Відео

Kiitos, olipa kiva kun tykkäsit! Metsäpuutarha muuttuu ajan kanssa, kasvit kasvavat ja sipulikasvit joko lisääntyvät tai sitten käy niinkuin viime talvena, että myyrät syövät ne, mutta aina jotain selviää. Teidän metsänne kuullostaa tosi hyvältä, ja rodot antavat tosi kivasti ikivihreyttä syksyisin ja aikaisin keväällä. Ja tietysti vielä jos kukkivat niin aina parempi. Minusta polut jotenkin jäsentävät metsäpuutarhaa ja vaikka olisi sitten penkin puolella villimpääkin, niin polku auttaa. Havupuuhake on varmasti ihan yhtä hyvää, meillä vaan ei ole kovin paljoa havupuita, joten siksi on lehtipuuhaketta. Ja tietysti kun nimenomaan koivuja tehdään polttopuuksi, niin niistä jää oksia haketettavaksi. Voi, järvenranta olisi ihana! Kuullostaa tosi hienolta.🙂

Kiitos, kiva kun tykkäsit. William Dykes on aikaisimmasta päästä myrkkyliljoja, joten uskoisin, että se pärjäisi pohjoisempanakin. Nämähän ovat ihan hyvin pakkasenkestäviä, mutta lyhyt kasvukausi voi olla esteenä ja siksi mitä aikaisempi lajike, niin sitä parempi se on pohjoisemmassakin, ja monet voivat olla liian myöhäisiä sinne. Omani olen ostanut Virosta yli 10 vuotta sitten (yhden mukulan) ja pystynyt jakamaan sitä tässä vuosien mittaan useampaankin kertaan. Varmaan ensi elokuussa pitää taas jakaa, kun se on lepotilassa.🙂 Mukavaa syksyn jatkoa sinnekin.

Kiva kun tykkäsit:). Tänä vuonna ne tuntuvat olevan aikaisemmassa kuin yleensä, vähän sama on nyt ollut kaikkien kasvien kanssa johtuen varmaan alkukesän kuumuudesta. 🙂

Olipa harmi, että jänis oli syönyt punahattuja. Mulla vuosi sitten rusakonpoikaset söivät syyshohdekukkien varsia ja aiempinakin vuosina ne ovat olleet rusakon ruokalistalla, ja olen joutunut suojaamaan niitä alkukesästä. Tänä kesänä ei rusakkoja ole näkynyt aidan sisällä onneksi. Aiemmin meillä oli valkohäntäpeuroja riesana, ja ne söivät monia perennoja ihan kunnolla, leimuja erityisesti ja monia muitakin, mutta nyt on aita pitänyt ne poissa. Katkerot ovat kauniita, ja metsäkatkerot viihtyvät puolivarjossa oikein hyvin, ovat hyvin kestäviä. Niiden kasvutapa on tuollainen kaartuva, minusta nätti. Ne eivät tykkää oikein jakamisesta, mutta siemenistä niitä voi kasvattaa, tai tietysti ostaa kaupasta, vaikka musta tuntuu, että ne eivät ole kovin yleisiä. Nuo matalat kivikon katkerot ovat yleisempiä kaupoissa, varsinkin törmäkatkero, joka on myös nätti.

Kiitos, kiva kun tykkäsit. Tuo isosiniheinä on hieno, ja siihen tulee hieno keltainen ruska lokakuussa. Tilaa se kyllä vie, mutta on paikkansa ansainnut. Patricia kurjenpolvi on myös mun suosikkeja, mutta siitä tulee sitten isompi kuin ainakaan mulla olevista mikään muu. Voi melkein sanoa, että vie pionin verran tilaa sivuille ja ylöspäin, mutta kun se kukkii koko kesän, niin onhan se komea. Jokaisella on omanlaisensa piha ja puutarha, toisilla avoimempaa, toisilla taas ei, ja eri kasvit viihtyvät erilaisissa puutarhoissa. Vanha pelto on monessa suhteessa tosi hyvä, aurinkoa riittää toisin kuin täällä meillä metsäisemmässä puutarhassa.🙂

