Відео

Jaetulla Booker-palkinnolla Bernardine Evariston Tyttö, nainen, toinen

Viimeinen muuttolintu on ollut mun tän vuoden parhaita lukukokemuksia. Tilasin sen myös kirja.fistä. Tilasin sieltä myös paljon muutakin 🤓

Minulle Merikirja oli puhutteleva. Sai ajattelemaan syvällisiä. Onko matka kuitenkin tärkeämpi kuin määränpää? Ehkä elämässä merkitystä on niillä unelmilla joita kantaa mukanaan, ei niillä mitä saavuttaa. Kiitos näistä sinun videoista😊.

Mä oon puolivälissä In Memoriam, ja tähän asti oon kyllä tykänny kovasti! Myös tosi nopealukunen!

Mä taas olen hämmästynyt, että en ole jättänyt mitään kesken. Mulla on kyllä taustaa siinä, että en osaa jättää kesken, mutta olen opetellut sitä ja väitän osaavani sen jo jotenkuten. Siitäkin huolimatta, yksi kirja alkuvuonna oli sellainen, että mun olisi pitänyt jättää se kesken jo heti alussa, eikä miettiä, että olenko liian ankara kirjalle. En ollut, mutta tietenkin tiedän nyt, mikä on tähänastisen elämäni luetuista kirjoista kaikkein P*skin. Toivottavasti en lue mitään huonompaa, vaan tajuan jättää ne kesken. Kirjoistasi Viimeinen muuttolinnun kirjankansi on synkkyydessään kuitenkin kaunis. Pidän myös Daphne du Maurierin kannesta. En ollut lukenut noista yhtään mitään. Mullakin kirjahankinnat ovat totutusta ryöpsähtäneet. Normaalisti ostan kaiken Helsingin kirjamessuilta, mutta tänä vuonna aloitin jo tammikuussa. Ostin lahjaksi: Kati Närhin Saniaislehdon salaisuudet 10€ Kirsti Kurosen Päntön (7€), mutta kun selasin ekan sivun niin se oli niin vaikeatajuinen, että jopa itse sain pohdiskella lukemaani, että päätin olla antamatta sitä ja se jäi omaan hyllyyni. Kierrätyskeskuksesta löytyi 5 vuotta vanha (tuon ikäisiä nuortenkirjoja ei löydy enää uutena) Brallierin ja Holgaten Maailman viimeiset tyypit (2€). Itselleni vartavasten ostamani kirjat ovat: Kun joku somessa kyseli, että monta kirjaversiota löytyy kaapista samasta kirjast ja muistin kuinka olin löytänyt Tukholman vanhan kaupunkin Science Fiction Bokhandelista todella kauniin version Austenin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, mutta se piti ostaa osana kirjasarjaa, mikä taas maksoin n. 100€, että jäi hyllyyn. Kävin sitten heikkona hetkenä tutkimassa nettikauppoja ja löysin Kersti Juvan suomennoksen Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, mikä on paljon kauniimpi kuin 90-luvun sarjankirjakansiversio, niin ostin sitten sen 15€:llä. Löysin Rosebudin Sivullisen kierrätettyjen kirjojen osastolta F. Scott Fizeraldin Kultahatun (9€). Kierrätyskeskuksesta Erlend Loen Supernaiivi (1€). Syksyllä messujen aikaan olen vain suunnitellut ostavani 5 sarjakuvakirjaa (osa vanhoja, osa uusia), vähintään 3 uutuutta itselleni, todennäköisesti 3 muuta, sekä pari lahjakirjaa... ja sieltä tulee kuitenkin hihaan tartuttua jokunen heräteostos. Eli suunnitteilla on tuhlata arviolta 300-350€ kirjahankintoihin. Huhhuh! Ehkä mun pitää vaan budjetoida tuo summa etukäteen, ettei mulle tule paha mieli, kun repsahdin kirjaostoksilla messuilla, niin kuin viime vuonna vähän tuli :'D

Hienoja löytöjä ja mahtava miten kierrätät myös kirjoja eteenpäin.👍 Voi, tuo du Maurier on vielä upean näköinenkin! 😍

On kyllä kamalan kuuma keli ollut, olen ollut pelkkä ihmisen muotoinen lätäkkö. Silti olen lukenut ennätysmäiset 30 teosta, suurin osa tosin sarjakuvaa. Niiden joukossa oli tuo New Girl, josta tykkäsin paljon. Meillekin tuli kauppaan sellainen jäähilejuomakone! Pitäisi kokeilla, mutta nyt ei ollut vielä näiden helteiden aikana varaa. Oletko lukenut jo Sara Norjan Kummajaisten kesän (säeromaani), tai Vera Brosgolin Plain Jane and the Mermaid, Kazu Kibuishin Amuletti 1) Kivenvartija ja Deya Munizin The Princess and the Grilled Cheese Sandwich -sarjakuvia? Suosittelen!

