Відео

Kiitoksia. Alkukesä on siitä mukavaa aikaa, että luonnonääniä riittää. Joitakin ne tuntuu öisin häiritsevän, itsekin olen usein laittanut teltan liian lähelle kosken kohinaa, mutta muutoin kuuntelen aina nukahtamiseen asti, että mikä lintu siellä nyt alkoi laulaa.

Kiitoksia. Onnistuu tosiaan tuolla tyylillä, kunhan painoa ei ole liikaa. Painoraja riippuu omasta kunnosta ja siitä, kuinka hyvin tekniikan oppii. Rinkan rakenne vaikuttaa myös. Ja selkä tykkää.

Kiitos kommentista. Muotka on myös hienoa seutua. Tuo Luirojärven länsiranta on rauhallista aluetta leiriytyä. Tuvat ja huusit puuttuu, mutta kaikki ei niitä kaipaa, varsinkaan kauniilla säällä.

Kiitän. Koitan omalta osaltani saada ihmiset luontoon. Sen säilyttäminen tulee tärkeämmäksi kun on itse kokenut kulkea siellä.

Kiitos kommentista. Tuo jalkineasia on sellainen, että siinä on ainakin neljä koulukuntaa: saappailla, polkujuoksulenkkareilla, vaelluskengillä joko kalvolla tai ilman. Ja viides on paljasjalkakengät. Itse en kaipaa nilkalle tukea vaan jalalle suojaa kosteudelta. Märissäkin kengissä pystyy kyllä kulkemaan, siinä ei tule kylmä jos liikkuu koko ajan. Tukevat kengät jalassa tekee kulkemisen kömpelöksi, lenkkareissa - ja varmaan myös paljasjalkakengissä - jalka huomaa maaston epätasaisuudet paremmin ja sopeutuu niihin. Kevyissä kengissä jalka myös nousee vielä iltapäivälläkin ja kulku on kevyttä. Vaelluskenkien ehkä huonoin puoli on se, että kun ne hörppää vettä, mitä kuuluu tapahtuvan yhtenään, niin ne kuivuu vasta kotona, varsinkin kalvolliset. Saappaissa polyuretaanista tehdyt näyttää korvanneen kumiset vaeltajien keskuudessa. Ne kestää noin kymmenen kertaa kauemmin, on kevyemmät ja lämpimämmät kuin kumiset. On jalkineet mitkä tahansa, niin sauvat helpottaa pitämään hyvän tasapainon kulkiessa ja estää osaltaan nilkan vääntymistä.

Kiitoksia taas itsellesi. Opettelin tuollaisen tavan nostaa rinkka, kun mulla on ollut välillä selän kanssa ongelmia. Tuossa ei tule kiertoliikettä joka voi joskus sattua pahasti. Nyt rinkka painoi alussa n.17,5kg, alkaa olla ylärajoilla tuolle tavalle. Jos rinkassa on runko, mistä saa otteen, se helpottaa. Hyvää kesää sinulle myös.

Kiitti, niitä sinne lähdetään katsomaan ja kuvaamaan. Mukavahan niitä on näyttää niille jotka niitä arvostaa.🙂

Kiitos kommentista. Hienoa, että vanhemmatkin videot vielä kelpaa.

Kiitoksia. Rauhassa saa tosiaan olla. Kopsukselle mennessä tuli yksi ihminen vastaan, seuraavan kerran kuului ääniä Luiron kämpän suunnalta. Sitten Kotakönkäällä muutama ihminen ja Niilanpään päivätupaa lähestyessä meni jo laskut sekaisin, kolme suurempaa ryhmää kymmenen minuutin sisään. Ihmisten tapaaminen ei mua haittaa, ne on samanhenkisiä ja just niitä, joita pitäisi tavata enemmän myös arjessa.

Kiitti kommentista. Mäntykankaat saattaa olla vähän tylsiä kulkea kun maastossa ei ole vaihtelevuutta. Mutta kun puut on suuria ja vanhoja, on niiden seurassa nautinto kulkea. Samoin teltan sija löytyy aina helposti.

Kiitos kommentista.