Kiva kun sielläkin päin tulee taimitapahtumia. Ne ovat ihan parasta, koska usein siellä tekee löytöjä, jotain mitä ei tavallisissa kaupoissa ole, tai toisaalta muilta harrastajilta saa varmasti kestäviä kantoja kasveista. Onneksi sulla on se mökki, minne vielä mahtuu kasveja.🙂 Aurinkopuolella mullakin on tilanpuutetta, ellei poista jotain, mutta varjokasveja vielä mahtuu ja kun meillä on iso tontti, niin puita ja pensaita pystyy istuttamaan varsinaisten istutusalueiden ulkopuolellekin. Ja tavallaan ajattelen, että ne pärjäävät sitten vielä myöhemminkin jos/kun en jaksa enää kovasti hoitaa vanhempana. Siksi niitä on nyt ehkä tullut enemmän kuin perennoja.

Kiva kun tykkäsit:). En saanut kuvattua oikein ollenkaan kunnolla sitä pää-aluetta. Yritin, mutta ihmisiä oli niin paljon ja koko ajan joku kulki liian läheltä, eikä yleisnäkymää oikein saanut. Kasvejakin olisi voinut kuvata enemmän, mutta sama juttu, että tungoksessa se ei oikein onnistunut. Iltapäivällä olisi onnistunut ehkä helpommin, mutta jotenkin se kuvaaminen jäi silloin. Silti kiva muisto jäi noista kuvistakin, ja ehkä niistä saa hiukan sitä fiilistä, mikä siellä oli. Oltiin perillä vähän kymmenen jälkeen aamulla ja kotiin lähdettiin puoli kolmen aikoihin, niin että koko päivä hupsahti. Olisi ollut kyllä kiva nähdä, mutta en tosiaan huomannut sinua. Ihmisiä oli niin paljon.🙂

Kiva, kun tykkäsit. Kiitos.🙂 Kesäesikko tykkää kosteasta paikasta, mutta kun sulla nauhukset pärjäävät,. niin varmaan sitten kesäesikkokin. Minä olen pari kertaa kokeillut pääpuutarhan puolella nauhuksia, ja ne eivät viihdy täällä. Kuolevat talvella. Voi johtua ihan siitä, että usein täällä tulee lumettomia talvia, tai pitkiä aikoja talvesta hyvin vähällä lumella ja vettä sataa. Sitten taas kesällä on usein kuivaa ja nauhukset isoine lehtineen alkavat nuuputtaa. Ne olisivat kyllä hyviä pörriäiskasveja, mutta onneksi olen löytänyt muita perhosille ja pörriäisille. Tiikerililjaa mullakin on, mutta mirrinminttua on vain nyt kylvettynä. Uskon, että juuri 'Osmo Heikinheimo' -leimu pärjäisi pohjoisempanakin, koska sehän on jokin vanha maatiaisleimu, joka on täällä nimetty. En tiedä, mistä päin se on löydetty. Minäkin tykkään sen väristä kovasti ja se on oikein viihtyväinen täälläkin. Hyvää kesänjatkoa!