Vahva sama Minna Canthin Työmiehen vaimosta. Mua ärsytti niiin jäätävän paljon se mies ja ne jotka myötäili sitä miestä, että sen takia kirjasta oli vaikea pitää. Muistan, mitä olen lukenut, koska excel is my hapyplace, joten sinne merkitsen kuun vaihteen aina erilaisella viivalla, niin pystyy tarkkailemaan, missä kuussa on lukenut mitäkin. Tämä helpottaa, kun olen IG:ssä tehnyt book brackettia selvittääkseni vuoden parhaimman kirjan (se ei tosin kerro esim 2 parasta kirjaa, jos ne on lukenut samana kuukautena kuin parhaimman, tai saman puolen vuoden aikana. No enivei, hölötän taas typeryyksiä, vaikka tästä on tulossa varmaan taas romaani ilman ylimääräisiä hölötyksiäkin. Toukokuussa luin 4 kirjaa, joista ensimmäisenä sain loppuun Jane Austelin Viisastelevan sydämen. Se oli niin outoa, kun sain lukea useamman kymmenen sivua, ennen kuin pystyin olemaan varma, kuka henkilöistä on päähenkilö. Periaatteessa tiesi, että se on Anne, mutta siinä keskityttiin niin paljon muihin hahmoihin, että aloin miettiä, että voisiko se olla esimerkiksi Annen isosisko, jopa isä tai jotain. Mua hämmentää, kun enkunkielisessä booktubessa olen parilta kuullut, kuinka tuo olisi oikeasti Austenin paras kirja. Okei, olihan kirjassa paikoitellen niitä asioita, mitkä ovat vedonneet aikoinaan lukijaminääni, mutta huomaan, että tässä kirjassa paljastui enemmän se, että Austenilla (ja varmasti kaikilla muilla hänen aikalaisillaan ja hänen jälkeensäkin) oli tapana kertoa, että ihminen oli sitä tätä ja tota, ilman että näytettiin, mitä hahmot ovat. Loppu oli myös jännä. Siinä rakennettiin pala kerrallaan jonkinlaista loppuhuipennusta, mutta sitten hän ei kirjoittanutkaan sitä. Kertoi lopussa vain parilla lauseella, miten hommassa kävi. Se oli niin outoa. Mä taisin kamppailla 2,5-3 tähden välillä ja ehkä se pyöristyi sitten kolmeen, en tiedä. Meni kohtaan 10. kirja, minkä luin tänä vuonna :D (Oli nihekä vuoden aloitus + tämä kohta aiheutti sen, että en pystynyt esim lopettamaan kirjoja, mitkä sopivat vaikeaan haastekohtaan, koska olisivat kymmenentenä.) Yksi asia mua pelottaa. Musta tuntuu, että saatan olla kyllästynyt Ylpeyteen ja ennakkoluuloon. Olen aiemmin rakastanut kirjaa 2 syystä: 1) Kirjassa jopa sivuhahmoilla on oma sankarinmatkansa ja ne vaikuttavat toisiin, eli se on siinä mielessä nimenomaan hyvä kudelma. Harva hahmoista siis vain odottaa kaapissa, koska niiden pitää tulla häiritsemään päähenkilöä, vaan kun ne poistuu näyttämöltä verhojen taakse, ne alkaa toimia siellä ja elävät omaa elämäänsä, kunnes ne taas risteävät päähenkilön sankarinmatkalla jossain vaiheessa. Monessa kirjassa ei ole näin. 2) Alateksti, enkuksi subtext. Alateksti ei kuvaa sitä kunnolla, mutta esim Järki ja tunteissa ja Ylpeydessä ja ennakkoluulossa voi bongata pienen pieniä vihjeitä, että hahmo ei puhu totta, tai se salaa jotain, tai sillä on omat motiivit, millä se tulee "näyttämölle/keskusteluun" ja ne paljastuu myöhemmin, miten nyt paljastuvatkaan, ei välttämättä suorasanaisesti vaan vihjaillen. Vaikka ostin vuodenvaihteessa uuden suomennoksen kirjasta, en uskalla lukea sitä, kun pelkään, että olen kyllästynyt jo kirjaan ja alan kohta vihata sitä yhtä voimakkaasti kuin Ronja Ryövärintytärtä, enkä haluaisi vanhoja suosikkeja vihata niin paljon. Se on julma kohtalo :D Toiseksi luin Kayvion Lewisin Varkaiden valtias -kirjan. Viihdytävä nopeatempoinen kirja, jossa hahmot osaavat myös yllättää. Olin välillä, että miksi se pahis aina onnistuu keplottelemaan itsensä, että siitä tulee loppuvastus, kuten Pahiksen ja Sankarin matkoissa käy, mutta olin tyytyväinen kuitenkin loppupeleissä tapahtumien kulkuun. Taisin antaa 3,5, mikä kääntyi 4 tähteen ja näin jälkeenpäin mietittynä, se oli ehkä lähempänä 4 tähteä kuin 3,5 tähteä. Ehkä. Menossa kohtaan 45 kirjassa pelataan (korttipeliä sekä varkaiden valtias-peliä.) Kolmanneksi luin Colson Whiteheadin Maanalainen rautatie. Olihan se synkkä. Ajattelin, että ehkä se ei olisi niin synkkä. Ehkä kuvaus oli lähempänä totuutta, vaikka ymmärtääkseni se sisältää maagista realismia jne, mutta se oli joissain kohdin jopa kauhukertomuksen kaltainen. Edelleen, se on varmasti ollut kauhutarinaa orjille oikeastikin. Vaikea sanoa. Olen katsonut 2 elokuvaa: The Butlerin, missä päähenkilö karkaa orjuudesta ja siinä alussa näytetään julkisessa paikassa hirtettyjä orjia roikkumassa tuulessa ja 12 years a slave, missä kidutettiin ihmisiä aikalailla alusta loppuun leffan aikana, eli siinä mielessä Maanalainen rautatie voi olla hyvinkin suurimmaksi osaksi totuudenmukainen. Juuri nyt olen vaan huomannut, että suurinpiirtein kestän katsoa vain piirettyjä, kun maailma on niin kauhea paikka, mutta näin jälkeenpäin ajateltunta, tämä kirja ei ollut paras valinta nykyiseen maailmantilanteeseen nähden. Olisin saattanut pitää jonain muuna ajankohtana, kuten ennen koronaa, tästä enemmän. Nyt annoin 2,5, jonka pyöristin 3:n tätheen. Menossa kohtaan 3. Booker tai Pulizer-palkittu teos. Neljänneksi luin Travis Baldreen Legendoja ja latteja. Viihdyttävä ja hyvä. Ainoastaan, kun tuossa ei ole niin vahvaa juonta, yhdessä kohdin toivoin, että alkaisi jo tapahtua jotain, että se verotti pisteitä. Annoin 4 tähteä. Menossa kohtaan 27. jälleenrakennus. Kesäkuussa luin kolme kirjaa. Ensimmäisenä sain valmiiksi Chi Ta-Wein Kalvot. Viihdyttävä ja tosiaan yllättävä kirja. Aiheutti ristiriitaisia tunteita ja joo. Mielenkiintoinen. Sai multa 3 tähteä, syy ehkä se, että loppua lukuunottamatta se jätti alussa ehkä vähän vaisun fiiliksen. Menossa kohtaan 13. tapahtumapaikka suljettu tai rajattu. Toisena luin J.S. Meresmaan Dodon. Myöskin mielenkiintoinen, sanoisinko välipalakirjaksi. Nopealukuinen säeromaani. Näemmä 4 tähteä olen antanut sille, saattoi olla, että 3,5 pyöristyi neloseen. Menossa kohtaan 39. Bi- tai panseksuaalinen henkilö. Kolmantena luin Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin: 1. Rakkaus -kirjan. Siinä oli itseasiassa useampia vuodenaikoja, mutta pääjuoni tapahtui joulunaikaan. Pidin kirjasta paljonkin, tykkäsin, miten siinä oli käsitelty historiaa ja miten se tuli esiin siinä. Rokotin kokonaisen pisteen, kun kirjassa ei annettu yhtään makupalaa, miten Rasmus muutti käytöstään jouluna. Se ajatteli vessassa, että sen pitää muuttaa sen elämä ja käytös, ottaa se haltuun. Se tilanne oli jotenkin todella herkullinen ja olin, että antakaa nyt makupalaa, kun koko kirja on odotettu juuri tätä hetkeä ja sitten se vaan ei paljasta, mitä tapahtui. Vai oliko se päähenkilö Rasmus kuitenkin niin hannari, että se ei uskaltanut tehdä mitään ja antoi vain Benjaminin toimia. Jos näin, niin olisihan senkin voinut näyttää. Sekin olisi ollut jotain ja antanut hahmosta lisäinffoa. Tämä kirja aiheutti sen, että jäi paljon ajateltavaa ja vähän tuskastuin ja joo, onneksi edes se loppui, kuten loppui. Eli annoin 4 tähteä edellä mainitusta syystä. Menossa varmaan kahteen kohtaan: 38. kädet ja 34. käsky tai kehoitus. Jos päätän romaanikäsikirjoitukseni tähän.

The Vanishing half bongattu sun takaa hyllystä 😍 ootko lukenut ja mitä tykkäsit?

Jee kiitos videosta, parasta kattoo näitä kesäaamuina! Mua rassaa kans erityisesti kohdat 13. tapahtumapaikka suljettu/rajattu, 26. nimessä on sana kirja ja 43. ei päähenkilöä 😄 Booker-/Pulitzer-kohtaan laitoin Jennifer Eganin Aika suuren hämäyksen, joka ei kylläkään vastannu mun 10v aikana muodostuneita odotuksia 😅 tuohon elementtikohtaan laitoin Eeva-Liisa Mannerin runokokoelman "Kuin tuuli tai pilvi" (kannessa vettä). Ajattelin laittaa tuohon pääkaupunkikohtaan sen Tilavuuden laskemisesta I vähän löyhästi tulkiten, koska (en spoilaa, mutta) siinä ainakin osa tapahtumista sijottuu pääkaupunkiin. TV-sarjakohtaan ujutin jonkun random Agatha Christien teoksen googlattuani, että totta tosiaan siitä on tehty ainakin minisarja joskus kasarilla 😂 Kirjassa muutetaan maalle -kohtaan meni hyvin Joonatan Tolan Punainen planeetta, vaikka aika rankka olikin. Mulla tohon syntyy lapsi -kohtaan meni Anni Saastamoisen Ja mutta että sitten. Ja onhan se vasikkakin lapsi! Menis ainakin mulle ihan hyvin läpi. 🤣 näiden lisäksi mietin, mitä ihmettä laittaisin kohtiin 18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru ja 31. Kirjassa on vammainen henkilö 🧐🧐🧐 mitä sulla olikaan näissä?

