Olipas siunaavia todistuksia. Itse olen hengaillut toista vuotta reformoidun seurakunnan liepeillä ja siksi vähän tutkinut aihetta. Omavoimaisesta kristillisyydestä pelastettuna Kumpulaisen puheet resonoivat erityisesti. Olisikin joskus hauska törmätä häneen, jakaa ajatuksia ja kokemuksia. Hän kuuluu edelleen helluntailaisuuteen, joten kuulumattomuus ref. seurakuntaan yhdistää. Itse olen luterilainen. Yhdistävää on myös se ymmärrys, ettei Jumala ole syyllinen siihen, jos ihminen joutuu helvettiin. Sellaista käsitystä ei Raamattu opeta, vaan se taitaa enemmän nousta ihmisjärjestä. Haastattelussa jäi kysymättä haastateltavien käsitys rajoitetusta sovituksesta, joka on nähdäkseni predestinaatio-järkeilyn johdonmukainen lakipiste, jota ei kuitenkaan voi hyväksyä kirjoitusten mukaiseksi. Järjen ja logiikan pitäisi anatutua Jumalan sanalle, muuten seuraa noinkin hulluja oppeja. Reformaation alkuperäinen löyty oli nimenomaan armo ilman lakia ja laki ilman armoa. Kun olen tutustunut esim. John MacArthurin teologiaan, siinä ei oikeastaan tehdä mitään eroa lain ja evankeliumin välille. Tämä poikkeaa Paavalista ja uskonpuhdistajista. Myös Pyhä Henki on sivuroolissa. (nämä huomioita kirjasta Evankeliumi Jeesuksen mukaan) Omat sudenkuoppansa on siis myös tuossa amerikkalaisessa uuskalvinismissa. Se näkyy mielestäni jo Suomessa näinkin aikaisessa vaiheessa. Mm. jonkun blogissa oli otsikkona tyyliin: Kumpulainen saarnaa kalvinismia helluntaiseurakunnassa. Aletaan vannoa opin nimiin ja julistetaan reformoitua ja kalvinismia Jeesuksen rinnalla. Amerikassa, jossa tätä tulipia on opetettu kauemmin, näkyy paremmin sen vaara saattaa ihmisiä lain alle etsimään valintansa todistusta omasta uskosta tai sen hedelmistä sen sijaan, että katsottaisiin pois itsestä ristiinnaulittuun Kristukseen. Mikäli ei ole varmuutta siitä, ettå Jeesus sovitti kaikkien synnit, ei ole varmuutta siitä, että minun syntini olivat ristillä. Tästä seurauksena pelastusvarmuutta täytyy hakea osaksi jostain muualta (yleensä pyhityksestä) ja sen jälkeen kaikki onkin taas epävarmaa. Siellä ovi käy myös ulospäin kalvinistisista seurakunnista, minkä ymmärrän hyvin myös oman historiani kautta. Myös minulta vahva suositus Ruokasen kirjalle Miten uskoa kun ei voi uskoa. Siinä käsitellään Lutherin ja Erasmuksen kiistaa vapaasta tahdosta. Ajattelisin, että kirja olisi erittäin hyödyllinen tähän kontekstiin ja voisi entisestään avartaa, ehkä tasapainottaakin ja ohjata raamatulliseen suuntaan näiden asioiden kanssa painivia "vihaisia nuoria miehiä". Siinä tulee esille salattu Jumala ja Pyhän Hengen merkitystä painotetaan. Pidetään kiinni uskonvanhurskaudesta ilman, että se johtaisi vaikkapa tuohon epäraamatulliseen rajoitettuun sovitukseen. Mutta kiitos Herralle, että hän on tämän liikehdinnän kautta tuonut sanaansa ihmisten eteen, kirkastanut armonsa Kristuksessa monelle vapaissa suunnissa nääntyneelle lampaalle ja johdattanut heitä yhteen vehreämmille laitumille.
Jos ei ole ihmisellä vapautta valita niin miksei jumala sitten vain napsauta sormia ja pelasta kerralla kaikkia? Miksi hän jättäisi osan pois? Ei mene edelleenkään reformaatio mun päähän.