Kiitos kommentista:). Tosiaan nyt on hyvä aika kaivella ja siirrelläkin, kun kerrankin on tarpeeksi kosteutta. Maa on juuri sopivaa. Sain juuri tänään eroteltua pantterililjat ja sen kuunliljan, mitä näytin videolla. Olen kylvänyt syyshohdekukkien siemenet purkkiin huhtikuussa, purkki on ollut lämmittämättömässä kasvihuoneessa, mutta periaatteessa ne eivät tarvitse kylmäkäsittelyä vaan itävät lämpimässä. Itäminen kestää 2-3 viikkoa. Useimmiten niiden siemenet ovat tyhjää (ne ovat kaiketi risteymiä itse, siis nämä puutarhalajikkeet), ja vaikka kylvää purkin täydeltä, niin itää vain yksi tai kaksi. Vuosi sitten sain myös itäviä siemeniä niistä, silloin oli hyvä vuosi, ja nyt on koulittuna parikymmentä tainta, joten aina kuitenkin kannattaa kokeilla itävätkö. Voi ne varmasti kylvää suoraan maahankin, mutta purkissa on se hyvä puoli, että jos eivät idä, niin sen näkee helpommin. Maassa voi itää kaikenlaista muutakin samalla. 'Callie's Memory' on nätti pioni, äidilläni on se, mutta mulla ei. Itohit ovat siitäkin niin hyviä, että niiden lehdistö pysyy nättinä syksyyn saakka, eikä niitä tarvitse tukea niin paljoa kuin tavallisia pioneita.

Kiitos Irene, kiva kun tykkäsit katsoa. Heti seuraavana päivänä kuvaamisesta perhosia oli vieläkin enemmän ja samoin edelleen. Tällä hetkellä kukkii punalatva (Eupatorium) ja se melkein menee punahattujen ohi suosiossa, mutta toisaalta sitten punahatut jatkavat kukkimista pidempään kun punalatvat ovat jo ohi. 🙂

Kiitos, minäkin tykkään niistä penkeistä kovasti.🙂 Niistä on jotenkin itsekseen muotoutunut tuollaisia, ja minä vaan yritän pitää ne jotenkin aisoissa.

Kiitos, kiva kun tykkäsit. Kasveja on kertynyt vuosien mittaan ja aina tulee jotain pientä laajennusta, kun tarvitaan tilaa uusille kasveille. Kohta on kyllä raja vastassa.🙂

Luulen, että täysaurinko on parasta. Ja täällä pärjää hyvin kuivassa paahteessakin tuolla Iirisrinteessä. Tärkeintä on, ettei ole talvimärkää, ja tiiviistä savesta ei tykkää, paitsi ehkä jos on selvästi kohopenkkiä. Hiekansekainen maa olisi paras.

@@leenanpuolivillipuutarha585 Kiitos vastauksestasi! Tämän harmaakäenkukan laitan kyllä varteenotettavien kasvien listalle, joka ei ole kovin pitkä, - ainakaan vielä. Minulla on kyllä jo yksi paikka, jossa se voisi viihtyäkin, tosin se vaatii hieman maan muokkaamista. Kaiken kukkuraksi samassa paikassa minulla viihtyy sormustinkukka, joka sinullakin viihtyi sen kanssa. 😊

Joo, lämminhän siellä on aurinkoisella ilmalla. Huone on iso ja molemmissa päissä on isot ovet, jotka ovat aina auki, joten kosteaa siellä ei niinkään ole. Ehkä käärme on vain sen lämpimyyden perässä tullut huoneeseen.🙂

Thank you, I'm happy you liked my garden.🙂

Kiitos:). Voisin hyvin kuvitella, että tuota vanhaa perusmarhanliljaa olisi Särkällä. Sehän on tosiaan niin vanha kasvi. Uudempia marhanliljoja taas voi saada usein nettikaupoista, tai vaikka Viherpeukaloilta tms. Tosin ne myyvät kai aika usein keväisin, mistä nämä liljat eivät oikein tykkää toisin kuin aasialaistyyppiset ns värililjat, joita voi istuttaa melkein milloin vaan. Tuon 'Congo Capers'- varjoliljan tilasin reilu 10v sitten Briteistä, ja se tuli lokakuussa, eikä tietysti enää ehtinyt juurtua ollenkaan. Se ei noussut koko seuraavana keväänä ja ajattelin sen kuolleen, mutta kun kaivoin maata, niin siellä se sipuli köllötti ihan samanlaisena kuin istuttaessa. Ei ollut tehnyt kevään aikana yhtään juuria. Sitten seuraavana keväänä vuoden päästä se nousi ja kukki. Tästä vahvistui se tieto minkä olin kyllä lukenutkin, että varjoliljat ja sen sukuiset tekevät juuria vain loppukesästä ja siksi istutusaika olisi hyvä olla silloin, ja tarpeeksi ajoissa kuitenkin ennen talvea. Ja toisaalta, ei kannata pelästyä jos kasvu ei ekana vuonna ole hyvä, tai peräti ei nouse ollenkaan, sitten jatkossa ne kasvavat ihan hyvin. Juu, yritän puutarhuroida ihan rauhassa, pikkuhiljaa.🙂