Laitoin pääkaupunkikohtaan Kirahvin sydän on tavattoman suuri -kirjan, tunnelmallinen lastenromaani.

Itse oon lukenut 32 kirjaa tänä vuonna ja siten haaste sujuu oikein hyvin. Mä oon laittanut kohtiin: 3. Han Kang: Vegetaristi 11. Siina Tiuraniemi: Jäämeri 13. Emmy Abrahamson: Kuinka menestyä hullujenhuoneella 24. Ina Mutikainen: Unohdus 26. Pip Williams: Kadonneiden sanojen kirja 33. Satu Rämö: Talo maailman reunalla 41. C.J.Tudor: Saarroksissa

Omasta haasteesta puuttuu vielä 7 kirjaa. Itselleni vaikeita kohtia ovat jälleenrakennus, bi/pan-seksuaalinen hlö, vähintään 3 tekijää sekä ei nimettyjä/numeroituja lukuja. Lapsi syntyy -kohtaan sopivat kaikki Patricia Harmanin Kätilö-sarjan kirjat. Ihania kirjoja, vaikka yleensä kierrän kaukaa synnytystarinat. Kannattaa lukea järjestyksessä. Se hirveä tanskalaiskirja Tilavuuden laskemisesta I sopii kielikohtaan 32 😅 Luin itse pääkaupunkikohtaan Washingtonista kirjan. Pariisista on paljon paljon kirjoja, kuten Pariisin kirjakauppias, Kirjasto Pariisin sydämessä, Edith Piafin elämäkerta, Vaikeneminen ja vimma…

Ville Rannan sarjakuvaromaanissa 'Sade' syntyy lapsi

Booker/Pulitzer-kohtaan voisin suositelle Coulson Whiteheadin Nickelin pojat -kirjaa. Tykättiin kaikki kirjakerhossa siitä kovasti ja jos tulee myöhemmin joku muu tohon kohtaan sopiva kirja, niin tämä käy myös esim. kirja jossa joku karkaa -kohtaan. Itse käytin tuohon suljettu/rajattu tapahtumapaikka -kohtaan yhden Ann Cleevesin Shetland-sarjan kirjoista, kirjat pääasiassa sijoittuvat pienille saarille, niin sopivat mielestäni kohtaan hyvin.

