Kiitoksia tästä videosta, oli mielenkiintoinen. Ihmista ei voi määritellä ainakaan pelkän lääketieteen kautta, elämä on isompi ja laajempi juttu. Vasta yli 100v ne ovat vääntäneet näitä uusia luokittelujaan, ihmiskunta selvisi ennen sitäkin aika kauan:). Älä anna määritellä itseäsi noin luokitteluin ahtaasti olet paaaljon enemmän ja muutakin! Päätä itse kuka ja mitä olet, sillä vapauteen me olemme luodut! Älä anna muille sitä valtaa päättää, koska on vaan yksi elämä ja sitten on ihana ikuisuus. Eikun kohti elämää tässä ja nyt. Me täällä tubella kannattelemme sinua - kaikki hyväntahtoiset.
Skitsofreniasta on ihmisillä ihan väärät oletukset, jokainen skitsofreenikko on erilainen ja hulluksi ei saa leimata. Mulla on ystävä kellä sama sairaus ja maailman kiltein ja mukavin ihminen, hieman ujokin jopa..
Selvästi sun sukulaiset myös sun sairauden varjolla sua manipuloi, mikä on surullista kuulla 😢 mut ei sun oo pakko olla tekemisissä ihmistenkanssa ketkä ei kohtele sua hyvin oli sukulainen tai ei.. sulla on oma tahto myös, etkä oo mikään hullu! ❤
Voimia! Itellä on ensipsykoosi ja paraneminen on kestänyt kaksi vuotta ja jatkuu edelleen. Olen tosin jo opiskelun syrjässä kiinni ja töissäkin käynyt. Oot diagnoosista riippumatta arvokas ja rakas ihminen jollekin 🩷🩷🩷🩷🩷
Itellä ADHD, olin nuorena jopa mielisairaalassa yhden päivän sen takia, mut se oli vaan mieleenpainuva kokemus joka naurattaa edelleen, 30 vuotta myöhemmin :D
Järkyttävää mitä kaikkea ylimääräistä joudut kestämään vain diagnoosisi takia. Sinulla on ihan riittävästi taakkaa muutenkin, ei tuollaisia ymmärtämättömiä asenteita tarvitsisi enää olla.
Tällä hetkellä, vuoden 2025 alkumetreillä minua mietityttää ja samalla surettaakin se, etten ole voinut oikein jakaa äitini kanssa elämäni raskaampia tapahtumia. Tavallaan olen halunnut suojella äitiäni mm. tiedolta, että minulla on diagnosoitu skitsofrenia. Toisaalta olen pohtinut, että mitä jos diagnoosi olisikin tullut paljon aiemmin, vielä kun äiti asui kotona ja oli kommunikaatiokykyinen. Kuinka äitini olisi suhtautunut asiaan? Pelkään, että äiti menee hautaan saamatta tietää minun elämäni todellista tolaa. Siksi pohdinkin, että pitäisikö vielä kertoa kun äidillä henki pihisee? Äiti ei kyllä pysty tuottamaan puhetta vastineeksi. Mutta jotenkin haluaisin kuitenkin, että äiti tietäisi. En tiedä.