Kiitos, kiva kun tykkäsit. Marhanliljoista 'Claude Shride' on tosi suositeltava, hyvä tuuhistumaan ja elinvoimainen ja hienon värinen. Lisäksi sitä on ollut aika hyvin saatavillakin. Varmaan juuri siksi kun se on niin elinvoimainen, on ollut helppoa lisätä kaupallisestikin. Minullakin on varjoliljojen siirtohommia edessä, kun osa kasvaa niin rikkaruohoisissa paikoissa ja olisi helpompaa ajaa ruohonleikkurilla vuohenputken yli jos saan liljat siirrettyä. Meinaan tehdä sen nyt heinäkuun lopulla tai elokuun alussa, riippuen säistä. Mulla on sellainen kokemus, että ne eivät tykkää keväisestä siirrosta, toisin kuin monet muut liljat. Ei ne siihen kevätsiirtoon kuole, sitkeitä ovat, mutta voivat mököttää sen kesän ja jatkavat sitten paremmin seuraavana kun ovat juurtuneet loppukesästä. 🙂

@@leenanpuolivillipuutarha585 olipa hyvä vinkki, iso kiitos siitä! 🩷 Jos nyt ei olisi ollut kukinta-aika päällä, niin olisin ainakin parantanut kasvualustaa, mutta koska paikka vaihtuu, niin korjailut olisi olleet hieman turhaa työtä johon ei todellakaan ollut aikaa. Toivotaan siirto onnistuu tuossa elokuussa, jolloin pitäisi päästä käymään siellä. Kiitos vielä kerran.

Kiva kun tykkäsit, 'Patricia' on tosi nätti ja kukkii melkein koko kesän. Kurjenpolvissa on paljon monenlaisia, toiset pärjäävät ihan missä vaan ja toiset ovat ronkelimpia. Luulen, että talvimärkyys on niiden vaativampien pahin kompastuskivi, ja siihen kohopenkki hiekasta auttaa. Kuivasta paahteesta taas toiset eivät tykkää ja toiset viihtyvät sellaisessa oikein hyvinkin. 'Patriciaa' en ole kokeillut kuivassa paikassa, ja kun se on noin iso, niin luulen, että ei viihtyisi jos olisi kuivuutta, mutta sitten se talvimärkyys on se mistä se ei tykkää. Se on sellaista tasapainoilua ja kokeilua kun puutarhojen olosuhteet voivat olla niin erilaisia eri paikoissa. Hyvää kesäloman jatkoa sinne, ja jos jotain jää tekemättä, niin ei se ole niin vaarallista.🙂

@@leenanpuolivillipuutarha585 Kuinka ollakaan, olen juuri tekemässä kohopenkkiä sille. 🙂 Laitoin myös varmuuden vuoksi sille tukikaaret, jotta se saisi kasvaa tämän jälkeen rauhassa ilman että mahdollinen tuuli heikentäisi juuriosaa. Ensi keväänä sitten nähdään oliko ratkaisut oikeita.