Kiitos näistä ylisanoista🙂

Kiitti kommentista. Joo, nyt tiedetään🙂

Kiitos kehuista. Maisemia ja koskematonta luontoa lähden sinne katsomaan ja haluan näyttää sitä muillekin. Suunnistustaitoiset löytää noille paikoille varsin helposti jos kiinnostus herää. Ennen pitkää Sokosti ja Luirojärvi alkaa olla nähty ja silloin tällaisista videoista voi olla apua retkikohteen suunnittelussa. Itse suuntaan seuraavaksi varmaan ylemmäs pohjoiseen. Kaikkea hyvää sinne myös.

🙂

Kiitoksia. En ihan kokonaan menettänyt, metso vain sai sadan metrin etumatkan sillä aikaa kun hain kameran. Ensikosketuksessa sillä oli pyrstö komeasti pystyssä, karkuun kävellessä se vähän laski sitä. Onneksi ei lähtenyt lentäen karkuun. Tai käynyt päälle, sekin kävi mielessä. Kaksi päivää myöhemmin lähti koppelo polun varresta aika läheltä lentoon, siihen ei ehtinyt millään kuvaamaan. Pesää en löytänyt, hetken etsin.

Kiitän.

Kiitoksia. Tuo sun ajankohta on yleensä varma ajankohta välttää hyttyset. Nyt oli toisin. Mun alkuperäinen ajatus oli lähteä reilusti toukokuun puolella, mutta lumipeite pysyi sitkeästi puolessa metrissä kuun puoleenväliin. Sitten kesä tuli kerralla. Kevät ikään kuin jäi välistä. Lehti oli kunnolla puussa jo kuunvaihteessa.

Kiitos taas Paula kommentista. Olen joskus nähnyt sellaisia videoita, joissa kamera liikkuu niin kovaa edestakaisin, että saa pitää molemmin käsin tuolin käsinojista kiinni, ettei putoa😁 Haluan välttää sellaisen. Paikannimistä ajattelen olevan muille kulkijoille hyötyä, uskon tuolla liikkuvan muitakin itseni kaltaisia "löytöretkeilijöitä".

Kiitoksia🙂

Kiitti 🙂

Kiitti kommentista. Kopsus ja Luiro oli satelliittikuvien mukaan jäässä vielä 5 päivää ennen mun lähtöä. Pienemmät lammet auki. Sitä tuoreemmat satelliittikuvat näytti vain pilviä. Saman verran vettä oli kun kuljin ohi, kuulin sen myöhemmin tavatulta kulkijalta.

Kiitoksia. Eihän nuo mittarit kovin tarkkoja ole. Tuohon auringonpaiste ottaa herkästi ja lukemat nousee nopeasti.

@@jouniriihela4317 Suosittelen testaamaan Ruuvitagiä. On kevyt ja tarkka mittari.

@@user-wt8vu2hl9v Kiitos muistutuksesta. Olenkin miettinyt tätä, sillä olisi kotonakin käyttöä.

Kiitti kommentista. Rimpula on nimeltään Flextail Zero pumppu. Sisällä pieni USB-c johdolla ladattava akku. Paino akun kanssa 62g. Mahdollisuus myös käyttää sopivaa paristoa, saatavuus Suomesta ei välttämättä hyvä. Hinta postikuluineen noin 50€. Tilasin Ruotsista (Backpackinglight.fi). Varastosaldo näytti keväällä aina tyhjää, ja kun tuli varastoon, meni suurempikin määrä viikossa. Voi tilata jenkeistäkin, saattaa olla kalliimpi tulleineen ja alveineen ja ainakin hitaampi. Valmistajalla on muitakin hieman suurempia malleja joita muistaakseni löytyy suomalaisistakin verkkokaupoista. Tämän pienimmän huonoksi puoleksi rakenteen ohella netti mainitsee sen, ettei se jaksa puhaltaa patjaa ihan pinkeäksi, pitää suulla puhaltaa muutama henkäys vielä. Itse en patjaa halua niin kovaksi joten ei ollu mulle ongelma. UA-camsta löytyy englanniksi useita testejä ja vertailuja.

@@jouniriihela4317 Kiitos tiedoista. Tutkin asiaa jonkin verran ja huomasin, että tuote on ilmeisen hyvä. Patjan pinkeyden osalta olen samaa mieltä. Kyllä patjan pitää jonkin verran antaa periksi, jotta siinä on mukava maata. Tuote on hankkimisen arvoinen. Videosi on tietenkin tuttua laatua. Itsellä varvasongelmaa sen verran, että pitää lähinnä tyytyä mökkeilylomaan Inarinjärven rannalla.