neuroleptit on 2 piippuinen juttu ne tasaa mutta samalla ne luo sellaisen harhaisen käsityksen mikä näennäisesti on 'normaalia' ja estää ihmistä elämästä läpi omia tunteita jolloin psyyke häiriytyy sillä osalla ettei se kykene jäsentämään menneitä rooleja eikä tulevia rooleja eikä tapahtuvaa todellisuuttakaan jolloin ihminen leimautuu syvemmin ja paranemisesta tulee mahdotonta. Jos lopettaa neuroleptit se johtaa yleensä patoutuneiden tunteiden yhdistymiseen tajuntaan jonka neuroleptit estää jolloin jos ihminen ei kykene elämään hulluuttaan sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla se johtaa pakkohoitoon ja ollaan lähtöpisteessä sen suhteen jos tavoite olisi neuroleptiton elämä koska neuroleptit vie ihmisen vähitellen vuosikymmenien kuluessa totaaliseen rappioon ja ennenaikaiseen kuolemaan kukaan lääkäri ei välitä siitä mitään eikä tunne syyllisyyttäkään vetoaa vain siihen että potilas olisi ollut sairaampi jos ei olisi 'autettu' kun toiselle mahdollisuudelle eli neuroleptittomalle elämälle ei välttämättä anneta edes mahdollisuutta. Tiedän ja tunnen tapauksia jotka todella halusivat lopettaa mutta ongelmaksi tuli juuri tuo patoutuneiden tunteiden pinnalle tulo joka esti sosiaalisesti hyväksyttävän elämän ja johti takaisin pakkohoidon kautta neurolepti taantumukseen. Omalla kohdalla kokemusta on 2 vuoden ajalta neurolepti kidutuksesta kerta pakkohoidostakin koska en halunnut syödä neurolepteja. Olen kuitenki 18 vuotta elänyt ilman neurolepti myrkkyjä ja todistanut monien ennenaikaisen kuoleman jossa rappio vain syvenee loppua kohden. Ihminen jää jollakin lailla epäihmiseksi neuroleptien takia koska ne estävät normaalin kasvun ihmisyyteen vääristämällä psyykettä estäen ajatusprosesseja ja kykyä jäsentää rooleja tapahtuvasta todellisuudesta. Yksi neuroleptien pää vaikutus on että potilas olisi 'helppohoitoinen' eli sanoo sen mitä vastapuoli haluaa kuulla eikä välitä itsestään enää, silloin voidaan kysyä onko 'hoito' millään tasoa onnistunutta.
Meneekö rauhottavia paljon? Itsellä vietiin ainoa ahdistukseen auttanut Rivatril pois, ajettiin alas kahdessa kuukaudessa. Ei reilua ei. Lisäks käytin ko, lääkettä 27 vuotta.
Kiitoksia tästä videosta, oli mielenkiintoinen. Ihmista ei voi määritellä ainakaan pelkän lääketieteen kautta, elämä on isompi ja laajempi juttu. Vasta yli 100v ne ovat vääntäneet näitä uusia luokittelujaan, ihmiskunta selvisi ennen sitäkin aika kauan:). Älä anna määritellä itseäsi noin luokitteluin ahtaasti olet paaaljon enemmän ja muutakin! Päätä itse kuka ja mitä olet, sillä vapauteen me olemme luodut! Älä anna muille sitä valtaa päättää, koska on vaan yksi elämä ja sitten on ihana ikuisuus. Eikun kohti elämää tässä ja nyt. Me täällä tubella kannattelemme sinua - kaikki hyväntahtoiset.
Skitsofreniasta on ihmisillä ihan väärät oletukset, jokainen skitsofreenikko on erilainen ja hulluksi ei saa leimata. Mulla on ystävä kellä sama sairaus ja maailman kiltein ja mukavin ihminen, hieman ujokin jopa..
Selvästi sun sukulaiset myös sun sairauden varjolla sua manipuloi, mikä on surullista kuulla 😢 mut ei sun oo pakko olla tekemisissä ihmistenkanssa ketkä ei kohtele sua hyvin oli sukulainen tai ei.. sulla on oma tahto myös, etkä oo mikään hullu! ❤
Kiitos avoimmuudesta sekä rehellisyydestä! Olisi kyllä mielenkiintoa itelläni jatkaa keskustelua aiheesta.
Voimia! Itellä on ensipsykoosi ja paraneminen on kestänyt kaksi vuotta ja jatkuu edelleen. Olen tosin jo opiskelun syrjässä kiinni ja töissäkin käynyt. Oot diagnoosista riippumatta arvokas ja rakas ihminen jollekin 🩷🩷🩷🩷🩷
Oot sympaattinen tyyppi..Hyvä kun puhut avoimesti sairaudestasi. Asennemuutosta tähänkin sairauteen tarvitaan, sairaus se on muiden joukossa.
Sukulaiset voi olla pahimpia! Tsemppiä! 🤗
Minkäs sille voi jos joku sairaus tulee itelläkin on monta sairautta. 🤗
Hyvä video kiitos ElliNoora ❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤
Itellä ADHD, olin nuorena jopa mielisairaalassa yhden päivän sen takia, mut se oli vaan mieleenpainuva kokemus joka naurattaa edelleen, 30 vuotta myöhemmin :D
Järkyttävää mitä kaikkea ylimääräistä joudut kestämään vain diagnoosisi takia. Sinulla on ihan riittävästi taakkaa muutenkin, ei tuollaisia ymmärtämättömiä asenteita tarvitsisi enää olla.