Lehdet tosiaan vaatisivat ison tilan. Maatuvathan ne ihan maassakin vaikkei keräisi ollenkaan, mutta niistä tulee niin superhyvää multaa ja maanparannusainetta, että kerätään talteen kaikki mahdollinen. Koskaan ei tunnu olevan lehtimultaa tarpeeksi, ja olisi hienoa, jos ei tarvitsisi ostaa pussimultaa ollenkaan, vaan tulisi itseltä lehtimultaa taimia varten tarpeeksi. Viime vuosina niitä syksyllä kerättyjä lehtiä on myös käytetty aika paljon alkukesällä ruohosilpun kanssa tehtyyn kompostiin tasapainottamaan ruohosilpun typpipitoisuutta. Siihenkin ne ovat oikein hyviä.

Kiitos paljon. Metsän keskelle voi taas tehdä toisenlaisen puutarhan:). Täälläkin osa puutarhaa on niin varjossa, etteivät pionit tai muut auringon kukat siellä viihdy, mutta varjossa sitten voi olla alppiruusuja, tai vaikka esikoita. Muutenkin kevätkukkijat ovat varjon kasveista parhaita.

@@leenanpuolivillipuutarha585 Täällä on liikaa koivuja ja kuusia, joten alppiruusu ei ole täällä parhaimmillaan. 🙁 Jaoin yhden pionin ja nyt sitä on sekä hieman varjoisessa, että todella aurinkoisessa paikassa. Tänä vuonna ei vielä tullut uuteen kukkia, mutta odotan ensi vuodesta parempaa. Ja puunkaatoa on myös tiedossa, jolloin pihaan pitäisi saada hieman enemmän valoa.

@@kristinabackman2391 Joo totta, ettei alppiruusut viihdy koivujen ja kuusien seurassa. Monille esikoillekin niiden lähellä voi olla liian kuivaa. Minulla on useita pioneja, varsinkin yksinkertaisia, puolivarjossa, missä ne kukkivat pidempään kuin täydessä auringossa. Varmaan ensi vuonna sinunkin jaettu pionisi tulee kukkimaan, hiukan ne aina mököttävät jakamisen jälkeen:).

@@leenanpuolivillipuutarha585 Kiitos tuosta lohdutuksesta pionien osalta. Olin jo hieman ihmeissäni, että eikö mikään riitä tai kelpaa niille. Katsotaan vielä ensi kevät ja mitä tämän vuoden lannoitukset saa aikasiksi. Ja olihan tämä alkukevät niin tavallisuudesta poikkeava, että sekin saattoi olla ratkaiseva tekijä. Muutama muukin kasvi ei selvästikään pitänyt hellejakson jälkeisistä monista lähes pakkaspäivistä. Jaloritarinkannus mm oli aivan henkihievereissä, vaikka silloin ensimmäisellä helkejaksolla se voi hyvin. Samoin pienet punapiikkipäivikit kivisessä rinteessä kuoli vaikka aiemmin näyttivät selvinneen. Mutta ei voi mitään. 🤷‍♀️

Kiitos tosi paljon, ihanaa kun tykkäsit katsoa. Yritän etsiä sellaisia kasveja ja niiden lajikkeita, mitkä viihtyisivät parhaiten tässä puutarhassa, ja kurjenmiekat selvästi viihtyvät. Riippuu niin paljon kasvupaikasta, maasta, valosta ja kaikesta, ja joku mikä viihtyy jossain voi ollakin ettei viihdy toisaalla. Täytyy vaan itse kokeilla että saa selville. Ja sitten on vielä niin henkilökohtaistakin kuka tykkää minkäkinlaisista kukista ja kasveista. Siemenistä minäkin olen kasvattanut paljon (vaikka nimelliset ovatkin ostettuja tai vaihdettuja), ja niin saa helposti kasveja jotka voivat olla ihan ainutlaatuisiakin. Lisäksi kun ne on saanut kukinta-kokoon, niin sitten ovat varmasti kestäviä ja hyviä, koska heikommat ovat sortuneet siinä matkan varrella. Keltakurjenmiekka on tosi nätti luonnonkasvi ja puutarhassakin. Se kukkii meilläkin vaikka en sitä huomannut näyttää kun se on sivummalla ojan reunalla, missä viihtyy hyvin. Senkin kasvatin aikoinaan siemenistä, vaikka lähijärven rannallakin sitä kyllä kasvaa luonnostaan.