3. Niin sama kokemus Booker tai Pulizer-palkinnosta. Sain kuunneltua Maanalaisen rautatien, mutta en olisi saanut luettua sitä fyysisenä kirjana. Enkä osaa suosistella sitä, koska onhan se synkkä kirja. Tällä hetkellä mulla on jonkinlainen synkkyysmittari niin tapissa, että suurinpiirtein piiretyt on ainoa, mihin pystyy. Haha, jos etsit lyhyttä kirjaa, siellä on 127 sivuinen kirja :D Siis se oli ihan sujuvaa tekstiä ja silleen, mutta ei mua 10-11 vuotiaana kiinnostanut vanhus ja sen kalastusretki. Eli siellä Pulizer osastolla on Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri, sivuja 127. 10-11 -vuotias minä ei pitänyt siitä, mutta vaikka se oli koulun pakkopullalukeminen, olin luokassamme ainoa, joka oli lukenut kirjan. Heikko suositus siis. 13. Itse luin tähän kohtaan jonkinlaista somepöhinää nauttineen Chi Ta-Wein Kalvot. Voi olla, että lukiessa et ehkä ajattele sitä tähän kohtaan. Mäkin mietin, että onko kalvotettu kaupunki nyt sopiva. Mutta jos pidät kirjasta tarpeeksi ja luet loppuun, ehkä mieli saattaa muuttua. Enkä osaa sanoa, että pitäisitkö kirjasta vai et :D 21. Kirjasta tehty sarja: Joo mäkin olen miettinyt Siiloa paljon, ja tosi moni tuntuu kehuvan sitä. Olen saanut vaikutelman, että se sopisi myös suljettuun tai rajattuun paikkaan. Mäkään en ole vielä tähän lukenut mitään (vain tulevaisuudessa tulevia sarjoja, joita tehdään parhaillaan), mutta mulla on lainassa se Fred Vargasin Sinisten ympyröiden mies, mikä on tehty Ranskassa sarjaksi. 24. Kirja sijoittuu pääkaupunkiin on mulla taas uskomattoman helppo ollut. Kaikkia kirjoja, joita mietin lukevani, sijoittuvat pääkaupunkiin. Mutta en tiedä, mistä sinä voisit pitää. Mulla on se Kathmandu-juttu tässä, mutta olen miettinyt, että sehän voisi myös olla fiktiivinen pääkaupunki. Toistaiseksi ensin lukemani kirja on pysynyt kohdassa. Jos pystyt lukemaan "matkakirjallisuutta" niin monet suomalaiset ekspatit ovat kirjoittaneet kirjoja, esimerkiksi diplomatit tai ulkomaankirjeenvaihtajat. Mutta joo, tämä on kohta, mikä vaatii kyllä etsimistä. 32. Alle 10 miljoonaa on mullekin vaikea kohta. Joo, suomeksi kirjoitettu joo, mutta entä jos ei. Mulle selvisi, että minua kiinnostavia kirjoja kirjoitetaan saameksi todella vähän. Ne on yleensä alunperinkin kirjoitettu suomeksi, ruotsiksi tai norjaksi. Norjassa on ilmeisesti eniten julkaistu alunperin saameksi kirjoitettua kirjallisuutta. Viro voisi olla helpompi keksiä, mitä lukee, mutta toistaiseksi mikään virolainen kirja ei ole puhutellut mua. Eli ehkä päädyn lukemaan norjalaista kirjallisuutta. 33. Muutetaan maalle on paha mullekin, siksi olen tyytyväinen, että luin edes sen The Very Secret Society of Irregular Witches. Tosin maalarisiskot -sarjakuvassakin muutettiin maalle, mutta useammin siellä kuitenkin muutettiin Pariisiin ja Helsinkiin edestakaisin, että. Mua ei siis edes kiinnosta kirjat, missä muutetaan maalle. Se on jotenkin hyvin perisuomalaista, haluta maalle ja kuinka sitä toivetta pidetään jopa ylväänä. Ne jotka haluavat kaupunkiin, ovat suomalaisten mielestä jotenkin viheliäisiä ja pakonsanelemaa, kun oikeasti kaikki haluaa maalle. Mua välillä vähän ärsyttää, että Helmet on ottanut saman asenteen, että maaseutu, maalaiselämä, luonto ja kaikki maalla oleva on niin hyvää, että se pitää sisällyttää aina haasteisiin. 37. Tunteet: Taitaa kaikesta huolimatta olla mun murheenkryyni. Se vaikuttaa helpolta kohdalta ja ehkä ihanaltakin, mutta ei. Mä olen mielestäni itkenyt esimerkiksi kirjan parissa viimeksi... 2021. Kyseessä oli Crossanin Yksi. Kaikki muut ovat olleet vain blaah tuossa mielessä. Mä en halua lukea turhautumis-kirjaa. Se on niin ahdistavaa lukea, kun itse turhautuu ja taistelee, että saa kirjan luettua loppuun. Siinä on vaan aina se, että kun kirjat etenee hitaasti, ne aina etenee, kun neurotyypilliset tarvitsee sitä ja se on mukamas hyvää kirjallisuutta, niin mulla on aikaa miettiä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Yllättävät shokkikäänteet eivät enää ole sellaisia mulle. Siiveniskussakaan en itkenyt, koska tiesin yhtä lukuunottamatta merkittävimmät käänteet jo etukäteen. Se johtuu siitä pakollisesta tyhjäkäynnistä, mitä kirjoissa on. Mulla on aikaa miettiä vaihtoehtoja ja alkaa suhtautua kaikkeen rationaalisesti ja miettiä, että nämä ovat varmaan kirjailijan keinoja kosiskella yleisiöä jne ja sitten kun ne tulee, on vaan silleen, että joo en pidä tästä, mutta arvasin, että kirjailijan on pakko tehdä näin, että tietyt lukijat on sydämensä murtaneita lukiessaan kirjaa. Ja mä siinä vaiheessa suhtaudun siihen vain rationaalisesti. 41. Kirjassa syntyy lapsi on mun mielestä niin ärsyttävä kohta. Siis ihan pepusta. Olen ajatellut Velan kaltaisia ajatuksia jo 20 vuotiaasta lähtien ja sitten pitäisi paneutua kirjaan, missä syntyy lapsi. Threadsissa voivottelin tätä. Sain keskusteluun mukaan ihmisen, joka on selkeästi ihminen, joka on nauttinut raskaanaolosta ja tykkää olla äiti ja joka on joko itse, tai löytänyt jonkun muun kirjoittaman kirjan synnyttämisestä. Se oli vähän ikävä hetki yrittää olla kohtelias, tyrmäämättä toisen kokemuksia ja yrittää selvittää, että vaikka kohtu on voimallinen osa naisvartaloa, synnyttäminen ei vaan ole mun juttu. Päätin, että laitan sen Unbound: My Story of Liberation and the Birht of the Meetoo Movement. Siinä syntyy lapsi, mutta siinä ei ole mielestäni verta ja suolenpätkiä. Siinä päähenkilö meni synnyttämään ja puhui lapselle synnyttämisen jälkeen. Se on tarpeeksi lähellä. Noin muuten, en suosittele kirjaa suomalaisille. Se on hyvin amerikkalainen kirja. Kiinnostuin vain, kun se oli saanut niin jäätävät Goodreadspisteet ja lukijoita sillä oli ihan kohtuullisesti. Se on kirjoitettu siis amerikkalaisille, joten pisteet selittyvät sillä. 43. on ihan kamala kohta myös. Keskustelin kaverin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että tietyntyyppisissä tietokirjoissa harvemmin on päähenkilöä. Mä oon silleen, että se asia on tavallaan se päähenkilö. Hän ei ymmärtänyt sitä, ja ilmeisesti tätä pitää siis käsitellä kirjastohenkilökunnan näkemyksien mukaan, vaikka he ovat tässä väärässä. On oikeasti niin harvoja kirjoja, joissa ei ole päähenkilöä... ja siis tuossa ei spefisisti sanota, että jos on 2 päähenkilöä, se kuuluu tähän kohtaan. Koska onhan hekin päähenkilöitä, niitä on kaksi kappaletta. Olen miettinyt kirjaa Lohikäärme myyteissä ja tarinoissa -kirjaa, mutta onhan se päähenkilö tuossakin lohikäärme. Ei tosin yksi tietty lohikäärme. Myös jotkut tiedostavat feministiset tietokirjat kiinnostaa, mutta niissä kovin usein päähenkilönä on kirjailija itse ja sen kokemukset. Suhteellisuusteoriaakin käsittelevässä kirjassa päähenkilö on se teoria. Okei, he eivät kirjoita tietokirjaa sankarinmatka -rakenteella, mutta on monissa niissäkin kolmen näytöksen periaatteita saatettu käyttää. No enivei, se on vaikea kohta. Mun omat haasteet: Helmet lukuhaaste ei voi kovinkaan hyvin tai voi se silleen valjun ookoosti, mutta ei rehevän hyvästi. Mulla on tosiaan pieni paniikki kohdista: 1. Kirjan nimessä on erisnimi - ideoita on, mutta en tiedä, mihin oikeasti tarttuisin. 28. Kirjailija on välimerenmaasta - Olen lukenut yhden jo, mutta sillä on paikkansa täytettävänä ja joo, on mulla ideoita kuitenkin. 32. Kirja on kirjoitettu kielellä, jolla on alle 10milj puhujaa - Otetaan suosituksia vastaan kielillä Norja, Viro ja Saame. Tykkään lukea genrekirjallisuutta ja nopeasti eteneviä kirjoja, jopa toimintahurjasteluja (puhe on myös toimintaa). 37. Kirja herättää voimakkaita tunteita - Olen alkanut miettiä, että onko minussa jotain vikaa, kun ei herätä voimakkaita tunteita. Yksi -kirja herätti (ei siis, että joku yksi kirja herätti, vaan kirja Yksi herätti...), mutta se on luettu 3 vuotta sitten. Kirjat ovat vaan niin hidastempoisia, että ehdin ajatella niin paljon vaihtoehtoja ja käsitellä ne vaihtoehdot jo ennen kuin ne tapahtuu. Tosin tähän voi laittaa ihan minkä kirjan vaan ja väittää, että olin ihan "tuhoutunut". 43. Kirjalla ei ole päähenkilöä - Onko ookoo, jos mä laitan tähän kohtaan tietokirjan lohikäärmeistä? Mitä muuta se voisi olla? Suomaa ei ole ehkä mua varten, koska se on vähän liian vakava kirja minun nykyiseen mielialaan. 50. Kirjaa on suositellut kirjastontyöntekijä - Kyllä mä aina katselen kirjastoissa hyllyjä, missä näkyy kirjan kannet, eli jonkinlainen kirjojen esillepano lukijoiden houkuttelemiseksi on varmasti kuin, että kirjastohenkilökunta suosittelee, mutta onhan seillä ollut potentiaalisia vaihtoehtoja, mutta mikään niistä ei ole ollut "juuri tuo tuossa". Vaan ennemminkin, että no toivottavasti muistan, että tuo voisi olla vaihtoehto. Mä en siis osaa mennä kirjastoihin vain haahuilemaan ja katsomaan, löytyykö luettavaa. Mulla on aina agenda ja olen tutkinut valikoiman, mitä sieltä voisi löytyä mulle ja sitten etsin ne. Tosin tähän voisi laittaa varmaan ihan minä kirjan vain ja kukaan ei huomaisi tai tietäisi, että kirjastolainen ei ole suositellut sitä. Jep, tässä romaanini tällä erää.

Tuohon Booker/Pulitzer kohtaan voin suositella lämpimästi Barbara Kingsolverin Demon Copperheadia (ellet ole jo lukenut)! Itse annoin sille viisi tähteä, oli todella hyvä kirja.En tiedä onko sitä vielä suomennettu mutta englanninkielinen versio löyty ainakin täältä Oulun kirjastosta.