Meillä on sellainen väärä mielikuva, että Jumala on olemassa ihmistä varten ja Hänen tarkoituksensa ja tavoitteensa on maksimoida pelastuneiden lukumäärä tekemättä väkivaltaa ihmisen vapaalle tahdolle. Tästä mielikuvasta pitää oppia pois ja ymmärtää sen sijaan, että ihminen on olemassa Jumalaa varten ja Hänen kunniakseen ja kirkastuksekseen. Tahto uskoa Häneen on jotakin, minkä Hän antaa lahjana vapaasti niille joille tahtoo. Jos joku pelastuu, se ei ole Jumalalle "onnistuminen" ja jos joku hukkuu, se ei ole Jumalalle "epäonnistuminen", vaan molemmissa Hänellä on tarkoituksensa. Tämä on hyvin radikaali ajattelutavan muutos, joten on hyvin ymmärrettävää, että se ottaa aikansa, varsinkin kun ihminen luonnostaan vastustaa Jumalan asioita.
"Miksi hän jättäisi osan pois?" Koska hänen ( kalvinistien jumalan ) tahto ei ole se, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Kalvinistien jumala ei ole Raamatun Jumala. "Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, JOKA TAHTOO, ETTÄ KAIKKI IHMISET PELASTUISIVAT JA TULISIVAT TUNTEMAAN TOTUUDEN" ( Paavalin 1. kirje Timoteukselle 2:1-4 )
@@laulavakivi4618se tulisi lukea ”kaikenlaiset”. Kuitenkin puhutaan kuninkaista yms ja Paavalin pointti tuossa on se, että me ei voida sulkea rukouksistamme pois esivallan edustajiakaan vaikka he meitä vainoaisivat, koska Jumala tahtoo heitäkin pelastaa. Kaikista kansoista, kielistä ja heimoista tekemättä erotusta siitä onko köyhä vai kuninkaallinen. Jos tuon lukee niin päin, että Jumala tahtoo, että ”kaikki”, siis jokainen yksilö pelastuu, se ei käy yksiin niiden tekstien kanssa, joissa sanotaan, että Jumala tekee sen mitä Hän tahtoo.
Kunnia Jumalalle!
Olipas siunaavia todistuksia. Itse olen hengaillut toista vuotta reformoidun seurakunnan liepeillä ja siksi vähän tutkinut aihetta. Omavoimaisesta kristillisyydestä pelastettuna Kumpulaisen puheet resonoivat erityisesti. Olisikin joskus hauska törmätä häneen, jakaa ajatuksia ja kokemuksia. Hän kuuluu edelleen helluntailaisuuteen, joten kuulumattomuus ref. seurakuntaan yhdistää. Itse olen luterilainen. Yhdistävää on myös se ymmärrys, ettei Jumala ole syyllinen siihen, jos ihminen joutuu helvettiin. Sellaista käsitystä ei Raamattu opeta, vaan se taitaa enemmän nousta ihmisjärjestä.
Haastattelussa jäi kysymättä haastateltavien käsitys rajoitetusta sovituksesta, joka on nähdäkseni predestinaatio-järkeilyn johdonmukainen lakipiste, jota ei kuitenkaan voi hyväksyä kirjoitusten mukaiseksi. Järjen ja logiikan pitäisi anatutua Jumalan sanalle, muuten seuraa noinkin hulluja oppeja.
Reformaation alkuperäinen löyty oli nimenomaan armo ilman lakia ja laki ilman armoa. Kun olen tutustunut esim. John MacArthurin teologiaan, siinä ei oikeastaan tehdä mitään eroa lain ja evankeliumin välille. Tämä poikkeaa Paavalista ja uskonpuhdistajista. Myös Pyhä Henki on sivuroolissa. (nämä huomioita kirjasta Evankeliumi Jeesuksen mukaan)
Omat sudenkuoppansa on siis myös tuossa amerikkalaisessa uuskalvinismissa. Se näkyy mielestäni jo Suomessa näinkin aikaisessa vaiheessa. Mm. jonkun blogissa oli otsikkona tyyliin: Kumpulainen saarnaa kalvinismia helluntaiseurakunnassa. Aletaan vannoa opin nimiin ja julistetaan reformoitua ja kalvinismia Jeesuksen rinnalla. Amerikassa, jossa tätä tulipia on opetettu kauemmin, näkyy paremmin sen vaara saattaa ihmisiä lain alle etsimään valintansa todistusta omasta uskosta tai sen hedelmistä sen sijaan, että katsottaisiin pois itsestä ristiinnaulittuun Kristukseen. Mikäli ei ole varmuutta siitä, ettå Jeesus sovitti kaikkien synnit, ei ole varmuutta siitä, että minun syntini olivat ristillä. Tästä seurauksena pelastusvarmuutta täytyy hakea osaksi jostain muualta (yleensä pyhityksestä) ja sen jälkeen kaikki onkin taas epävarmaa. Siellä ovi käy myös ulospäin kalvinistisista seurakunnista, minkä ymmärrän hyvin myös oman historiani kautta.