Ne ovat, ja kun varjommassa on helposti hyvin vihreää tähän aikaan, niin nuo oikein pomppaavat esille sieltä.

Kiitos:). Nyt on kasviähky, joten en ole tulossa Turkuun. Ehkä elokuun Mustilan taimitapahtumaan mennessä taas alkaa toipua.☺

En varsinaisesti lannoita näitä penkkejäni mitenkään, mutta syksyisin lisään kompostia pinnalle ohuen kerroksen ja myös tippuneita puiden lehtiä, varsinkin tammenlehtiä, jotka pysyvät kuohkeina talven ajan. Itsekseen tippuneet koivun ja omenapuiden lehdet saavat jäädä paikoilleen ja madot ym vievät ne maan sisään ja tekevät niistä multaa. Yritän matkia mitä luonnossa tapahtuisi, koska nämä ovat juuri lehtomaisten metsien kasveja. Kompostia lisätessä pitää varoa, ettei esim. sinivuokkojen kasvupisteet hautaannu liikaa.

Kiitos! Se on kyllä jännä miten jossain viihtyy ja toisaalla ei. Mulla ei ole kuivaa (tai on savimaata), mutta silti eivät viihdy. Olen kokeillut varmaan kymmenen kertaa vuosien mittaan eri kohdissa, sekä siemenistä että taimista ja ei. Sitten taas vanhempieni puutarhassa keskemmällä Suomea menevät ihan hyvin. Tai oikein hyvin. Samoin siellä pärjää japaninesikko, mikä ei taas täällä. Usein kuulee sanottavan, että joku on helppo kasvi, mutta ei se aina ole niin, vaan joka puutarhassa on kokeiltava itse. Onneksi sullakin on kaksi puutarhaa, ja vähän erilaisia, niin sitten toisessa viihtyy jos toisessa ei.🙂

Kiitos, tuo alue on lopputulosta siitä kun kymmenen vuoden ajan olen joka vuosi istuttanut jotain lisää. Joku ei ole kestänyt, mutta joku toinen taas on ja lisääntynyt. Joka syksy lisään sinne kompostimultaa pintaan ja tammenlehtiä, jotka saavat jäädä maatumaan sinne annettuaan ensin talvisuojaa aremmille kasveille.

Tähän aikaan ovat linnutkin parhaimmillaan, siis laulu.🙂

Paula, kiitos!🙂 Ne ovat ihan parasta.

Kiitos, kiva kun jaksoit katsoa, vaikka videosta tuli niin pitkä.🙂 Minä olen istuttanut niitä niin pitkän ajan kuluessa, että ne ovat tulleet tutuiksi siinä sitten ajan kanssa. On niin mielenkiintoista tutkailla mitä eroja niissä on ja sellaista. Mulla on kyllä sekä vihkossa että tietokoneella aina ylhäällä hankinnat ja kylvöt ja mihin olen laittanut, mutta itsekseen tulleet yllätykset eivät ole missään kirjoissa ja kansissa. Ja aina joku kuoleekin, enkä muista merkitä hävinneeksi. Tai sitten ne voivat tehdä henkiinheräämisen muutaman vuoden päästä, siinä on sitten ihmettelemistä.🙂

Thank you Stefan, I'm glad you enjoyed it.🙂

Kiitos!🙂

Nämä ovat tosiaan minusta kivoja ja ihan yhtä kestäviä ja helppoja kuin siperiansinililjatkin. Leviävät yhtä hyvin, varsinkin isokevättähti. Niitä saa ihan helposti syksyisin markettipusseina, tosin helposti voi olla, että tulee toista mitä pussissa sanotaan, muttei se haittaa kun molemmat ovat hyviä. Myös valkoista voi saada ja tuota 'Pink Giant' vaaleanpunaista, mutta lilan 'Violet Beauty'n olen tilannut Hollannista Eurobulbilta. Kun otin tuon videon viime viikolla, niin oli vielä niin viileää, ettei paljon mitään pörriäisiä ollut liikkeellä. Tänään niissä olisi ollut sitruunaperhosiakin. Yllättävän hyvin nuo muuten kestivät sen takatalvenkin pakkaset ja lopuksi lumen ja jatkoivat vaan siitä mihin jäivät ennen pakkaskautta.