Mulla ongelmia aiheuttaa myös toi booker/pulitzer -kohta ja kirja, josta on tehty sarja. Oon lukenut Olive Kitteridgen, joka kävisi kumpaankin, mutta sen lisäksi kumpaankaan kohtaan ei inspiroikaan sitten MIKÄÄN 😂 Maallemuutto-kohta ahdistaa myös aika paljon… Mutta siihen koitan etsiä kirjaa, jossa muutetaan vaikka jonnekin Italian maaseudulle 😄

Hei huippuu, multa puuttuu melkein sama määrä! 17, mut ainakin kahteen on varmat kirjat jotka luen kun ne ilmestyy, toinen sama Arttu Tuominen 😄 Aika paljon meillä on muuten eri kohtia täytettävänä, mut myös muutama sama löytyy, esim tohon kieli-kohtaan mulla ei kans oo mitään kun en haluais suomenkielistä laittaa, mut jos ei muuta löydy ni sit. Mä luin kohtaan 3 Vegetaristin, en ihan hirveesti tykänny, oli vähän outo, mut tulipahan raksittua se kun oli tosi lyhyt. Kohtaan 11 mulla on ollut tosi paljon vaihtoehtoja, kun tuntuu et joka kannessa näkyy vähintää maata tai vettä tai ilmaa :D mut laitoin siihen Seanan McGuiren the Wayward children -sarjan osan Where the drowned girls go, suosittelen muuten sitä sarjaa jos yhtään kiinnostaa! Aivan upee. Myös kohtaan 13 mulla on ollu tosi paljon kirjoja, kun oon lukenut aika paljon trillereitä viime aikoina ja monet niistä lasken siihen, et tapahtumapaikka on jollain tapaa rajattu ainakin osan kirjasta, laitoin siihen trilleri-kauhukirjan The Cabin at the end of the world (ei ollut pelottava). 21 kohtaan laitoin uusimman osan Heartstopperia 😁 Kohtaan 24 laitoin Lucy Foleyn Avain-kirjan, joka sijoittuu Pariisiin. Kohta 33 oli aika vaikee, mut päätin et Paula Hawkinsin mini-trilleri Sokea piste käy siihen, ne on kirjan alussa muuttanut johonkin pieneen tuppukylään meren rannalle tai jotain, jos löydän paremman vielä ni ehkä vaihdan, tää ehkä vähän venyttää rajoja 😅 Kohtaan 41 laitoin Fitzekin Ikkunapaikka 7a. Ja siinä se! 😄 Itelleni tällä hetkellä vaikeimmat kohdat, joihin ei oo mitään ideaa, on: 4. Kirjassa on presidentti (ainoo mikä tulee mieleen, on se Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä mut oon lukenut sen jo 😅), 6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle, 19. Suomi mainittu (en oo enää varma, että mainittiinko tossa Fitzekin kirjassa suomi siinä alussa, ehkä?? mut sit lapsen syntymä jäis täyttämättä😂), 30. Kirja jossa ei oo nimettyjä tai numeroituja lukuja, 31. Kirjassa on vammainen henkilö, 34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus, 36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja. Jos on hyviä ideoita heittää tai mitä sulla on noihin niin saa kertoa 😁 Tällä hetkellä haaste on tosiaan mennyt täysin omalla painollaan eteenpäin, enkä oo toisaalta ees kauheesti käyttänyt aikaa näiden kohtien miettimiseen, vaan ennemmin havahtunut että kappas, näihin ei oo tähän mennessä tullut vielä juuri yhtään vaihtoehtoja taulukkoon, oonkohan kohta pulassa 😅

Viime vuoden Pulitzer-palkittu Hernan Diazin Luotto oli kyllä todella koukuttava. Minusta siinä ei niinkään painottunut talous/markkinat, kuten ehkä monista esittelyistä käy ilmi, vaan yhden newyorkilaisen perheen tarina monesta näkövinkkelistä, lukija joutuu myös hieman toiminaan salapoliisina arvioidessaan mikä ja kenen kertomus on totta. Booker-palkituista vuoden 1989 voittajaa, Ishiguron Pitkän päivän iltaa suosittelen myös, jos et ole vielä lukenut. Baldwinilta mainitsemasi The Fire Next Time on myös hyvä, itselläni juuri uudelleenluvussa ja sen lukee englanniksikin päivässä, parissa. Ja Suomaassa tosiaan henkilöt vaihtuu läpi vuosisatojen, eli yhtä yksittäistä päähenkilöä ei ole.

Toimiva konsepti tämmöiset lyhyet höpöttelyvideot ja enpä oo aikaisemmin kuullut että kukaan laittais ripsaria tolleen :D

Mä niin haluaisin sut telkkuun johonkin kirjallisuusohjelmaan. Sun kertomana lukeminen on hauskaa, jännää ja välillä vitun tylsää😄. Teet lukemisesta helposti lähestyttävää. ❤👍

Et näytä suohirviöltä ilman laseja, vaikka lasit sopiikin sulle todella hyvin :) Näytät nätiltä myös ilman niitä. Mun Book summerbucketin kanssa mnee niin, että Kalvot ja Älä pyyhi silmiä paljain käsin on luettu. Lainassa on Poika valkean, renki roudan, sydäntensalonki ja Vargasin Sinisten ympyröiden mies (mikä oli bonuslistalla). Eli kunhan vaan saisin luettua ne, homma sujuisi enemmän kuin hyvin, mutta ollut jotenkin pari päivää vaikea tarttua kirjoihin. En neljään päivään lukenut sanaakaan ja päivää ennen sitä ja nyt päivä sen jälkeen, aika vähäisiä sivumääriä tullut luettua.

Tiitiäisen satupuun Muusassa ja Ruusassa on kyllä järkeä ja hyvä sanoma; älä ota itseäsi liian vakavasti :)

Jaana, sinun Summer Book Bucket Listillä oli tanskalainen Tilavuuden laskemisesta I. Sain sen (vihdoin!) luettua loppuun. Odotan innolla ja malttamattomana kuulevani sinun arviosi siitä. Omat odotukset olivat korkealla, koska kirjaa on hehkutettu ja kotimaassaan palkittu. Itselleni teos oli valtava pettymys. Enpä muista, milloin olisin viimeksi lukenut niin puuduttavan tylsää ja paikallaan polkevaa tarinaa 😂 Annoin 2 tähteä.

Lukija oli kyllä mieleenpainuva ja hyvä ainakin ekalla lukukerralla. Kuulostipa mielenkiintoiselta tuo viimeinen!

Minulla ollut surkea lukuvuosi. Tammi-helmikuu käynnistyi hyvin, sen jälkeen harmillisen laiskaa lukurintamalla. Nyt alkoi loma, joten olisi paremmin aikaa kirjoille. En uskalla tehdä em syistä kesälle bucket listiä, mutta haluaisin täyttää pari kohtaa Helmetin lukuhaasteesta, lukea hyvän dekkarin sekä kollegan suosituksesta Neiti Steinin keittäjätär. Ihanaa kesää Jaanalle ja seuraajilleen 🌞

En varmaan tee mitään lukutavoitteita, mutta tekisi mieli lukea suomenruotsalaisia kirjoja! Kjell Westö, Tove Jansson, Monika Fagerholm, Märta Tikkanen, Eva Frantz, Maria Tirtschaninoff, Anni Blomqvist..

