
käyt, Herra maan ja taivaitten.
5.
Siis auta, Jeesus, valvomaan,
suo valmis aina olla.
Kun meidät kaikki kutsutaan
eteesi tuomiolla,
myös minut johda kunniaan
Isäni maahan oikeaan.
Säk. 1-2, 4-5 Johan Olof Wallin 1816. Suom. Uusia Wirsiä 1836. Uud. ja säk. 3 Elias Lönnrot 1864. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Bartholomäus Gesius 1605.

[@user-rl5hy9dl4r]

Hyvä ääni menee niin kuin pitää ❤❤😊😊😊😊

[@ValmaLuukka]

Hyvä kun lauloit Helatorstain virren. Kiitos.