Thank you for watching.

Joo, näsiän siemenillä on pitkä itämisaika. Luonnossahan lintu syö marjan ja siemen sitten putoaa "putsattuna" toisesta päästä. Marjan hedelmälihassa on itämistä estäviä aineita, joten jos kylvää itse, niin siemen pitää pestä puhtaaksi hedelmälihasta. Helpoiten itää kun kylvää putsatut tuoreet siemenet heti niiden kypsyttyä elokuussa kohtalaisen kokoiseen purkkiin ulos, ja hautaa purkin varjoon maahan (purkkiin siksi, että sitten ne löytää paremmin kun itävät pitkien aikojen päästä, mutta voi ne kylvää maahankin). Siemen itää sitten kahden talven jälkeen keväällä, eli tarvitsee kaksi kylmää kautta ja niiden välisen lämpimän. Purkki ei saa kuivua tänä aikana, ja ulkona se saa sateet ja pakkaset niinkuin luonnossakin. Isoksi pensaaksi kasvaminen kestää monta vuotta, mutta näsiä kukkii jo aika pienenäkin, olisiko ehkä kolme neljä vuotta itämisestä.🙂

Thank you.🙂 The vigour is important to me, and some snowdrops which may be very good in warmer climate, may not do well here, so it is trial and error with every cultivar. I'm glad you enjoyed watching this.🙂

Kiitos.🙂 Kun innostun jostain kasvista, tai kasvisuvusta, niin sitten hankin jonkun kirjan siitä, ja sen jälkeen vaan nälkä kasvaa syödessä. Mitä enemmän tietää jostain niin sitä mielenkiintoisempia ne ovat.🙂

Niitä on paljon, en tiedä mistä tulevat kun tässä ihan lähellä ei ole pesiä (tai en tiedä). Olen ajatellut, että ne ovat villimehiläisiä, mutten tunne niitä. Nyt oli kova talvi, ja harmi, etteivät sinun mehiläisesi talvehtineet. Hyvää kevättä sinnekin.🙂

Kiitos, kiva kun tykkäsit. Mulla ei ole viiniköynnöksistä isoa kokemusta, on vain nuo kaksi ja sitten ulkona oli yksi Beta, mutta se ei pärjännyt, vaan aina talvella palellutti versojaan eikä ehtinyt tuottaa rypäleita ajoissa. Nuo kasvihuoneessa olevat menevät hyvin ja tuottavat rypäleitä, jotka ehtivät kypsyä. Somerset Seedless on aikaisempi kuin Beta. Ei suojata niitä mitenkään talvisin, paitsi mitä nyt kasvihuone suojaa tietysti tuulelta, mutta maahan kyllä jäätyy siellä sisällä. Multa on siellä ihan tavallista maata, aika savistakin, mutta parannettua, ja luulen, että niiden juuret menevät hyvin syvälle, ja saavat ulkoa maasta vettä, koska harvoin edes kastellaan niitä. Tuossahan on maapohja. Kesällä karsin lehtiä ja uusia versoja, että rypäleet saavat paremmin valoa ja kypsyvät. Täysi aurinko on varmaan paras viiniköynnöksille ja että rypäleet sitten myös kypsyvät ja saavat makua. Meillä on aika hallanarka paikka, vaikka ollaankin etelässä, ja siksi varmaan en ole onnistunut niiden kanssa ulkona.

@@leenanpuolivillipuutarha585 Kiitos!