Ei mitään paineita, mutta mietin jo, että et ehkä saa ilmoituksia kommenteista videoihin. Olet vain aiemmin reagoinut viimeistään joka toinen kerta, siksi tässä aloin pohtia. `:D (välipaloihin en keksinyt kirjoitettavaa, mutta 4:ssä viimeisessä nyt kolmanteen olen kirjoittanut jotain.) Sun kirjakesäkasakuva näytti ihanalta! (Hämmentävää, olin jo 1/4 osaa pitsasta syötyäni todella täynnä, tällä hetkellä en ole edes puolessa välissä ja niin ähky, että ei vaan pysty, en tiedä, miten tämä liittyy yhtään mihinkään, eikä varsinkaan sun upeaan valokuvaan, mutta tässä se nyt on kirjoitettuna.) Enivei tuttuja kirjoja noista on vain Minna Canthin teos. Joo, se ei ole kepeä ja lyhyestä sivumäärästään huolimatta sitä ei lukaissut hetkessä. Siitä ei tullut mun lempikirjaa, mutta voisin tarttua joskus Minna Canthin johonkin muuhun teokseen, mutta en lähiaikoina. Olen pyöritellyt omaa Summer book bucket listiä parisen kuukautta ja aina se uhkaa muuttua kirjavuoreksi, mitä tuskin saa tänä vuonna luettua. Olen aina sun videoiden kohdalla tehnyt lopulliset päätökset, mutta saas nähdä kuinka pahasti mulle tässä käy. (Tein huomion jälkikäteen näemmä teemasta :D) * Mulla on lainassa Chi Ta-Wein Kalvot. Se on saanut paljon kehuja, mutta vähän pelkään, mitää mieltä itse siitä olen. (olen lukenut 1 sivun vasta) (Ilmeisesti sateenkaarikirja) * J. S. Meresmaan Poika valkean, renki roudan. Odotan nopeasti etenevää kevyttä luettavaa, jostain syystä synkkä kirjallisuus kulkee tahmeasti. Kirja on matkalla juuri lähikirjastooni (ilmeisesti heterorakkautta, mutta ymmärtääkseni kirjailija sijoittaa itse itsensä sateenkaarilipun alle) *Jonas Gardellin Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin. 1, rakkaus on matkalla lähikirjastooni. Joo, ehkä tämä ei ole kepeää, mutta odotan myös, että pääsen itkemään kirjan parissa. (Ilmeisesti sateenkaarikirja) *Edith Arkon kokoama Sydänten salonki: Queer romanttisia tarinoita. Olen odottanut tätä kirjaa pitkään, nyt on aika vapauttaa jäädytetty laina. (Otsikkokin lupaa sateenkaarevaa romantiikkaa.) Sitten mun pitäisi myös tehdä kirjallisia tutkimuksia lukemalla. Näitä on niin paljon, että ennemminkin tavoite on lukea viimeistään vuoden sisään, mieluiten vuoden loppuun ja ehdottomasti, että jokin näistä kirja lähtisi lukuun jo kesällä. Tähän listaan kuuluvat: * Diana Wynne Jones - Liikkuva linna * Otto Latva - Lohikäärme maailman myyteissä ja tarinoissa * F. Scott Fitzgerald - Kultahattu * Fred Vargas - Sinisten ympyröiden mies Mun kirjoittajatyylissä on vähän noista kaikista, niin olisi hyvä olla tietoinen, että mitä vastaavanlaista on tarjolla tai jotain :D Näiden ohella haluaisin lukea vielä pari somehittinä ollutta kirjaa :D Lukutahti on vähän piristynyt, mutta silti tämän vuoden lukulista on ollut niin heikko, että tämä mun listaus on naurettavan yliampuva. Jos olisin realisti, niin maksimissaan kolme kirjaa saisi olla listalla :D

Olin kuullut joistain noista lukemistasi kirjoista aiemmin, mutta eivät ole varsinaisesti tuttuja. Mun heikko vuosi senkun jatkuu vain. 20 sivua vajaa 10 kirjaa vasta luettu. Huhtikuun ensimmäinen luettu kirja oli Sangu Mandannan The very secret society of irregular witches. Alku vaikutti lupaavalta, mutta sitten se oli kaikkine cozy viboineen lopulta vähän liian tylsä. Ja koska se oli vähän tylsä, ehdin uumoilla suuret käänteet jo tavallaan etukäteen, kun kirja ei tarjonnut aivoilleni tarpeeksi virikkeitä. Pistesarakkeessa se oli jossain 2,5-3 välillä, eli pyöristynee 3:een. En ole ihan päättänyt vielä, mihin kohtaan menee. Alunperin uumoilin sitä kohtaan, kirjassa tehdään taikoja, mutta se kattaa mulle pari pahaa kohtaa, eli kirjassa muutettiin maalle ja kirjassa vietetään juhlapyhää. Pallottelen myös maahanmuuttaja-kohtaan sitä. Huhtikuussa julkaistiin myös Martha Welssin uusin murhabotin päiväkirjan 3. osa eli Oikullinen protokolla. Olin varausjonossa 1:nä, joten oli ihan velvollisuus antaa sen tulla heti (tosin en varmasti olisi malttanut odottaa). Mutta kirjasta on vaikea puhua mitään spoilaamatta ja varsinkaan mainitsematta lopun käänteitä, joten parempi olla hiljaa. Tykkäsin ihan hulluna ja aion ostaa myös tämän kirjan omaan kirjakokoelmaani myöhemmin. Annoin 5 tähteä, pistettä tai papukaijamerkkejä. Kilpailee taas varmasti vuoden parhaan kirjan sijasta. Todennäköisesti menossa kohtaan, kirjan nimessä on sana kirja. Enkä lukenut muuta huhtikuussa. Jahka saan nuo 20 sivua luettua, niin pääsen tuosta 10. -kirja kohdasta, mikä on aiheuttanut sen, että jos kirja sopii johonkin kiperään kohtaan, en ole voinut lukea sitä loppuun, koska mieluiten siihen sijoittaa kirjan, mikä saa vain vähän osumakohtia. Koskakohan mun lukuinto taas palaa kunnolla? Jos murhabotteja olisi suomennettu kaikki se 7 kirjaa, ne uppoisivat ja tulisi luettua, mutta muut etenee nihkeämmin. Varsinkin kun kuulin, että mun toinen suosikkisarja Monk and robot (eka suomennos tulee syksyllä) -sarja on tarkoitettu vain 2 kirjan kokonaisuudeksi... Se tarina jäi kesken! Mutta joo, menen jatkamaan yskimistä sängyn pohjalle.

Kiitos videosta😊

Haha, mä olen siis myös vaihtanut syksyllä shampoon ja hoitoaineen. En tosin mitään silkkihattuja tai vastaavia ole ostellut, ihan vain shampoolla ja hoitoaineella mennään. Ne eivät taida olla ihan tarpeeksi kosteuttavia. Naamioiden jälkeen parin pesukerran verran mulla on aikalailla korkkiruuvikiharat ja sitten ne taas suoristuu. Mulla on ohimokiehkura tullut oikeastaan vasta nyt, mutta niskavillat mulla on menny korkkiruuvikiharoille läpi elämän. Nykyään useinmiten niskavillani on ensin sellainen pöyhkeä muhkea laine ja sen päässä pieni pyöreä sykkyrä ja pituutta siis sykkyrällä on sykkyrässä ehkä sentti puolitoista. Kun varovasti sen aukaisen (huolimaton aukaisu saa sen sellaiseen hämähäkinseittisolmuun, mitä pitää leikata, että saa selväksi) pituutta "kiharalla" on n. 12-15cm. Eli mulla voisi olla ehkä pehmeä afro, mikäli hiukseni olisivat tarpeeksi kostutetut. Tai sitten kuvittelen vain. Mä haen sen takia kiharaa, että hiukseni saisivat volyymia. Ne ovat nimittäin sen verran hennot vauvan haivenet, että ilman kiharaa ne näyttää sellaiselta päätämyötäilevältä liiskaletiltä. Mutta siis abauttiarallaa 7 kuukauden jälkeen, mun hiukset kihartuu vain osittain, jos en ole hetkeä aiemmin käynyt kampaajalla laittamassa hiusnaamiota. Saas nähdä, saanko matkitun Babel-arvion tehtyä someen koskaan.