@@jarimaki-runsas4861 Mökkiloma Inarin rannalla ei kuulosta ollenkaan pahalta. Sellainen unohtui sanoa, että erilaisia sovitteita eri patjoille tulee mukana muistaakseni kuusi kpl. Eli voi huoletta vaihtaa patjan merkkiä jos siltä tuntuu.

@@jouniriihela4317 Mökki on hienolla paikkaa. Oli hieno aamu herätä hiljaisuuden keskelle, katsella järven melkein tyyntä pintaa, mennä terassille istumaan ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Toi sovitin puoli on tärkeää, koska uutta patjaa ei mielellään hankkisi.

Kiitos🙂

Kiitoksia. Tänä vuonna kesä kuuluu olevan aikaisessa. Itikat taisi vaivata enemmän alavilla mailla, joita pitkin etupäässä kuljin. Huonoon kenttään -ainakin mun puhelimella- auttaa usein sen pakottaminen 2G verkkoon. Nettiin ei välttämättä pääse, mutta pystyy usein soittamaan ja kysymään kotoa sen säätiedotuksen. Valtaosa ihmisistä tosiaan turvautuu tupien tarjontaan myös hyvällä säällä ja kulkee tupien välit lyhintä reittiä. Silloin jää paljon hienoja paikkoja näkemättä, itse suosin tuollaista "löytöretkeilytyyppistä" liikkumista, yritän välttää tutuiksi käyneitä paikkoja.

🙂

Kiitos. Muutama muukin tapaamani kulkija oli samaa mieltä kesän aikaisuudesta.

Kiitos kommentista. Rimpula joo, siinä on niin hento kierre, että vahvempi mies korkkaa sen heti rikki. Ladattava akku on laitteen sisällä, kestää näköjään viikon retken, ettei tarvitse maastossa ladata.

Kiitos. 🙂

​@@jouniriihela4317Katoin et Karpolla ois asiaa ja olihan sillä

Kiitti kommentista. Kyllä näitä on vielä tulossa, pari retkeä ainakin tarkoitus tehdä tänä kesänä.

Still alive and hiking 😁

🙂

Kiitos, sitä luontoa juuri yritän näyttää muillekin.

Kiitos. Itsellekin yksi mieluisimmista reissuista vaikka vähän tavallista haastavampi. Tuli liikuttua paljon öisin ja linnut äänessä yötä päivää.

Tulen teko kuuluu mulla kotiin, ei harrastuksiin. Talo lämpiää puilla ja olen ihan tyytyväinen kun lämmityskausi alkaa loppumaan, ehtii tehdä kaikkea muutakin. Olen toki varautunut tekemään tulen maastossa jos vaikka kaasu loppuu tai kylmetyn pahasti. Illat saan kulumaan kameran kanssa ympäristöä tutkien. Rakotulet on nykyään tosiaan pannassa. Isäni huomasi jo 60-luvulla, että kelot alkaa vähenemään Luirojärven länsipuolelta. Siihen saakka hän kavereineen jopa kaatoi keloja rakotuliksi. Siihen aikaan tällainen huvikseen metsissä kulkeminen oli harvinaista ja puuta riitti. Varusteina oli loue ja Korean sodan ylijäämävaraston makuupussi. Makuualustana kuusen havuja, rangat käytettiin louteen pystyttämiseen. Rakotuli oli oikeastaan fiksuin tapa säilyä hengissä läpi talvisen pakkasyön. Muutaman kerran se oli kuulemma siinä ja siinä, uni ei tullut, mutta henki säilyi. Pieniä paleltumia tuli aina jollekin porukasta.

Huh, sulla kävi noutaja lähellä. Yksin kulkiessa pitää tosiaan olla mieluummin neuroottisen varovainen kuin vähääkään varomaton. Nykyään avun saanti on helpompaa, kännykät löytää usein kenttää tunturien huipuilta ja jos ei löydä niin on hätälähettimet, joilla saa apua. Jos vain pystyy ja ehtii käyttää sellaista. Noita rakenteita palaa aina välillä, lienevät yleensä vahinkoja. Itse en koskaan laske yöpymistä niiden varaan. Tuo rinkka on isän perintöä, en ole ihan varma sen tyyppimerkinnästä. Se on hyvä kantaa, mutta mun makuun epäkäytännöllinen ja painava. Olen hankkinut pienemmän mutta savotta on varalla, jos joskus vielä tulee pitkiä retkiä.