Kiva jos tästä tulee innostusta. Lumikellot kannattaa ostaa ja istuttaa ihan heti elokuun lopulla -syyskuun alussa kun ne tulevat kauppoihin. Sipuli kuivavat tosi helposti eivätkä sitten enää lähde kasvuun, sikäli hankalampia kuin muut sipulit, ja muutenkin ovat parhaimmillaan vasta muutama vuosi istutuksesta, mutta ihania kun kukkivat ensimmäisinä. Niitä eivät tosiaan syö mitkään otukset, täälläkin oli ennen paljon rusakoita ja peuroja ennen kun saatiin aita.

Olikin tosiaan lämmintä ja ihan silmissä lumet hävisivät. Ja nyt jo on näkymä erilainen kun silloin kun otin tuon videon. Olisi ollut hieno valokin ottaa tänään lisää videota, mutta otin vain kuvia. Kunhan kylmästä tästä viikosta päästään, niin sitten nousee lisää lumikelloja ja otan varmaan ihan pelkän lumikellovideon.🙂 Minua jännittää jouluruusujen nuppujen takia tulevat pakkaset, mutta lumikellojen uskon kestävän ne. Varmaan levittelen harsoja jouluruusuille huomenna.

Joo, tosi hyvä, ettei sen enempää ole syöty, vaikka tänäänkin näin myyrän juoksevan pöllin vieressä. Vaikka videolla sanoin, ettei jouluruusujen nuppuja ole syöty, niin viime yönä nyt kuitenkin parista oli katkottu nuppuja. Ei kuitenkaan syöty. Nyt niillä on kahvinporoja ja tuoretta tuomihaketta ympärillä. Jospa se hiukan harhauttaisi myyriä. Kissa olisi ihan ehdoton myyränpyytäjä. Täällä joskus käy kauempana olevan naapurin kissa, mutta ei kovin usein.

Kiitos, se oli semmoista puuhailua kun ei muutakaan vielä voi tehdä. Ja tosiaan siemenkasvatusten kanssa on jännittävää odottaa mitä tulee. Siinä se viehätys on. 🙂Lisäksi siemenistä saa paljon pioneita helposti ja halvalla. Toivottavasti sinunkin kylvöksesi kasvavat hyvin ja kukkivat pian. Selvästi eri lajeilla on eroa siinä, missä lämpötilassa ne lähtevät kasvuun, ja mloko lähtee jo vaikka ei olisi kuin pari astetta plussaa. Samoissa lämpötiloissa ruusupionit ja lactit vielä odottelevat.

Kiitos:). Vielä ei näe talvituhoja, maa on roudassa ja lumenkin alla pääosin, mutta ainakaan nyt ei ole sellaisia jäätiköitä kuin pari vuotta sitten eli ihan lupaavalta näyttää. Työtä tosiaan on ja onneksi se on niin kivaa, ja ajattelen, että haluan pitää tämän semmoisena puuhasteluna eikä mitään pakkoa ole kun on vain oma puutarha. Haketta tehdään joka vuosi paljon risuista. Puita kaadetaan talvisin polttopuiksi ja siinä samalla sitten tulee sitä risua. Minäkin tykkään kovasti risuhakkeesta, ja toistaiseksi kaikki on mennyt poluille, mutta olisi kiva, jos sitä vielä riittäisi kompostinkin väliaineeksi. Ehkä joskus.☺

Voi kiitos, kiva kun tykkäsit:). Jospa nähtäisiin vaikka Matildan taimipäivillä tänä vuonna? Ne ovat 25.5.

Kiitos!🙂 Ihan totta, minäkin vaan tuijottelen paljasta maata monta kertaa päivässä, ihan kuin sieltä nousisi jotain hetkessä, ja joskus kyllä nouseekin. On niin ihanaa kun voi haistaa jo maata. Siellä teillä sitten kaikki tulee oikein rytinällä kun sulaminen alkaa, täällä se on hitaampaa.