Mä luin tämän myös Helmetin 1920-luku kohtaan, kiitos siitä, en olis siihen varmaan itse keksinyt mitään. Tai oikeastaan siis kuuntelin tämän ja toimi todella hyvin myös äänikirjana. Tämä oli mulle kyllä ihan viiden tähden kirja. Nyt alotin lukemaan sitä jatko-osaa. Aivan ihana uusi kirjailija tuttavuus itselleni Paula Nivukoski.

If We Were Villains oli itselleni ainakin pettymys...Tuntui halvalta kopiolta The Secret Historysta ja hahmot jäi pinnallisiksi. Kyllähän sen ihan luki, oli ihan viihdyttävä, mutta ei tosiaankaan Donna Tarttin kirjan veroinen. Ei ehkä pitäisi näitä kahta verrata, mut vähän pakostakin vertaan. Nivukosken kirjat on mulla vielä lukematta, mutta pitäis kyllä lukea!

Ruth Ware on ollut pitkään yksi minun lempparikirjailijoista, ja hänen tarinansa ovat niin mukaansatempaavia. Mutta nyt useamman kirjan jälkeen olen huomannut, että hänen päähahmonsa ovat kaikki hyvin samanlaisia, ja näin tullen kirjoja ei kiinnosta lukea. Jaksoin lukea Huonekaveria puoleen väliin asti, mutta oli pakko lopettaa, kun tuntui siltä, että olen lukenut saman tarinan häneltä jo useita kertoja putkeen. Kun luin tuon Nollapisten esittelytekstin, niin olin ihan innoissani tuosta tarinasta, koska luulin, että kyseessä on miespariskunta. Ajattelin, että kerrankin Ruth kokeilee uusia hahmoja, ja mitä kaikkea hän on keksinytkään nyt, kun trillerin kohteena on miespariskunta, joista toinen menehtyy. Onko poliisit esimerkiksi homofobisia/ennakkoluuloisia, ja siksi päähahmo joutuu itse selvittämään rikoksen. Muuuuutta, kävikin ilmi, että Jack on nainen, eli päähahmo on jälleen kerran täysin samanlainen kuin kaikki aikaisemmatkin, eikä tarina eroa millään lailla muista samankaltaisista trillereistä. Harmi.

Mitään noista en ollut vielä lukenut, mutta hyviä vinkkejä kyllä tuli. Menikin kaikki lukulistalle ☺️

Munkaan maaliskuu ei ollut erityisen kehuttava. Luin loppuun Mimosa Hedbergin Rakkaudesta Kathmanduun. Oli ihana palata maisemiin, jossa on kerran... tai tavallaan kahdesti käynyt. Pidin kirjasta, pidän lähtökohtaisesti matkustus/maantieto kirjoista. Tässä paneuduttiin yhden maan kulttuuriin, ongelmiin sekä kaipaukseen. Kun kirjassa käsiteltiin rakkauta, avioliittoa ja suhteita, koin että se osittain toisti ja toisti. Olisi ehkä voinut niissä lopuissa kerroissa, jossa päädyttiin samaan "ongelmaan" vaan todeta, että se vanha syy. Sen sijaan se selitettiin auki (lyhyesti tosin, koska se ei ollut vaikea ymmärtää) joka kerta, kun sama ilmiö tuli eteen. Olin kriittisellä tuulella taannoin ja annoin 3,5 tähteä. Menossa näillä näkymin kohtaan 24. sijoittuu pääkaupunkiin (vaikka siinä oltiin myös muualla Nepalissa välillä). Toinen kirja oli sitten vihdoin ja viimein se R. F. Kuangin Babel: Mystinen kertomus. Kyllä sitä kestikin ja riitti! Luin sitä varmasti yli 4 kuukautta. Voi pojat! Siis olihan se ihan sujuvaa tekstiä, siinä oli mielenkiintoinen kirjaidea ja ajatus, mutta voi hyvää päivää. Ymmärsin, että kyseessä oli kasvutariina, jonka takia vuosien kuluminen pitää näkyä ja osasin asennoituakin siihen, mutta siis miksi suvantovaiheesseen pitää lisätä suvantovaihe? Odottelin vain keskikohdan twistiä ja kliimaksia, koska kyseessä oli kuitenkin 3 näytöksen rakenne. Se tuli, olin pettynyt, kun osasin arvata sen jo... mutta sitten vähän sen jälkeen tulikin kiinnostava twisti, joka taisi olla se todellinen keskikohdan twisti. Mutta sitten oli taas suvantovaihetta. Tuli klassinen "all is lost" kohtaus ja taas hemmetin suvantovaihe. Kun tuli loppurytinä, tuuletin, että jes nyt se mayhem voi alkaa ja antaa nyt vaan palaa... mutta ei, se vaati suvantovaiheen. ja toisen suvantovaiheen, ehkä kolmannenkin. En tiedä, olenko nyt yhtään järkevä pisteytyksessä, mutta toisaalta sain kuitenkin luettua sen 650 sivua, mutta suoraan sanottuna en ymmärrä sitä hypeä, mikä tämän kirjan kohdalla on. Mutta olihan tämä paaaaaaaljon parempi kuin se viime kuinen chicagolaisittain. Annoin nyt 2,5 tähteä. Menossa tällä hetkellä kohtaan 14. harrastetaan. En sitten lukenut muuta.

Minun maaliskuu oli aika surkea. Luin kyllä 18 teosta, mutta niistä peräti kuusi oli kahden tähden kokemuksia. Onneksi oli joukossa muutama 4,5 ja 5 tähdenkin teos. Tim Probertin huima sarjakuva Lightfall 1) Viimeinen liekki oli vuoden eka viiden tähden kirja. 4,5 tähteä annoin Giovanni Di Gregorion ja Alessandro Barbuccin sarjakuvalle Sisarukset Grrémillet 4) Komeetta ja vuorikauris sekä Simon James Greenin ihastuttavalle sateenkaarevalle YA:lle Heartbreak Boys (niin erikoista, kun nykyään käännöksilläkin on englanninkilinen nimi).

Luin myös maaliskuussa Huokauksia luokasta. Se oli mielenkiintoinen, mutta mun mielestä erityisesti kuvaus uupumuksesta. Olen itse opettaja, ja vaikka koulussa on parannettavaakin, maailma ei mun näkökulmasta ole lainkaan noin synkkä. En tunnistanut kirjasta opettajana olemisen iloa, luovuutta, kohtaamisia enkä yhteistyötä kollegoiden ja esimiesten kanssa, jotka on mun mielestä työn parhaita asioita. Uupuneena niitä on toki vaikea nähdä, ja jos systeemi tuottaa uupumista, on siitä jotain muutettava. Mutta kyllä kouluissa tapahtuu paljon hyvääkin! Laitoin lukulistalle muut, kuulosti mielenkiintoiselta!