Kiitti kommentista. On se hieno repeämä muutoin aika tasaisessa maastossa. Jos olis helppokulkuisempi, niin vois tutustua vähän tarkemmin seuraavalla kerralla.

Kiitos kommentista. 70-luvun lopulla kävin itsekin ensimmäisiä kertoja tuolla. Kartat on selvästi parantuneet noista ajoista.

Kiitoksia. Nää on Suomen hienoimpia paikkoja.

Kiitti huomiosta. Taidat olla oikeassa, ei näytä Sokostilta. Katsoin näköjään huolimattomasti joko jo paikan päällä tai editoidessa.

Jep, Sokostissa on enemmän paljakkaa. Kiitos videoista, tässähän alkaa kohta virittäytyä sesonkiin.

@@Julle83Meni sentään Luirojärvi oikein😀. Maastossa varmaan tuon ymmärsin, editoidessa on päässyt ilmansuunta unohtumaan. Kolmen kuukauden päästä tosiaan voisi olla jo maastossa, jos lumet suo. Voisi alkaa kuivaamaan ruokia ja alkaa käymään varusteita läpi.

Kiitos.

Thank you.

Kiitti kommentista. Sieltä tosiaan löytyy näkemisen arvoisia kohteita. Alue on niin laaja, että kun kulkee löytöretkeilyn hengessä, niin löytää paikkoja, joita ei näy kenenkään videoilla. Jos tykkää avoimesta maastosta, niin sitäkin riittää. Ja jos oma rauha on tärkeää, niin kämppien väliseltä polkuverkostolta poikettua ei tule ketään vastaan. Tuvilla kyllä tapaa lähes aina ihmisiä jos alkaa kaivata kameran lisäksi muuta seuraa.

@@jouniriihela4317 Näin vähän aattelinkin.

Vähintään sen verran omistavat😀. Niillehän se on koti, mä olen siellä vain käymässä.

@@jouniriihela4317 Näinhän se on. 🙂

Itse pidän eniten Urho Kekkosen kansallispuiston monipuolisuudesta. Ruska on yleensä parhaimmillaan toisella viikolla, joskus lehdet voi pudota puista jo aikaisemmin, laaksoissa säilyvät myöhempään. Kuun loppua kohti päivät lyhenee kovaa vauhtia, saattaa sateisuuskin lisääntyä. Lunta saattaa tulla mutta sulaa yleensä pois. Säissä on vuosittain paljon vaihtelua. Autiotupaverkosto on kattava mutta ilman telttaa (tai riippumattoa) en lähtisi, varsinkin huonolla säällä tuvat on täysiä. Helppo saavuttaa julkisilla. Merkittyjä reittejä ei ole kuin turistikeskusten lähellä, kokeneethan ei niitä tarvitse kun on kartat ja kompassit ja suunnistustaito. Tupien välillä kulkee merkitsemättömien polkujen verkosto, kun siltä poikkeaa, tuskin tulee kukaan vastaan, eli omaa rauhaa löytyy jos se on tärkeää. Kaikki muutkin kohteet on kyllä hyviä syyskuussa, Kilpisjärvelle ja ehkä myös Pöyrisjärvelle talvi tulee aiemmin ja sinne menisin ihan syyskuun alussa. Kalamiehet haluaa yleensä Vätsäriin. Muotkatunturit on aika helppokulkuista, myös helppo tavoittaa julkisilla. Hammastunturin alueella saa olla tarkkana suunnistuksen kanssa, samoin Vätsärissä. Kevon kanjoni on hieno, paljon jyrkkiä mäkiä eli ei ihan huonokuntoiselle. Jos edellisestä kerrasta on aikaa, niin UKK tai Muotka. Varusteet vain sään mukaan. Luontoon.fi sivustolta kannattaa katsoa alueen järjestyssääntö, saako leiriytyä ja tehdä tulet vapaasti vai ainoastaan määrätyillä paikoilla.