Tällä hetkellä, vuoden 2025 alkumetreillä minua mietityttää ja samalla surettaakin se, etten ole voinut oikein jakaa äitini kanssa elämäni raskaampia tapahtumia. Tavallaan olen halunnut suojella äitiäni mm. tiedolta, että minulla on diagnosoitu skitsofrenia. Toisaalta olen pohtinut, että mitä jos diagnoosi olisikin tullut paljon aiemmin, vielä kun äiti asui kotona ja oli kommunikaatiokykyinen. Kuinka äitini olisi suhtautunut asiaan?
Pelkään, että äiti menee hautaan saamatta tietää minun elämäni todellista tolaa. Siksi pohdinkin, että pitäisikö vielä kertoa kun äidillä henki pihisee? Äiti ei kyllä pysty tuottamaan puhetta vastineeksi. Mutta jotenkin haluaisin kuitenkin, että äiti tietäisi.
En tiedä.
neuroleptit on 2 piippuinen juttu ne tasaa mutta samalla ne luo sellaisen harhaisen käsityksen mikä näennäisesti on 'normaalia' ja estää ihmistä elämästä läpi omia tunteita jolloin psyyke häiriytyy sillä osalla ettei se kykene jäsentämään menneitä rooleja eikä tulevia rooleja eikä tapahtuvaa todellisuuttakaan jolloin ihminen leimautuu syvemmin ja paranemisesta tulee mahdotonta. Jos lopettaa neuroleptit se johtaa yleensä patoutuneiden tunteiden yhdistymiseen tajuntaan jonka neuroleptit estää jolloin jos ihminen ei kykene elämään hulluuttaan sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla se johtaa pakkohoitoon ja ollaan lähtöpisteessä sen suhteen jos tavoite olisi neuroleptiton elämä koska neuroleptit vie ihmisen vähitellen vuosikymmenien kuluessa totaaliseen rappioon ja ennenaikaiseen kuolemaan kukaan lääkäri ei välitä siitä mitään eikä tunne syyllisyyttäkään vetoaa vain siihen että potilas olisi ollut sairaampi jos ei olisi 'autettu' kun toiselle mahdollisuudelle eli neuroleptittomalle elämälle ei välttämättä anneta edes mahdollisuutta.
Tiedän ja tunnen tapauksia jotka todella halusivat lopettaa mutta ongelmaksi tuli juuri tuo patoutuneiden tunteiden pinnalle tulo joka esti sosiaalisesti hyväksyttävän elämän ja johti takaisin pakkohoidon kautta neurolepti taantumukseen.
Omalla kohdalla kokemusta on 2 vuoden ajalta neurolepti kidutuksesta kerta pakkohoidostakin koska en halunnut syödä neurolepteja. Olen kuitenki 18 vuotta elänyt ilman neurolepti myrkkyjä ja todistanut monien ennenaikaisen kuoleman jossa rappio vain syvenee loppua kohden. Ihminen jää jollakin lailla epäihmiseksi neuroleptien takia koska ne estävät normaalin kasvun ihmisyyteen vääristämällä psyykettä estäen ajatusprosesseja ja kykyä jäsentää rooleja tapahtuvasta todellisuudesta. Yksi neuroleptien pää vaikutus on että potilas olisi 'helppohoitoinen' eli sanoo sen mitä vastapuoli haluaa kuulla eikä välitä itsestään enää, silloin voidaan kysyä onko 'hoito' millään tasoa onnistunutta.
Miten skitsofrenia sulla oireilee?
Ylipainossa
@@KuumaManner idiootti
@@KuumaManner😂
Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet❤
Mä sain skitsofrenian 2022 oltuani 7kk osastolla psykoosin takia. Oli sähköhoitoa jossa menetin muistiani. Nyt 2,5 vuotta tapahtuneesta ja aloitin om
Mikä om
Kyllä tämä vois olla lähellä mut ei ehkä tarpeeks pahoja nuo jurut
Meneekö rauhottavia paljon? Itsellä vietiin ainoa ahdistukseen auttanut Rivatril pois, ajettiin alas kahdessa kuukaudessa. Ei reilua ei. Lisäks käytin ko, lääkettä 27 vuotta.
❤
onk sulla skitsofrenia?