Toivottavasti Nopeasti piirretyt pilvet pääsisi ainakin lähemmäs ennustettua viittä tähteä. Itse pidin ja olen lukenut sen jatko-osankin Kerran valo katoaa. En kyllä muista, olenko ihan viittä tähteä antanut, mutta varmasti ainakin neljä. Sopii myös Helmet-haasteeseen, koska sijoittuu 1920-luvulle. Itsellä on siihen kohtaan vielä kirja hakusessa.

Huvitti vähän, koska olen itse käyttänyt viimeiset kaksi kuukautta käytännössä vuorotellen Stardew valley ja Dreamlight valleyn parissa. Harmi, ettei Viisi ollut lukemisen arvoinen. Olen miettinyt siihen tarttumista, mutta ehkä skippaan suosiolla. Nyt olen lukemassa Poltetut varjot kirjaa ja sitä voin suositella todella paljon.

Kiva käsilaukku ja ihana väri! Mun Marimekon käsilaukku on ollut päivittäisessä kovassa käytössä arviolta kuusi vuotta. Se on tullut tiensä päätökseen ja koska mulla pitää olla aina puoliomaisuutta mukana (ei edes tarvi, mutta haluan ostokset mukana olevaan laukkuun, eikä tarvitse käsissä kantaa mitään, niin pidän isommista olkalaukuista ja katsoin, että mallistossa ei tällä hetkellä ole oikein mitään mieluista ja nekin vähemmän mieluiset olivat ryhtyneet hyvin kalliiksi. Pitää siis itse vaihtaa merkkiä. Mulla on koko alkuvuosi ollut aika vähälukuista. Kun laitoin ihan todella alakanttisen lukutavoitteen goodreadsiin, mikä olisi pitänyt normaalioloissa saada jo suoristettua, on se aiheuttanut sen, että en lue niin tiiviisti. No toisaalta olen lukenut sivukaupoilla tekstejä, jotka eivät vielä ole julkaistuja kirjoja. Josta tulikin mieleen, että sitä lukuprojektia voisi jatkaa. Kun ollaan jo 31. päivässä, voi varmaan jo myöntää itselleen, että tänään ei saa luettua loppuun kirjan kirjaa ja mun maaliskuun saldoksi jää 2 loppuun luettua kirjaa.

Hamnet onkin juuri tuossa hyllyssä odottamassa lukemista, kiva kuulla että olit siitä tykännyt. Mullakin on nyt viimeisen kuukauden aikana tullut varmaan 8 kpl kirjaston varauksia noudettavaksi, joten kiirettä pitää lukiessa 😄 onneks siellä oli myös sarjakuvaa ja kuvakirjaa myös joukossa.

Anni Kytömäen kirjoja voi kyllä suositella. Eivät ole sillä tavalla ahmittavan hyviä, vaan vaativat vähän vaivannäköä, mutta lopulta palkitsevat lukijan. Petina Gappahilta olen lukenut Pimeydestä loistaa valo ja se oli ainakin todella hyvä. Gallayn kirjaa olen itsekin harkinnut vaihtoehdoksi Helmet-haasteen kirjailija Välimeren maasta -kohtaan, koska pidin Tyrskyistä. Häneltä olisi suomennettu myös Rakkaus on saari, joka takakansitekstinsä perusteella kuulostaa varsin erikoiselta ja jotenkin vetoaa minuun enemmän kuin Odottamattoman kauneuden keski-iän kriiseily.

Lopotti on itsenäinen jatko-osa, ei tarvii lukea Neljäntienristeystä. Sopii Helmetiin, kirjassa on näkövammainen henkilö yhtenä päähenkilönä. Margarita oli upea! Yks viimevuoden parhaita. Käynnistyy hitaasti ja on yllättävän paksu (sivut kuin virsikirjassa..), mut palkitsi.

Kirken siis olen lukenut, ja se oli jännä kokemus: Olla samaan aikaan koukussa ja samaan aikaan ahdistunut tarinan hidastempoisuudesta ja sanamääristä. Jos oikein muistan, taisin antaa sille 3,5 tähteä. Voimasta olen kuullut ristiriitaisia mielipiteitä ja olen kuullut lopusta asian, mikä selittää kaiken, mutta en viitsi kertoa sitä, sillä se voi olla spoilaava asia. Työmiehenvaimon olen lukenut. En tiedä, mä kaipaan lukemiini kirjoihin enemmän valoa. En muista kaikkea enää kirjasta, joten en uskalla sanoa enempää. Multa ei kannata kysyä, voiko päiväkirjat lukea eri järjestyksessä, sillä mulla on edelleen aikomuksena lukea Woolfin 2 osa ennen ykköstä :D

Olen näistä hyllykirjoista lukenut useamman, Voima, Kivitasku ja Sininen, jotka kaikki olivat minulle isoja pettymyksiä sekä Kirke, osana Tähtifantasia-raadin pohdintoja. Voimassa miehet saavat maistaa sitä syrjintää ja väkivaltaa, jota naiset ovat vuosisatoja kohdanneet. Inhotti paikoitellen todella voimakas väkivallan kuvaus. Kivitasku oli vetämäni lukupiirin kuukauden kirjana pari vuotta sitten. Oli eniten jatkoon äänestetty, mutta kukaan ei sitten kirjaa lukenut. Se oli paikoitellen ok, mutta samaan aikaan kamalan sekava, koska menee monessa aikatasossa ja ne eivät olleet tasaisesti yhtä kiinnostavia. Sininen olisi ollut paljon parempi, jos a) siinä ei olisi ollut yhtä emetofoobikolle todella vaikeaa kohtaa ja b) sen loppu olisi mennyt vähän eri tavoin. Oli kokonaisuutena aika masentava kirja. Kirke on loistava hahmo, harmillisesti kirja on melkoisen raskas paikoin, mutta suosittelen silti lukemaan, jos haluaa tarinan naisesta, joka selviää vaikeuksista.

Kiltti tyttö on mun lemppari trillereitä, mutta toki asiaan vaikuttaa se, että se oli varmaan myös ekoja tollasia mitä luin ja pääsi yllättämään täysin. Leffan katsomisen jälkeen en osaa sanoa, että tuoko jotain lisää enää, voi olla ettei, mutta muistelisin toisaalta että ainakin oli nopealukuinen ja vetävä. Maailman kirkkaalle laidalle oli tosi kaunis, ja vaikkei ihan ollut viiden tähden kirja silloin mulle, niin vielä näin vuosiakin myöhemmin muistan sen Alaskan luonnon kuvauksen ja miten se teki muhun vaikutuksen, ja ehkä just tän kirjan johdosta oon aina etsimässä uusia Alaskan erämaahan sijoittuvia kirjoja. Eli ehkä suosittelisin? 😅 Kirke oli aivan ihana kirja, itse pidän toki myös mytologioista, mutta kirjassa oli tosi kaunista kuvailua, suosittelisin silti! Ei tarvii tietää edes mun mielestä hahmoja sen enempää, mäkin meen sekasin kaikissa mut varsinkin alun jälkeen tarina imas hyvin mukaan.

Margarita❤ Tämä kirja sai mm. tutustumaan tarkemmin raakun eli jokihelmisimpukan (uhattuun) elämään. Kiltin tytön lukemisesta on jo aikaa, mutta en ole sen jälkeen koskenut Flynnin kirjoihin. Kirja imaisi mukaan, mutta juoni suorastaan inhotti.

"Kiltti tyttö" on luettuna dekkarina ihan hyvä, mutta ei ehkä kannata elokuvan nähneenä lukea sitä. Mulla oli päinvastoin; luin kirjan enkä ole katsonut elokuvaa.