Myös minulta vahva suositus Ruokasen kirjalle Miten uskoa kun ei voi uskoa. Siinä käsitellään Lutherin ja Erasmuksen kiistaa vapaasta tahdosta. Ajattelisin, että kirja olisi erittäin hyödyllinen tähän kontekstiin ja voisi entisestään avartaa, ehkä tasapainottaakin ja ohjata raamatulliseen suuntaan näiden asioiden kanssa painivia "vihaisia nuoria miehiä". Siinä tulee esille salattu Jumala ja Pyhän Hengen merkitystä painotetaan. Pidetään kiinni uskonvanhurskaudesta ilman, että se johtaisi vaikkapa tuohon epäraamatulliseen rajoitettuun sovitukseen.
Mutta kiitos Herralle, että hän on tämän liikehdinnän kautta tuonut sanaansa ihmisten eteen, kirkastanut armonsa Kristuksessa monelle vapaissa suunnissa nääntyneelle lampaalle ja johdattanut heitä yhteen vehreämmille laitumille.
Jos ei ole ihmisellä vapautta valita niin miksei jumala sitten vain napsauta sormia ja pelasta kerralla kaikkia? Miksi hän jättäisi osan pois? Ei mene edelleenkään reformaatio mun päähän.
Meillä on sellainen väärä mielikuva, että Jumala on olemassa ihmistä varten ja Hänen tarkoituksensa ja tavoitteensa on maksimoida pelastuneiden lukumäärä tekemättä väkivaltaa ihmisen vapaalle tahdolle. Tästä mielikuvasta pitää oppia pois ja ymmärtää sen sijaan, että ihminen on olemassa Jumalaa varten ja Hänen kunniakseen ja kirkastuksekseen. Tahto uskoa Häneen on jotakin, minkä Hän antaa lahjana vapaasti niille joille tahtoo. Jos joku pelastuu, se ei ole Jumalalle "onnistuminen" ja jos joku hukkuu, se ei ole Jumalalle "epäonnistuminen", vaan molemmissa Hänellä on tarkoituksensa. Tämä on hyvin radikaali ajattelutavan muutos, joten on hyvin ymmärrettävää, että se ottaa aikansa, varsinkin kun ihminen luonnostaan vastustaa Jumalan asioita.
"Miksi hän jättäisi osan pois?"
Koska hänen ( kalvinistien jumalan ) tahto ei ole se, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Kalvinistien jumala ei ole Raamatun Jumala.
"Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, JOKA TAHTOO, ETTÄ KAIKKI IHMISET PELASTUISIVAT JA TULISIVAT TUNTEMAAN TOTUUDEN" ( Paavalin 1. kirje Timoteukselle 2:1-4 )
@@laulavakivi4618se tulisi lukea ”kaikenlaiset”. Kuitenkin puhutaan kuninkaista yms ja Paavalin pointti tuossa on se, että me ei voida sulkea rukouksistamme pois esivallan edustajiakaan vaikka he meitä vainoaisivat, koska Jumala tahtoo heitäkin pelastaa. Kaikista kansoista, kielistä ja heimoista tekemättä erotusta siitä onko köyhä vai kuninkaallinen. Jos tuon lukee niin päin, että Jumala tahtoo, että ”kaikki”, siis jokainen yksilö pelastuu, se ei käy yksiin niiden tekstien kanssa, joissa sanotaan, että Jumala tekee sen mitä Hän tahtoo.